Ladataan...
Laura loves

Hei, olen Balmainin suolasuihke. Saatatte tuntea minut kotimaista huippublogeista. (Joskaan niissä korkkini ei repsota.) Olen parhaimmillani kuvattuna valkoisissa hotellilakanoissa, joten täältä pesee. Olen the puteli.

Se, joka on oltava kylppärin hyllyllä, tai mistään ei tule mitään. En puhu vaikutuksestani ihmiskuontaloihin, vaan merkityksestäni sosiaaliselle statukselle. Aateloin naisen kuin naisen. Erottelen jyvät akanoista. Olen kallis huomioon ottaen, että olen vettä ja suolaa. Vesi ja suola eivät maksa vittu mitään. Mutta minussa on myös häivähdys äitelää parfyymia. Siitä tässä maksetaan. Ja tietysti tästä askeettisesta etiketistä. Ennen kaikkea siitä. Hienohan se on, myöntäkää ny.

Kantajani hiuksista teen holtittoman peikonpesän ja laitan hänet muikistelemaan peiliselfien merkeissä. Koska olen Balmainin suolasuihke ja loihdin kenestä tahansa rennon kaunokin. Saman efektin saisitte kyllä hieromalla pelkkää suolavettä tukkaanne, mutta hei, olen Balmainin suolasuihke.

Ei tässä nyt sitten paljon muuta. Ei ole paljoa kerrottavaa. Olen tosiaan vain muoviputeli, melko tyyris ja melko yliarvostettu, vaikkakin lajissani pätevä. Mutta lajissaan pätevä on myös Pirkan suolasuihke (muistaakseni neljä euroa).

 

Koska omistajani kirjoitti minusta sarkastiseen sävyyn, hän irtisanoutui juuri massapsykoosista, jossa ostetaan muotituotteita vain niiden symbolisen arvon takia. Hän on aivan erilainen kuin muut, eikä lainkaan markkinatalouden vietävissä. Tuliko selväksi?

 

Parhain terveisin,

Balmainin suolasuihke

Share

Ladataan...
Laura loves

Hyvää ystävänpäivää, rakas, laiminlyöty Laura loves ja sen lukijat!


Tämän se vaati: ystävänpäivän. Tarkemmin sanottuna ystävänpäivän illan, jona vedin Hetan neulomat villasukat jalkaan, juoksin lähimmästä kioskista pitsaviipaleen (ensimmäisen ikiaikoihin -- olen ollut kuukauden personal trainerin kreisillä fitness-ruokavaliolla), kävin hiplailemaan upouusia kirjaostoksia ja laitoin NBC:ltä pyörimään Datelinen, jossa puidaan kaksi tuntia jotain perhesurmakeissiä hyvin pateettiseen sävyyn. Nyt on aikaa kirjoittaa, Valentine's Dayn iltana Times Squarella, New Yorkin kaoottisessa sydämessä.

Olen täällä alle viikon työmatkalla. Työpäivien jälkeen (ja jetlagin ansiosta myös niitä ennen, nimim. Heräsin 3.40 ihan pirtsakkana) viipotan tietysti maanisena kaupungilla ja imen Nyy Jookkia sisääni antaumuksella. Ei se pelkästään helppoa ole, kun on tällä psyykellä siunattu (äskeisen sanan ympärille voi myös asettaa lainausmerkit): agorafobikolle ja yleisesti panikoivalle Midtown ja juuri Times Square (en todellakaan valinnut itse tätä majoitussijaintia) ovat aikamoinen haaste, kun pilvenpiirtäjät tuntuvat kaatuvan joka puolelta päälle ja avenuet ovat huimaavan leveitä. Neonvalot välkkyvät sänkyyn asti ja viriketulva on ylikuormittava.

Mutta samaan aikaan kun tämä kaikki on liikaa ja hurjaa ja ahistavaa, se on myös hullaannuttavaa, kauneinta ja parasta. Ei tällaista kaupunkia vain ole maailmassa toista. Luvassa siis vielä miljoona New York -tarinaa -- mutta paljon muutakin.

 

Olen täällä taas, ihan oikeasti. 

 

Eiku tällä kertaa ihan oikeasti.

Share

Ladataan...
Laura loves

Lupaan, että tämä on viimeinen kerta, kun koskaan laulan Cheekkkkkiä: timantit on ikuisiaaa-aaa-aaaaaa! 

Sori!

Ja kun eivät ne edes ole. Saattavat ne ydintuhosta selvitä, mutta minun hajamielisen pääni kanssa selviäminen -- tsaijai, selkeä haaste. Olen siis aivan varma, että tulen hukkaamaan rakkaan kihlatimanttini vielä joskus. Sen verran monta korua, kelloa, puhelinta ja lompakkoa on jo mennyt. En vaan osaa. En ota sormustani koskaan sormestani, mutta eittämättä onnistun silti tässä kaameassa tempussa joskus.

Ei se mitään! Keksin ratkaisun. Kaivoin kirjahyllystä Tiffany & Co:n asiakirjanivaskan, jollaisella timanttisormuksen ostajaa kuormitetaan Fifth Avenuen liikkeessä asioidessa. Tiffanynturkoosi kansio sisältää muun muassa millintarkan leikkauskuvan prinsessamallisen timanttini hionnasta. Nappasin siitä kuvan, lähetin lempitatskaajalleni Tuulalle ja jokusta viikkoa myöhemmin pötkötin neulansa rapsutettavana. Sain käsivarteeni niin fiiniä, ohutta, kaunista viivaa, etten osannut kuvitellakaan. Kymppi plus!

Haa. Nyt ne timantit todella on ikuisia.

Share
Ladataan...

Pages