Ladataan...

Enään ei swaipata vasemmalle Tinderissä, vaan ollaan koukussa Jodeliin. Siis juorupalstaan, joka on kuin Vauva.fi 2.0. Yksi aloittaa keskustelun jollain otsikolla, ja siihen sitten lukematon määrä ihmisiä kommentoi. Täysin sama idea kuin vauva.fissä, mutta se on äppi. Tottakai, koska nykyään jokaiselle toimenpiteelle on applikaatio. Odotan sitä hetkeä, kun joku äppi pyyhkii mun perseen vessassa käymisen jälkeen.

Mä oon saanu mun kavereilta ja tutuilta viime kuukausien aikana print screeneja, kuinka Jodelin foorumeilla puhutaan tuhansien eri juorujen lisäksi minusta ja minun koirasta. Siis mun koirasta omia keskusteluita? Hauskaahan se on ei siinä mitään, senkun jatkatte. Enkä kiellä ettei siitä saisi puhua, onhan se niin ihana! Olen myös saanut print screeneja keskusteluista, joissa puhutaan pelkästään minusta. Lähes kaikki keskustelut ovat alkaneet otsikolla "LAURA OLLILA ON PARAS JA HAUSKIN SNÄPPÄÄJÄ" ja sitten niihin jengi kommentoi. No eipä siinä mitään, oon yllättyny, että noin 95% näistä jutuista minusta ovat olleet pelkkää positiivista. Luultavasti tämä johtuu siitä, että iso yleisö ei minua tiedä, joten pahimmat nettitrollaajat eivät ole jaksaneet osallistua "Laura Ollila - keskusteluihin", koska olen täysin neva höödi heille. 

Tässä aamukahvia juodessa ( kello 14.00 ah viikonloput)  latasin sen Jodelin. Rupesin sitä selaamaan, et mikä tää juttu oikeen on, kun kaikki on tähän muka koukussa. No eipä se mikään positiivisuusfoorumi ollutkaan. Mitä edes kuvittelin. Ihan hirveitä kommentteja julkisuuden henkilöistä, bloggaajista ja vloggaajista lukiessa tuli asioita mieleen mitä en ole koskaan oikein ymmärtänyt. 

Kuvitellaan nyt tähän julkisuuden henkilö nimeltä Sanna. 

Sä meet pläräilemään Jodelia ja etsimään sieltä päivän kuumimpia juoruja. Huomaat, että hei hei hei täällä on keskustelu siitä ärsyttävästä Sannasta, jonka otsikkona on "Ootteko huomannu kui vitun iso perse Sannalla on nykyään?"

Luet kommentteja ja kommentoit itsekin jonon jatkeeksi: "Joo hyi vittu näin sen kerran Stokkalla iha vitun hirvee selluliittiperse"

Mun ensimmäinen kysymys tässä kohtaa on, että mikä ihme on sun henkilökohtainen tarve mennä haukkumaan jonkun täysin tuntemattoman vaikkakin julkisuudesta tutun Sannan persettä? Vaikka Sannalla olisi niin iso perse, että se ei mahtuisi sen kanssa enää Stokkan ovista sisälle, niin mitä vaikutusta sillä on sun elämään? Mikä ihme on sun tarve puhua muista ihmisistä pahaa, jotka ei vaikuta millään tavalla sun elämään, etkä heitä edes tunne. Sulla on ehkä Sannasta joku "mielikuva" sen julkisuuskuvan ja somen perusteella, mutta ei se vielä kerro monestikaan mitään. 

Ihmiset jotka työskentelevät julkisuudessa ja esillä ovat kyllä tietoisia siitä, että heistä kirjotellaan, kuvataan salaa, juoruillaan ja heidän elämään puututaan. Sillä että sä oot esillä julkisuudessa on toki kääntöpuolensa ja blaa blaa blaa, mutta miksi juuri sun täytyy lähteä siihen paskanjauhantaan? Mitä mielihyvää sä saat toisen ihmisen lyttäämisestä? Onko sulla niin huono olla sun omassa kropassa tai elämässä, että sulla on tarve haukkua muita ihmisiä, niiden ulkonäköä tai toimintaa? Voin luvata, että se toisten ihmisten lyttääminen ei kyllä sun omaan elämääsi onnea tuo. Ja ei mä en nyt puhu itseni puolesta, mun persettä ei toistaseksi ole Jodelissa haukuttu. Tämä oli täysin keksitty esimerkki. 

Oletko ajatellut, että täntyyppinen toiminta tekee susta kiusaajan?

Jos sä jotain julkisuuden henkilöä, artistia, bloggaajaa tai tubettajaa "vihaat" vaikka et edes tunne, niin miksi ihmeessä sä haluat käyttää sun elämästä aikaa ja energiaa siihen, että lyttäät sitä jossain Iltasanomien keskustelupalstoilla, Jodelissa tai somessa ylipäätään? Eikö olisi kivempaa käyttää se aika järkevämmin, ja tehdä esimerkiksi niitä kivoja asioita mitkä tekee sut onnelliseksi?

Ihmisten mollaaminen keskustelupalstoilla ja nykyään Jodelissa ei nyt toki ole uusi juttu. Mikäli nettitrollaaja on sulle aivan uusi käsite, niin käyppä lukemassa minkä tahansa sivuston kommenttikenttiä. Varmasti jokaiselta sivustolta löytyy näitä nimettömänä möyhääviä hulluja. Anonyymina netissä räyhääminen on helppoa, koska kukaan ei tiedä, että kuka siellä ruudun toisella puolella sormet syyhyten räyhää. Ympäri maailmaa eri mediat ja vloggaajat ovat sulkeneet niitten kommenttikenttiä. Enkä ihmettele yhtään. Monien uutisten paikkansapitävyyttäkin kyseenalaistetaan, koska ihmiset lukevat uutisen lisäksi vielä näitä kommenttikenttiä, jonne joku kylähullu Savitaipaleelta on pistänyt omat faktansa tiskiin. Yleensä ne on omia mielipiteitä, jotka kirjotetaan tietenki faktoina.

Olen saanut oman osani myös blogissani näistä trollaajista erityisesti,  kun kirjoitin kuinka haluaisin, että Uberin toiminta olisi Suomessa laillista. Sain valtavan vihan kymmeniltä taxikuskeilta, jotka muun muassa nimittelivät minua persettä jakavaksi huoraksi. Jos haluan taxialalle tervettä kilpailua, tekeekö se minusta todella persettä jakavan huoran?  Tämä koko kirjoitus nyt oli sinänsä täysin turha postaus, koska nettitrollaaminen tästä universumista ei lopu koskaan. No, mutta sainpahan sanottua mitä oli sanottavaa.  Mutta yritän nyt vielä kuitenkin: mitä jos jokainen meistä keskittyis positiivisten asioiden tekemiseen ja jätettäis se toisista ihmisistä paskan puhuminen vähän vähemmälle?  <3

Pus,

Laura

ps. Oletko jo lukenut listani heikkojen hetkien varalta? Tai mielipiteeni Facebookin kirpputoreista?

 

 

 

 

 

 

Share

Ladataan...

Oon tosi pitkään halunnut värjätä hiukset sellaiseksi haalean vaaleanpunaiseksi, mutta ehämmie uskalla. Ja itseni tuntien, vaikka haluaisin sellaiset hiukset, niin se väri on sen verran erikoinen, et se rupeais mua kuitenkin ärsyttään ja vituttaan jo viikon jälkeen. Mutta kappas vaan löysin Itiksestä L' Orealin Colorista -hiusvärejä, jotka kestää muutaman pesun verran. Just sopiva aika mulle, ettei ehdi kyllästyä! Osalle varmaan tuttu tuote, mutta multa ainakin menny täysin ohi.

Ite nappasin sieltä mukaan sekä sprayn, että 2-3 pesua kestävän hiusvärin, koska en osannut päättää, että uskallanko värjätä vai vedänkö pelkällä spraylla. Päädyin sitten rykäseen päähän tän 2-3 pesua kestävän #PINKHAIRin. Väri ei kylläkään oo täysin tasasesti levittynyt, koska ei mulle mitään parturikampaajan lahjoja ole suotu. Näitä värejä on vaikka mitä erilaisia, jos tää pinkki ei sinnuu miellytä.

Tuubi on sen verran pieni, että se hädintuskin riitti mun lyhyisiin hiuksiin. Ilmeisesti näillä on tarkoitus tehdä hetkellisiä liukuvärjäyksiä vaan latvoihin, mut mä halusin vetää koko päähän. Mikäli sulla on siis enemmän karvaa päässä kuin mulla ja halajat vetää koko päähän, osta useampi putelli! 

Itse annoin värin vaikuttaa vaan noin 10 minuuttia, vaikka paketissa luki 15-20 min. En halua sellaista tumman pinkkiä ja se väri rupes märkänä jotenki näyttään niin pelottavalta, et oli pakko pestä pois. Lopputulos ois varmasti siis ollut vielä tummempi jos olisin antanu sen olla pidempään. 

Tältä väri näytti heti laiton jälkeen.

Ja tässä ois ensimmäisen pesasun jälkeen. Kyl mää sanosi, että tää kerran pesty on se väri mitä hain! 

Tältä näyttää laventerin värinen spray tummissa hiuksissa. I-H-A-N-A!

Yhteistyössä: Kauppakeskus Itis

Share
Ladataan...

Ladataan...

Sain Facebookin inboxiin viestin tuntemattomalta mieheltä, "Meinasin kusta housuun ku kuuntelin teidän Lettukestejä ku sä sanoit et sun naamalle on fartattu ku sä oot ottanu suihin. Tuskin tää tai moni muukaan teidän jutuista on totta, mut ihan sama pitääkö paikkansa vai ei niin oon nauranu niin että kusen joka kerta melkeen housuun." Eikä hän ole ainoa. Snäpissä aina uuden jakson tullessa saan viestejä, kuinka ihmiset haluaa tulla varmistamaan, että "oliko tämä muuten tositarina?"

Kun neuvoteltiin ja ideoitiin Tiian ja Nelosen kanssa omaa radio-ohjelmaa Suplaan, meidän ydin koko hommassa oli se, et me halutaan tuoda ilmi kaikki sairaat tarinat mitä meille ja meidän ystäville on tapahtunut. Mitä hauskaa siinä olis, että jokaisen kuulijan pitäis koko ajan kyseenalaistaa, että onko tämäkin keksitty vai oikeasti tapahtunut? Eihän me mitään teatteria olla tekemässä. Meidän ohjelma pohjautuu siihen, että me kerrotaan muille vinkkejä tai omakohtaisia kokemuksia niiden seksielämään, parisuhteisiin, deittailuun ja muihin Dear Eki -tyyppisiin ongelmiin. Minusta ajatuskin tuntuu typerältä, että mä kertoisin jollekin jonkun vinkin kuinka mulle kävi näin viime kesänä, mut ei mulle oikeesti ees ois käyny niin. Vaan olisin keksinyt sen omasta päästäni tai kertoisin vauva.fistä jotain yh-äidin tarinaa omanani. Ei me mitään näyttelijöitä olla. Me halutaan kertoa mitä meille on oikeasti tapahtunut. Onneksi meille on sattunut ja tapahtunut, niin tarinoita ei tarvi keksiä.

Mutta se, että mistä mä löydän näitä erikoistapauksia vuosi toisensa jälkeen on toinen kysymys. No siihenkin oikeastaan löytyy syy meidän ohjelmasta... Mä olen mun kaveriporukassa se yleinen naurunkohde, koska mulle sattuu tapahtumaan niin paljon, että en tiedä mitä varten karma mua panee perseeseen. Tiian kanssa ollaan tunnettu vasta muutaman vuoden, mutta niin näyttää hänellekin sattuvan ja tapahtuvan kaikenlaista. Mutta kiitokset kaikille miehille, jotka tämän ohjelman mahdollistaa. Ilman sitä pierua kesken suihinoton tai montaa muutakaan "ihanaa kokemusta" köyhempänä tämä ohjelma ei olisi mahdollinen, koska ei meillä olisi mitään kerrottavaa. Kiitos siis, vaikka traumat ovat läsnä edelleen. <3

Tänään Suplaan tuli meidän Lettukestien toiseksi viimeinen jakso ensimmäiseltä tuotantokaudelta! Suaapi nähä saako ohjelma jatkoa! www.supla.fi 

ps. Kiitos eilisille ostelijoille, kaikki meni vartissa!

 

Pus,

Mie

 

Share

Pages