Ladataan...
Leipää ja ruusuja

 

Kuva: Ossi Nyqvist

Tämän kirjoituksen kirjoittamista olen odottanut! Ensin jouduin salailemaan pukua ja koko sen valmistusprosessia Matiakselta ennen avioitumista ja sitten odottamaan kuvia. Hääpukumme olivat oikeastaan ainoa asiat, joita emme paljastaneet toisillemme puheiden lisäksi ennen häitä. Ensin ajattelimme, että tietysti suunnittelemme yhdessä asumme, mutta lopulta halusimme, että molemmat valitsevat itselleen sellaiset vaatteet kuin haluaa toisesta riippumatta. Monestihan oletus on juuri toisinpäin ja on perinteistä, ettei varsinkaan morsianta saa nähdä ennen avioitumista. Tähän liittyy mystiikkaa ja neitseellisyyttä, ehkä vähän taikauskoa tai huonon onnen pelkoa. Meille päätös oli myös jännittävä tapa nähdä toisen yksilölliset valinnat. Matias oli varma, että laittaisin housut tai jotain muuta epätavallista.

Puvulle minulla oli hyvin tarkat ja jopa epärealistiset tavoitteet: puvun piti olla ekologisesti ja kestävästi toteutettu, käytetty olisi paras, ja mielellään suomalainen, ei valkoinen mutta selkeästi juhlallinen, ei liian morsiusmekkomainen mutta silleen sopivasti feminiini ja juhlava, ei kermakakkua ja mekkoa pitäisi pystyä käyttää myöhemmin eri tilaisuuksissa. Pyrin tavoittelemaan kestävää ja monikäyttöistä vaatehankintaa. 

 

Ensimmäiseksi menin Facbookin käytettyjen hääpukujen ryhmiin. APUA! Jo ensimmäisten päivien aikana minulle valkesi, etten tule löytämään itselleni sopivaa pukua. Melkein kaikki puvut olivat perinteisiä valkoisia a-linjaisia mekkoja. Kylmä hiki nousi otsalle, koska minulla oli kaksi kuukautta aikaa löytää puku. Kiersin paikkoja, kokeilin eri mekkoja ja kaikissa tuntui, että larppasin morsianta. 

Kuva: Ossi Nyqvist

Olin jo varautunut siihen, että laitan päälle vaan jotain omaa vanhaa. Muistan jonkun sanoneen, että "no mistä erottaa, että kuka on morsian, jos sulla ei ole valkoista päällä?" Itse uskoin koko ajan, että meidän häävieraat tunnistavat kyllä, kenen häihin he ovat tulleet.

Olin Helsinki Priden 2016 muotinäytöksen mallina ja tutustuin siellä juuri Lahden muotoiluinstituutista valmistuneeseen lahjakkaaseen suunnittelijaan Anni Ruuthiin. Ihastuin jo silloin hänen mallistoonsa, joka oli vahva mutta feminiini ja kaunis sekä valmistukseltaan ekologinen. Huomasin toistuvasti selaavani Anni Ruuthin instagramia: "jotain tällaista, jotain tällaista.

Kun tapasimme ensimmäisen kerran Annin kanssa minua jännitti kertoa minun mahdottomalta tuntuvat kriteetit mekolle. Puhuimme pitkään feminismistä ja feminiinisyydestä, vahvoista naisista ja kestävästä kuluttamisesta. Lopulta Anni sanoi:" Joo, jotain tollasta mä just sulle kuvittelen" ja näytti alustavia luonnoksiaan. Lähdin onnen kyynelissä, JES!

Kuva: Ossi Nyqvist

Siitä alkoi puolentoista kuukauden työ, johon sisältyi 300 inspiraatiokuvaa, 6 eri vaihtoehtoista mallia ja sovituksia ympäri Helsinkiä. Anni Ruuth suunnitteli puvun ja sen ompeli upea Suomen parhaana pukuompelijanakin palkittu Pinja Heikkinen. Vaikka välillä työkiireiden keskellä oli aikatauluhaasteita, luotin kuitenkin koko ajan Annin ja Pinjan osaamiseen. Anni myös piti huolen koko ajan, etten joutunut stressaamaan. Valmistusprosessia pitkitti se, että vaikka en todellakaan yrittänyt laihduttaa tai muuttaa kroppaani, ehdin laihtua syksyn aikana niin, että pukua jouduttiin melkein jokaisella sovituskerralla kaventamaan.

Kangas on laadukasta Italiassa kudottua silkkiä sekä ylijäämäpala samettia. Kankaiden alkuperän selvittäminen on valitettavan hankalaa ja parhaimmatkaan kangaskaupat eivät olleet selvillä tuotantoketjusta. Puku on suunniteltu kaksiosaiseksi, jotta tulevaisuudessa voi käyttää kaikkia kolmea eri osaa erikseen ja puku olisi mahdollisimman monikäyttöinen. Samettipaitaa olen jo käyttänyt useamman kerran housujen ja hameiden kanssa. Toppi tulee käyttöön pikkujouluissa ja uutena vuotena. Hameosaa tulen käyttämään ainakin Suomen 100 -vuotis itsenäisyysjuhlaillallisella ja muissa iltapukujuhlissa, joihin aina välillä eri edustustehtävien kautta kutsutaan. Te ystäväni, tuttavani, jotka olette saaneet kutsun linnanjuhliin, mutta ette ole vielä löytäneet sopivaa pukua, suosittelen Anni Ruuthia! 

Kuva: Ossi Nyqvist

Kengät olivat lainassa Annilta. Muut asusteet minulla oli Kätkön minulle suunnitellut Reilun kaupan kullasta tehdyt korvikset (tulevat myös myyntiin Kätkölle) ja suomalaisen asusteiden erikoisbrändin Wulfin kierrätyskullasta valmistettu kaulakoru. Samaa sarjaa oli Matiaksen Wulfin kauluskoru. Nämä löysimme yhdessä etukäteen. Hienoa on, että jokaista myytyä Wulf tuotetta vastaan istutetaan yksi uusi puu Indonesian sademetsiin. Muutenkin Wulfin käsintehdyissä tuotteissa ja pakkauksissa on huomioitu kestävä kehitys ja ympäristöystävällisyys.

Matiaksen vaatteet ovat suomalaisen Nomen Nescion. Nomen Nescion vaatteet ovat unisex, eettis-ekologisesti tuotettuja ja vaatesuunnittelussa on pyritty löytämään kaudesta riippumattomia klassisia malleja. Matiaksen vaatteet ovat myös monikäyttöiset ja esimerkiksi paita malliltaan pitkä, jolloin sitä voi käyttää houissa tai niiden ulkopuolella. 

Share

Ladataan...
Leipää ja ruusuja

Kuva: Ossi Nyqvist

Päivä, jonka kuvaaminen on miltein mahdotonta. On käsittämätöntä, kuinka upeasti kaikki meni ja kuinka unohtumattoman kaunis päivä oli. Nämä valitut kuvat ovat pieni osa päivää, eivätkä kuvaa kaikkea, mitä saimme kokea yhdessä rakkaiden kanssa upeassa Villa Sandvikenissä. 

Hääjuhlamme vietimme historiallisessa Villa Sandvikenissä, josta haluan kirjoittaa erikseen oman postauksen. Upeassa huvilassa oli kauniin juhlasalin lisäksi neljä kabinettia, jotka olivat käytössämme aamusta iltaan. Kesähuvila -kabinetti oli morsiammen ja kaasojen käytössä. Täällä saimme viettää rauhallista ja seesteistä syysaamua laittautuen ja aikaa yhdessä viettäen. 

Kuva: Ossi Nyqvist

Kampauksen ja meikin loihti Salon Peter o Jinan taitavat ammattilaiset. Oli upeaa, että he tulivat Sandvikeniin toivomuksestani tekemään työtään. Puhun heikosti ruotsia, kampaaja puhui heikosti suomea. Vuorovaikutus sujui hyvin kuitenkin ruotsi-englanti-suomi-akselillla, kunnes selvisi, että meikkaaja oli syntynyt myös Kontupohjassa Karjalassa. Voi kuinka upea sattuma se olikaan! Tuntui aivan uskomattomalta, että Vaasassa voi törmätä karjalaiseen, joka on syntynyt samassa pienessä kaupungissa. Loppuajan vuorovaikutus sujui venäjä-ruotsi-suomi-akselilla ja naurua riitti!

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Kaasot eivät olleet etukäteen päättäneet keskenään mitä laittavat päälleen. Asiasta käytiin kyllä paljon keskustelua ennen häitä ja kaasot kysyivät useaan kertaa, että mitä he saavat laittaa päälle. Minusta on käsittämätöntä, että _minä_ kertoisin heille mitä he saavat laittaa päälle! Lähimmät ystäväni saavat laittaa päälleen juuri sellaista mitä itse haluavat. Sain myös edellisenä iltana muutamalta vieraaltani "paniikkiviestejä", että "Saako laittaa mustaa tai valkoista päälle?". Tietysti!

Itse en laittanut valkoista päälle tietoisesti. Kirjoitan omasta puvustani oman postauksen. Olen saanut siitä paljon kyselyitä ja haluan antaa puvun tekijöille heidän arvoisensa esittelyn. Puku on kuitenkin hankittu suuren ajatusvaivan myötä mahdollisimman eettis-ekologisesti taitavalta suomalaiselta suunnittelijalta Anni Ruuthilta. Kaiken kaikkiaan yritin kuitenkin pääosin näyttää itseltäni.

Hirmun moni kyseli ennen häitä, että jännittääkö? Sain viestejä vierailta, meikkaaja, kaasot ja pukusuunnittelija hermoilivat puolestani ja ihmettelivät rauhallisuuttani. Luulen, että juuri tämän porukan vuoksi sain olla rauhallinen. He saivat oloni turvalliseksi ja omaksi itsekseni. Täällähän me ollaan, rakkaimpien ja välittävien ystävien seurassa. 

Kuva: Ossi Nyqvist

Samaan aikaan alakerrassa laitettiin juhlasalia kuntoon ja best manit eli Hilanders -bändi roudasi bändikamoja sisään. 

Best manit vastasivat päivän musiikista siskoni kanssa oikeastaan koko päivän. Vaikka se oli varmasti heille myös työlästä, en olisi kuitenkaan voinut kuvitella ketään muuta bändiä tai kokoonpanoa häihimme kuin Hilanders ja rakas taitava siskoni. Se merkitsi todella paljon meille!

Hilandersin syntyjuuret olivat yhteisessä kommuunissamme Neljännellä linjalla Helsingissä seurusteluaikamme alkuaikoina. Kunnia-Hilanderiksi ristitty sulhanen soitti alkuvaiheessa pianoa bändissä (oli siis kerran harjoituksissa) ja monet kappaleet ovat kovin rakkaita ja läheisiä meille molemmille. Ja tietysti myös koko porukka. Monet juhannukset olemme viettäneet yhdessä niin, että bändi on läpi yön harjoitellut kappaleita, esiintynyt ja säveltänyt uusia biisejä.

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Täytyy myöntää, että yhdessä kohdassa hieman jännitin. Ehtivätköhän sulhanen ja best manit valmistua ajoissa?

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Ja ehtiväthän he!

Sitten alkoi juhla. Maallisen seremonian hoiti ystävämme Vaasan kirkkoherra Krister Koskela. Itse en kuulu kirkkoon ja siksi olimme jo edellisenä päivänä menneet vihille Vaasan maistraatissa ja juhlistaneet sitä pienesti vanhempien ja sisarustemme kanssa. Kristerin kanssa kävimme pitkän keskustelun avioliiton merkityksestä meille, eri instituutioiden merkityksestä yhteiskunnalle, heikomman ja huono-osaisen puolustamisesta ja turvarakenteista. Juhlavieraamme olivat monesta eri kulttuurista, eri uskontokunnasta ja eri aatemaailmasta, tätä halusimme kunnioittaa, mutta antaa myös Kristerille mahdollisuus onnitella meitä hänen tavallaan. Krister onnistui hyvin kokoamaan meidän parisuhdettamme puheessaan. "Ymmärtäkää ja antakaa anteeksi, olette saaneet niin paljon." jää ikuisesti mieleeni hyvänä neuvona elämään. 

Sormukset vaihdoimme vasta juhlavieraidemme edessä. Itseasiassa avasimme ensimmäisen kerran sinetöidyn sormusrasian vieraidemme edessä. Sormukset ovat suomalaisen Kätkö korun Hanna Rainion tekemät Reilun kaupan, meille vartavasten tilatusta punakullasta Matiaksen suunnittelemien sormuspiirrosten pohjalta, jotka on tehnyt LUV NORTH:n Laura Paananen. Tästä lisää myöhemmin. 

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Villa Sandvikenin kanssa yhteistyö toimi todella hyvin. He olivat meitä varten toteuttaneet vegaanipainotteisen juhlamenuun, jossa oli kuitenkin myös muutama kala- ja maitotuotevaihtoehto. Ajattelimme, että koska suurin osa vieraista ei ole tottunut kasvisruokaan on hyvä olla muutama tuttu maku mukana. Ruoka oli mielettömän hyvää ja siitä tuli paljon ylistäviä puheenvuoroja vierailta. Viinit valitsimme huolella luomuviineistä. Sandviken henkilökunta oli ammattilaista ja he tekivät illasta niin sujuvan ja onnistuneen kuin mitä se oli.  

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Älkää vain pelätkö ottaa juhliinne lapsia! Lapset tekivät juhlistamme juuri niin rennon ja sympaattisen kuin mitä se oli. Oli aivan parasta kun lapset juoksentelivat ympäri villaa, välillä käyden meidän pöydämme ympärillä jutellen kanssamme. Kun joku lapsista jätti oman popcorn-kulhonsa pöydällemme, pöydästämme tulikin suosittu yhtäkkiä lapsien keskuudessa ja kävimme paljon arvokkaita keskusteluita heidän kanssaan. Lapsille oli myös oma kabinetti varattu yläkerrassa ja heille oli myös lastenhoitaja varattu. 

Heitimme Matiaksen kanssa yhdessä morsiuskimpun. Kaikki saivat osallistua. Tila rajasi heittomahdollisuuksia ja saimmekin siitä Matiaksen kanssa tärkeää palautetta lapsilta: kaikilla ei ollut todellisia mahdollisuuksia saada kimppua kiinni. Tästä pääsimme hyviin keskusteluihin laajemmin yhteiskunnassa. Eräältä lapselta saimme jopa piirroksen tilanteesta. 

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Puheitakin pidettiin. Kyyneliä ja naurua oli vaikea pidätellä kun kuuntelimme vanhempien, kaasojen ja best manien sekä vieraiden puheita. 

Puheet alkoivat kuitenkin meidän puheillamme toisillemme. Mua jännitti tämä hetki kaikista eniten. On vaikea sanottaa sellaista tunnetta, johon sanat eivät riitä. Tässä yksi katkelma puheestani:

"[Yh]den keskustelun muistan erityisesti. Kello oli silloin joku 4 aamuyöllä ja me puhuttiin rakkaudesta. Mitä se on? Me määriteltiin rakkaus solmukohdaksi, solmuksi. Rakkaus on sitä, että kaksi rihmastoa kietoutuu yhteen, mitä useammasta kohdasta sitä vahvempi solmu. Rihmastot kuvasti yksilön ulottuvuuksia, mistä on kiinnostunut tai millainen maailmankuva tai elämäntapa, ja niin edelleen. Itselleen tärkeitä asioita. Rakkaus on sitä, että yhtymäkohtia on niin paljon, että vaikka ihminen muuttuisi ja jotkin asiat eivät enää yhdistäisi niin solmu ei aukeaisi. Mutta jos ihminen menettää oman itsensä eli rihmastonsa, ei ole solmuakaan. Elämän vaikeissa tilanteissa solmu kantaa mutta tarvittaan kaksi yksilöä, joilla on omat vahvat ulottuvuudet.

Matias, olet minulle arvokkainta. Niin arvokasta, etten uskonut sellaisen olevan mahdollista. Ihailen sinua jatkuvasti. Ihastun sinuun edelleen ja edelleen. Olet Matias poikkeuksellinen ihminen, jonka kanssa mikään hetki ei ole tylsä vaan aina on jotain uutta ja kiinnostavaa yhdessä. Rakastan sitä kun saamme hetkiä vain olla ja keskustella maailmasta. Tuntuu, että uppoudun niihin hetkiin niin, että ajan ja tilan kokemus häviää.

Pohdin pitkään, että mitä haluan sanoa sinulle puheen kanssa. Tuntui, etteivät mitkään sanat olisi tarpeeksi kuvaamaan tunteitani tai ajatuksiani tai sitä millainen olet. Arjessa käytetyt superlatiivit tuntuivat vähäisiltä. Olet hyvä. Sana "hyvä" on liian aliarvostettu. Sinä Matias olet hyvä ihminen, olet hyvä minulle ja teet hyviä asioita. Olet vilpittömän hyvä ja asetat muut itsesi edelle. Olet valmis käyttämään aikaa ja ajatuksia etsiäksesi hyvää ja muutat toimintaasi, jos se sitä vaatii.

Matias, sinä olet paras ystäväni, jonka kanssa jaan kaiken. Koen, että olen järkyttävän onnekas, että olen saanut kohdata niinkin sattuman varaisesti ihmisen, jollaista en olisi uskaltanut unelmoidakaan oikeasti olevan olemassa. Nuorena me ollaan Nikin kanssa tietysti puhuttu ja haaveiltu tulevista täydellisistä kumppaneistamme. Sellainen utopistinen ajatus, että tapaisi ihmisen, joka on hyvätahtoinen, älykäs, huolehtiva ja rakastava.  Jota kunnioittaa ja ihailee ihan joka päivä. Ei sellaista osannut ajatella olevan yhdessä ihmisessä.

Sä olet kaikkea mitä en ole osannut unelmoida. Sä olet minun solmu. Olen etuoikeutettu, että mä saan jakaa elämän kanssasi."

 

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Ensimmäinen tanssi avioparina oli ensimmäisen tanssimme kappaleen Nuoruustangon tahdissa. Kun tapasimme menin Matiaksen ja Hippiknikin järjestämään tapahtumaan Ystävänpäivätanssit Vaasaan. Tuolloin emme vielä tieneet mitä tuleman pitää. En tuntenut oikein ketään ja haahuilin pitkin iltaa tutustuen eri ihmisiin, koska järjestäjänä Matias oli kiinni käytännön järjestelyiden varmistamisessa. Matias oli kuitenkin pyytänyt Nuoruustangon, jotta voisi tanssia kanssani. Ilta alkoi olla pitkällä ja hitaat alkoivat. Joku kehen olin tutustunut pyysi minua hitaisiin ja tanssin kohtelaisuudesta. Yhtäkkiä Nuoruustango soi ja Matias juoksee salin toiselta puolesta lipunmyynnistä luokseni, siirtää tämän toisen henkilön pois ja pyytää tanssimaan. Hetki oli unohtumaton, aivan kuten oli myös häätangomme Hilandersin soittamana ja Aino Rytkösen laulamana.

Hilanders tahditti loppuillan ja ilta jatkui pitkälle aamuun.

Kiitos ystävät! <3

Kuva: Ossi Nyqvist

Kuva: Ossi Nyqvist

Share

Ladataan...
Leipää ja ruusuja

Rakastan kukkia! Minulla on aina kukkia ja kasveja kotona. Tuon kukkia myös töihin usein ja kannustan esimiehenä muidenkin tuovan kasveja toimistoon. 

Hiljattain tehdyssä Twenten yliopiston tutkimuksessa tutkittiin kasvien vaikutusta toimistotyössä olevien työntekijöiden työhyvinvointiin. Elizabeth C. Nelson "The Healthy Office Revolution" -tutkimus (2017) osoitti, että kasveilla on rauhoittava ja stressiä vähentävä vaikutus. Myös tekokasvit ja metsää kuvaavat kuvat tuottivat hyviä tuloksia. Kasvimaisemaa työympäristöönsä saaneet työntekijät kertoivat stressinsä vähentyneen. Tuloksia vahvistaa aiemmat kokemukset sairaaloista, joissa potilaiden tiedetään toipuvan nopeammin, jos ympäristössä on luontoaiheisia kuvia.

Kauniilla kukilla on myös oma pimeä ja ruma puolensa. 

Vaikka yli puolet kansainvälisestä kukkakaupasta kulkee hollantilaisten kukkatukkujen ja -huutokauppojen kautta. Suurin osa maailman kukista tuotetaan Euroopan ulkopuolella, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa, Suomeen kukat tulevat pääosin itä-Afrikasta. Merkittävin tuotantomaa maailmassa  on Kenia, jossa kasvatetaan kolmasosa EU-alueelle tuotavista kukista. Kukkien tuotanto Euroopan ulkopuolella aiheuttaa ongelmia: lapsityövoiman käyttöä, epävakaita työsuhteita ja väkivaltaa. Tuhansien työntekijöiden suurkukkafarmeilla työskentelee pääosin vähävaraisia ja kouluttamattomat naiset. Olosuhteet ovat monesti epäinhimilliset monesti. Seksuaalinen ahdistelu on tavanomaista ja raskaaksi tullut nainen voidaan irtisanoa ilman perusteluja. 

Työpäivät ovat pitkiä, palkat mitättömiä ja ylityötunneista ei makseta. Kukkatyöntekijöistä ovat usein osa-aikaisia, jolloin heihin ei päde vakituisten kanssa sovitut työehdot. Esimerkiksi vain alle kymmenen prosenttia kenialaisista kukka-alalla työskentelevistä kuuluu ammattiliittoon.

Kukkatuotanto on iso bisnes, maailmanlaajuisen leikkokukkakaupan arvo on noin 40 miljardia dollaria (Foreign Policy, 8/2007). Suomalaiset ostavat kukkia keskimäärin noin 30 eurolla vuodessa. Suomessa buumi on vasta nousussa. Esimerkiksi Norjassa käytetään rahaa 50 euroa ja Sveitsissä 70 euroa.

Huonojen työolojen lisäksi kukkien kuljettaminen kaukaa on ympäristölle rasittavaa. Jättifarmit käyttävät kaiken alueensa veden kasteluunsa ja päästää suuren määrän kemikaaleja ympäristöön. Tiloilla käytetään torjunta-aineita, jotka saastuttavat pohjaveden ja maaperän. Ne myös aiheuttavat ihosairauksia ja keskenmenoja paikallisille.

Minulla on häissäni morsiuskumppu, jonka heitämme yhdessä sulhaseni kanssa. Kaikki halukkaat vieraat saavat osallistua vastaanottamaan kimppua sukupuolesta tai sivilisäädystään huolimatta. Sanotaan vaikka niin, että se tuo onnea.  

Kukkakimpun kukat ovat vaasalaisesta Kukkakauppa Amaliasta ja floristin kanssa on suunniteltu kimppu kauden kukkista. 

Kuvissa olevat kukat ovat Lahden S-marketista Reilun kaupan ruusuja. Ne ovat kauniita. 

Reilu on kaunista:

Kysy kukkien alkuperää.

Kotimainen kukka tukee suomalaista työtä ja hiilijalanjälkeä pyritään minimoimaan monessa paikassa lämmittämällä kasvitarhoja osin bioenergialla. 

Reilun kaupan kukkia saa S-marketeista.  Niiden taustat on selvitetty ja niitä tuottavia farmoja tarkkaillaan jatkuvasti.

Suomessa on kaunis luonto ja harvinaisia eksoottisia kukkia ja kasveja. Kerää kimppusi itse ympäristöstä. 
 

Lähteet:

http://www.reilukauppa.fi/tuotteet/tuotteet0/kukat/

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/kukkakimpun-alkuperan-jaljil-1

https://www.vihrealanka.fi/arki/kuka-kasvattaa-ruususi 

Share

Pages