Ladataan...

Meillä tuli eräässä porukassa pieni sanaharkka aiheesta ”Tekeekö raha onnelliseksi?” En ole koskaan ymmärtänyt, miten joku voi täysin kirkkain silmin sanoa, että se ei tekisi millään tavalla onnelliseksi. Uskon, että monelle on vaikeaa myöntää se ääneen, onhan koko sana "raha" tabu suomalaisille. Enkä tarkoita tällä sitä, että onnea voisi ostaa pelkästään rahalla, mutta väitän että se lisää jokaisen onnellisuutta. Mun mielestä ihmisen on vaikea tyydyttää sen perustarpeita ilman rahaa. Liitän itse ainakin perustarpeet onnellisuuteen. Yksi oli tähän kuitenkin täysin eri mieltä. 

Muutama ketkä keskustelussa oli mukana, minä mukaan lukien sanoimme, että raha tekee onnelliseksi, ja muutama sanoi ettei raha tai rahalla ostettavat asiat tee millään tavalla onnelliseksi. Emmekä puhuneet siis tilillä olevasta rahamäärästä vaan rahasta ylipäätään. Raha on se millä me ostamme itsellemme asioita ja kokemuksia. Rahalla olet ostanut sen millä tätä blogitekstiäkin luet. Jos luet tätä vaikkapa puhelimellasi, kai se tekee sinut onnelliseksi, että sinulla on puhelin, mikä helpottaa elämääsi? Itse ainakin lasken elämää helpottavat asiat onnellisuuden tekijöiksi.

Tottakai minut tekee myös muut asiat onnelliseksi. Kirjoituksen tai tämänpäiväisen keskustelun pointti aiheesta ei ollut se, että mikä tekee kenetkin eniten onnelliseksi vaan se, että tekeekö raha onnelliseksi?

Jos tuntematon ihminen hymyilee minulle kadulla, tulen onnelliseksi, eikä se maksa mitään. Minut tekee päivittäin onnelliseksi myös se, että tulen kotiin, jossa koirani odottaa minua aina yhtä innoissaan. Koiran ostin kuitenkin rahalla. Jos minun pitäisi laittaa tärkeysjärjestykseen ne asiat jotka minut tekevät onnelliseksi, ei raha missään nimessä olisi ensimmäinen. Ennen rahaa menevät terveys, rakkaus, perhe ja ystävät.

Mielestäni rakkauteen, perheeseen ja ystäviin ei liity raha, mutta joissain tapauksissa terveyteen se voi liittyä. Itse kuntoutan tällä hetkellä selässä olevaa välilevynpullistumaa. Luonnollisesti sen kuntoutus maksaa rahaa ja se, että huomaan että selkäni on paremmassa kunnossa tekee minut onnelliseksi. Jos minulla ei olisi rahaa, en pystyisi käymään kuntoutuksessa.

En oikein saanut tältä ihmiseltä perusteluita siihen, että miksi hän sitten matkustaa tai harrastaa tai tekee ylipäätään kivoja asioita elämässä, jos ne eivät tee onnelliseksi? Ne kun valitettavan moni liittyvät rahaan.

Mun mielestä on tekopyhää sanoa, että raha ei tekisi onnelliseksi. Enkä tarkoita, että ilman rahaa ei voisi olla onnellinen. Enkä nyt missään määrin puhu rahan määrästä, vaan ylipäätään rahasta. Ne jotka ajattelevat niin, että raha ei tee millään tavalla onnelliseksi niin miksi sitten:

Olet ostanut itsellesi paksun talvitakin? Lieneekö syy siinä, että sinulla ei olisi talvella kylmä? Eikö se tee sinua onnelliseksi, että sinun ei tarvitse palella pakkasella, koska sinulla on päällä lämmin takki? Itse olen ostanut itselleni lämpimän talvitakin, koska se tekee minut onnelliseksi, että minun ei tarvitse palella talvella. Enkä tule kipeäksi, koska olen pukeutunut lämpimästi.

- Takin ostin rahalla.

 

Miks halusit upgreidata itsellesi isomman tai kivemman ja kalliimman asunnon jos et sen takia, että se tekisi sinut onnellisemmaksi?

- Asunnon ostit/vuokrasit rahalla.

 

Harrastatko jotain? Tekeekö se sinut onnelliseksi, että sulla on mahdollisuus vaikka käydä viikottain pelaamassa lätkää, kuntosalilla, ratsastamassa tai mitä ikinä? Jos se ei tee sinua onnelliseksi niin miksi sitten harrastat?

- Harrastuksetkin maksetaan rahalla.

 

Tuletko onnelliseksi siitä, että saat työpäivän jälkeen köllähtää sohvalle (mielellään tietysti mukavalle sohvalle) ja katsoa vaikka TV:tä tai Netflixiä?

- Sen sohvan ja television ostit rahalla. Netflix ei myöskään toimi ilmaiseksi.

 

Tuletko onnelliseksi siitä, että saat tehdä kotona hyvää ruokaa tai mennä ravintolaan syömään ystävien kanssa?

- Ruokaakaan ei saa ilman rahaa eikä ravintoloistakaan saa ruokaa tiskaamalla.

 

Oletko hankkinut itsellesi auton helpottaaksesi elämää? Jos autolla kulkeminen ei tee sinua onnelliseksi, myy se ihmeessä ja kulje julkisilla tai kävellen. Tai tekeekö se sinut onnelliseksi, että heität talvella pyörän varastoon ja kuljet julkisilla töihin/kouluun?

- Autoa eikä sitä bussikorttiakaan saa ilman rahaa. Apostolinkyyti ei maksa mitään, mutta uskoisin, että kengät joilla on hyvä kävellä tekevät sinut onnelliseksi. 

 

Tuletko onnelliseksi siitä, että kävit kasvohoidossa tai kampaajalla värjäämässä hiukset? Jos et tullut, miksi ihmeessä värjäsit hiuksesi? Itse en ainakaan käy kampaajalla sen takia, että saisin itselleni onnettoman olon.

- Kauneuspalveluitakaan ei saa ilmaiseksi.

 

Tulitko onnelliseksi siitä, että kaupassa oli täydellisen kypsiä avokadoja? Itse tulen tästä hyvin useasti. Tulisitko onnelliseksi siitä, että kävisit ruokakaupassa vain toteamassa, että täällä on täydellisen kypsiä avokadoja, mutta et voisi viedä niitä kotiin? Tai ostitko kaupasta ihanan kimpun kukkia kotiin?

- Ilman rahaa ne avokadot ja kukat jäisivät sinne kauppaan.

 

Matkusteletko? Mikä on sun syy matkusteluun? Itse ainakin matkustan sen takia, että se tekee minut onnelliseksi. Uusien paikkojen näkeminen ja kokeminen tekevät minut onnelliseksi.

- Lentolippujakaan ei jaeta ilmaiseksi.

 

Kävitkö viimekesänä festareilla? Jotta voisit pitää hauskaa ystäviesi kanssa ja nähdä hyviä artisteja?

- Harva selviää festivaaleista ilman rahaa.

 

Oletko ollut joskus siinä tilanteessa, että vanhempasi ovat pystyneet tukemaan sinua, jotta olet saanut keskittyä pelkästään kouluun, eikä sinun ole tarvinnut käydä opintojen ohella töissä?

- Sen ylimääräisen vapaa-ajan ja täyden keskittymisen kouluun vanhempasi soivat sinulle rahalla.

 

Jos yllämainutut esimerkit ja sen tyyppiset asiat eivät tee sinua onnelliseksi, niin miksi teet tai ostat niitä? Ja painotan vielä, että ihminen voi olla onnellinen ilman näitäkin asioita. Mutta en lähtökohtaisesti pysty ymmärtämään ihmistä, joka sanoo ettäkö nämä asiat mitä ihmisellä on hankittuna ei toisi onnellisuutta. Jos ne eivät tuo, miksi ihmeessä niitä sitten on itselle hankittu? Rakastan kyseenalaistaa asioita, ja ois kiva kuulla jos joku muu on samaa mieltä kuin tää ihminen kenen kanssa kävin asiasta keskustelua, että miksi elämässä sitten ostaa asioita tai kokemuksia, jos ne eivät tee onnelliseksi? 

Itse tulin tänään onnelliseksi siitä, että sain juoda aamulla monta kuppia hyvää kahvia ilman, että oli kiire minnekään. Tämänkin mahdollisti minulle raha.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tää on kaikista henkilökohtaisin teksti, mitä koskaan oon kirjoittanut, mutta oon niin sinut asian kanssa, etten koe häpeää sanoa sitä ääneen. Jos satut kuuntelemaan meidän radio-ohjelmaa, tiedät että lauon siellä kyllä kaikki kokemukset liittyen miehiin, mutta en sinänsä siellä kovin syvällisesti ole puhunut mun tunne-elämästä. Meidän radio-ohjelma pohjautuu siihen, että ihmiset lähettävät meille kysymyksiä tai no, lähinnä ongelmia heidän parisuhteista ja seksielämästä. Me vastaillaan niihin omien kykyjemme ja kokemuksiemme mukaan. Emme missään nimellä millään ammattitaidolla. Mä ajattelin, että jos nyt olis mun vuoro kysyä jotain teiltä? 

Hei sinä,

Olen 28-vuotias sinkku ja asun Helsingissä. Oon viimeisen 3,5 vuoden aikana tavannut monen monta ihanaa miestä, joiden kanssa olisin nähnyt itseni parisuhteessa. En kuitenkaan halua sitoutua keneenkään, koska en osaa päästää irti yhdestä ihmisestä. (Jos joku mun someseuraaja alkaa tässä kohtaa miettimään kuka se voi olla. Ei, et ole koskaan häntä mun somekanavissa nähnyt.)

En oikeastaan osaa sanoa, että onko kysymys siitä, että en halua päästä yli? Vai etten pysty siihen vieläkään? Näinkään monen vuoden jälkeen. Tavallaan olen päästänyt hänestä irti, koska emme me päivittäin tekemisissä ole, mutta mun ajatukset ei päästä irti. Annetaan hänelle nimeksi vaikka Janne. 

En halua sitoitua keneenkään, koska mietin aina, et jos nyt sitoudun häneen, niin mites sitten Janne? Sitten en voisi olla Jannen kanssa?

Aina kun meen treffeille tai näen jotain miestä useamman kerran, odotan että mulla tulis samanlainen fiilis mitä mulla tuli Jannesta. Sen takia mun pettyminen treffien jälkeen on aina aika suuri, kun koskaan sitä samaa fiilistä ei tule, mitä tuli Jannen kanssa. Vertaan loputtomasti sitä fiilistä mikä mulla treffeillä tulee, et mimmonen fiilis mulla tuli Jannen kanssa. Kun totean et ei tää ollu niinkuin Janne, en jaksa nähdä toista kertaa. Mikäli se tyyppi hurmaa mut niin, että jaksan nähdä useamman kerran, totean yleensä parin kerran näkemisen jälkeen itsekseni ja ystävilleni "mutta kun ei sen kans ollu samanlaista kuin Jannen kanssa".

Mä vertailen miehiä loputtomasti Janneen, enkä sen takia edes anna mahdollisuutta kenellekään. En anna myöskään itselleni mahdollisuutta tutustua tai ihastua keneenkään, koska takaraivossa on aina vilkuttelemassa Janne. Musta tuntuu, etten edes pysty ihastumaan keneenkään tai en anna itseni ihastua. Mistä ihmeestä tää johtuu? Miten joku ihminen voi näin pitkään olla mun takaraivossa ja niin sanotusti hänen takiaan monta hyvää tyyppiä on mennyt ohi, koska olen jäänyt haikailemaan, että ei tää ollut kuin Janne.

Vertaan tätä tilannetta mun päässä kuolemaan. Kun Janne ei ole mun elämässä, se on periaatteessa "kuollut" mun elämästä. Jos joku mun läheinen ihminen kuolisi, enhän mä sitäkään unohtaisi koskaan? Onko Jannessa jotain niin erityistä mulle, että en pysty häntäkään unohtamaan? Aiheuttiko Janne mussa niin voimakkaita tunteita, että odotan loputtomiin, että tapaisin miehen, joka aiheuttaisi minussa yhtä voimakkaita tunteita kun Janne? Ja sitten kun he eivät aiheuta, totean et ei kiinnosta? 

Voinko koskaan tyytyä mieheen, joka ei aiheuta minussa yhtä voimakkaita tunteita kuin Janne?

Romantisoinko mä liikaa sitä, että minkä fiiliksen Janne mussa sai aikaan ja odotan, että joku aiheuttaisi mussa isompia väristyksiä vai enkö mä todella ole päässy tästä ihmisestä yli? Missä kohtaa menee se ultimaattinen raja, että tää ihminen unohtuu? Vai onko meillä ihmisillä vaan elämässä sellaisia ihmisiä, jotka vaan on niin erityisiä, että ne ei unohdu koskaan? Mut kuinka sen voi laittaa sivuun, jotta parisuhde jonkun toisen kanssa voisi onnistua?

Jotta sä et pidä mua ihan säälittävänä nyyhkyttelevänä sinkkuna. Emmä Jannen takia itke sohvalla viltin alla joka viikko koira kainalossa. Mä voin oikein hyvin yksin. Tää nyt on vaan ollut sellainen asia, mikä tulee esille kerta toisensa jälkeen ja haluaisin asialle jonkun päätöksen. Ja jännintähän tässä on se, että en edes tiedä että haluaisinko oikeasti Jannen kanssa enää mitään. Suurin ongelma mulle on se ajatus Jannesta ja siitä, että kenenkään kanssa oleminen ei tunnu niin hyvältä kuin Jannen. Miten voisin tutustua ihmiseen, etten edes vertaisi sitä Janneen? Kuinka päästä omista ajatuksista yli junnaamatta paikallaan? Tai ehkä mä vaan oon koukussa kaipaamiseen. Emmä tiedä.

Vaikeita kysymyksiä. Ehkä joku on joskus ollut samassa tilanteessa.

 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Hajamielinen sekoilija. Se kuvastaa mua parhaiten.

Kaikella sanotaan oleva joku tarkoitus. Nyt oli tarkoitus, että mun lompakko hävisi. Tervetuloa oikeasti seuraamaa snäppiin (@lauransnappi) mun elämää, tää on yhtä sekoilua viikko toisensa jälkeen. Harkitsen parhaillaan, että hankin itselleni omaishoitajan. Mun snäppiseuraajat on varmasti tasan sitä mieltä, että toi on paras idea mitä oon tähän mennessä ikinä sanonu ääneen.

Kerroinkin tästä asiasta jo somessa, mutta koska tarina saa jatkoa, niin päivitetäämpäs tätä blogiakin välillä. Huomasin 2 viikkoa sitten perjantaina lähtiessäni lounaalle, että missäs mun lompakko on? Oon nähnyt sen viimeksi torstai-iltana, kun kävin kaupassa. Lompakkoa ei löydy mistään, vaikka käänsin koko asunnon ja auton viikonlopun aikana ylös alaisin. Etsin sitä myös töistä, soitin jokaiseen paikkaan missä olin torstaina käynyt. Ei missään. Kerroin tästä työkaverilleni maanantaina, kun lompakko oli ollut torstaista asti hukassa. Hän kyseli, että mitä mä oon torstaina tehnyt. No empäs kummempia, olin töissä ja kävin ruokakaupassa. Ruokauppaan soitettuani ja todettua, että ei se ole sielläkään työkaverini sanoi, että ootkos katsonut jääkaapista? Hänen tyttärensä on kuulemma ajatuksissaan kauppareissun jälkeen latonut kaappiin asioita mitkä sinne ei kuulu.

Töistä ryömittyä kotiin avaan jääkaapin ja toivon sormet ristissä, että se todella on siellä. Viikon päästä on lähtö San Franciscoon, enkä kovin mielelläni sulje kaikkia kortteja JOS se jostain löytyykin, koska en ehdi viikossa saamaan uusia kortteja. No siellähän se on ollut jäähyllä 4 päivää vihanneslokerossa. Kyllä sai taas lyödä käsiä yhteen. Hienoa Laura! Jälkikäteen muistinkin, että puhuin parhaan ystäväni kanssa puhelimessa samalla kun tyhjensin ruokakassia. Olin siis latonut vihanneslokeroon lompakon, enkä 4 päivän aikana sitä nähnyt, koska sen edessä oli nektariinirasia ja kokonainen ananas. Vaikka en ole mies, niin ei näköjään minunkaan kapasiteetti riitä siihen, että tekisin kahta asiaa yhtäaikaa: puhua puhelimessa & tyhjentää ruokakassia.

No, ennen kuin tää lompakko löytyi, soitin Handelsbankeniin, että onko mun kortilta tehty ostoksia. Nainen puhelimessa hätääntyi, että jos se on ollut 4 päivää hukassa niin mun täytyy sulkea se. No miksi tää sitten oli hyvä juttu, että tää lompakko katosi ja ehdin sulkea yhden kortin ja juurikin sattumalta sen oikean?

Sain tänään aamulla Bongo nimiseltä yritykseltä sähköpostia, että "Oops our records indicate that your payment was not received. Please sign in to My Account  to update your payment information at your earliest convenience." Kaikki varmasti ymmärsivät, että Bongo niminen yritys ei ole tässä kuussa pystynyt tekemään veloitusta tililtäni. Syy tähän on tietysti se, että kyseinen luottokortti on suljettu. Tiesin heti mikä kyseinen firma on. Sen kautta voit ostaa Wi-Fin useammassa maassa, yleensä se toimii lentokentillä. Olen käyttänyt useasti lentokentillä näitä firmoja, koska on "pakko" päästä someen.

Tänään asiaa selvitellessä kävi ilmi, että tää kyseinen kioski on viimeiset 2 vuotta veloittanut 10 vitun euroa mun tililtä. Oon tässä tätä nyt päivän selvitellyt, koska olen useasti ostanut netin ulkomailla tietyksi ajaksi, enkä tiennyt, että milloin ja missä mä oon just tän Boingon kuukausiveloituksen aloittanut. No näyttäisi siltä, että  pari vuotta sitten Miamin lentokentällä oon ostanut tunniksi Wi-Fin, enkä ole ilmeisesti jokaista pikku yksityiskohtaa lukenut, vaan ostanut tunniksi netin, niin kuin monessa muussakin tilanteessa ulkomailla ja näköjään tilannut itselleni oikein kuukausiveloituksen. ÄKKIÄ NYT SE NETTI ETTÄ PÄÄSEE SOMEEN EI MULLA OLE AIKAA JOKAISTA KOHTAA LUKEA! Pienenä vinkkinä siis kun lähdet seuraavan kerran näitä Wifejä ostamaan, ne yleensä lyö siihen todella pitkät tekstit mitä kukaan ei luonnollisestikaan jaksa lukea (tai aikanaan minä). Lueppas ensikerralla, jos et halua, että sua veloitetaan jatkossakin. 

Omaa huolimattomuutta ja idioottimaisuuttani tästä voi taas syyttää. Olen mä mun luottokorttilaskujakin tarkistanut, mutta lähinnä tarkistanut isot veloitukset, ettei sieltä ole yhtäkkiä mitään 1000 euron veloitusta lähtenyt, mitä en ole edes tehnyt. Ei tämmönen 10 euron veloitus ole herättänyt huomiota koskaan. No "onneksi" se on vain 10 euroa kuussa ja tällä hetkellä 240 euroa köyhempänä. Mutta vituttaapas oma huolimattomuuteni silti. 

Vois ottaa esimerkiksi syksyn tavoitteeksi keskittyä asioihin pikkasen enemmän. Nyt kone kiinni ja suuntaan lentokentälle, empäs muuten osta yhtäkään WiFiä tällä reissulla...

Ihanaa syksyä tyypit! <3

 

Share

Ladataan...

Olen suositellut teille aiemmin May Beautyn tuotteita ja suosittelu senkun jatkuu. Viimeksi kun tarjosin teille alekoodia kasvonaamioon, sain jopa MIEHILTÄ snäppiin kuvia, kun heillä on kasvonaamio naamalla ja kiitteli, kun on päässyt mustapäistä eroon. Siis mitä? Suosittelu on siis menny perille jopa miehille. Uskomatonta. 

Tuote johon mulla ois teille nyt alekoodi on May Beautyn Face Gel. Geeli poistaa kuollutta ihosolukkoa, puhdistaa ihohuokoset, poistaa ylimääräistä talia ja rasvaa sekä tekee ihosta pehmeämmän. Mun iho reagoi kaikkeen tosi nopeasti; mitä olen suuhuni lappanut, sää (erityisesti pakkanen), alkoholi ja yks ongelma on ja pysyy; kuollut ihosolukko. Mulle ihonhoitorutiinit on juurikin tämän takia todella tärkeitä, koska ihoa reagoi kaikkeen niin helposti.

Käyn aika ahkerasti saunassa, noin kolme kertaa viikossa. Rapsuttelen siellä mun naamasta joka kerta ruokalusikallisen verran kuollutta ihoa, siis pelkästään mun kasvoista. En käsitä miten se ei vaan koskaan lopu. Kuorin mun kasvoja, käyn Hydrafacial kasvohoidossa, jossa imetään sitä sontaa munnaamasta, mutta ei se siltikään vaan lopu. Ehkä mulla on jotenkin super uusiutuva iho? Mua kiinnosti tää tuote juuri sen takia, kun se lupaa poistaa kuollutta ihosolukkoa.

Ja kuinka tätä mäskiä sitten käytetään: pesin ensin meikit, kuivasin ihon ja levitin geelin kasvoille. Annoin sen olla noin 10 minuuttia. Ohjeissa ei kylläkään käsketty jättää sitä kasvoille, mutta se vähän niinku unohtu, kun rupesin siinä jotaki touhuamaan. Oon sitten käyttänyt tuotetta jatkossakin niin, että oon antanut sen hetken olla kasvoilla. Sitten kastelin kädet ja rupesin pyörittelemään geeliä pitkin kasvoja ja pesemään sitä pois. SIIS HYI HELV... Aluksi kädet on täynnä sitä geliä, mutta loppupeleissä kun jatkan ihon pyörittelyä, niin huomaan kuinka ihoa rullaantuu loputtomasti irti. Sormet ja kasvot on täynnä ihoriekaleita. Oon käyttänyt tätä tuotetta koko kesän ja huomannut oikeasti eron: ei muuten rullaannu ihoa enää samalla tavalla!

Nää "riekaleet" mun kasvoilla on kuollutta ihoa.

Jos sun iho näyttää samealta ja meikit ei levity tasaisesti, niin luultavasti sulla on turhan paksu kerros kuollutta ihosolukkoa naamassa. Se voi myös olla kuivan ihon syy: rasvaat ja rasvaat sun naamaa, mutta liian paksun kuolleen ihosolukon läpi sun läträämät kalliit voiteet ei pääse imeytyyn. Kaikki tuotteet mitä käytät imeytyy paremmin, kun iholla ei ole sentin iho- ja paskakerrosta päällä. Ja näimpä kuiva iho voi sitten myös aiheuttaa finnejä. Pieni tämmönen L. Ollilan ihonhoito-ohje aivan ilmaiseksi...

Jos haluat kokeilla tuotetta saat sen 30 % alennuksella koodilla: logel. Tällä alennuskoodilla saat myös ostettua alennuksella muita May Beautyn tuotteita! 

www.maybeauty.fi

 

- kaupallinen yhteistyö - 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Enään ei swaipata vasemmalle Tinderissä, vaan ollaan koukussa Jodeliin. Siis juorupalstaan, joka on kuin Vauva.fi 2.0. Yksi aloittaa keskustelun jollain otsikolla, ja siihen sitten lukematon määrä ihmisiä kommentoi. Täysin sama idea kuin vauva.fissä, mutta se on äppi. Tottakai, koska nykyään jokaiselle toimenpiteelle on applikaatio. Odotan sitä hetkeä, kun joku äppi pyyhkii mun perseen vessassa käymisen jälkeen.

Mä oon saanu mun kavereilta ja tutuilta viime kuukausien aikana print screeneja, kuinka Jodelin foorumeilla puhutaan tuhansien eri juorujen lisäksi minusta ja minun koirasta. Siis mun koirasta omia keskusteluita? Hauskaahan se on ei siinä mitään, senkun jatkatte. Enkä kiellä ettei siitä saisi puhua, onhan se niin ihana! Olen myös saanut print screeneja keskusteluista, joissa puhutaan pelkästään minusta. Lähes kaikki keskustelut ovat alkaneet otsikolla "LAURA OLLILA ON PARAS JA HAUSKIN SNÄPPÄÄJÄ" ja sitten niihin jengi kommentoi. No eipä siinä mitään, oon yllättyny, että noin 95% näistä jutuista minusta ovat olleet pelkkää positiivista. Luultavasti tämä johtuu siitä, että iso yleisö ei minua tiedä, joten pahimmat nettitrollaajat eivät ole jaksaneet osallistua "Laura Ollila - keskusteluihin", koska olen täysin neva höödi heille. 

Tässä aamukahvia juodessa ( kello 14.00 ah viikonloput)  latasin sen Jodelin. Rupesin sitä selaamaan, et mikä tää juttu oikeen on, kun kaikki on tähän muka koukussa. No eipä se mikään positiivisuusfoorumi ollutkaan. Mitä edes kuvittelin. Ihan hirveitä kommentteja julkisuuden henkilöistä, bloggaajista ja vloggaajista lukiessa tuli asioita mieleen mitä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. 

Kuvitellaan nyt tähän julkisuuden henkilö nimeltä Sanna. 

Sä meet pläräilemään Jodelia ja etsimään sieltä päivän kuumimpia juoruja. Huomaat, että hei hei hei täällä on keskustelu siitä ärsyttävästä Sannasta, jonka otsikkona on "Ootteko huomannu kui vitun iso perse Sannalla on nykyään?"

Luet kommentteja ja kommentoit itsekin jonon jatkeeksi: "Joo hyi vittu näin sen kerran Stokkalla iha vitun hirvee selluliittiperse"

Mun ensimmäinen kysymys tässä kohtaa on, että mikä ihme on sun henkilökohtainen tarve mennä haukkumaan jonkun täysin tuntemattoman vaikkakin julkisuudesta tutun Sannan persettä? Vaikka Sannalla olisi niin iso perse, että se ei mahtuisi sen kanssa enää Stokkan ovista sisälle, niin mitä vaikutusta sillä on sun elämään? Mikä ihme on sun tarve puhua muista ihmisistä pahaa, jotka ei vaikuta millään tavalla sun elämään, etkä heitä edes tunne. Sulla on ehkä Sannasta joku "mielikuva" sen julkisuuskuvan ja somen perusteella, mutta ei se vielä kerro monestikaan mitään. 

Ihmiset jotka työskentelevät julkisuudessa ja esillä ovat kyllä tietoisia siitä, että heistä kirjotellaan, kuvataan salaa, juoruillaan ja heidän elämään puututaan. Sillä että sä oot esillä julkisuudessa on toki kääntöpuolensa ja blaa blaa blaa, mutta miksi juuri sun täytyy lähteä siihen paskanjauhantaan? Mitä mielihyvää sä saat toisen ihmisen lyttäämisestä? Onko sulla niin huono olla sun omassa kropassa tai elämässä, että sulla on tarve haukkua muita ihmisiä, niiden ulkonäköä tai toimintaa? Voin luvata, että se toisten ihmisten lyttääminen ei kyllä sun omaan elämääsi onnea tuo. Ja ei mä en nyt puhu itseni puolesta, mun persettä ei toistaseksi ole Jodelissa haukuttu. Tämä oli täysin keksitty esimerkki. 

Oletko ajatellut, että täntyyppinen toiminta tekee susta kiusaajan?

Jos sä jotain julkisuuden henkilöä, artistia, bloggaajaa tai tubettajaa "vihaat" vaikka et edes tunne, niin miksi ihmeessä sä haluat käyttää sun elämästä aikaa ja energiaa siihen, että lyttäät sitä jossain Iltasanomien keskustelupalstoilla, Jodelissa tai somessa ylipäätään? Eikö olisi kivempaa käyttää se aika järkevämmin, ja tehdä esimerkiksi niitä kivoja asioita mitkä tekee sut onnelliseksi?

Ihmisten mollaaminen keskustelupalstoilla ja nykyään Jodelissa ei nyt toki ole uusi juttu. Mikäli nettitrollaaja on sulle aivan uusi käsite, niin käyppä lukemassa minkä tahansa sivuston kommenttikenttiä. Varmasti jokaiselta sivustolta löytyy näitä nimettömänä möyhääviä hulluja. Anonyymina netissä räyhääminen on helppoa, koska kukaan ei tiedä, että kuka siellä ruudun toisella puolella sormet syyhyten räyhää. Ympäri maailmaa eri mediat ja vloggaajat ovat sulkeneet niitten kommenttikenttiä. Enkä ihmettele yhtään. Monien uutisten paikkansapitävyyttäkin kyseenalaistetaan, koska ihmiset lukevat uutisen lisäksi vielä näitä kommenttikenttiä, jonne joku kylähullu Savitaipaleelta on pistänyt omat faktansa tiskiin. Yleensä ne on omia mielipiteitä, jotka kirjotetaan tietenki faktoina.

Olen saanut oman osani myös blogissani näistä trollaajista erityisesti,  kun kirjoitin kuinka haluaisin, että Uberin toiminta olisi Suomessa laillista. Sain valtavan vihan kymmeniltä taxikuskeilta, jotka muun muassa nimittelivät minua persettä jakavaksi huoraksi. Jos haluan taxialalle tervettä kilpailua, tekeekö se minusta todella persettä jakavan huoran?  Tämä koko kirjoitus nyt oli sinänsä täysin turha postaus, koska nettitrollaaminen tästä universumista ei lopu koskaan. No, mutta sainpahan sanottua mitä oli sanottavaa.  Mutta yritän nyt vielä kuitenkin: mitä jos jokainen meistä keskittyis positiivisten asioiden tekemiseen ja jätettäis se toisista ihmisistä paskan puhuminen vähän vähemmälle?  <3

Pus,

Laura

ps. Oletko jo lukenut listani heikkojen hetkien varalta? Tai mielipiteeni Facebookin kirpputoreista?

 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Oon tosi pitkään halunnut värjätä hiukset sellaiseksi haalean vaaleanpunaiseksi, mutta ehämmie uskalla. Ja itseni tuntien, vaikka haluaisin sellaiset hiukset, niin se väri on sen verran erikoinen, et se rupeais mua kuitenkin ärsyttään ja vituttaan jo viikon jälkeen. Mutta kappas vaan löysin Itiksestä L' Orealin Colorista -hiusvärejä, jotka kestää muutaman pesun verran. Just sopiva aika mulle, ettei ehdi kyllästyä! Osalle varmaan tuttu tuote, mutta multa ainakin menny täysin ohi.

Ite nappasin sieltä mukaan sekä sprayn, että 2-3 pesua kestävän hiusvärin, koska en osannut päättää, että uskallanko värjätä vai vedänkö pelkällä spraylla. Päädyin sitten rykäseen päähän tän 2-3 pesua kestävän #PINKHAIRin. Väri ei kylläkään oo täysin tasasesti levittynyt, koska ei mulle mitään parturikampaajan lahjoja ole suotu. Näitä värejä on vaikka mitä erilaisia, jos tää pinkki ei sinnuu miellytä.

Tuubi on sen verran pieni, että se hädintuskin riitti mun lyhyisiin hiuksiin. Ilmeisesti näillä on tarkoitus tehdä hetkellisiä liukuvärjäyksiä vaan latvoihin, mut mä halusin vetää koko päähän. Mikäli sulla on siis enemmän karvaa päässä kuin mulla ja halajat vetää koko päähän, osta useampi putelli! 

Itse annoin värin vaikuttaa vaan noin 10 minuuttia, vaikka paketissa luki 15-20 min. En halua sellaista tumman pinkkiä ja se väri rupes märkänä jotenki näyttään niin pelottavalta, et oli pakko pestä pois. Lopputulos ois varmasti siis ollut vielä tummempi jos olisin antanu sen olla pidempään. 

Tältä väri näytti heti laiton jälkeen.

Ja tässä ois ensimmäisen pesasun jälkeen. Kyl mää sanosi, että tää kerran pesty on se väri mitä hain! 

Tältä näyttää laventerin värinen spray tummissa hiuksissa. I-H-A-N-A!

Yhteistyössä: Kauppakeskus Itis

Share
Ladataan...

Ladataan...

Sain Facebookin inboxiin viestin tuntemattomalta mieheltä, "Meinasin kusta housuun ku kuuntelin teidän Lettukestejä ku sä sanoit et sun naamalle on fartattu ku sä oot ottanu suihin. Tuskin tää tai moni muukaan teidän jutuista on totta, mut ihan sama pitääkö paikkansa vai ei niin oon nauranu niin että kusen joka kerta melkeen housuun." Eikä hän ole ainoa. Snäpissä aina uuden jakson tullessa saan viestejä, kuinka ihmiset haluaa tulla varmistamaan, että "oliko tämä muuten tositarina?"

Kun neuvoteltiin ja ideoitiin Tiian ja Nelosen kanssa omaa radio-ohjelmaa Suplaan, meidän ydin koko hommassa oli se, et me halutaan tuoda ilmi kaikki sairaat tarinat mitä meille ja meidän ystäville on tapahtunut. Mitä hauskaa siinä olis, että jokaisen kuulijan pitäis koko ajan kyseenalaistaa, että onko tämäkin keksitty vai oikeasti tapahtunut? Eihän me mitään teatteria olla tekemässä. Meidän ohjelma pohjautuu siihen, että me kerrotaan muille vinkkejä tai omakohtaisia kokemuksia niiden seksielämään, parisuhteisiin, deittailuun ja muihin Dear Eki -tyyppisiin ongelmiin. Minusta ajatuskin tuntuu typerältä, että mä kertoisin jollekin jonkun vinkin kuinka mulle kävi näin viime kesänä, mut ei mulle oikeesti ees ois käyny niin. Vaan olisin keksinyt sen omasta päästäni tai kertoisin vauva.fistä jotain yh-äidin tarinaa omanani. Ei me mitään näyttelijöitä olla. Me halutaan kertoa mitä meille on oikeasti tapahtunut. Onneksi meille on sattunut ja tapahtunut, niin tarinoita ei tarvi keksiä.

Mutta se, että mistä mä löydän näitä erikoistapauksia vuosi toisensa jälkeen on toinen kysymys. No siihenkin oikeastaan löytyy syy meidän ohjelmasta... Mä olen mun kaveriporukassa se yleinen naurunkohde, koska mulle sattuu tapahtumaan niin paljon, että en tiedä mitä varten karma mua panee perseeseen. Tiian kanssa ollaan tunnettu vasta muutaman vuoden, mutta niin näyttää hänellekin sattuvan ja tapahtuvan kaikenlaista. Mutta kiitokset kaikille miehille, jotka tämän ohjelman mahdollistaa. Ilman sitä pierua kesken suihinoton tai montaa muutakaan "ihanaa kokemusta" köyhempänä tämä ohjelma ei olisi mahdollinen, koska ei meillä olisi mitään kerrottavaa. Kiitos siis, vaikka traumat ovat läsnä edelleen. <3

Tänään Suplaan tuli meidän Lettukestien toiseksi viimeinen jakso ensimmäiseltä tuotantokaudelta! Suaapi nähä saako ohjelma jatkoa! www.supla.fi 

ps. Kiitos eilisille ostelijoille, kaikki meni vartissa!

 

Pus,

Mie

 

Share

Ladataan...

Taas aika vähän konmarittaa kaappeja. Laitahan mulle siis sähköpostia osoitteeseen laura.ollila@gmail.com tai kommentoi alle, että vad vill du ha! Kirjoitathan viestiin vaatteen numeron niin suattaapi helpottaa minua. Treffit onnistuu Helsingin keskustassa tai saa tulla Lauttasaarestakin hakemaan. Postituskin onnistuu, jos hoidat postikulut! <3

Helpomminhan näistä varmaan pääsis FB-kirppiksellä eroon, mutta mun mielenterveys ei monen muun asian lisäksi enää kestä niitä. Syy löytyy tästä!

1. Adidaksen t-paita. Koko on S, mut löysä S. Ei oo mikää pinkeä ihonmyötänen. Tätä ei oo käytetty ollenkaan. Hp. 15e. MYYTY!

2. Farkkutakki, oiskohan Bershkasta. Pari kertaa ollu päällä. Koko 34. Hp. 7e MYYTY!

 

3. Olkapäistä avonainen mekko, H&M ja näyttäis hintalappukin olla vielä kiinni.. eli ei oo käytetty. Koko 36. Hp. 7e MYYTY!

 

4. Toppi, Asos. Kerran käytetty. Koko 36, hp. 5e. MYYTY!

 

5. Olkapäistä avonainen paita, Forever 21. Kerran ollu piäällä. Koko M hp. 7e. MYYTY!

 

6. Toppi, Topshop. Koko 34, hp. 3e.

 

7. Kukkatakki, Bershka. Ollu kerran päällä. Kokolapussa on M, mutta sanoisin S. Hp. 10e. MYYTY!

 

8. Kukkahaalari. Ei mittä haijuu merkistä, ostettu Losista. Käyttämätön tämäkin. Koko S. Hp. 8e

 

9. Valkoinen pusero, H&M. Koko 36. Hp. 3e. MYYTY!

 

10. Villatakki. Koko L. Hp. 5e. MYYTY!

 

11. Trikoomekko, Gina Tricot. Kerran käytetty. Koko , hp. 2e.

 

12. Takki, KappAhl. Käytetty max 5 kertaa. Koko XS, hp. 12e.

 

13. Kipparilakki, Brixton. Pari kertaa käytetty. Koko M / 58cm, hp. 8e.  MYYTY!

 

14. Mekko, Vila. Pari kertaa käytetty. Koko M, hp. 6e. MYYTY!

 

15. Mekko, ei mitään hajua merkistä. Ostettu Miamista. Kerran oli reissussa päällä. Koko varmaan S. Hp. 5e.

 

16. Mekko, NOOM. Koko 36. Vyö lähtee irti. Käytetty max. 5 kertaa. Hp. 6e. MYYTY!

 

17. Toppi, H&M. Koko 38. Käytetty kerran. Hp. 4e.

 

18. Neule, Monki. Käytetty kerran. Koko M, hp. 10e. MYYTY!

 

19. Laskutakki, Roxy. Taitaapi olla laskettelukelit kohta ohi, mutta jospa ens talveksi. Koko M, 20e.

 

20. Tumman sininen toppi, Mango. Koko XS, hp. 3e. MYYTY!

 

21. Olkapäistä avonainen toppi, Bikbok. Kerran ollu päällä. Koko XS, hp. 5e. MYYTY!

 

22. Musta bomber, JC. Koko S, hp. 5e. MYYTY!

 

23. Pusero, Bikbok. Kerran käytetty. Koko M, hp. 5e. MYYTY!

 

24. Mekko, Asos. Koko 40, hp. 6e.

 

25. Toppi, Zara. Koko XS, hp. 5e. MYYTY!

 

26. Lyhyt paita, H&M. Hintalaputkin paikallaan. Koko 34, hp. 8e. MYYTY!

 

27. Oversize mekko, Vila. Koko M. Menee kyllä mun mielestä S-XL kokoiselle. Käytetty pari kertaa. Hp. 8e. MYYTY!

 

Share

Ladataan...

Mulle kävi viikonloppuna Köpiksessä jotain niin kiusallista, että pakko jakaa se teille. Nauran tälle edelleen ääneen!

Harrastin nuorempana unissakävelemistä. Pitkään aikaan sitä ei ole kuitenkaan tapahtunut. Ainakaan tietääkseni? Aikoinaan kun asuin kotona, äiti on muun muassa herännyt yöllä siihen, että joku rymistelee kotimme alakerrassa, vaikka kaikkien makuuhuoneet oli silloin yläkerrassa. Äiti oli kävellyt alakertaan ja löytänyt mut meidän eteisen kaapista pissalta. Olin kaiken lisäksi samaan aikaan nauranut hysteerisesti. Kyllä. Kyykkypissalla meidän eteisen isossa vaatekaapissa minne mahtuu menemään sisälle. Kaikkien perheenjäsenten kenkien päälle. Luultavasti olin ainoa ketä se seuraavana aamuna nauratti.

Ton meidän Lettukestit radio-ohjelman lisäksi mä härväilen arkipäivät yhdessä levy-yhtiössä. Viime perjantaina julkaistiin useilta eri artisteilta uusia sinkkuja ja mun tehtävä on lähettää ne Encoder nimisen ohjelman kautta eri medioille eteenpäin. Käytiin Köpiksessä perjantai-iltana yhdellä keikalla. Väsymys rupes painamaan jo puolen yön aikaan, joten ei muuta kuin hotellille pötköttään. Noin 2-3 aikaan yöllä mä herään siihen, et ”mä saan tekstarin meidän toimarilta, et niitä biisejä ei ole lähetetty” ja mä lähden välittömästi aivan älytöntä ravia hotellin aulaan tästä asiasta räyhäämään. Tässä mun unessa siis ilmeisesti näiden biisien lähettäminen oli sen respan tyypin homma.

Ensinnäkin, meidän hotellihuone oli 9 kerroksessa aivan viimeinen huone. Hissille oli kävelymatkaa jo aika pitkästi, koska piti kiertää koko 9. kerros. Olen siis kävellyt heräämättä koko kerroksen läpi ja mennyt hissillä alas resepsuuniin. En muista meidän keskustelun alusta mitään, mutta muistan että jossain kohtaa alan korottamaan sille respan työntekijälle ääntä ja englanniksi syyttelemään häntä, että  ” YOU WERE SUPPOSED TO SEND THOSE SINGLES TROUGH THE ENCODER..”  Muistan myös luetelleeni hänelle artistien nimet, mistä oli kyse. Tää respan yövuorolainen katsoo mua haavi auki, et onko tänne 5 tähden Marriot hotelliin tosissaan laskettu sisään tämmösiä LSD-nistejä vai mikä tää juttu on? Onko työkaverit järjestänyt tänne jonkun piilokameran? What is Encoder?

Samaan aikaan kun mä selitän hänelle mikä on Encoder ( kun hän ei luonnollisestikaan ymmärtänyt yhtään mistä mä puhun) alan yhtäkkiä heräämään tilanteeseen. Tajuan, että oon unissaan kävellyt hotellin respaan ja sekoilen tässä kaiken lisäksi yöpaita päällä. En tiedä kummasta se työntekijä oli enemmän haavi auki, mun sekoilusta vai mun vaatetuksesta. Tajuan seisovani varpasilleen respassa mun vaaleanpunainen pitsiyöpaita päällä minkä alla mulla ei ole MITÄÄN. Siitä näkyy täysin läpi ja edessä oleva v-aukko on napaan asti. Tajuttua tilanteen mulla teki mieli kaatua suorilta jaloin selälleen siihen kivilattialle ja esittää kuollutta, koska mua ei oo ikinä elämässä hävettäny näin paljoa. Se, että pissasin joskus koulussa housuun ei oo kyllä mitään tähän verrattuna.

Seuraavaksi alkaa pahoittelu tilanteesta. Alan sönköttään sille kundille, et anteeks, mut mä taisin nyt sekoilla jotain unissaan, ja että harrastan tätä unissakävelyä jonnin verran. Kundi on edelleen haavi auki. Sit lähden käveleen hissille ja tajuan et eihän mulla oo korttia. Hotelleissa kun pääsee alas ilman korttia, mutta ylös ei. Enhän mä nyt ole korttia ehtinyt ottaa mukaan, kun olen noussut sängystä tuli perseen alla, koska asia oli erittäin urgent. Ei muuta kuin takaisin tiskille, että voisitko tehdä mulle uuden kortin? Se helvetin pitsihepene päällä. En pysty sanoin kuvailemaan paljon mua hävetti.

Unissakävelyssä hullua on se, että sä et siinä tilanteessa tajua yhtään mitä sä teet, mutta sä muistat jälkeenpäin että mitä on tapahtunut. Tai mä ainakin muistan. Mulla on jäänyt jokaisesta unissakävelystä joku kela päähän minkä pystyn jälkeenpäin kelaamaan, et mitäs äskön muuten just tapahtu. Kaikkea siitä ei muista mutta suurimman osan. Hullua. Aiemmin mun unissakävelemiset ei oo ollu tämmöstä, et mä meen puhumaan jotain älyttömyyksiä. Mä en edes tiennyt, että unissaan voi käydä noinkin pitkiä keskusteluja ennen kuin herää. Ajattelin että sekoilu, nauraminen ja joku mumina on vain mahdollista. Aiemmin mun unissakävelyt on ollut erityyppisiä sekoiluja mihin ei oo liittyny muita ihmisiä. Nyt kun asian kirjottaa ylös niin täähän on itseasiassa todella pelottavaa ja täähän kuulostaa ihan mielipuolisen skitsofreenikon käytökseltä? No mun snäppiseuraajat sen on varmaan jo huomannutkin, että sitä kai se melkein on hereillä ollessakin.. Yhtä sekoilua selvinpäin.

Mun elämä on ollut lähiaikoina aika hektistä ja oon nukkunu tosi huonosti. Yleensä kai stressi voi tämmösen sekoilun laukaista. Luin aiheesta netistä, kuinka  ” Lasten unissakävelyn taustalla ei yleensä ole psyykkisiä häiriöitä, mutta aikuisilla siihen voi liittyä psyykkiset ongelmat. Unissakävely ei ole sairaus, eikä se ole merkki mielenterveysongelmista, mutta aikuisen kannattaa kuitenkin kääntyä lääkärin puoleen.” Ok. Oliko tää joku kehotus?

Onko täällä muita hulluja jotka kävelee unissaan ja hauskoja tarinoita niistä? Aina sanotaan, että unissakävelijää ei saa herättää. Miksei? Kyllä mä ainakin toivon, että se respan tyyppi olis läpsässy mua naamalle et nainen herää nyt, mitä sä oikeen selität?

 

Ps. Huomenna maanantaina Lettukestien uudet jaksot Suplassa heti aamulla kello 6.00! Voimia maanantaihin <3

 

 

Share

Ladataan...

Ai mikä alkoi? No meidän ohjelmamme Lettukestit siis. Ohjelma löytyy Suplasta eli tästä puhelin äpistä. Jos sen lataaminen tuntuu vaivalloiselta voit myös mennä osoitteeseen supla.fi

Kerroin muutama viikko sitten mistä on kysymys, mutta jos se teksti meni sinulta ohi niin... Opiskellessani radiotoimittajaksi, luokallani oli tyttö nimeltään Heralan Tiia. Yhtä lapselliset ja sairaat jututhan meitä heti yhdisti. Aikoinaan koulun radiokanavalla luokkamme pojat kuuntelivat juttujamme korvat punaisina.. Ja opettajamme myös. Terveisiä vaan Esalle ja Jaskalle! Meidän onneksemme Suplaan kaivattiin juuri sellaista ohjelmaa mitä meidän juttumme ovat; suoraa puhetta, yhtään kaunistelematta. 

Koska emme jaksaneet keksiä pyörää uudestaan, haluamme olla sinun 2017-luvun Dear Eki. Otamme kysymyksiä vastaan naiseuteen liittyvissä ongelmissa, parisuhteeseen, seksiin ja miehiin liittyvissä asioissa. Emme kuitenkaan missään nimessä ole mitään psykologeja, joten ilmaista ammattiapua on turha odottaa. Sen sijaan kuitenkin voit saada kysymykseesi vinkin, omakohtaisen kokemuksen tai jonkun tarinan jos pystymme sinuun samaistumaan. Toivottavasti piristetään sun tulevia maanantaipäiviä. Uudet jaksot tulee joka maanantai aina 6 aamulla, mutta Supla toimii kuin Netflix. Voit kuunnella ne sieltä kun sulle parhaiten sopii!

Kysymyksiä otamme vastaan lettukestit@outlook.com <3 Voit jättää kysymyksen myös kommenttikenttään tai mulle somessa! Pus!

Share

Ladataan...
Iho

Kiitos teille kaikille, kun olitte käyneet syksyllä Eira Esteticassa Hydraracial kasvohoidossa. Mikäli asia on mennyt ohi, niin tein hoidosta viime syssynä postauksen alekoodin kanssa. 

Aloin itse käymään tässä hoidossa silloin ja käyn siellä varmasti koko loppuelämäni! Mikäli et ole käynyt, niin tätä hoitoa ei pysty liikaa ylistämään, sun vaan pitää käydä siellä niin tiedät mistä puhun. Jos sulla ei ole hajuakaan mistä on kyse, niin käy lukemassa mun postaus Jos Beyonce, tietysti minäkin. Sieltä löytyy tarkempi selitys mistä hoidossa on kyse. Lyhykäisyydessään hoidossa imetään laitteen avulla kaikki sonta sun naamasta, kuoritaan ja sen jälkeen syötetään tehoaineita syvälle ihon alle. Mulle myös opetettiin Eira Esteticassa, että meikit kannattaa pestä "kaksi kertaa." Ensimmäisellä kerralla luultavasti vain levität ne meikit pitkin naamaa, mutta toisella kerralla ne vasta lähtee. Ja tietysti mitä isompi kerros pakkelia sitä suuremmalla syyllä kannattaa pestä kasvot kahteen kertaan!

Kovan kysynnän vuoksi alekoodi tähän parhaaseen mahdolliseen hipijänhoitoon olisi taas voimassa! Jos ehdit jo käydä hoidossa, niin mene ihmeessä uudestaan, sillä se kannattaa ottaa yhdeksi ihonhoitorutiiniksi. Erityisesti näin talvella, kun monen iho on sään takia pintakuiva ja kuivuus aiheuttaa monelle sitten taas finnejä. Itse olen käynyt nyt hoidossa kaksi kertaa ja huomaan jo selkeästi ihossa eroja vaikka hoitoja on vasta takana kaksi.

Koodilla Lauran blogi pääset hoitoon 15% alennuksella 28.2.2017 asti. Nettiajanvaraukseen pääset tästä.

 

pus <3

 

 

Share

Ladataan...

Hillolla vai ilman? Ei vaan.. Laitoin viime viikolla instaan kuvan johon kirjoitin, että ensi viikolla paljastan teille jotain. Osa ehkä alkoi seuraamaan mun blogia tai mun somea, kun olin Suomipopin Aamulypsyssä. Ja vähän niin kuin sen tyyppisiä juttuja olis tulossa. Oletko kuullut Suplasta? Supla on Nelosen puhelin App, jonne tulee päivittäin kaikkien heidän radiokanavien podcastit. Siellä on myös viikottain ilmestyviä ohjelmia ja tänttädä dänttäntää meillä alkaa siellä ohjelma Tiia Heralan kanssa helmikuun alussa. Ohjelma sai nimekseen Lettukestit.

Moni on ehkä mun somesta huomannutkin, ja ehkä pikkusen kuittia antanutkin, että en todellakaan ole mikään kodinhengetär. Multa onnistuu melkeempä vedenkin pohjaan polttaminen. Ohjemassa ei siis vaihdella leivontareseptejä vaikka se nimensä puolesta voikin kuulostaa siltä. Lettukestit on vanha synonyymi naisten juorukerholle.

Ohjelmalle meillä on kyllä idea, mutta jotta me voimme viikottain teille turista, tarvitsemme sinun apuasi. Tarkalleen ottaen ongelmia tai ihmetyksen aiheita sun elämästä tai miksei vaikka sun ystävien elämästä jos he eivät itse kehtaa meiltä kysyä. Aihealueina; naisten elämä, miehet, parisuhteet ja seksi. Jokainen podcastimme siis käsittelee aina yhden kysymyksen, johon me annamme sinulle jonkin vinkin omasta elämästämme tai muuten vaan keksimme sinulle asiaan jonkin ratkaisun. Emme missään nimessä ole kumpikaan koulutukseltamme psykologeja, joten älä odota saavasi meiltä ilmaista ammattiapua... Mutta omia kokemuksia ja tarinoita valitettavasti riittää..toivottavasti et halua missata niitä! Lyhykäisyydessään siis, ohjelma on K18, mutta tarkoitettu lapsellisille aikuisille.

                                      Kysymyksiä otamme vastaan osoitteeseen lettukestit@outlook.com

Julkisesti emme missään nimessä tule paljastamaan kysyjän kokonimeä, joten sitä ei tarvitse peljätä. Toivottavasti saadaan kysymyksiä myös miehiltä. Onko jokin asia mitä et vaikkapa naisissa ymmärrä? No okei, tää oli typerä kysymys ja huono esimerkki, koska aivan varmasti on. Kysyhän sitä meiltä, niin me avarretaan sinun silmiäsi ja ehkä opit ymmärtämään naisia vähän paremmin. Mikä on kylläkin hankalaa kenelle tahansa.

Ennen vanhaan elämä aikataulutettiin sen mukaan, että monelta se lemppari ohjelma tulee töllöstä. Kotona oltiin 19.30 mennessä kun Salatut Elämät alkoi. Nykyään ihmiset haluavat katsoa sarjansa kuin se itselle parhaiten sopii, eikä aikatauluttaa elämäänsä niiden mukaan. Miksei myös radio-ohjelmia voisi kuunnella kun se itselle parhaiten sopii. Siitäpä tämä Supla onkin helkkarin hyvä keksintö. Ilmottelen vielä ennen helmikuuta tarkemman päivämäärän siitä, että milloin ensimmäinen jakso tulee ulos. Lataahan siis Supla puhelimeesi, mikäli se ei ole sulla vielä käytössä. Me jäädään nyt venttailee teiltä kysymyksiä Tiian kanssa! 

Tervetuloa siis Lettukesteille helmikuusta alkaen <3

KUVA: Liina Caselius

 

 

 

 

 

 

Share

Pages