Ladataan...
Laura loves

Hangoittelin puolitahattomasti tätäkin addiktiota vastaan: en hypännyt Mad Men -kelkkaan muiden mukana, vaan tulin hämäläiseen tahtiin pari vuotta perässä. Mutta kun hurahdin, hurahdin täysin. Sarjaa tankatessa se täyttää koko pään. Saa haaveilemaan vain kynähameista, vodkatujauksista ja vodkatujausten maistamisesta Don Draperin huulilta samalla, kun tämä kiskoo kynähamettasi määrätietoisesti ylös. Tai alas. Riippuu fantasiasta. Niitä on nimittäin enemmän kuin yksi. Anteeksi, mistä olinkaan puhumassa?

Niin, Mad Menista, en ainoastaan Jon Hammin mielipuolisesta vetovoimasta. Niin loistokas, niin koukuttava. Niin kipeä, niin koskettava, niin kepeä, niin kupliva. Niin tyylikäs, niin kaunis. Niin pinnallinen ja niin syvä. Niin virheetön, täydellinen, sliipattu. Ja niin täysin rikottu, murskattu, sairas ja fucked-up. Joka karaktääri, joka kohtaus ja joka käänne. Täydellistä ajankuvaa ja täydellistä ihmiskuvaa. Täysin sidottu aikaan eikä yhtään sidottu aikaan. Samaistuttava ja kauhistuttava. Ihan vaan kaikkea. Elämäni sarjojen top kolmosessa. Ja kenen vain sen katsoneen. (Eikö? Eikö?)

Eikö?)

Pointtina oli, että tänään, tänään, tänään ne alkavat, Mad Menin seitsemännen - ja viimeisen - kauden viimeiset jaksot. Löydät ne Ruutu+:sta. Jos joku spoilaa käänteitä minulle tulevina viikkoina Amerikan ajassa, en vastaa teoistani. Teitä on varoitettu.

Share

Ladataan...
Laura loves

Maailmassa on tiettyjä hämmentäviä lainalaisuuksia, kuten se, että kun palaa reissusta, on sinä iltana kyvytön laittamaan ruokaa. Se vain tuntuu aivan ylitsepääsemättömän rasittavalta. Tiedättekö? Tiedättehän? Vaikka olisi oikein varta vasten varautunut paluuseen ja seivannut jääkaappiin jotain soveltuvia aineksia, ei vaan pysty. (Oikein "odotan" kesää, kun tämä ilmiö toistuu jokaisena mökiltäpaluusunnuntaina.)

No, tänään ongelma ratkaistiin noutosushilla.

Pääsiäinen on siis ohi, lomailu ei niinkään: tarkalleen tilastojen mukaisen 14 vuorokauden itämisajan päätteeksi Uljakselle pärähti isoveljensä vanavedessä vesirokko. Hassu tauti: (rokon jo sairastaneen) aikuisen ei tarvitse pelätä tartuntaa, eikä lapsi ole erityisen kipeä. Meidän kummallakaan lapsella tautiin ei ole liittynyt ollenkaan kuumetta. Näppylät ovat kutisseet vuorokauden verran, mutta niiden parantumista tarvinnut odotella päivä- ellei viikkotolkulla. Julkisilla paikoilla ei saa tai kehtaa liikkua. Nökötetään siis neljän seinän sisässä näennäisen terveiden lasten kanssa vähintään viikko per naama. Muodon vuoksi marisin karanteenista hetken. Sitten tajusin, että täähän on itse asiassa siistiä. Ollaan katseltu holtittomasti leffoja, tehty helppoa ruokaa, leikitty ja löhötty loputtomasti. Kumpikaan lapsi ei mangu seuraa tai päiväkotiin -- nämä ovat vannoutuneita kotihiiriä, aivan kuten vanhempansa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Laura loves

Vastaus: no ei helvetissä ainakaan täällä.

No kun Trendin toimitus kysyi. Pakkohan se oli sylkäistä vastaus. Myrkyn lykkäsivät tuolla kysymyksellä. Puolitututkin tietävät minusta pari asiaa: rakastan sipsejä enemmän kuin elämää ja vihaan jatkoja enemmän kuin elämää. Juhlaillalla on alkunsa ja loppunsa. Don't fuck with it. Draaman kaari särkyy, jos hommaa lähdetään venyttämään.

Jatkot eivät siis ole koskaan meillä. No, eivät tietenkään enää muutenkaan, kun talossa asuu pieniä pirpanoita, mutta ei kyllä kovin usein ennen sitäkään. Totta kai ole elänyt kiihkeän jatkokauden, en kai muuten tuota viheliästä ilmiötä osaisi vihatakaan, mutta tajusin kyllä jo silloin, että tämä ei ole mun juttuni. Ensinnäkin: minua väsyttää neljältä. Ei silloin kuulu enää tehdä mitään ekstraa. Bailut ovat ohi. Toisekseen: jos olen baarissa vielä neljältä, olen sen verran humalassa, että en todellakaan tarvitse enää enempää alkoholia elimistööni. Ja kuka juo jatkoilla vettä? (Älkää tulko kertoko jostakin romanttisista teejakoistanne, tai läimin teitä.) Speaking of romantiikka! Jatkoilla on mielestäni ainoastaan yksi funktio: saada sänkyseuraa. Kyllähän niihin siksi sinkkuna riitti motivaatio.

Toisin sanoen: täydellisten jatkojen osallistujamäärä on kaksi. Täydellisillä jatkoilla kiskaistaan alkajaisiksi nopsaan huiviin ranskanperunoita, sipaistaan salaa kurkkusalaatit rinnuksilta ja harrastetaan sitten loistavaa känniseksiä. (Siis sillä hetkellä loistavaa. Seuraavana päivänä tarkasteltuna ko. suoritus ei pääsisi välttämättä edes seksin piirimestaruustasolle, saati SM-kahinoihin. SM-pun intended..) Esilääkitykseksi otetaan vähintään 400 grammaa Buranaa.

Jatkot. Ei jatkoon. Koskaan.

 

Ps. Kuvan Burana-tankkaus liittyy huuruiseen iltaan Kaisun kanssa. No sex involved!

Share

Pages