Ladataan...
Lempiruoka

Mainitsin aiemmin saaristolaisleivän kuuluvan meidän juhannuksen kalapöytäämme. Muutkin klassikot, kuten graavikalat, toistuvat pöydässä joka vuosi, mutta yleensä teemme myös jotain uutta. Joskus uusista jutusta tulee klassikkoja, joskus ne päätyvät pöytään pari kertaa ja joskus vain sen yhden ainoan kerran. Tämän juhannuksen uutuutena oli kuoreton eli leivätön muikkukukko.

Sain tämän ohjeen anopiltani ja kaikessa yksinkertaisuudessa siihen tarvitaan vain pekonia ja muikkuja. Tekeminen on nopeaa, kypsentäminen hidasta ja kaikkein eniten kärsivällisyyttä vaatii kukon jäähtymisen odottelu. Muikkukukon on oltava täysin kylmää ennen leikkaamista, joten se on parasta tehdä jääkaappiin valmiiksi edellisenä päivänä. Leivän tähän ruokaan saa kasaamalla viipaloitua muikkukukkoa vaikka saaristolaisleivän päälle. Tämä on ihanaa myös uusien perunoiden seurana.

Kuoreton muikkukukko

  • 2 pakettia pekonia
  • 1 kg perattuja päättömiä muikkuja (valitse mahdollisimman pieniä)

Huuhtele muikut tarvittaessa. Vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka pekonilla, sekä sivut että päädyt. Pekonin päät saavat tulla reunojen yli. Kasaa muikut vuokaan ja käännä pekonin päät päälle. Pekonien ei tarvitse peittää muikkuja kokonaan. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 4 tuntia. Anna jäähtyä vuoassa ja nosta kukko vuokineen päivineen jääkaappiin. Kumoa muikkukukko vadille ennen tarjoamista ja viipaloin reilun sentin viipaleiksi.

Share

Ladataan...
Lempiruoka

 

Juuri nyt tarkastan vähän väliä sääennusteen, kuten varmaan aika moni muukin. Varma juhannuksen merkki. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ystäväni mökkipaikkakunnalla, jonne porukalla suuntaamme, sataisi aattoiltana. Muuten olisi poutaista ja jopa aurinkoa näkyvissä. Toivon tätä ehkä enemmän kuin koskaan. Kuiva maa on nimittäin aika hyvä juttu, jos on sattunut luomaan ikiliikkujan, joka on tyytyväinen vain päästessään konttaamaan ympäriinsä. Sylissä istuskelu ei paljon kiinnosta.

Juhannukseemme kuuluu aina aaton kalapöytä, johon leivon perinteisesti saaristolaisleivän. Olen kokeillut useita reseptejä, mutta en osaa ikinä sanoa, onko sillä hetkellä syömäni leipä parempaa kuin vuosi sitten syömäni. Tai se jota söin kaksi vuotta sitten. Haaveilenkin joskus tekeväni kaikki reseptit samaan aikaan ja järjestäväni sokkomaistelun. Saataisiin sitten joku selvyys tähänkin asiaan.

Tämä muinaisesta Evita-lehdestä ottamani resepti on kuitenkin ollut käytössä useamman kerran. On se siis ainakin hyvä ellei paras. Leipä on myös helppo tehdä, vaikka vaatiikin aikaa piimän seisottamisineen, kohotteluineen ja paistamisineen. Minä kasaan leivän päälle graavilohta ja -siikaa, toiset silliä ja kolmannet vain voita. Ja jos leipää jää yli, niin saaristolaisleivästä syntyy aivan mahtavat krutongit.

Saaristolaisleipä tarkemmin sanottuna kaksi leipää

  • 1 l piimää
  • 50 g hiivaa
  • 2 dl ruokosokerisiirappia
  • 3 tl suolaa
  • 3 dl kaljamaltaita
  • 3 dl ruisleseitä
  • 3 dl ruisjauhoja
  • 10 dl grahamvehnäjauhoja
  • öljyä vuokien voiteluun

Anna piimän happamoitua vuorokausi huoneenlämmössä. Liota huoneenlämpöiseen piimään hiiva. Sekoita joukkoon siirappi, suola, kaljamaltaat, ruisleseet ja ruisjauhot. Sekoita lopuksi grahamjauhot. Taikinaa ei tarvitse vaivata, riittää, että jauhot ovat sekoittuneet kunnolla. Voitele kaksi leipävuokaa (vetoisuus 1,5 l) öljyllä ja nostele taikina niihin. Taputtele tasaiseksi. 

Anna taikina nousta kaksi tuntia leivinliinalla peiteltynä. Lämmitä uuni 175-asteeseen ja paista leipiä 20 minuuttia. Laske tämän jälkeen lämpötila 150-asteeseen ja jatka paistamista 2-2,5 tuntia. Anna leivän jäähtyä vuoassa ennen kumoamista.

Share

Ladataan...
Lempiruoka

Tykkäämme molemmat mieheni kanssa tehdä ruokaa. Arkena meillä onkin käytössä ruokavuorot, molemmilla kaksi iltaruokaa, viikonloppuna sitten kokkaillaan yhdessä. Tänä keväänä ruokavuoroihin tuli uudet säännöt (ai miten niin suunnittelufriikki?). Molempien on tehtävä viikolla yksi kasvisruoka ja vuoroviikoin liha- tai kalaruoka. Ajatuksena oli lisätä kasviruokien määrää ja varmistaa, että syömme kalaa ainakin pari kertaa viikossa (viikonlopun säännöissä on tietty yksi kalaruokapäivä...).

Carbonara taipuu hyvin kasvisversioksi, kun pekonin korvaa kasviksilla. Tässä vaiheessa kesää parsa on vielä hyvä vaihtoehto. Oma parsakauteni tuppaa loppumaan yleensä siinä Juhannuksen tienoilla, mikä on suomalaisen parsan näkökulmasta ehkä vähän turhan aikaista. On kuitenkin tehtävä tilaa muille kesän ihanuuksille. Ja minä nyt vain rakastan ruoan rytmittämää vuodenkiertoa. Ensi viikko siis vielä aikaa syödää parsaa, mars ruokapöytään.

Parsacarbonara

  • 500 g vihreää parsaa
  • 3 kananmunan keltuaista
  • 1 dl kuohukermaa
  • kourallinen parmesaania raastettuna
  • pieni nippu rucolaa
  • 2 rkl pinjansiemeniä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • oliiviöljyä
  • mustapippuria
  • suolaa
  • 150 g pastaa

Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Huuhtele parsa ja leikkaa kovat kannat pois. Kuori tarvittaessa, itse jätän useimmiten kuorimatta. Pilko parsat suupaloiksi. Pilko valkosipuli pieneksi. Raasta parmesaani ja hienonna rucola. Valmista kastike odottamaan sekoittamalla kolme keltuaista, kerma ja raastettu parmesaani. Mausta seos mustapippurilla ja ripauksella suolaa. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja nosta sitten syrjään. Käytä samaa pannua ja kuullota valkosipuli öljyssä. Nosta valkosipuli keltuaisseoksen joukkoon. Lisää öljyä samalle pannulle pari ruokalusikallista. Paista parsoja noin 10 minuuttia, kunnes ne ovat napakan kypsiä.

Tässä vaiheessa pastan olisi hyvä olla kypsää. Ota pastan keitinvettä talteen 1 dl ja kaada loput vedet pois. Kaada pasta ja keitinvesi parsojen joukkoon pannulle. Ota lämpö pois päältä ja kaada kastike joukkoon. Sekoittele, kunnes kastike hieman sakenee. Lisää ihan lopuksi joukkoon rucola ja pinjansiemenet.  

 

 

Share

Pages