Ladataan...
Leipää ja ruusuja

Rakastan kukkia! Minulla on aina kukkia ja kasveja kotona. Tuon kukkia myös töihin usein ja kannustan esimiehenä muidenkin tuovan kasveja toimistoon. 

Hiljattain tehdyssä Twenten yliopiston tutkimuksessa tutkittiin kasvien vaikutusta toimistotyössä olevien työntekijöiden työhyvinvointiin. Elizabeth C. Nelson "The Healthy Office Revolution" -tutkimus (2017) osoitti, että kasveilla on rauhoittava ja stressiä vähentävä vaikutus. Myös tekokasvit ja metsää kuvaavat kuvat tuottivat hyviä tuloksia. Kasvimaisemaa työympäristöönsä saaneet työntekijät kertoivat stressinsä vähentyneen. Tuloksia vahvistaa aiemmat kokemukset sairaaloista, joissa potilaiden tiedetään toipuvan nopeammin, jos ympäristössä on luontoaiheisia kuvia.

Kauniilla kukilla on myös oma pimeä ja ruma puolensa. 

Vaikka yli puolet kansainvälisestä kukkakaupasta kulkee hollantilaisten kukkatukkujen ja -huutokauppojen kautta. Suurin osa maailman kukista tuotetaan Euroopan ulkopuolella, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, Suomeen kukat tulevat pääosin itä-Afrikasta. Merkittävin tuotantomaa maailmassa  on Kenia, jossa kasvatetaan kolmasosa EU-alueelle tuotavista kukista. Kukkien tuotanto Euroopan ulkopuolella aiheuttaa ongelmia: lapsityövoiman käyttöä, epävakaita työsuhteita ja väkivaltaa. Tuhansien työntekijöiden suurkukkafarmeilla työskentelee pääosin vähävaraisia ja kouluttamattomat naiset. Olosuhteet ovat monesti epäinhimilliset monesti. Seksuaalinen ahdistelu on tavanomaista ja raskaaksi tullut nainen voidaan irtisanoa ilman perusteluja. 

Työpäivät ovat pitkiä, palkat mitättömiä ja ylityötunneista ei makseta. Kukkatyöntekijöistä ovat usein osa-aikaisia, jolloin heihin ei päde vakituisten kanssa sovitut työehdot. Esimerkiksi vain alle kymmenen prosenttia kenialaisista kukka-alalla työskentelevistä kuuluu ammattiliittoon.

Kukkatuotanto on iso bisnes, maailmanlaajuisen leikkokukkakaupan arvo on noin 40 miljardia dollaria (Foreign Policy, 8/2007). Suomalaiset ostavat kukkia keskimäärin noin 30 eurolla vuodessa. Suomessa buumi on vasta nousussa. Esimerkiksi Norjassa käytetään rahaa 50 euroa ja Sveitsissä 70 euroa.

Huonojen työolojen lisäksi kukkien kuljettaminen kaukaa on ympäristölle rasittavaa. Jättifarmit käyttävät kaiken alueensa veden kasteluunsa ja päästää suuren määrän kemikaaleja ympäristöön. Tiloilla käytetään torjunta-aineita, jotka saastuttavat pohjaveden ja maaperän. Ne myös aiheuttavat ihosairauksia ja keskenmenoja paikallisille.

Minulla on häissäni morsiuskumppu, jonka heitämme yhdessä sulhaseni kanssa. Kaikki halukkaat vieraat saavat osallistua vastaanottamaan kimppua sukupuolesta tai sivilisäädystään huolimatta. Sanotaan vaikka niin, että se tuo onnea.  

Kukkakimpun kukat ovat vaasalaisesta Kukkakauppa Amaliasta ja floristin kanssa on suunniteltu kimppu kauden kukkista. 

Kuvissa olevat kukat ovat Lahden S-marketista Reilun kaupan ruusuja. Ne ovat kauniita. 

Reilu on kaunista:

Kysy kukkien alkuperää.

Kotimainen kukka tukee suomalaista työtä ja hiilijalanjälkeä pyritään minimoimaan monessa paikassa lämmittämällä kasvitarhoja osin bioenergialla. 

Reilun kaupan kukkia saa S-marketeista.  Niiden taustat on selvitetty ja niitä tuottavia farmoja tarkkaillaan jatkuvasti.

Suomessa on kaunis luonto ja harvinaisia eksoottisia kukkia ja kasveja. Kerää kimppusi itse ympäristöstä. 
 

Lähteet:

http://www.reilukauppa.fi/tuotteet/tuotteet0/kukat/

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kukkakimpun-alkuperan-jaljil-1

https://www.vihrealanka.fi/arki/kuka-kasvattaa-ruususi 

Share

Ladataan...
Leipää ja ruusuja

Suomessa vanhana perinteenä on ollut, että aviopari on pitänyt oman sukunimensä. Vasta vuonna 1929 muutettiin avioliittolakia niin, että se määräsi naisen vaihtamaan sukunimensä miehen sukunimeksi tai yhdistämään se oman sukunimensä yhteyteen. Juridisesti aviovaimo velvoitettiin käyttämään miehensä sukunimeä vuodesta 1930. Tämä tapa kulkeutui Ranskan, Saksan, Sveitsin ja Ruotsin kautta Suomeen.  Suomessa nainen käytti siis omaa sukunimeään avioliitossa vielä ennen 1930-lukua. Aiempi nimikäytäntö Suomessa liittyi siihen, miten itsenäinen asema naisella oli puolisona. Mitä korkeammalla arvohierarkiassa naisen suvun asema oli, sitä merkityksellisempi oli vaimon oma sukunimi. Sukunimi korosti perimisoikeutta ja vahvisti myös aviomiehen asemaa. Valitettavasti sukunimi on aina määräytynyt valtaa pitävän mukaan.

Kuva: Ossi Nyqvist

Nimipakko poistui Suomessa vuonna 1985. Nainen sai jälleen 55 vuoden jälkeen päättää itse sukunimestään.
Vaikka sukunimensä saa valita vapaasti, valtaosa aviopareista, jopa 70 %, valitsee yhteiseksi sukunimeksi edelleen miehen sukunimen. Vain alle 2 % ottaa naisen sukunimen yhteiseksi sukunimeksi.

Minulle sukunimi ei ole viittaus minuun itseeni, vaan siihen yksikköön, johon kuulun. Sukunimeni kertoo, että olen osa perhettäni Rytköset. Sukunimi on isäni suvun. Ehkä olen ajatellut aina patriarkaalisen yhteiskuntajärjestyksen alaisesti. Minulla ei ole ollut ehkä koskaan kovinkaan tunteellista suhtautumista sukunimeeni. Ajattelen siitä kovin pragmaattisesti ja koen sen käytännöllisenä välineenä.

Nyt avioituessani koen sukunimen linkkinä yhteiselle liitollemme. Siksi me molemmat haluamme yhteisen sukunimen. Samalla koen, että sukunimen ensisijaisuus jouduttaisiin ratkaisemaan ensimmäisen lapsen kohdalla. Jos meillä olisi eri sukunimet, kumman sukunimen lapsi saisi? Nousisivatko samat kysymykset esille? Lukijoiden joukossa on varmasti monia hyviä kokemuksia myös eri sukunimen omaavista avioituneista vanhemmista.

Tasa-arvoisinta on minusta arvioida kaikkia vaihtoehtoja samanarvoisina ja valita omaan elämäänsä käytännöllisin ratkaisu.

Kuva: Ossi Nyqvist

Tulevan aviopuolisoni sukunimi on osa hänen julkista henkilökuvaansa. Hän on toiminut politiikassa jo 10 vuotta ja paikallispoliittisesti nimenä Mäkynen on jo tuttu. Se on siis hänen työkalunsa. Itse olen vasta aloittanut kuntapolitiikassa ja Lahden kaupunginvaltuutettuna. Minutkin saatetaan tuntea erilaisista asioista, mutta pääosin vielä etunimellä, Matias koko nimestään. On tietysti sukupuolittunutta, että naista puhutellaan etunimellä ja miestä sukunimellä. Tämä erottelu näkyy niin mediassa kuin lasten leikeissäkin. Muistan kun ala-asteella puhuttelimme poikia sukunimellä, tyttöjä etunimellä.

Vaikka juridisesti oikeudet ovat avioparilla samat, ei kulttuuri tue todellisuudessa tasa-arvoisesti kaikkia sukunimi-ratkaisuja. Tietysti päätökseen vaikuttaa edelleen voimakkaasti perinteet, kasvatus ja asenneilmapiiri.

Kulttuurisesti olisikin paljon tehtävää, etteivät vain naiset ja tytöt opi ajattelemaan, että oma sukunimi saattaa muuttua vaan myös pojat ja miehet. Kasvatettu kynnys hyväksyä oman sukunimensä muuttuminen on sukupuolittunutta kulttuurisesti. Naissukupuolelle sukunimensä muuttumista romantisoidaan; jo nuorien tyttöjen ystäväkirjoissa ja leikeissä toistuu puheet siitä mikähän on tulevan aviomiehen sukunimi. Feminististä ei mielestäni ole se, että nainen saa miettiä vaihtaako hän miehensä sukunimen, pitääkö “tyttönimensä” vai yhdistelmänimen, vaan tasa-arvoinen rakenne olisi se, että sukupuolesta riippumatta molemmat aviopuolisot joutuisivat pohtimaan nimeään.'

Norjassa asetelmaa on kyetty kyseenalaistamaan rakenteellisesti paremmin kuin Suomessa. Norjassa avioliittoon aikovan tulee erikseen ilmoittaa jos haluaa ottaa miehen sukunimen avioliitossa, Suomessa täytyy ilmoittaa jos haluaa pitää oman nimensä.

Uskon, että kasvatuksella on suuri vaikutus. Feminististä koulutuspolitiikkaa tarvittaisiin asenneilmapiirin muutokseen. Vaikka lainsäädäntöä saadaan tasa-arvoa mahdollistavaksi estävät usein sukupuoliroolit ja asenteet vaihtoehtoisten ratkaisujen tekemistä. Ne parit, jotka ovat ottaneet naisen sukunimen perustelevat ratkaisua usein poikkeustapauksella: harvinainen nimi, naisen taiteilija- tai brändinimi tai muuten erityinen sukunimi. Tavanomaisuutta ratkaisuun ei löydy yhtä paljon kuin miehen sukunimen ottamisessa.

Kuva: Ossi Nyqvist

Vaikka minulla ei ole ollut vahvaa identiteettikokemusta sukunimestäni pelkään, ettei uudesta sukunimestä tule oman tuntuinen tai, että olen toisarvoinen Mäkynen. Olenko Mäkynen vain Matiaksen kautta vai voinko sukunimestä tulla aidosti minun ja minua itseni ja muiden silmissä? Näitä ajatuksia käy läpi varmasti moni vasta-avioitunut sukunimensä vaihtanut. Oma ratkaisuni ei ollut helppo: ei siksi, ettei ratkaisu tunnu oikealta ja perustelulta, vaan tuntuu ikävältä olla osa tuota rumaa tilastoa. Vaikka periaatteellisesti haluaisin olla se, joka tekee toisen ratkaisun koen, että tämä ratkaisu on parempi käytännössä. 

Tärkeintä on se, ettei päätös perustu perinteisiin tai olettamaan siitä, kuinka tulisi tehdä, vaan se nojaa kriittiseen tarkasteluun ja tietoiseen harkittuun valintaan siitä, mitä itse kokee itselleen omaksi. 

Voinko olla feministi edelleen? Uskon, että kyllä. Koen valinneeni minulle sopivimmalla tavalla. Luotan siihen, että teen itselleni mistä tahansa sukunimestä oman. Minun antini näiden rakenteiden purkamisessa on feministinen kasvatus- ja koulutuspolitiikka, sekä tällaisten ajatusten julkinen kirjoittaminen – vaikka vaikealta ja paljaalta se tuntuukin.

Ja jotta tämä ei ihan vakavaa olisi, minuun voi olla jatkossa yhteydessä sähköpostitse:
maria.v.makynen@gmail.com

Lähteet:
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=2461
https://yle.fi/uutiset/3-7314629 

Share

Ladataan...
Leipää ja ruusuja

Kolme viikkoa sitten minut yllätettiin kesken lenkkeilyn Lahdessa ja vietiin ympäri Helsinkiä. Kuinka ihana ja ikimuistoinen päivä se olikaan rakkaiden ystävien ympäröimänä! Upeita hetkiä hyvän vegaanisen ruuan ja juoman parissa.

Ystäväni ja kaasoni on loistava kokki ja teki mielettömän hyvää vegaanista ruokaa meille koko päiväksi.

Brunssilla oli fenkoli-vihersalaatti, kasvismuffinsseja, vegaanista puolukkajuustokakkua, minttujuomaa ja mimosaa.

Illalliseksi oli munakoisopastaa pestolla marioidun mozzarellan tai papujen kera ja leipää chimichurri- ja romesco-tahnalla
Jälkiruuaksi vegaaninen punaviinisuklaakakku, joka oli MIELETTÖMÄN HYVÄÄ! Resepti jutun lopussa.

 

Mimmitkin juo bisseä! Stadin panimon olutmaistijaiset olivat hauska kokemus. Laatuoluita pääsi maistamaan ja jokainen valitsi suosikkinsa. Myös siiderivalikoima ja alkoholiton olut- ja siiderivalikoima löytyivät porukallemme.

Suomen Tivolin maailmanpyörä oli mielettömän hauskaa. Päivän paras hetki oli nähdä Helsingin ylle ystävien kanssa.
Illalla saunoimme kaikki yhdessä ja menimme Korjaamolle  Pykäri ja Ahjo Ensemblen keikalle.

Polttareiden tarkoitus on viettää laatuaikaa ystävien keskuudessa, mutta miksi niin usein polttariporukka on sukupuolirajoittunut vaikka oma kaveripiiri ei olisi?

Lähes täydelliset polttarit -kirjan kirjoittajan Katri Korolaisen mukaan "polttarit ovat kenties sukupuolittunein juhla.  Naisten juhlat ovat hemmottelua, miesten juhlat seikkailua.". Miksi polttarit ovat niin sukupuolittunut juhla?

Polttarit tulevat saksankielisestä sanasta Polterabend, joka tarkoittaa metelöintiä ja kolisteluiltaa. Saksassa häiden aattona peloiteltiin metelöimällä pahat henget pois. Varhaisimpia tietoja polttareista Suomessa on 1870-luvulta ruotsinkielisten aatelis- ja ylemmän porvarisluokan miesten juhlista, joissa sulhasen ystävät viettivät viimeistä poikamiesiltaa "ennen avioliiton velvollisuuksien alkamista"

"Mutta jo 1890-luvulla myös naisten polterabendit olivat yleisiä Suomen ruotsinkielisten emansipoituneiden säätyläisneitosten parissa. He kokoontuivat yleensä jonkun kotiin pukeutuneina miesten vaatteisiin, kai parodisesti jäljitellen miesten vastaavia juhlia. Aiemmin, 1850-luvulla, säätyläisneitosten oli tapana kokoontua häiden aattona naimisiin menevän ystävätterensä kotiin valmistamaan myrttiseppelettä morsiamelle." (Terttu Kaivola, naimisiin.info)
Naisten juhlissa pukeuduttiin miehiksi, jotka esittivät entisiä kosiskelijoita, ja vaihdettiin avioliittoneuvoja. Morsian saatettiin pukea morsiuspukua parodoivaan asuun. Monet nykyajankin perinteet juontuvat siis 1800 -luvulta.

 

Juhla järjestetään yllätyksenä polttarisankarille ja niin myös minullekin. Juhlavieraat sain kuitenkin valita itse. Minulle ei olisi tullut mieleenikään valita ystäviäni sukupuolen perusteella. Kaikilla ei tietystikään ole sellaista tilannetta, että lähimmät ystävät olisivat monen sukupuolen edustajia, mutta myös sellaisia tarinoita tiedän, että läheinen ystävä on jäänyt juhlista sukupuolensa vuoksi.

Polttareiden ei tarvitse myöskään tarvitse olla sukupuolistereotypioita toisintavaa seremoniaa. Kun netissä etsii polttarivinkkejä koostuvat polttareiden sisällöt hyvin vahvoista sukupuolittuneista tavoista: naiset hemmottelee ja kaunistautuu, miehet ovat aktiivisia ja ronskeja. Yllättävän monessa vinkataan tilaamaan strippari. On käsittämätöntä ajatella ylipäätään, että polttareihin liittyy ajatus, että on ok tilata strippari ja lääppiä toista ihmistä polttareissa, ikäänkuin viimeistä kertaa ennen avioliittoon astumista, olkoonkin se nainen tai mies. Erilaisten tanssitaiteen ammattilaisten arvostaminen on eri asia.

Kolme vinkkiä feministisempien polttareiden järjestämiseen:
1. Sukupuolineutraali polttariporukkka

2. Unisex morsius- tai sulhassauna voi olla, jos porukka niin päättää ja JOKAINEN kokee olonsa turvalliseksi. Olen ollut järjestämässä monia tilaisuuksia, jossa on päädytty unisex-saunaan. Paras tapa selvittää ihmisten todelliset tuntemukset on äänestää silmät kiinni ja järjestäjällä on vaitiolovelvollisuus tuloksista. Sen verran voin kertoa, että useammin miehet eivät ole kokeneet oloaan hyväksi unisex-saunassa.

3. Riko sukupuolirooleja tai -stereotypioita. Morsiammen polttareiden ei tarvitse olla hemmottelua ja sulhasen polttareiden actionia.

Kirjoitus on kapea tarkastelu laajaan aiheeseen. Mitä sinusta jäi tarkastelematta?

Kuvat: Nelli Nurminen, kaaso

PUNAVIINISUKLAAKAKKU:

Ainekset:

3,5 dl gluteenitonta jauhoa

3/4 tl ksantaania

1,5-2 dl tummaa kaakaojauhetta

2,5 dl sokeria

1 tl suolaa

1tl leivinjauhetta

1tl ruokasoodaa

1/2 tl kanelia

100 g leivontamargariina (Sininen Keiju)

1tl valkoviinietikkaa

2 tl vaniljasokeria

2,5 dl punaviiniä

Sekoita keskenään kaikki kuivat ainekset. Sulata margariini ja sekoita se kaikkien märkien ainesten kanssa sekaisin. Kaada märät ainekset vähitellen kuivien ainesten joukkoon koko ajan sekoittaen. Älä vispaa taikinaa vaan kääntele kaikki varovaisesti sekaisin. Kaada voideltuun irtopohjavuokaan (halkaisia 22-24 cm) ja paista keskitasolla 175 asteessa 25-30 min. Kakku saa olla kostea keskeltä. 

Kuorute:

2 prk Oatlyn på mackan

Tomusokeria oman maun mukaan

1 prk planti vispautuvaa kaurakermaa

1 tl vaniljasokeria

(halutessa voi lisätä 1 dl kookoskermaa)

Vispaa tehosekoittimella på mackan ja kaurakerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon oman maun mukaan  tomusokeria, lisää myös vaniljasokeri. Kuorutteeseen voi vispata mukaan myös kookoskerma antamaan hieman kookoksen makua. 

Share

Pages