Ladataan...
Leipää ja ruusuja

 

Tällä viikolla lanseerattiin vastuullisesti toimivien yritysten tuotteita myyvässä verkkokaupassa Weecosissa Kätkö paja & puoti -kultaliikkeen Reilun kaupan -kullasta tehty SYMBOLS -kultakorusarja. Minulla on ollut kunnia olla tämän sarjan inspiraationa.

 

Kätkön paja & puotikultasepänpaja ja korupuoti sijaitsee Aleksis Kiven kadulla Helsingissä. Löysin sen kun etsin kihlasormuksiemme eettis-ekologista tekijää. Minulle oli ehdotonta, että sormukset valmistetaan eettisesti ja ekologisesti. Liikettä pitävä kultaseppä Hanna Rainio osoittautui oikeaksi kultakimpaleeksi! 

 

Kätkö-korut tehdään perinteisin menetelmin käsityönä eettisin ja ekologisin periaattein valituista materiaaleista yksittäiskappaleina tai pieninä sarjoina. Koruissa käytetään 100% kierrätettyä ekohopeaa sekä ensimmäisenä, ja toistaiseksi ainoana Suomessa sertifioitua Reilun kaupan kultaa.

 

Nykyisin jo aviomieheni, Matias teetätti sormuspiirokset LUV NORTHin Laura Paanasella Barcelonassa Nina Kravizin keikalla hävinneen rakkaan koruni pohjalta. Kirjoitukseni Matiaksen yllätyksestä Flowssa The XX:n keikalla voitte lukea täältä. Hanna Rainio toteutti korupiiroksen pohjalta upeat sormukseni ja suunnitteli Matiaksen sormuksen. Sormuksiamme varten teetätettiin ensimmäistä Reilun kaupan punakultaa -ainakin Suomessa. 

 

 

Kuvassa Matiaksen ja minun vihkisormukset. Kihlasormukseni näkyy alla olevassa kuvassa vielä työstössä. 

Yhteistyön aikana Hanna etsi myös uusia ideoita.

Minua inspiroi yleisesti ottaen yksinkertaiset minimalistiset muodot. Sormuksissani toistui kaksi yksinkertaista muotoa. Ohut ja herkkä suora ja ympyrä. Voin paljastaa, että toivoin aika paljon pelkistyksiä alkuperäisiin sormuspiirustuksiin. Toivoin myös ”viiva” -korviksia häihin.

Hanna pyysi minua yhteistyöhön ja sain palkkioksi upeat korvikset hääjuhlaamme. SYMBOLS -sarja on upea kokonaisuus herkkää ja vahvaa tunnetta. 

Korut: Hanna Raunio

Kuvat: Ville Lehvonen

Vaatetus ja meikki: Maria Mäkynen

Share

Ladataan...
Leipää ja ruusuja

 

Yksi suosikki kahviloitani on ollut pitkään Lahden MeaManna. Viihtyisä leipomo-kahvila MeaMannan on toimintansa alusta asti tarjonnut vain luomuraaka-aineista valmistettua hyvää kasvisruokaa. Herkulliset makeat ja suolaiset piiraat sekä salaatit ja keitot vievät minut säännöllisesti kahvilaan, kun haluan hemmotella itseäni. Käyn usein hakemassa sieltä myös leipää ja keittoa mukaan. Joulun alla valitsen heidän valmiiksi valmistamansa jouluruuat.

Pääsääntösesti käyn kahvilassa raakakakulla tai keittolounaalla, mutta nyt MeaManna on alkanut tarjoamaan vegaanista brunssia! JES, Lahdessa vegaaninen brunssi! Olin todella iloinen kun minut pyydettiin tekemään juttua MeaMannasta ja vegaanisesta brunssista, sillä olisin varmasti suositellut vegaanista brunssia ilman pyyntöäkin.

Ja mikä brunssi! Todella herkullisia salaatteja, paistoksia ja leipiä. Tykkäsin kovasti raakapuurosta ja chia-vanukkaasta sekä raakakakkupaloista. Parasta olivat kuitenkin lehtikaalisipsit ja erilaiset tahnat. Siemenleipää hain kohtuuttoman paljon lisää. Hyvät leivät ovat minulle tuttu juttu MeaMannan tarjonnasta, mutta hyvä ruokaisa vegaanibrunssi on juuri sitä, mitä olen kaupungista kaivannutkin. Suosittelen jokaiselle, joka kaipaa viikonloppuna hemmottelua herkullisella brunssilla. Tänään on avautunut myös uusi kasvispainotteinen kahvila Puro Cafe, josta saa myös brunssia. Täytyy käydä testaamassa se myös. 

Viihtyisän tilan lisäksi MeaMannasta tekee kauniin se, että kahvila työllistää erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä. MeaMannassa työskentee kymmenen erityistä tukea tarvitsevaa aikuista yhdessä kolmen työvalmentajan kanssa. 2010 järjestit tilassa keskustelun otsikolla "Syrjäytyneet vai syrjäytetyt nuoret?". Moni vammainen tai erityistä tukea tarvitseva nuori ei työllisty vaikka ovat täysin työkykyisiä ja osaavia. Minusta on ollut erittäin tärkeää tukea heidän työllistymistään sekä tuoda heidän osaamisensa näkyväksi osaksi arkea. Valitettavasti kuitenkin moni työllistyy ainoastaan tuettujen työpajojen kautta ja harvemmin vammaisia näkyy kaupankassoilla tai muissa julkisissa ammateissa. Fanitan erityisesti huippumalli Madeline Stuartia, joka on tehnyt pioneerityötä vammaisten näkyvyyden edistämiseksi. Hän on varmasti roolimalli monille meistä. 

 

MeaManna ja sen vegaaninen brunssi ovat ehdottomasti ainakin minun vakiolistallani. Suosittelen tulemaan kahvilassa käymään kauempaakin, ja varsinkin, jos olet käymässä kaupungissa Lahden Taidemuseossa, kaupunginteatterissa tai maailmankuulun Sibelius-talon konserteissa. Itse sain nauttia brunssin jälkeen Salpausselän sirkusartistikoulutus SaSakin taidokkaasta INTO-lopputyöesityksestä ja lahtelaisen vuoden levy-palkinnollakin palkitun M:n keikasta teatteri Vanha Jukossa. M:n Tehtaantyttö albumi on jäänyt mieleeni kesän Kaupungin äänet -festereilta asti ja ollut ahkerassa kuuntelussa koko talven. Albumia voi ensikuulla täältä.

MeaManna tarjoisi brunssin blogiyhteistyöstä. 

 

Share

Ladataan...
Leipää ja ruusuja

 

Kuva: Ossi Nyqvist

Tämän kirjoituksen kirjoittamista olen odottanut! Ensin jouduin salailemaan pukua ja koko sen valmistusprosessia Matiakselta ennen avioitumista ja sitten odottamaan kuvia. Hääpukumme olivat oikeastaan ainoa asiat, joita emme paljastaneet toisillemme puheiden lisäksi ennen häitä. Ensin ajattelimme, että tietysti suunnittelemme yhdessä asumme, mutta lopulta halusimme, että molemmat valitsevat itselleen sellaiset vaatteet kuin haluaa toisesta riippumatta. Monestihan oletus on juuri toisinpäin ja on perinteistä, ettei varsinkaan morsianta saa nähdä ennen avioitumista. Tähän liittyy mystiikkaa ja neitseellisyyttä, ehkä vähän taikauskoa tai huonon onnen pelkoa. Meille päätös oli myös jännittävä tapa nähdä toisen yksilölliset valinnat. Matias oli varma, että laittaisin housut tai jotain muuta epätavallista.

Puvulle minulla oli hyvin tarkat ja jopa epärealistiset tavoitteet: puvun piti olla ekologisesti ja kestävästi toteutettu, käytetty olisi paras, ja mielellään suomalainen, ei valkoinen mutta selkeästi juhlallinen, ei liian morsiusmekkomainen mutta silleen sopivasti feminiini ja juhlava, ei kermakakkua ja mekkoa pitäisi pystyä käyttää myöhemmin eri tilaisuuksissa. Pyrin tavoittelemaan kestävää ja monikäyttöistä vaatehankintaa. 

 

Ensimmäiseksi menin Facbookin käytettyjen hääpukujen ryhmiin. APUA! Jo ensimmäisten päivien aikana minulle valkesi, etten tule löytämään itselleni sopivaa pukua. Melkein kaikki puvut olivat perinteisiä valkoisia a-linjaisia mekkoja. Kylmä hiki nousi otsalle, koska minulla oli kaksi kuukautta aikaa löytää puku. Kiersin paikkoja, kokeilin eri mekkoja ja kaikissa tuntui, että larppasin morsianta. 

Kuva: Ossi Nyqvist

Olin jo varautunut siihen, että laitan päälle vaan jotain omaa vanhaa. Muistan jonkun sanoneen, että "no mistä erottaa, että kuka on morsian, jos sulla ei ole valkoista päällä?" Itse uskoin koko ajan, että meidän häävieraat tunnistavat kyllä, kenen häihin he ovat tulleet.

Olin Helsinki Priden 2016 muotinäytöksen mallina ja tutustuin siellä juuri Lahden muotoiluinstituutista valmistuneeseen lahjakkaaseen suunnittelijaan Anni Ruuthiin. Ihastuin jo silloin hänen mallistoonsa, joka oli vahva mutta feminiini ja kaunis sekä valmistukseltaan ekologinen. Huomasin toistuvasti selaavani Anni Ruuthin instagramia: "jotain tällaista, jotain tällaista.

Kun tapasimme ensimmäisen kerran Annin kanssa minua jännitti kertoa minun mahdottomalta tuntuvat kriteetit mekolle. Puhuimme pitkään feminismistä ja feminiinisyydestä, vahvoista naisista ja kestävästä kuluttamisesta. Lopulta Anni sanoi:" Joo, jotain tollasta mä just sulle kuvittelen" ja näytti alustavia luonnoksiaan. Lähdin onnen kyynelissä, JES!

Kuva: Ossi Nyqvist

Siitä alkoi puolentoista kuukauden työ, johon sisältyi 300 inspiraatiokuvaa, 6 eri vaihtoehtoista mallia ja sovituksia ympäri Helsinkiä. Anni Ruuth suunnitteli puvun ja sen ompeli upea Suomen parhaana pukuompelijanakin palkittu Pinja Heikkinen. Vaikka välillä työkiireiden keskellä oli aikatauluhaasteita, luotin kuitenkin koko ajan Annin ja Pinjan osaamiseen. Anni myös piti huolen koko ajan, etten joutunut stressaamaan. Valmistusprosessia pitkitti se, että vaikka en todellakaan yrittänyt laihduttaa tai muuttaa kroppaani, ehdin laihtua syksyn aikana niin, että pukua jouduttiin melkein jokaisella sovituskerralla kaventamaan.

Kangas on laadukasta Italiassa kudottua silkkiä sekä ylijäämäpala samettia. Kankaiden alkuperän selvittäminen on valitettavan hankalaa ja parhaimmatkaan kangaskaupat eivät olleet selvillä tuotantoketjusta. Puku on suunniteltu kaksiosaiseksi, jotta tulevaisuudessa voi käyttää kaikkia kolmea eri osaa erikseen ja puku olisi mahdollisimman monikäyttöinen. Samettipaitaa olen jo käyttänyt useamman kerran housujen ja hameiden kanssa. Toppi tulee käyttöön pikkujouluissa ja uutena vuotena. Hameosaa tulen käyttämään ainakin Suomen 100 -vuotis itsenäisyysjuhlaillallisella ja muissa iltapukujuhlissa, joihin aina välillä eri edustustehtävien kautta kutsutaan. Te ystäväni, tuttavani, jotka olette saaneet kutsun linnanjuhliin, mutta ette ole vielä löytäneet sopivaa pukua, suosittelen Anni Ruuthia! 

Kuva: Ossi Nyqvist

Kengät olivat lainassa Annilta. Muut asusteet minulla oli Kätkön minulle suunnitellut Reilun kaupan kullasta tehdyt korvikset (tulevat myös myyntiin Kätkölle) ja suomalaisen asusteiden erikoisbrändin Wulfin kierrätyskullasta valmistettu kaulakoru. Samaa sarjaa oli Matiaksen Wulfin kauluskoru. Nämä löysimme yhdessä etukäteen. Hienoa on, että jokaista myytyä Wulf tuotetta vastaan istutetaan yksi uusi puu Indonesian sademetsiin. Muutenkin Wulfin käsintehdyissä tuotteissa ja pakkauksissa on huomioitu kestävä kehitys ja ympäristöystävällisyys.

Matiaksen vaatteet ovat suomalaisen Nomen Nescion. Nomen Nescion vaatteet ovat unisex, eettis-ekologisesti tuotettuja ja vaatesuunnittelussa on pyritty löytämään kaudesta riippumattomia klassisia malleja. Matiaksen vaatteet ovat myös monikäyttöiset ja esimerkiksi paita malliltaan pitkä, jolloin sitä voi käyttää houissa tai niiden ulkopuolella. 

Share

Pages