Ladataan...
Laura loves

Pimeät illat ovat söpöjä ja sää on ollut tänä syksynä kuvankaunis, mutta tässä kohtaa marraskuuta kenen tahansa suomalaisen elämänhalua aletaan silti koetella. Tämä pimeyden ja veden määrä on absurdia!

Siksi vanhimpien ystävieni tyttökerho treffaa aina marraskuun kammottavimpaan aikaan ja ratsaa jonkun ihanan - tai sitten ainoastaan obskuurin - kaupungin yhteisen viikonloppuvisiitin merkeissä. Ruuhkavuodet (kyllä, käytin juuri sanaa ruuhkavuodet, eli tämä nenästäni käytännössä jo valuva veri oli ihan itse anelemaani) ovat sanelleet, että nämä syysretket ovat typistyneet yön mittaisiksi, mutta sehän tarkoittaa vain, että on puhuttava tuplanopeudella ja juotava vähän nopeammin viiniä. Olo on aina jälkeenpäin ravittu ja rakkaudentäyteinen.

Niin nytkin, kun tapasimme synnyinkaupungissani, voimallista viha-rakkaus -tunnemikstuuraa pulppuavassa Hämeenlinnassa. Tällä kertaa Hämis kyllä helli meitä: aloitimme hengailut i-ha-nan LauNaun (nyt kuunteluun uusi albumi Hem. Någonstans!) keikalla tai siis kahvikonsertissa yhtä i-ha-nan Linnan Pyöräverstaan kahvilassa. Sitten parkkeerasimme sipsipussien ja skumppapullojen kanssa huoneisiimme Hotelli Aulangolla (ok, se on oikeasit kai nimeltään joku Rantasipi Aulanko, mutta tuollainen ketjunimi on tälle klassikkopuljulle pyhäinhäväistys), kävimme syömässä keskinkertaista ruokaa Hällässä (nyt on vuosi 2015: älkää laittako glögiin terästeeksi Malibua!), kipitimme maistelemaan oluita Birgeriin, Hämeenlinnan parhaaseen baariin. 

 

Huolimatta siitä, että nautimme aamiaista ehkä Suomen kauneimmassa hotellin aamiaissalissa, puitteet ovat tällä porukalla aina epäolennaiset: Instagram ei laula eikä ulkopuolisille ei puhuta, kun imeydymme kreiseihin keskusteluihimme. Teemat ovat taas halki, poikki ja pinossa, vaikka tapaaminen jäi tälläkin kertaa tietysti liian lyhyeksi. Näillä jaksaa jouluun.

 

Ai niin, Aulangolla on yllättävän kiva kylpyläkin. Jo polttareideni perusteella - mutta myös nyt - voin todistaa, että kinkkinenkin krapula paranee, kun lilluu lämpimässä altaassa ja kuulee korvissaan pelkkää klooriveden väsymätöntä liplatuslaplatusta.

Riistasaunasta ei kokemusta. Jo kyltti pelotti liikaa. Jos joku on ollut: en halua kuulla.

Share
Ladataan...