Ladataan...
Lempiruoka

 

Juuri nyt tarkastan vähän väliä sääennusteen, kuten varmaan aika moni muukin. Varma juhannuksen merkki. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ystäväni mökkipaikkakunnalla, jonne porukalla suuntaamme, sataisi aattoiltana. Muuten olisi poutaista ja jopa aurinkoa näkyvissä. Toivon tätä ehkä enemmän kuin koskaan. Kuiva maa on nimittäin aika hyvä juttu, jos on sattunut luomaan ikiliikkujan, joka on tyytyväinen vain päästessään konttaamaan ympäriinsä. Sylissä istuskelu ei paljon kiinnosta.

Juhannukseemme kuuluu aina aaton kalapöytä, johon leivon perinteisesti saaristolaisleivän. Olen kokeillut useita reseptejä, mutta en osaa ikinä sanoa, onko sillä hetkellä syömäni leipä parempaa kuin vuosi sitten syömäni. Tai se jota söin kaksi vuotta sitten. Haaveilenkin joskus tekeväni kaikki reseptit samaan aikaan ja järjestäväni sokkomaistelun. Saataisiin sitten joku selvyys tähänkin asiaan.

Tämä muinaisesta Evita-lehdestä ottamani resepti on kuitenkin ollut käytössä useamman kerran. On se siis ainakin hyvä ellei paras. Leipä on myös helppo tehdä, vaikka vaatiikin aikaa piimän seisottamisineen, kohotteluineen ja paistamisineen. Minä kasaan leivän päälle graavilohta ja -siikaa, toiset silliä ja kolmannet vain voita. Ja jos leipää jää yli, niin saaristolaisleivästä syntyy aivan mahtavat krutongit.

Saaristolaisleipä tarkemmin sanottuna kaksi leipää

  • 1 l piimää
  • 50 g hiivaa
  • 2 dl ruokosokerisiirappia
  • 3 tl suolaa
  • 3 dl kaljamaltaita
  • 3 dl ruisleseitä
  • 3 dl ruisjauhoja
  • 10 dl grahamvehnäjauhoja
  • öljyä vuokien voiteluun

Anna piimän happamoitua vuorokausi huoneenlämmössä. Liota huoneenlämpöiseen piimään hiiva. Sekoita joukkoon siirappi, suola, kaljamaltaat, ruisleseet ja ruisjauhot. Sekoita lopuksi grahamjauhot. Taikinaa ei tarvitse vaivata, riittää, että jauhot ovat sekoittuneet kunnolla. Voitele kaksi leipävuokaa (vetoisuus 1,5 l) öljyllä ja nostele taikina niihin. Taputtele tasaiseksi. 

Anna taikina nousta kaksi tuntia leivinliinalla peiteltynä. Lämmitä uuni 175-asteeseen ja paista leipiä 20 minuuttia. Laske tämän jälkeen lämpötila 150-asteeseen ja jatka paistamista 2-2,5 tuntia. Anna leivän jäähtyä vuoassa ennen kumoamista.

Ladataan...
Lempiruoka

Tykkäämme molemmat mieheni kanssa tehdä ruokaa. Arkena meillä onkin käytössä ruokavuorot, molemmilla kaksi iltaruokaa, viikonloppuna sitten kokkaillaan yhdessä. Tänä keväänä ruokavuoroihin tuli uudet säännöt (ai miten niin suunnittelufriikki?). Molempien on tehtävä viikolla yksi kasvisruoka ja vuoroviikoin liha- tai kalaruoka. Ajatuksena oli lisätä kasviruokien määrää ja varmistaa, että syömme kalaa ainakin pari kertaa viikossa (viikonlopun säännöissä on tietty yksi kalaruokapäivä...).

Carbonara taipuu hyvin kasvisversioksi, kun pekonin korvaa kasviksilla. Tässä vaiheessa kesää parsa on vielä hyvä vaihtoehto. Oma parsakauteni tuppaa loppumaan yleensä siinä Juhannuksen tienoilla, mikä on suomalaisen parsan näkökulmasta ehkä vähän turhan aikaista. On kuitenkin tehtävä tilaa muille kesän ihanuuksille. Ja minä nyt vain rakastan ruoan rytmittämää vuodenkiertoa. Ensi viikko siis vielä aikaa syödää parsaa, mars ruokapöytään.

Parsacarbonara

  • 500 g vihreää parsaa
  • 3 kananmunan keltuaista
  • 1 dl kuohukermaa
  • kourallinen parmesaania raastettuna
  • pieni nippu rucolaa
  • 2 rkl pinjansiemeniä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • oliiviöljyä
  • mustapippuria
  • suolaa
  • 150 g pastaa

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele parsa ja leikkaa kovat kannat pois. Kuori tarvittaessa, itse jätän useimmiten kuorimatta. Pilko parsat suupaloiksi. Pilko valkosipuli pieneksi. Raasta parmesaani ja hienonna rucola. Valmista kastike odottamaan sekoittamalla kolme keltuaista, kerma ja raastettu parmesaani. Mausta seos mustapippurilla ja ripauksella suolaa. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja nosta sitten syrjään. Käytä samaa pannua ja kuullota valkosipuli öljyssä. Nosta valkosipuli keltuaisseoksen joukkoon. Lisää öljyä samalle pannulle pari ruokalusikallista. Paista parsoja noin 10 minuuttia, kunnes ne ovat napakan kypsiä.

Tässä vaiheessa pastan olisi hyvä olla kypsää. Ota pastan keitinvettä talteen 1 dl ja kaada loput vedet pois. Kaada pasta ja keitinvesi parsojen joukkoon pannulle. Ota lämpö pois päältä ja kaada kastike joukkoon. Sekoittele, kunnes kastike hieman sakenee. Lisää ihan lopuksi joukkoon rucola ja pinjansiemenet.  

 

 

Ladataan...
Lempiruoka

Kuvastaako mutakakun nimi kakun väriä, rakennetta vai molempia? Tätä jäin miettimään sen jälkeen, kun tarjosin tätä kakkua jälkkäriksi Jussin siskolla. Hän sanoi, ettei ole koskaan ajatellut mutakakun voivan olla muutakin kuin suklaista. Mutakakkua tämä nyt kuitenkin kaikkein eniten rakenteeltaan muistuttaa; tahmeaa, pehmeää, reunoista vähän rapeaa ja keskeltä melkein taikinaista kakkua. Ja on muuten super makeaa.

Kakku ei itsessään ole kovin kaunis. Harvoin mutakakut ovat. En halunnut koristella koko kakkua, koska meitä oli vain kolme syöjää ja ajattelin pakastaa loput, joten kakku revittiin vadille palasiksi. Kakun joukkoon ripsimme sokerilla maustettua jogurttia ja pensasmustikoita. Tällainen rikottu kakku on muuten hyvä keino pelastaa tilanne, jos kakun ulkonäkö ei vastaa odotuksia. Niin käy minulle usein. Johtuuko sitten odotuksista vai leipojasta... Resepti on Elle mat och vinistä.

Sitruunamutakakku

  • 150 g voita
  • 1 sitruuna
  • 2 kananmunaa
  • 1 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl vaniljajauhetta

Ruskista voi kattilassa keskilämmöllä kullanruskeaksi ja anna jäähtyä. Laita uuni lämpiämään 150-asteeseen. Raasta sitruunankuori ja purista mehu. Vatkaa munat ja sokeri erittäin kevyesti. Lisää raastettu sitruunankuori ja mehu. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja vaniljajauhe. Nostele voi taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaam (halkaisija noin 22cm) ja paista 40 minuuttia. Anna kakun jäähtyä. Tarjoa marjojen kanssa.

Pages