Ladataan...
Lempiruoka

Rakastan juhlien suunnittelua. Erityisesti tarjoilujen punaisen langan miettimistä. Juhlissa en välttämättä ole parhaimmillani, touhuan ja kaahotan niin, että siitä on usein enemmän haittaa kuin hyötyä. Enkä tiedä, pystyykö kukaan rauhoittua juhlintaan minun säätäessä lähettyvillä. Sunnuntaiset 1-vuotissynttärit sujuivat kuitenkin iloisissa tunnelmissa, vaikka kaadoinkin kahvia pöydille ja kiehautin teevedet hellalle. Tarjoiluissa oli kaksi punaista lankaa. Suolaisissa smörret ja makeissa sesongin marjat. Leipiä oli tarjolla neljää eri sorttia.

  • savuankka-piparjuurismetana-retiisi Salosen ruisleivällä
  • katkarapu-kananmuna-sitruunamajoneesi Tuffen ohraleivällä
  • graavilohi-tuorejuusto-kurkku-tilli Maalahden limpulla
  • brie-uunikuivattu tomaatti-basilika Tuffen 7-viljan leivällä

Leipien jälkeen söimme pavlovaa, mustikkapiirakkaa ja vadelmacurdilla täytettyjä lusikkaleipiä. Louna on jo jonkin aikaa syönyt pääasiassa samaa ruokaa kuin me muutkin ja synttäreillä hän sai eteensä pavlovan, joka oli vain pienempi versio isosta pavlovasta. Olin etukäteen mielessäni nähnyt lapen käyvän kakun kimppuun kaksi käsin, olevan yltäpäältä kermassa ja aiheuttavan kamalan sotkun ja hauskan videon. Varavaatteetkin oli valmiina. Toisin kävi, Louna tökki kakkua varovasti sormillaan, noukki muutaman marjan pois ja sen jälkeen söi muutaman valmiiksi täytetyn lusikallisen hyvinkin tyylikkäästi. Videosta tuli paljon odotettua rauhallisempi.

Ladataan...
Lempiruoka

 

Juuri nyt tarkastan vähän väliä sääennusteen, kuten varmaan aika moni muukin. Varma juhannuksen merkki. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ystäväni mökkipaikkakunnalla, jonne porukalla suuntaamme, sataisi aattoiltana. Muuten olisi poutaista ja jopa aurinkoa näkyvissä. Toivon tätä ehkä enemmän kuin koskaan. Kuiva maa on nimittäin aika hyvä juttu, jos on sattunut luomaan ikiliikkujan, joka on tyytyväinen vain päästessään konttaamaan ympäriinsä. Sylissä istuskelu ei paljon kiinnosta.

Juhannukseemme kuuluu aina aaton kalapöytä, johon leivon perinteisesti saaristolaisleivän. Olen kokeillut useita reseptejä, mutta en osaa ikinä sanoa, onko sillä hetkellä syömäni leipä parempaa kuin vuosi sitten syömäni. Tai se jota söin kaksi vuotta sitten. Haaveilenkin joskus tekeväni kaikki reseptit samaan aikaan ja järjestäväni sokkomaistelun. Saataisiin sitten joku selvyys tähänkin asiaan.

Tämä muinaisesta Evita-lehdestä ottamani resepti on kuitenkin ollut käytössä useamman kerran. On se siis ainakin hyvä ellei paras. Leipä on myös helppo tehdä, vaikka vaatiikin aikaa piimän seisottamisineen, kohotteluineen ja paistamisineen. Minä kasaan leivän päälle graavilohta ja -siikaa, toiset silliä ja kolmannet vain voita. Ja jos leipää jää yli, niin saaristolaisleivästä syntyy aivan mahtavat krutongit.

Saaristolaisleipä tarkemmin sanottuna kaksi leipää

  • 1 l piimää
  • 50 g hiivaa
  • 2 dl ruokosokerisiirappia
  • 3 tl suolaa
  • 3 dl kaljamaltaita
  • 3 dl ruisleseitä
  • 3 dl ruisjauhoja
  • 10 dl grahamvehnäjauhoja
  • öljyä vuokien voiteluun

Anna piimän happamoitua vuorokausi huoneenlämmössä. Liota huoneenlämpöiseen piimään hiiva. Sekoita joukkoon siirappi, suola, kaljamaltaat, ruisleseet ja ruisjauhot. Sekoita lopuksi grahamjauhot. Taikinaa ei tarvitse vaivata, riittää, että jauhot ovat sekoittuneet kunnolla. Voitele kaksi leipävuokaa (vetoisuus 1,5 l) öljyllä ja nostele taikina niihin. Taputtele tasaiseksi. 

Anna taikina nousta kaksi tuntia leivinliinalla peiteltynä. Lämmitä uuni 175-asteeseen ja paista leipiä 20 minuuttia. Laske tämän jälkeen lämpötila 150-asteeseen ja jatka paistamista 2-2,5 tuntia. Anna leivän jäähtyä vuoassa ennen kumoamista.

Ladataan...
Lempiruoka

Vietin Lounan kanssa ensimmäistä kertaa viikonloppua kaksin. Ei paljon tuossa säässä kodin seiniä katseltu. Lauantaina poistuttiin kotoa kymmeneltä ja palattiin illalla seiskan aikaan. Siihen väliin mahtui Ravintolapäivää, Mattolaituria ja Hernesaarenrantaa. Ihan mahtavia paikkoja Helsingissä nykyään.

Lauantai-illaksi olin tehnyt tarkan suunnitelman. Ruokatilaus Woltin tai Foodoran kautta (ensimmäistä kertaa), lapsi nukkumaan ja sitten söisin kaikessa rauhassa kirjaa lukien. Tilaushetkellä mikään siihen aikaan lauantaina saatavissa oleva ei oikein houkutellut, näytölle ilmeistyi sana rekisteröitymislinkki ja kaikki alkoi tuntua aivan turhan monimutkaiselta pitkän päivän jälkeiseen mielentilaani.

Niinpä kaadoin lasiin punaviiniä, vaihdoin lapselle pyjaman ja lämmitin maidon. Saatuani tyypin nukkumaan kaivoin pakkasesta pari palaa leipää, paahdoin ne suliksi ja kasasin päälle salaattia, juustoa, avokadoa, tomaattia, persikkaa & basilikaa. Avokadoleipä ei petä koskaan. Ja huipensin illalliseni syömällä yksinäni kokonaisen purkillisen Ben & Jerrysiä. Ekaa kertaa koko purkki ja nyt se on todistettu, se on liikaa jopa minulle. Täysin sokerikoomaan vaipuneenaan hipsin Lounan seuraksi nukkumaan jo kymmeneltä.

Pages