Lista heikkojen hetkien varalta

Mä oon tosi huono olemaan yksin, siis sinkkuna. Mulla on jotenkin aina ollut sinkkuna tosi rauhaton olo ja sellainen et odotan koko ajan jotain. Tuntuu että elämästä puuttuu jotain. Emmä tiedä, vaikea selittää. Ehkä siellä on joku joka ymmärtää. Tälläkin viikolla kun mä olin yksin lounaalla, katselin samalla netistä, et mimmosen häämekon mä joskus haluan. Sitten havahduin, että mitä mä taas haaveilen. Eihän mulla ole edes sulhasta. No mutta mennään asiaan ennen kuin mä alan kuulostamaan Suomen säälittävimmältä sinkulta. Semmonen ohjelma muuten puuttuu tv:stä...

Millainen on mun unelmien mies -postauksessa kirjoitinkin, että olen vasta 27-vuotias ja olen asunut jo 4 kertaa avoliitossa. Harva minun ikäinen on noin montaa kertaa ehtinyt asumaan jonkun kanssa yhdessä. Edes kämppiksen? Mä haluaisin nyt kuitenkin oppia olemaan yksin ja oikeasti keskittymään omaan eläämääni ja toteuttaa asioita ilman, että siinä tarvii olla ketään muuta. Heikkojen hetkien varalle, ajattelin kirjotella ylös, että minkälaisia miehiä mulla on ollut tai minkälaisiin mä olen elämäni aikana tutustunut. Niinä heikkoina hetkinä voin palata lukemaan tätä listaa. Ehkä naureskellen todeta, että kuinka ihanaa ja helppoa onkaan olla yksin? Onhan sulla popparit valmiina? 

 

Herra Amore Mio

Jossain vaiheessa elämää, mä vedin sellaisia takertujia puoleensa ettei kukaan. Muistaakseni tää oli sitä aikakautta kun mä hakemalla hain itselleni poikaystävää. No ompa ihme, että vedän silloin kaiken maailman hulluja puoleeni. No mä tapasin vuosia sitten erään miehen toisella paikkakunnalla. Vietettiin hauska ilta baarissa, ei sen kummempaa. No ehkä saatettiin vaihtaa pari märkää pusua 3 promillen humalassa. Hän kertoi tulevansa seuraavana viikonloppuna Helsinkiin ja halusi nähdä minua. Emme missään vaiheessa puhuneet, että hän tulisi minun luo yöksi, vaan sovimme, että käymme lauantaina syömässä. Hän puhui koko ajan, että tulee sukulaistensa luokse Helsinkiin.

Hän soittaa minulle puolta tuntia ennen treffejä, että hän on pihalla. Sanoin, että no tule nyt sitten ihmeessä ylös, koska en ole vielä puunannut itseäni tarpeeksi. Avaan oven ja sieltä hän tulee matkalaukun kanssa. Ihmettelin sitä ja hän samalla tokaisee, että Onhan ok jos olen täällä viikon? No eihän se ollu, mutta miten sen kehtaa suoraan sanoa? Vedän vaatteet niskaan ja lähdetään ravintolaan. Otettiin alkuun skumpat jonka jälkeen hän kaivaa taskustaan korurasian. Mun silmät meinas tulla päästä siinä vaiheessa ulos ja mietin mielessäni, että mitä helvettiä, onko tuo nyt sitten kosimassa minua? No ei sentään ollu. Hän alkaa avautumaan fiiliksistään minua kohtaan ja antaa rasian. Tämä hänen puheensa oli niin syvällinen ja täynnä tunteita ja tuoksuja, että se olisi voinut olla "puhe" ennen kosintaa. Olemme siis tässä kohtaa nähneet elämämme aikana kerran baarissa ja tuota kyseistä iltaa on kestänyt vasta alle tunnin. Avaan korurasian ja siellä on upea kaulakoru, joka myöhemmin netistä tarkistettuna on maksanut yli 500 euroa. En muista enään sanatarkasti, mutta korussa luki ranskaksi jotain todella kornia; rakkaus voittaa tai vain meidän rakkautemme voittaa. Siitä sai ihan hyvät rahat panttilainaamosta.

 

Mr. Diplomaatti

Treffit tulevan diplomaatin kanssa oli ensimmäisiä deittejä Tinderin kautta. Hän näytti kuvissa rennon rempseältä ja vaikutti hauskalta. Livenä hän oli... no miten sen vois sanoa. Limanuljaska. Niin limainen ja kliseinen, että päätin vetää treffeillä kännit. Hän vähätteli minua koko treffien ajan ja puhui vain omasta elämästään, koulutuksestaan, tulevaisuuden suunnitelmistaan ja minun vahvimmasta osa-alueesta eli politiikasta. En saanut puheenvuoroa kertaakaan. 

Kaikesta vähättelystä huolimatta hän näki minut hänen tulevaisuudessaan. Olimme istuneet KuuKuu ravintolassa reilun tunnin jossa kohtaa minä olin jo juonut neljä isoa lasia viiniä, koska en jaksanut kuunnella häntä. En myöskään kehdannut lähteä. Reilun tunnin tuntemisen jälkeen hän kysyi, että olenko valmis jo tämän vuoden puolella muuttamaan hänen kanssaan ulkomaille ja unohtamaan omat urahaaveeni? Hän haluaisi minun tekevän hänelle lapsia ja pitävän kotona cocktailkutsuja. Tossa kohtaa olin jo niin humalassa, että mä sanoin sille että mun on oikeasti pakko lähteä kakalle. Lähdin nauraen ulos ravintolasta suunpielet punaviinissä. Soitin matkalta mun ystävälle, että miten tollasia ihmisiä voi olla olemassa?  Vai olinko juuri jossain piilokamerassa? Voitko kuvitella, hän laitto mulle seuraavana päivänä viestiä, että Minne sä oikein katosit? Olis mukava tavata uudestaan. Meinasin vastata, että oli kakka vähän kovalla, mutta päätin etten tuhlaa penniäkään puhelinlaskustani häneen. Uskon edelleenkin joutuneeni piilokameraan...

 

Herra Kiittämätön

Herra Kiittämätön oli kaikin puolin kiittämätön. Kerron hänestä yhden tarinan.

Herra Kiittämättömällä oli syntymäpäivä. Vien herralle sänkyyn kannettuna English breakfastin ja ilmoitan samalla, että lähdetään loppuviikosta viideksi päiväksi Lontooseen. Herra Kiittämätön ei ollut lahjasta yhtään innoissaan ja kysyin häneltä, että mikä sinulla on? Sain vastaukseksi, että no mitä me nyt siellä tehdään. Et nyt kyllä ihan onnistunut lahjan valinnassa. Totesin herralle siinä kohtaa, että Anteeksi Mitä? Olet kyllä aivan helvetin kiittämätön. Hän tokaisi siihen, että Laura sinä olet saanut elämässäsi kaiken kultalusikalla suuhun lapettuna ja olisi korkea aika alkaa ottamaan elämässä pettymyksiä vastaan. Et sinä Laura voi kaikessa onnistua.

En ole tavannut vielä yhtäkään ihmistä joka olisi sitä mieltä, että minun olisi pitänyt herran logiikka ymmärtää ja ajatella, että minä en nyt tällä kertaa onnistunut lahjan valinnassa, toivottavasti onnistun ensi vuonna paremmin. Luojan kiitos tätä "ensi vuotta" ei koskaan tullut.

 

Herra Otan kaiken, mutta en anna mitään

Puhutaan tästä veijarista vaikkapa nimellä Kalevi. Kalevi asui minun omistamassa asunnossa. Kalevi muutti sinne tuomalla omat vaatteensa, pesupussinsa ja muutama hassu muki ja lautanen mukaanan. Hän muutti siis valmiiseen asuntoon, josta hän ei omistanut mitään. Kalevi nukkui minun ostamassa sängyssä, Kalevi keitteli aamukahvinsa minun kahvinkeittimellä, Kalevi ajeli minun autolla ja tankkasi minun bensakortilla. Kalevi söi aamupalansa minun ruokapöydän ääressä ja iltaisin hän rupsutteli minun ostamalla sohvalla. Kesäisinä päivinä Kalevi otti parvekkeella aurinkoa minun ostamalla sohvalla tai nojatuolilla.

Eräänä päivänä olin unohtanut puhelimeni laturin töihin. Latasin kotona puhelintani Kalevin laturilla. Kun Kalevi huomasi sen hän sai siitä raivokohtauksen. Koitin erittäin ihmeissäni tiedustella syytä. Kuulemma hänen laturinsa kuluu siitä, että minä käytän sitä. Ja ei, Kalevi ei vitsaillut, Kalevi oli tosissaan. Kerroin Kaleville tässä kohtaa, että sä asut mun omistamassa asunnossa, mun ostamien tavaroiden keskellä ja ajelet mun autolla niin sun auton käyttö muuten loppuu tähän, jos mä en saa lainata edes jumalauta sun laturia. Arvaa mitä Kalevi tokas tähän? Mä en ala missää suhteessa olemaa missä sä alat latelee jotai sääntöjä, että mä en saa enää käyttää sun autoa. Itse kuitenkin kieltää mua käyttämästä hänen laturia. Täysin käsittämätön ajatusmaailma.

Eräänä kesäisenä päivänä kokeilin kepillä jäätä, että kuinka Kalevi reagoi siihen, että kysyn lainaan hänen muutaman kympin aurinkolaseja. Kalevi totesi, että et todellakaan lainaa ne kuluu ja niihin tulee turhaa sormenjälkiä. Kalevin kanssa oli helppo asua.

 

Herra Pissapoika

Kun minä ja Pissapoika oltiin kimpassa kävin vuorotöissä. Jouduin saikuttamaan Pissapojan takia niin paljon, että työpaikallakin huolestuttiin. Pissapoika tykkäsi viikonloppuisin ryypytellä, kun minulla oli kuudelta aamulla töihin. Pissapoika tykkäsi laittaa ruokaa baarin jälkeen erityisesti jos kunto oli sitä luokkaa, että tajunnan menetys oli lähellä. Ja luultavasti muutakin oli vedetty kuin viinaa. Eräänä sunnuntaiaamuna herään siihen, kun palohälytin soi. Pissapoika oli sammunut keittiön lattialle ja hänellä kärysi jauhelihat kattilassa.

Seuraavan viikonloppuna soitan töihin, että en valitettavasti pääse tulemaan, koska Pissapoika on aiheuttanut jonkin sortin vesivahingon asuntoomme. Pissapoika nukkuu keittiönlattialla tyytyväisenä. Vesihana on päällä ja lavuaarin pohjalla on jotain joka estää veden menemästä viemäriin. Vesi lainehtii pitkin keittiönpöytiä olohuoneeseen saakka. Onneksi omistimme pyyhkeitä ja lakanoita hieman liikaakin. Joskus niistä voi olla hyötyä vaikka vittumaisesti tilaa vievätkin.

Lemppari juttuni Pissapojan kanssa oli kuitenkin se, kun herään siihen, että Pissapoika laulaa olohuoneessa. Katson kelloa, ja se näyttää sen verran että minulla on tunnin päästä herätys töihin. Nousen makuuhuoneesta ja menen kertomaan, että karaoke on päättynyt tältä iltaa. Mutta mitä Pissapoika tekeekään juuri valmistuneessa asunnossa samalla, kun hän laulaa? Hän heiluu ympäri asuntoa muna kädessään ja pissaa. Kyllä, kaikkien mahdollisten huonekalujen päälle. Tänäkään sunnuntaiaamuna minä en ehtinyt töihin, koska jäin siivoamaan Pissapojan pissoja. Pissapoika oli muuten ihana poika, mutta viina sille ei sopinut.

 

Herra Haluan tehdä vaikutuksen

Keksitään tällekin herralle nimi, tai siis pojalle. Hän saa nyt olla vaikkapa Risto-Matti.

Tavattiin Riston-Matin kanssa Tinderissä. Missäpä muuallakaan? Tapaako ihmiset muka muualla kuin kapakassa tai Tinderissä? No Riston-Matin kanssa me ehdittiin tapailla vähän reilu kuukausi. Me tehtiin tosi paljon asioita ja käytiin ihanilla treffeillä. Risto-Matti sanoi olevansa syntynyt vuonna 1986 ja valmistunut juuri diplomi-insinööriksi. No nyt mä paljastan tässä kohtaa itsestäni erään asian. Meitä yhdisti Riston-Matin kanssa se, että me oltiin molemmat hakemassa Poliisikouluun. Siis minä Poliisikouluun? Älä edes kysy, että mikä aivopieru tämä aikoinaan oli, koska mähän muun muassa pelkään aivan helvetisti pimeää? Että mihinköhän minusta olis ollu jos pelkään pimeääkin. No ei mihinkään. No onneksi kaikella on tarkoitus ja mä en saanu kutsua pääsykokeisiin, koska mulla oli liikaa ylinopeussakkoja. Enkä häpeile sitä myöntää.. No joka tapauksessa, mä ihmettelin, että jos kundi on juuri valmistunut diplomi-insinööriksi, niin miksi ihmeessä hän haluaa paskemmin palkattuun ammattiin? No ehkä se oli hänelle kutsumusammatti...

Meidän tuntemisen aikana Risto-Matti toi hyvin selkeästi ilmi jutuillaan kuinka heidän perheellään ei ollut pikkurahasta puutetta. Hän ajeli hienolla bemarilla ja kertoi kuinka vanhempansa omistavat Espanjasta hulppean huvilan. Hän kertoi myös, kuinka hänen vanhemmillaan on hulppea omakotitalo Vuosaaressa ja hänellä itsellään uusi kaksio Aurinkolahdessa. Merinäköalalla tietysti. Hän näytti minulle kuvia sekä omasta asunnostaan, että tästä vanhempien asunnosta, joka oli kuvien perusteella hienoin talo minkä olen Suomessa nähnyt.

Risto-Matti kertoi minulle itsestään arkaluontoisia asioita. Yhden niistä mainittakoon. Hän oli alunperin ruotsalainen jonka vanhemmat kuolivat vuonna 1994 uponneella M/S Estonialla. Rest in peace heille. Hänet oli sitten -95 adoptoitu Suomeen tähän suomenruotsalaiseen perheeseen. Mä olin järkyttynyt näitä juttuja kuunnellessa. Risto-Matilla oli todellinen kyky näytellä. Jos Risto-Matti ikinä eksyt tätä lukemaan, niin suosittelen sinua hakemaan Teatterikorkeakouluun. Suomi tarvitsee kaltaisiasi kykyjä. 

Me emme koskaan käyneet Risto-Matin merinäköala-asunnolla. Joko teimme jotain jossain muualla tai olimme minun luonani. Risto-Matilla oli sattunut harmillisesti vesivahinko hänen asuntoonsa, joten emme voineen hänen luokse mennä, koska remontti oli kesken. Eräänä päivänä mä sanoin Risto-Matille, että nyt me mennään käymään siellä sun asunnolla, edes vaikka kurkkaamaan ovelta. Risto-Matti väänsi kauan vastaan, mutta painostin häntä, että nyt me todella mennään sinne. Ajoimme kohti Aurinkolahtea, kunnes hän lähtee ajamaan aivan muualle kuin mistä Aurinkolahteen käännytään. Kysyin, että etkö sä asu tuolla? Risto-Matti sanoi tässä kohtaa, että hänen pikkuveljensä on jäänyt pilven polttamisesta kiinni ja on nyt hänen asunnollaan niin mennään käymään hänen vanhempiensa luona. No ajamme suht ränsistyneen rivitaloasunnon pihaan. Ihmettelen missä olemme, koska olin nähnyt hulppeita kuvia heidän vanhempien asunnosta. Hän sanoi, että valitettavasti hänen vanhemmillaan sattui palovahinko heidän talossaan ja sielläkin on remontti. Asuvat tässä kuulemma vuokralla sillä aikaa. Vasta tässä kohtaa mä rupesin miettimään, että mitäköhän tää jätkä oikeen kusettaa. No me mennään hyvin pieneen rivitaloasuntoon, jossa hänen vanhempansa tulevat kalsarit jalassa ovelle vastaan. Asunto näyttää sisustuksen puolesta siltä, että he ovat asuneet siellä koko elämänsä.

Istumme heidän kanssaan keittiössä ja juomme teetä. Hänen "adoptiovanhemmat" näyttävät hämmästyttävästi samalta mitä Risto-Matti. Hänen äitinsä hakee pienen jutustelun jälkeen perhealbumin ja alkaa esittellä minulle Risto-Matista lapsuuskuvia, kun hän on aivan vauva. Albumista selviää, että Risto-Matti onkin syntynyt -93. Teehetken aikana kaikki Risto-Matin kertomat asiat itsestään, koulutuksestaan, iästään, perheensä raha-asioista ja aivan kaikesta alkaa paljastua ja aikamoisella rytinällä. Mulla alkaa tulla pakokauhu. Missä helvetissä mä olen ja kenen kanssa mä olen juuri viettänyt aamusta iltaan aikaani viimeisen kuukauden? Päästänyt tuon mun kotiini? 

Risto-Matin vanhemmat kysyvät ammattiani ja työskentelin silloin lentoemäntänä. Hänen isänsä kertoi kuinka ei ole vuoden -93 jälkeen astunut lentokoneeseen, koska hänellä on niin hirveä lentopelko. Että se siitä hulppeasta kartanosta Espanjassa, joka heillä muka oli. Tämän illan aikana hänen vanhempiensa asunnossa paljastui kaikki hänen kertomat asiat. Yksikään hänen kertomista asioista hänen elämästään ei pitänyt paikkansa, paitsi etunimi. Pikkuvelikin tuli kotiin, eikä heillä mitään riitaa näyttänyt olevan. Puhui kaiken lisäksi suomea vanhempiensa kanssa, että se siitä suomenruotsalaisuudesta. Vilkaisen puhelinta, ja totean, että siskollani on jäänyt avaimet kotiin, meidän pitää lähteä viemään hänelle vara-avaimia. Tästä vanhemmat tokaisevat, että muistahan Risto-Matti palauttaa huomenna se vuokra-auto. Että se siitä hienosta bemarista. Olemme ovella lähdössä ja vanhemmat kysyvät minulta, että miten sinä raskit tuon meidän Risto-Matin päästää? Kysyin, että minne. Hänen äitinsä tokaisee, että no armeijaan. Risto-Mattihan lähtee sinne armeijaan ensi viikolla. Minulle Risto-Matti kertoi lähtevänsä Crossfit leirille Jenkkeihin, jonkun huippuvalmentajan luokse.

Astumme ulos asunnosta. Mä räjähdän. Lentää ruuvi jos toinenkin päästä. Huudan kuin raivohullu, että kuka helvetti sä olet? Vie mut kotiin heti. Jälkeenpäin mietin, miksen tilannu taksia. No hän vie minut kotiin ja itkee koko automatkan. Itse olen vaan hiljaa koska en ymmärrä mitä just tapahtui. Saavutaan mun pihaan ja sanon hänelle lähtiessäni autosta, että älä enää ikinä ota muhun yhteyttä. Enää ikinä. Juoksen kerrostalomme ovelle ja avaan oven. Hän hyökkää tässä kohtaa halaamaan mua takaapäin ja itkee, että älä jätä mua ja kuuntele. Mä kävelen neljänteen kerrokseen niin, että Risto-Matti roikkuu mun nilkoissa ja itkee. Avaan kotioven ja työnnän Risto-Matin pois mun jaloista.

En tiedä mihin Risto-Matti pyrki tällä hänen valehtelullaan. Ajatteliko hän, että pistetäämpäs vähän lapinlisää juttuihin ja tehdään tyttöön vaikutus. Mut sit hänellä jäiki levy päälle pahemman kerran. Ajatteliko ettei koskaan jäisi kiinni? Sen verran hänellä oli kuitenkin järkeä päässä, että ei ottanut minuun enään koskaan yhteyttä. No huusi se postiluukusta pari kertaa "Lauraa", mutta sen jälkeen en ole hänestä kuullut mitään. 

Mikäli joku asianomainen eksyi tätä lukemaan, niin ei muistella pahalla. Pus. Kyllähän näitä tarinoita riittäis lisääkin, mutta eiköhän tässä ollu viihdettä kerrakseen. Tän listan lukeminen ainakin saa itselle aikaan sen tunteen, että ai jumankekka muuten onkin ihanaa ja helppoa olla yksin! 

ps. Jos joku sinkkunainen kiinnostui jostain heistä niin älkää epäröikö pyytää minulta heidän yhteystietoja.

<3:llä Laura

 

Kommentit

SusannaM (Ei varmistettu)

Ei saatana :'D itekin "Risto-Matti" tyyppisen jätkän kanssa tuhlasin pari vuotta, kulissit alko kaatumaan siinä 1,5 vuoden seurustelun jälkeen. Eli pitkään se pysty kusettamaan, aivan vitun hullu kaveri. Oikeestaan se oli sekotus Risto-Mattia ja Pissapoikaa. Melkonen aarre siis. Voin antaa numeron (tuskin käytössä enää koska vaihto numeroa about kuukauen välein) jos alko kiinnostaa :DD

Ps. Erotessa se pölli mun läppärin ja jäi muutenkin velkaa mulle yli 5000€...

vainlauraollilajutut

En ollu ehtinyt ees lukea tonne asti missä alat tarjoamaan sen prepaid numeroa nii alko jo kiinnostaa. Hahaha mulle sentää kulissit kaatu 1 kuukauden jälkeen. Miten helvetissä Risto-Matin ja Pissapojan risteytys on pystyny melkee pari vuotta kusettaan sulle? 

SusannaM (Ei varmistettu)

Nii-in, vähän hävettää itellä. Mutta se oli kyllä tosi hyvä näyttelemään!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ei kandee hävetä. Kun aloin tapailemaan nykyistä aviomiestäni niin psykopaattinen Pissapoika/Kaleviyhdistelmä exäni häiriköi edelleen elämääni. Uusi mies ihmetteli kovaan ääneen että miten mulla on tällainen exä. Vasta kun puhuin avoimesti näistä jutuista niin ilmeni että myös mieheni kahden parhaan ystävän tyttöystävillä oli kreisiexiä - niistä ei vaan puhuttu ääneen koska hävettiin sitä omaa sinisilmäisyyttä jonka kautta suhteisiin oltiin päädytty. KAIKILLA on näitä tapauksia ja niistä pitää puhua ääneen.

Henppa (Ei varmistettu)

Vaadin tästä juttusarjaa!!:D Ihan loistavia, vaikka ymmärrän kyllä jos haluat näitä unohtaa tai vähintään käyttää varoittavana esimerkkinä.

ps Kuka hullu ei ole kiitollinen 5pv Lontoon matkasta??

vainlauraollilajutut

Hahahah. En oo vielä eroamisen jälkeen uskaltanu lähteä treffeille kenenkään kanssa. Sit kun uskallan niin eiköhän tarinoita ala taas tulemaan... luonnollisesti kun vedän näitä taunoja puoleeni.  

Ei siitä kuulu olla kiitollinen. Mun kuuluis alkaa opettelemaan ottamaan pettymyksiä elämässä vastaan. Aina ei voi Laura onnistua. Toi on mun motto nykyään... :D

Iloenni (Ei varmistettu)

Sattumoisin eksyin tähän kirjoitukseen ja aamen! Olen ystävieni kanssa kategorioinut deittimiehet hullu, hullumpi, hulluin.
Viime vuosina, kun näitä uunoja on tielleni osunut, niin alkanut epäilyttää, että mä olen se hulluin enkä vaan tajua miehiä. Mutta huh, kun luin sun jutun niin epäilykset poistuivat. Noita todellisen elämän ääliöitä sattuu siis muidenkin elämään.

vainlauraollilajutut

Itelle on ainaki sattunut ihan liikaa noita hulluimpia tapauksia. Tai no, joku olis varmaan otettu siitä liirum laarum puheesta ja kaulakorusta ensitreffeillä. Ite pidän kyllä hullun käytöksenä :D Että et ole yksin!

mystery
Vision One

Siis MMITÄ :DD oon ihan sanaton!!

Mulla hulluin kokemus on ehkä se kun ekoilla treffeillä mies alkoi ylpeillen kertomaan mulle kokemuksiaan huumeista. Kertoi siis ihan kaikki yksityiskohdat jostain sienitripistä mun järkyttyneestä ilmeestä huolimatta. Loppui ne treffit aika lyhyeen.

Mutta sulla menee kokemukset kyllä silti vähän eri sfääreihin :D

Hekku (Ei varmistettu)

AMEN KIITOS!!! Täällä luettiin tätä päivitystä räkä poskella kun ei tiennyt itkeä vai nauraa. Minä kun luulin että oon ainut hullu-magneetti. Piristit mun päivää näyttämällä että ehkä se vika ei olekkaan minussa kun en löydä itselleni miestä.

vainlauraollilajutut

Emmäkään tiedä pitäiskö itkeä vai nauraa. Toki meissä jokaisessa on vikoja. En silti itse koe itseäni hulluksi, että yhdelläkään miehellä vois löytyä musta mitään tollasta kirjotettavaa. 

Järkyttynyt jopa (Ei varmistettu)

Kuinka masentavaa onkaan lukea tälläistä (ihanana, en niin kamalana) sinkkumiehenä! Onko tuollaisia tallukoita oikeasti olemassa? Hui kamala. Jos alat TV-yhtiöille väkertämään ehdotelmaa formaatista, joka sisältää säälittävimpiä sinkkuja niin please contact me!

vainlauraollilajutut

Valitettavasti on. Ja myöskin valitettavasti nää tallukat on kaikki sattunu mulle. Eikä tässä edes ole vielä kaikki. Yhden kanssa oon ollu käräjillä asti. Se on niin horror story, että en ala edes kirjottamaan aiheesta. Pahimpia juttuja en myöskään kertonut Risto-Matista. 

Haluatko sä sit lähteä ohjelmaan mukaan yhdeksi säälittävimmäksi sinkuksi? ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Haluan ehdottomasti! Henkisesti tasapainonen sinkkumies kuulostaa kylläkin todella tylsältä. Formaattiin siis ehdottomasti lisättävä vastakkaisen sukupuolen edustajista pahimmat tapaukset; mun "watte fak" -ilme on tulee nostamaan viihdearvoa!

S.g
Sara G

Muahaha! Aivan mahtava postaus!

Nimimerkillä; Liian monta Mr.Diplomatiaa kohdannut. Huoh

Minnea
Minnean muruja

Hahaa, nauroin ihan kippurassa näille! Kaikenlaisiin miehiin sitä törmääkin :)

JeminaP (Ei varmistettu)

Mitä eroa noilla miehillä ja sulla on? En keksi.

vainlauraollilajutut

Rakas JeminaP. Et tunne minua mutta minäpä kerron.

1. En vie kenellekään miehelle ensitreffeillä 500 euron lahjaa.

2. En ehdottele ensitreffeillä yhteenmuuttoa ja suunnittele tulevaisuutta.

3. En virtsaa muualle kuin vessanpönttöön. Enkä aiheuta toisen työntekoon harmia omilla ryyppyilloilla.

4. Olen kiitollinen vaikka minut vietäisiin lomamatkalle Mikkeliin. 

5. En ole patologinen valehtelija niin kuin Risto-Masa. 

Kerro ihmeessä jos haluat tarkennusta vielä lisää :) 

Vierailija (Ei varmistettu)

Joo ei voi erehtyä siitä että kuka on kuka :D

Congrats (Ei varmistettu)

Congrats Sister,

Mulla on ollut "mies" jossa yhdistyvät nuo kaikki ominaisuudet...

Nyt kaikki hyvin, mutta monta vuotta elin kuplassa ja itsepetoksessa kun mies vakuutteli mulle että omassa päässäni oli vikaa ja että olin vainoharhainen. Kävin terapiassakin. Kaikki paljastui pikkuhiljaa, ja terapian avulla pääsin ukosta lopulta eroon.

Hyvää ja viisaampaa elämänjatkoa meille molemmille &lt;3

vainlauraollilajutut

Mullakin on kokemusta narsisteista... Se on kyllä uskomatonta kuinka ne osaa manipuloida ja loppupeleissä tuntee itsensä aivan helvetin tyhmäksi idiootiksi...

Viisaampaa jatkoa todellaki molemmille! ;)

Stories from Tinderella (Ei varmistettu) http://storiesfromtinderella.wordpress.com

KIITOS TÄSTÄ, tämä antoi vähän toivoa että en ehkä ole ainoa, joka lankeaa näihin vähän kyseenalaisiin tapauksiin.

Mulla on tässä viime aikoina ollut vaikka mitä Tinder-löytöjä, kendnkään kanssa en ole onneksi ehtinyt muuttaa yhteen.

Niin kliseistä kuin se onkin, jokaiselta olen kuitenkin oppinut jotain...

Http://storiesfromtinderella.wordpress.com

vainlauraollilajutut

Sehän tässä on positiivistä että noista tampioista oppii jotain.... Esimerkiksi sen, että minkälaisen miehen sitä oikeasti haluaa... Mä oon vaan tottunu kaikkiin hulluihin tai sit retkuihin nii mähä laitan kaikki hyvät miehet kävelee...et iha itteä voin kyllä syyttää mun valinnoista. No on mulla ihaniaki ollu mutta ne voi laskea kahella sormella...

Täytyy käydä lukee sun juttu ;)

Noora/Suuri Seikkailu (Ei varmistettu) http://suuriseikkailu.ajk.fi/

HAHHA, EI SAATANA.

Mä oon vissiin päässy helpolla kun ei olis varmaan yhtään jännätarinaa kerrottavana. Ehkä ihan hyvä vaan :D

vainlauraollilajutut

Suuret kiitokset vaan kundeille, että mahdollisti tämä postauksen kirjoittamisen. Mutta joo ehkä ihan hyvä vaan, että sulla ei oo ollu näin värikkäitä kavereita :)

örweli (Ei varmistettu)

Mä tapasin Mr. Diplomaatin ja Risto-Matin sekoituksen, mutta kombo oli jo niin järisyttävä, että karvat nousi saman tien pystyyn eikä ole tarvinnut soitella takaisin. Hän mm. oli ihan näillä näppäimillä aloittamassa opinnot yhdessä Euroopan parhaimmista yliopistoista ja ajeli Alfa Romeolla. Todellisuudessa ammattikoulun käynyt, joka ajeli isänsä autolla. Ammattikoulun käymisessä ei ole mitään pahaa, mutta sen häpeämisessä ja jäätävässä valehtelussa on. Eniten ehkä loukkasi se, kuinka hän piti minua niin tyhmänä, että voi selitellä mitä vain ja uskoisin kaiken silmät kirkkaina. Ei jatkoon.

P.S. En ollut aiemmin uskonut, että tällaisia tyyppejä on oikeasti olemassa, ennen kuin tapasin livenä. Silmät aukes asian suhteen, tuskin tapaamani kaveri on edes pahimmasta päästä.

vainlauraollilajutut

Oon saanu paljon viestejä facebookissa & snapchatissa erityisesti miehiltä, et ne ei halua uskoa et Risto-Matti on olemassa. Luulee, että oon keksiny koko tyypin. Valitettavasti mun äitiki ennätti näkemään Risto-Matin. Mut joo kyllä ihan tositarina tämäkin. Sinänsä Risto-Masa avas mun silmiä aika paljon, mutta en oo oikeen luottanu uusiin tuttavuuksiin sen jälkeen. Jos joku on ihana ja mukava niin tulee vaan mieleen, että toi nyt kusettaa vaan ja yrittää tehdä vaikutuksen niinku Risto-Matti. Et varmaan mulla on monta oikeasti hyvää tyyppiä lähteny turhaan mäkee ku en oo uskonu et ne olis oikeasti kilttejä ja hyviä tyyppejä... 

Mutta joo. Sä varmaan kokemuksen rintaäänellä ymmärrät mun tuskan jos oot vastaavanlaisen taunon tavannu :D

lauran_mies (Ei varmistettu)

kertakaikkisen ihanan kuuloisia ja varmasti kehityskelpoisia isäntäehdokkaita kaikki, itsekin tässä yli opistot käytynä katos

vainlauraollilajutut

hahahaha lauran_mies olet kommentoinu tänne ennenki! :D Unelmien vävypoikia jokhaine!

Jaakko N (Ei varmistettu)

Kiitos hienosta tekstistä.
Miten minusta tuntuu, että näitä sinun kaltaisia juttuja kuulee naispuolisilta tutultani. Emme ehkä kukaan ole täydellisiä ihmisiä, mutta jos tämänlainen käyttäytyminen miehissä on yllättävä yleistä. Minä olen monesti ihmetelly, että miten ihmiset tutustuu nykyään? Oletko sinä koskaan kokeillut jotain sellaista mistä et ole ensikuulemalta pitänyt ja joka on erillaista mitä voi odottaa sinun arvomaailmalta tai mielipiteiltä. Nostan tässä esille maaseutu kaupunki asetelman. Itse asun kaupungin laitamilla maaseudulla ja kun nostan sen esim. treffeillä esille näen vastapuolen edustajan kasvoista että ei tämä toimi tule toimimaan. Monesti treffi kumppani eivät olleet tyhmiä mutta heidän kivettynyt maailmankuva on estänyt tutustamasta toiseen ihmiseen. Uskon, että se voi joissain tapauksissa johtua siitä että toinen yleistää ajatusta maaseudusta ja sen ihmisistä. (itse olen tehnyt samaa myös...)
No oli miten oli ajattelin lopuks kysyä että miten olet käsitellyt, tunnetko itsesi joskus "idiootiksi" tai hyväuskoiseksi ihmiseksi kun olet joutunut kyseisten ihmisten seuraan? pahoittelen, että minulle tuli paljon avoimia kysymyksiä blogistasi. (+kirjoitus virheet)

Ystävällisin terveisin
-Jaakko N

vainlauraollilajutut

Tottakai sitä tuntee itsensä idiootiksi. Se kai nyt on väistämätöntä. Sinänsä myös narsistit on todella hyviä manipuloimaan ja kietomaan ihmisiä pikkusormensa ympärille. Narsisti saa sut uskomaan, että sun ajatukset on vääriä ja vain hänen totuutensa on oikea. No kyllä jokainen varmasti tietää millainen ihminen narsisti on, mitäpä mä sitä tähän alan selventämään. On myös helppo tulla huuteleen, et ootko täys idiootti. Sellainen ihminen joka on ollu narsistin kanssa ymmärtää.

Mä oon myös yks niistä surullisista tapauksista, että yritän mielummin väkisin olla paskassa suhteessa kuin yksin. Eihän siinä ole mitään järkeä, mutta varmasti aika moni on samassa jamassa. Erityisesti jos on pitkä suhde takana, ei siitä uskalleta lähteä. Ollaan sitten mielummin onnettomina suhteessa kuin onnellisena yksin. Omalla kohdallani tää johtuu puhtaasti siitä, että en osaa olla yksin. Otan eroamisen jälkeen aina ensimmäisen retkun mikä vastaan tulee ettei tarvi olla yksin. Ääneen sanottuna se kuulostaa todella typerältä ja järjettömältä, mutta voin kertoa että en todellakaan ole ainoa.

Kaiken ton lisäksi mä hairahdan aika helposti sellasiin ihmisiin, jotka on täysin eristä maailmasta kuin minä. Varmaan mulla on joku pelastusfetissi. Haluan ottaa kaikki katukoirat tuolta huomaani ja pelastaa niiden elämän. No mitä helvettiä, onko se mun homma saada joku luuseri raiteille? No ei todellakaan. Sellaista mä tässä oon kuitenki harrastellu. Omasta tyhmyydestähän tää myös kertoo. Et miks ihmeessä mä otan tollasia tyyppejä mun elämään, jotka käyttää mun kiltteyttä hyväksi.  Eikä alunperinkään ole sitä mitä mä miehessä haluan ja arvostan. 

Ja tosta treffailusta. En osaa sanoa miksi joku pyörittelee silmiä kun kerrot olevasi maaseudulta. Itse olen alunperin kotoisin Rovaniemeltä ja lähden TODELLA mielelläni jonku maalaisen kanssa treffeille koska olen itsekin. Itse ainakin tulen juttuun paremmin ihmisten kanssa jotka ovat muualta kuin Helsingistä. Näin olen ainakin miesten kohdalla huomannut. :) 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi ei, sait sinkkuuden kuulostamaan todellakin ihan hyvältä vaihtoehdolta tällaisten urpojen sijaan :D Oma kummallisin kokemus rajoittuu onneksi vain siihen, että käytiin Tinderistä löytyneen miehen kanssa istumassa iltaa ja oli tosi hauskaa, sovittiin toiset treffit ja pussattiinkin ekojen treffien päätteeksi. Seuraavana päivänä mies poisti mut kaikkialta sosiaalisesta mediasta ja esti kaikissa viestipalvelimissa sanomatta yhtikäs mitään. Pistin vielä perinteistä tekstiviestiä perään, että mitä oikein tapahtui, mutta en saanut koskaan vastausta. Törmäsin häneen viikkoa myöhemmin kaupassa, ostamassa yhteiseen kotiin ruokaa avovaimonsa kanssa. :D Jäi kyllä paljon kysymysmerkkejä, että mihin ihmeen tyyppiin meinasin olla sekaantumassa, onneksi ei tullut toisia treffejä.

vainlauraollilajutut

Hahahaha apua! :D Varmaan olis tehny mieli avovaimolle antaa ilmanen vinkki et mimmosen tyypin kanssa oikeen seurustelee?

Taru Mari
Stuff About

Hahah ei helvetti!!!! Meitä on maailmassa moneen lähtöön. Kyllä muutama tarina omastakin takaa löytyisi. :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Hahaha ☺ tää lista helpottaa kun mietin omia miessekoiluitani.

Adama Sofia
Adama Sofia

Tänään oli vähän huono päivä.. ja tää sun kirjoitus sai mut niin nauramaan! Ihan huikeita tyyppejä tässä maailmassa. :-D Zemppiä sulle ja yksin on oikeesti aika helppoa ja kivaa olla  + lupaan, että maailmassa on myös "normaaleja" miehiä, tai ainakin semi normaaleja haha. 

vainlauraollilajutut

Kiva kuulla että piristin sinun päivää. Tai oikeastaan varmaan pitäis kiittää näitä miehiä jotka mahdollisti tämän postauksen :D Lupaatko? Mä epäilen vahvasti että olis...

MuuMuu (Ei varmistettu)

Ai kamala :D Luulen, että tässä on taustalla kaksi asiaa. Ensinnäkin, nämä tyypit kyllä yrittää kaikkia naisia, mutta me vähän epätoivoiset annetaan niille liikaa aikaa ja anteeksi, kun taas ehkä vähän terveemmällä itsetunnolla varustetut naiset sanoo heippa jo heti kättelyssä tai näkevät jo kaukaa, mikä tyyppi on miehiään ja väistävät. Toiseksi, luulen että nämä sekopäät myös osaa lukea ihmisistä helposti, kuka sietää mieluummin huonoa kohtelua kuin on yksin, ja hakeutuu sitten erityisesti niiden seuraan.

vainlauraollilajutut

No sepä se tässä onkin... Mä kun olen sitä ihmistyyppiä, että näköjään olen mieluummin paskassa suhteessa onnettomana kuin onnellisena yksin. Hyvin yksinkertainen syy miksi katon tommosia paskavätyksiä ja miksi niitä kerään puoleeni. Mutta neljäs kerta toden sanoi(neljännes vituiksi mennyt parisuhde) että opettelen nyt olemaan yksin ja se on varma :)

Tunnen sun kaimasi Torniosta (Ei varmistettu)

Laura: Vain se kysymys tulee mieleen, että miten oikein päädyit kimppaan tuollaisten miesten kanssa? Millaiset unelmien ensitreffit siinä oikein oli takana? : D

vainlauraollilajutut

Emmä tajua itsekään. Varmaan sen takia, että nää sekopäät osaa hurmata mut täysin ja minä en halua huomata niissä virheitä kun ne vaan hurmaa mut täysin :D 

Maijuliina (Ei varmistettu)

Huhhuh, ollaankohan tapailtu samoja miehiä vai mistä nuita oikein tulee :'D sulla on kyllä tosi hauska tyyli kirjottaa, ois hauska lukea näistä sun parisuhteista enemmän, tyyliin et miten ne on alkanu ja päättynyt! Varsinki pissapoika ja kiittämätön vaikutti sen verran mielenkiintosilta, et huvittas kuulla miten oot alunperin päätyny niiden kans yhteen ja päässy eroon niistä :'D

jemmydares (Ei varmistettu)

Siis aivan huikea teksti. Tässä itse Tinderin maailmassa nyt reilu puoli vuotta rämpineenä on tullut kyllä vastaan yhden jos toisenlaista tolliaista. Todellakin samaistun myös siihen, että oon myös tyyppinä enemmän seurustelevaa sorttia, kuin yksin viihtyvää.

Edellinen suhde kesti useamman vuoden, sekä kaksi lasta. Laitettiin yksioikoisesti tosi nuorena hynttyyt yhteen ja siinä kohtaa, kun en jaksanut enää kaikkien vuosien jälkeen kannatella ihan kaikkea yksin, oli aika lähteä eteenpäin, tässäpä se lyhykäisyydessään ilman korulauseita.

Tämän jälkeen ajattelin että perkules, minäpä kokeilen tätä punalogoista predatorsovellusta ja katselen, että mitähän maailmalla on tarjota. (Ihan kaiken rehellisyyden nimissä oikeasti tyttökaveri sai painostettua tähän muutaman viinilasillisen jälkeen juhannuksena ja sanoi, että pidät nyt edes viikonlopun yli, niin näet, ettei maailma ole rajoittunut vain siihen yhteen paskapäähän.) Hän oli aivan oikeassa. Maailmasta löytyi myös aivan uudenlaisia paskapäitä! Mutta toki myös vallan ihania tyyppejä, jottei kaikkia miehiä nyt leimata laakista.

Alla ehkä omat suosikit:

Friendzone boy - tyyppi, joka on niin saatanan kaverillinen, että on liki mahdoton sanoa hakeeko se kumppania vai kirjekaveria. Melkein jopa sellainen, jolle suosittelisin lämpimästi vaikka lemmikin hankintaa. Siis oikeasti ihminen, joka friendzonettaa ihan itse itsensä, ja näin ollen lakkaa myös jossain kohtaa olemasta millään tavalla kiinnostava. Viidensillä treffeillä (joihin itse suhtauduin jo kolmansien jälkeen ihan silleen perus kahvina kaverin kanssa), hän sitten sai varovaisesti hipaistua kämmenselkää ja sanottua, et oot kyl tosi kiva. Luistin tilanteesta ihan puhtaasti vaan sanomalla että "Joo, eihän kavereita voi koskaan olla liikaa..." ja that's it. Nykyään ollaankin sitten ihan frendejä, joten ei mennyt ihan hukkaan. Ja kahvi oli hyvää.

Anna mulle aikaa -tyyppi. Tähän tuhlasin leijonan osan lyhyestä sinkkuajastani. Kolmen viikon tapailun jälkeen hän ilmestyy puolen yön jälkeen oveni taakse ja haluaa jutella. Sanoin, että nyt sitten ripeällä otteella, koska seuraavana päivänä on työpäivä, joten hopihopi aiheeseen. Sälli istui mun sohvalla toista tuntia, ennen kuin sai sanottua, ettei hän nyt halua jatkaa tätä tapailua. Siksi, koska mulla on lapset ja mulla on niin selkeet päämäärät elämässä yadayada. Noo, tästä menee sitten kolme päivää, niin tyyppi laittaa viestiä. Ja sittenhän siinä oltiinkin situationshipissä jonkin aikaa. Hän ei kuulemma halunnut mitään vakavaa, mutta leikki silti kotia. Oltiin yhdessä ihan koko ajan, kun ei oltu töissä tai muuten omien piiriemme kanssa jossain.

Eräänä marraskuisena sunnuntaina menin sitten hänen luokseen kertomaan, että ihan oikeasti nyt täytyy tulla joku tolkku tähän. Että mä en ole enää hiekkalaatikolla, ja ne leikit on jätetty taakse kauan sitten. Että nyt sitten yksioikoisesti täytyy päättää mitä tahtoo. Jos tahtoo olla siinä, niin sitten on siinä. Jos ei halua olla siinä, niin saatana pysyy myös poissa. Kyseessä on henkilö, josta välitin, ja välitän edelleen ihan helvetisti, ja ainahan tällainen tilanne siinä määrin vaatii tiettyä rohkeutta.

Istun siihen sohvalle, sälli ottaa mut kainaloon ja jutustellaan hänen perheestään yms, normiasioista. Nousen istumaan mennäkseni vessaan ja tsädääm. Sällin puhelin vilahtaa pöydällä. Tinder-notification. Hengitin kerran syvään, tempaisin roskiskaapista muovipussin ja sanaakaan sanomatta keräsin tavarani siihen. Toinen ihan hämillään että mitä sä nyt. Asia puitiin läpi ja yritin hänelle myös painottaa, että eikö tästä oltu sovittu jotain? Että ei etsitä aktiivisesti seuraa muualta, jos ollaan tässä (basic fucking info) ja jos alkaa mieli vaeltamaan muualle niin sitten tää laitetaan päätökseen ensin. "Your words, not mine, sä sanoit ettet sä halua mua jakaa ja mä sanoin että se käy, kunhan se works both ways."
Hän ei kuulemma ollut voinut ymmärtää tätä oikein.

TÄSTÄ meni kuitenkin vielä muutama päivä ja kappas kun sälli olikin taas oven takana. Kun olikin niin ikävä. Ja kaveritkin kyselivät musta. Ja minä taas että no niin. Että juu. Että tulepas sisään sieltä senkin ääliö.

Ja nyt vihdoin tällä viikolla sain sanottua, että I'm done. Että nyt täytyy kasvaa aikuiseksi ja tietää sen verran, että mitä tahtoo. Jos et tahdo tätä, mitä on tarjolla, mene pois ja pysy siellä. Kaveri totesi vaan, että "Okei, ei kai siinä. Jos sä niin tahdot."

Niin. Niin just.

Tämän lisäksi haluan mainita vielä Mr. Diplomaattia vastaavan herrasmiehen, jonka kanssa ei luojan kiitos koskaan päästy edes deiteille asti, vaan yksioikoisesti keskustelu tyrehtyi jo Tinderissä. Kaksi tuntia sain seurata hänen yksinpuheluaan hänen koulutuksestaan, joka vuotisista maailmanympärimatkoistaan, työkokemuksestaan, työtunneistaan ja siitä, miten naisen pitää tehdä vaikutus häneen eikä toisinpäin. Sanoessani, että tekisit varmaan sun cv:llä vaikutuksen mun bisnesgurumutsiin, muttet kyllä valitettavasti muhun millään tasolla, meni se tunteisiin. Onnea myös hänelle sitten parinetsintään. Mutta kuulemma hänen ei tarvitsekaan minuun tehdä vaikutusta, vaan minun pitäisi tehdä vaikutus häneen. Aivan.

Samanlainen murunen oli toinen, joka mätsättyään alkoi dissaamaan mun Tinderissä olevia kuvia, haukkui miltei kaikki mätsäämänsä tytöt huoriksi ja lortoiksi ja helpoiksi nakeiksi, ja miten vaimomatskua on "niin helvetin vaikea löytää kun kaikki haluu olla vaan tissit ja perseet tyrkyllä" (toim.huom. yhdessäkään kuvassani en niin ole, ja vaikka olisinkin niin mitä sitten, saisin olla.)
Luulen, että vaimomatskun löytäminen saattaa hänen kohdallaan olla kiinni kyllä myös muutamasta muusta tekijästä...

Kiitos ihan huippuhyvästä blogista! Tuun joka kerta hyvälle tuulle, kun pistäydyn lukemassa! :)

Marsukrisu (Ei varmistettu)

Oonkohan minäkin kiittämätön..
Entinen poikaystävä osti synttärilahjaksi yllätysmatkan. Ei ollu kiva alkaa säätään työvuoroja muutaman päivän varotusajalla, eikä kyllä ois ollu varaa olla pois töistä, kun olin sillon vielä ravintola-alalla töissä ja palkka oli muutenkin mitätön. Eksä oli aika pettynyt, eikä itse hyvätuloisena ymmärtänyt tilannetta yhtään.. Jos matka ois ollu vaikka kuukauden päästä ja ois ehtinyt hoitaa työasiat kuntoon, niin ois ollu täydellinen yllätys.

Vihdoinkin löysin tämän blogipäivityksen, josta kuulin Lettukesteistä!

Mulla on aika samanlainen henkilöhistoria. Olen pohjoisesta, olen asunut neljän miehen kanssa yhdessä ja olen 27-vuotias. Minulla on myös koira ja vedän puoleeni kaikenlaisia friikkejä. :D

Paras oli ehkä se, kun tapasin netissä erään lääketieteellisessä opiskelevan miehen, jonka kanssa köyrittiin muutama kerta. Tyyppi yritti ghostata minut, mutta koska keskinkertaiset valehteluyritykset vituttaa kaikista eniten, tein salapoliisityötä ja löysin tyypin Facebook-profiilin, joka löytyi vain jos osasi hakea koko nimellä. Koko nimen sain kun hiippailin yöllä tyypin takapihalle ja etsin auton rekisterinumeron rekisteritiedustelusta.

Otin yhteyttä fb:ssa ja päädyin juttelemaan tyypin tyttöystävän kanssa, jonka koneelle herra lääkäri oli unohtanut oman tunnuksensa auki. Tyttö tuli tapaamaan minua työpaikalleni, ja pakotti minut lähtemään kanssaan 100 kilometrin päähän lähipaikkakunnan sairaalaan käräyttämään tämä lääkärimies. No me lähdettiin, ja tyttö kertoi lääkärin pettäneen häntä aiemmin useamman eri naisen kanssa. Miehen äiti (lääkäri hänkin) ja tyttöystävä (lääkäri myös) sitten pakottivat miehen seksuaaliterapiaan, tyttökaveri itse jätti miehen ja meni itse tavalliseen terapiaan. Minä menin tuon kummallisen lounastunnin jälkeen vielä muutamaksi tunniksi töihin...

Pitäisi kirjoittaa näitä omaankin blogiin, näitä nimittäin riittää...

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.