Ladataan...
Lempiruoka

 

Ystäväni vauvansa kanssa tuli lounaalle. Ollaan tunnettu 4-vuotiaista, mutta meidän lapsetpa tulevat tuntemaan toisensa vielä pienemmistä. Tällaisilla ihmisillä pitäisi olla joku oma nimitys. Eivät ole sukulaisia, mutta jotenkin kuitenkin ovat.

Tarjosin lounaaksi uunibataattia. Maailman helpoin lounas, jonka voi nakata uuniin aamulla ja lähteä puistoon, tenavajumppaan ja mitä näitä kotivanhemman perusjuttuja onkaan. Olin tehnyt uunibataatteja aiemminkin, mutta aina illalliseksi jonkun papuhässäkän kanssa. Outi Väisäsen ihastuttava Samasta padasta, jonka lainasin kirjastosta, opetti miten herkullista tämä voi olla myös ihan yksinkertaisilla lisukkeilla.

Kirjassa lisukkeeksi marinoidaan fetaa. Minä raastoin bataattien kaveriksi vuohengoudaa, paahdoin pekaaninpähkinöitä ja nostin pöytään pullon oliiviöljyä ja mustapippuria. Louna rakastaa uunibataattia ja söi omansa kaikilla mausteilla kuten me aikuisetkin. Pienin, vasta 5 kuukautta vanha, ruokailija maisteli bataattia sellaisenaan.

Ja ihanaa kotona pidettävissä lounastreffeissä on, kun lounaan jälkeen voi nostaa lapsen päiväunille sänkyyn ja nauttia kahvia  & kakkua rauhassa ystävän kanssa.

Ainoa asia, jota uunibataatit vaativat on aika. Pestyt bataatit laitetaan kuorineen uunipellille ja kypsennetään noin 180-asteisessa uunissa pari tuntia. Minulla taisi olla tänään lähemmäs kolme tuntia ja se ei haitannut mitään.

 

Share

Ladataan...
Lempiruoka

Sieniteema on jatkunut tällä viikolla. Ei kylläkään ihan yhtä satoisana. Metsässä on kuulemma kuivaa ja joku täällä toivookin jo sateista päivää. Ja se joku en ole minä.

Silloin kun kokkaan pastaa, teen aika usein carbonaraa. Harvoin sitä aitoa pekonista versiota. Useimmiten kasvisversiota. Minulle carbonara tarkoittaakin erityisesti keltuaisista ja parmesaanista sekoitettua kastiketta, jonka voi yhdistää lähes mihin tahansa sesongista riippuen. Keväällä oli parsacarbonara ja eilen pannulle päätyi niitä sieniä. Sienten runsaaseen määnläheiseen makuun sopii mielestäni yhtä maanläheinen mukulaselleri (johon olen muuten nykyään aivan hulluna) ja makeutta sekä hapokkuutta tuomaan omena.

Kokonaisuudesta muodostui muheva, juureva ja syksyinen carbonara. Louna syö pastaa yleensä erittäin mielellään, kuten lapset yleensä, ja fusillit on helppoa napsia suuhun joko omin sormin tai vanhempien pyydystettyä ne haarukkaan. Ja maistuivat ne sellerit, sienet ja omenatkin pienelle syöjälle oikein mainiosti.

Syksycarbonara

  • 1/2 l suppilovahveroita
  • voita/oliiviöljyä
  • 1 mukulaselleri kuorittuna ja kuutioituna
  • 1 isohko omena pilkottuna
  • muutama oksa timjamia
  • 3 keltuaista
  • kourallinen parmesaania raastettuna
  • pari ruokalusikallista saksanpähkinöitä rouhittuna
  • suolaa
  • valkopippuria
  • pastaa

Putsaa ja pilko sienet. Laita sienet pannulle, kuumenna pannu ja anna sienten päästää nesteet ulos. Kun suurin osa nesteistä on haihtunut, lisää pannulle voita, oliiviöljyä tai molempia. Sekoita joukkoon sellerikuutiot ja timjami ja paista noin 10 minuuttia. Lisää paistamisen loppuvaiheessa joukkoon kuutioitu omena. Keitä pasta ja valmista kastike sellerin kypsyessä. Sekoita kulhossa 3 keltuaista ja kourallinen parmesaania. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Valuta pasta ja sekoita sieniseoksen joukkoon. Ota pannu hellalta ja sekoita joukkoon kastike. Viimeistele ruoka rouhituilla saksanpähkinöillä.

Share

Ladataan...
Lempiruoka

Tämän viikon ilonaihe on ollut kolmen asian täydellinen ajoitus. On mies, joka rakastaa sienestystä. On mies (sama), joka on tämän syksyn vanhempainvapaalla kolme päivää viikossa. On megalomaanisen hyvä sienivuosi. Kun nämä kaikki natsaavat on kyseessä lähes lottovoitto. Ja lottovoittajalta olo onkin tuntunut, kun töiden jälkeen kotiin tullessani pöydät notkuvat sienistä. Kantarelleja, suppiksia, mustatorvisieniä, lampaankääpiä, rouskuja...

Sieniä on nyt pakastimessa, suolaan säilöttyna ja pöydällä kuivumassa. Olemme paistaneet sieniä pannulla ja syöneet salaatissa paahdettujen keltajuurien ja omenoiden kanssa, tehneet kastiketta, sienisalaattia, piirakkaa ja tätä lohi-sienikeittoa Glorian ruoan & juoman ohjeella vaihtaen kantarellit suppiksiin. Viikonlopuksi on suunnitelmissa pizzaa, toinen kastike ja lasagnea. Ja eiköhän maanantaina taas ole uudet sienikasat pöydällä odottamassa, kun kotiudun töistä. Vaimo kiittää.

Lohi-sienikeitto

  • 1 l suppilovahveroita (alkuperäisessä ohjeessa kantarelleja)
  • 2 porkkanaa
  • 1 palsternakka
  • 1 sipuli
  • 1 fenkoli
  • 2 rkl voita
  • 1 tlk tomaattimurskaa
  • 1 l kalalientä
  • 2 laakerinlehteä
  • 1 rkl kuivattua basilikaa
  • 400 g lohta ilman nahkaa ja kuutioina (voit pyytää tämän kalatiskillä)
  • suolaa
  • mustapippuria
  • tuoretta basilikaa

Puhdista ja pilko sienet. Kuori ja viipaloi vihannekset. Kuumenna 1 ruokalusikallinen voita isossa kattilassa. Lisää sienet ja paista kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut. Lisää toinen ruokalusikallinen voita ja kasvikset. Pienennä lämpöä ja kuullota kasviksia muutama minuutti. Lisää tomaattimurska, kalaliemi, laakerinlehdet ja kuivattu basilika. Keitä poristen noin 10 minuuttia, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää joukkoon lohikuutiot ja mausta keitto suolalla ja pippurilla. Ota levy pois päältä, peitä kattila kannella ja anna seistä muutama minuuttia. Lohet kypsyvät kuumassa liemessä nopeasti. Viimeistele keitto tuoreella basilikalla.

Share

Pages