Ladataan...
Lempiruoka

Yllätyksekseni kävin vauvavuoden aikana ulkona syömässä useammin kuin koskaan. Useimmiten aamiaisella, lounaalla, brunssilla tai kahvilla, nyt kun oli arkipäivisinkin aikaa. Mutta kävimme kyllä syömässä ravintoloissa myös iltaisin.

Toiveet, vaatimukset ja tilanteet muuttuivat vuoden aikana monta kertaa. Ihan alussa, kun rytminä oli rytmittömyys, tärkeintä oli lastenvaunujen mahtuminen lähelle pöytää. Plussaa oli, jos ravintolassa imettäminen tuntui luontevalta. Kovin intiimeihin ravintoloihin varasin maidon mukaan tuttipullossa ihan oman mukavuuteni vuoksi. Jossain vaiheessa vaunut pystyi jättämään ulos ja syöttötuoli muuttui tärkeäksi. Tämä lisäsi ravintolavalikoimaa huimasti. Vauvalle pakattiin purkkiin mukaan omat eväät ja reppuun maito & tuttipullo.

Seuraavassa vaiheessa vauva alkoi jo maistella ravintolan ruokia, mutta omat eväät sekä maito ja tuttipullo tai nokkamuki kulkivat vielä matkassa. Vähitellen omat eväät jäivät vähemmälle, koska useimmiten vanhempien lautaselta löytyi jotain syötäväksi sopivaa. Se myös kiinnosti lasta huomattavasti eväitä enemmän. Viimeistään tässä vaiheessa oli hyvä pakata mukaan myös jotain viihdykettä. Helistin, naksut, äidin lompakko ja avaimet toimivat meillä aika hyvin.

Pääasiassa olen suosinut rentoja paikkoja, joissa lapsen kanssa on helppo olla, eikä pieni huutelu tai käninä haittaa liikaa. Kaksi tuntia tuntuu olevan useimmiten se maksimi aika, jonka vauva on jaksanut ravintolassa hengailla. Siinä ajassa olen ehtinyt parhaimmillaan syödä kuuden ruokalajin menun. Ihan hyvä saavutus! Kotimaan lisäksi ravintoloista on nautittu Tallinnassa, Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Italiassa. Milloinkaan emme ole tunteneet olevamme ei-toivottuja asiakkaita lapsen vuoksi ja tilaa on aina yritetty järjestää. Itseäni harmittaa pöydän kaaoottisuus, kun kauniin kattauksen ja annosten joukkoon nostetaan tuttipullo, pino lautasliinoja, lelu ja muuta sälää. Lopussa pidän aina huolen siitä, että siivoan pöydän ja lattian jäljiltämme, jää toivottavasti hyvä fiilis ravintolaankin.

Mieleeni on jäänyt erityisesti ihana mies Tukholmassa. Hän oli valmis vaihtamaan oman paikkansa, jotta me saimme vauvan kantokopan mahtumaan kätevästi pieneen ravintolaan. Ja se maaliskuinen ilta Oulussa ravintola Puistolassa, kun pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme syömään vauvan nukkuma-ajan iskiessä päälle. Henkilökunta luki avokeittiöstä tilanteen täysin oikein ja ruoat tulivat ripeästi pöytään, eikä alku- ja pääruoan väliin jätetty sulattelutaukoa. Vuoden aikana lounaspaikka suosikikseni nousi Silvoplee, jonne mahtuu aina vaunujen kanssa, jossa on runsaasti syöttötuoleja ja jonka noutopöydästä löytyi hyvin natusteltavaa myös vauvalle. Myös Siltanen on ihanan tilava ja vuodenajan salliessa terassi tuo vielä lisää mahdollisuuksia.

Ladataan...
Lempiruoka

Olenkohan minä ainoa ihminen, joka rakastaa torstaita, koska silloin suunnitellaan viikonlopun ruokalista? Haaveilen jopa saunavuorosta torstaille, koska lauteilla & saunajuoman ääressä olisi ihana keskustella aiheesta. Tunnustan, että suunnittelu ei ole aina idyllistä. Usein minä selaan hermostuneena kirjoja ja lehtiä läpi, etsien jotain täydellistä tai sitä yhtä reseptiä, jonka joskus näin jossain. Ostoslista on saatava kirjoitettua Jussille valmiiksi ennen kun käydään nukkumaan.

Tilanne menee leppoisammin, jos molemmat on tahoillaan edes vähän miettineet, mitä tekisi mieli syödä. On helpompi aloittaa suunnittelu, kun tietää haluavansa perjantaina kalaa. Helpottaa myös kummasti, kun viikonlopun ohjelma on selvillä. Lauantai-illaksi ei tarvitse ruokaa, jos mennään kylään tai brunssi sunnuntaina tarkoittaa kevyempää illallista. Yritän silti säilyttää jonkinlaisen mahdollisuuden tehdä asioita myös hetken mielijohteesta. Ihannetilanteessa otetaan ruokasesongin lisäksi huomioon jääkaapin ja pakastimen sisältö ja mietitään jo valmiiksi, mitä mahdollisille ylijääneille ruoille ja raaka-aineille tehdään. Ja tietysti käytettävissä oleva aikakin vaikuttaa. Aikamoinen yhtälö, joka tänä viikonloppuna ratkaistiin näin:

  • Perjantaina punajuuritortellineja. Paahdetaan samalla pari ylimääräistä punajuurta sunnuntaiksi.
  • Lauantaina aamulla pannulla paistettuja omenoita & pähkinöitä & jogurttia. Päivällä leipiä pakastimesta & silakkamarkkinoilta ostettuja herkkuja. Illalla kyläillään.
  • Sunnuntaina aloitetaan aamu punajuuri-puolukkasmoothiekulholla. Päivällä syödään eggs benedict kurpitsan ja pakastimesta napatun brioissin & pekonin kanssa. Loput kurpitsasta käytän granolaan. Illalliseksi lihaa, paahdettua ruusukaalia ja sienivinaigrettea.
  • Tänä viikonloppuna ei leivota, vaan makeat napataan pakastimesta, jonne on kertynyt synttärijuhlista vaikka mitä herkkuja.

Välillä tunnen olevani aivan sekopää tämän suunnitteluvimmani kanssa, toisinaan taas olen vain onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä näin.

Ladataan...
Lempiruoka

Onpa ollut kiva kesäloma. Olemme kokkailleet niin mökeillä kuin Italiassakin ja syöneet ulkona toooosi paljon. Vauvan kanssa ravintolassa syöminen on tullut tutuksi. Voisin kirjoittaa siitä myöhemmin lisää. Tällä viikolla palasimme keväältä tuttuun arkeen, jossa minä olen kotona ja Jussi töissä. Viikon päästä juhlitaan Lounan synttäreitä ja sen jälkeen maanantaina alkaa uudenlainen arki, kun minä palaan kolmeksi päiväksi viikossa töihin ja Jussi jää kotiin. Töihinpaluu tuntuu ihan kivalta, mutta olen kyllä saanut ajan kulumaan kotonakin aivan loistavasti. En ole ehtinyt tehdä läheskään kaikkia ruokajuttuja, joita suunnitelmissani oli...

On siis ollut mukava palata reissujen jälkeen omaan keittiöön, jossa ruoanlaitto on tutumpaa ja maustekaappi täydempi. Viikonlopun iloksi leivon marjapaloja, joiden päälle kasattiin runsaasti torihulluuksissani ostamiani marjoja. Kaikki on vaan niin ihanaa juuri nyt, etten voi vastustaa ja sitten syömisen kanssa tulee kiire. Pohjan ohje on Brooklyn Supper blogista, päällinen muokattu jääkaapin & makumieltymysten mukaan.

Rapea marjapala

  • 85 g vehnäjauhoja
  • 85 g ruisjauhoja
  • 1/4 tl suolaa
  • 125 g voita
  • 4 rkl kylmää vettä
  • 1 1/2 tl omenaviinietikkaa
  • 1 kananmuna voiteluun

 

  • 200 g tuorejuustoa
  • (2 rkl sokeria)
  • 5 rkl limecurdia
  • marjoja

Sekoita jauhot ja suola keskenään. Kuutioi voi ja nypi jauhojen joukkoon mahdollisimman kylmänä. Sekoita vesi ja omenaviinietikka keskenään. Lisää seosta taikinaan teelusikallinen kerrallaan samalla sekoittaen. Tarvitset vettä vain sen verran, että taikina pysyy koossa ja saat muodostettua siitä pallon. Kääri taikinapallo kelmuun ja anna levätä jääkaapissa vähintään 2 tuntia. Taikina voi hyvin levätä yönkin yli. Kauli taukina leivinpaperin päälle puolen sentin paksuiseksi levyksi. Voitele levy kananmunalla ja paista 200-asteessa noin 25 minuuttia. Anna jäähtyä pellillä. Pohja on aika mureneva, joten me teimme siitä annospaloja lautasille. Sekota tuorejuuston joukkoon halutessasi sokeria. Levitä pohjan päälle ensin limecurd ja sitten tuorejuusto. Kasaa marjat päälle viimeiseksi juuri ennen tarjoilua.

 

 

Pages