Ladataan...
Lempiruoka

Elämäni on nyt yhtä New Yorkia, kun jo toisena sunnuntaina peräkkäin suuntasimme taiteen ja brunssin pariin. Tällä kertaa teimme retken Sipoossa sijaitsevaan Konst & Formiin.

Wow, mikä paikka! Matkalla tuntui kuin olisin ollut aivan jossain muualla kuin Suomessa. Kapea yhden auton levyinen tie mutkitteli aivan meren rannassa, poukamat olivat täynnä venelaitureita ja nurmikko kasvoi mereen asti. Tänne on pakko päästä myös kesällä.

Konst & Form on perustettu Hartwallin vanhaan tehtaaseen, jossa on aikoinaan valmistettu pullonsulkijoita. Rakennuksesta löytyy ravintola, näyttelytila ja täynnä houkutuksia oleva kauppa.

Brunssipöytä notkui herkkuja juuri sopivasti. Täydet pisteet menevät pikkelöidylle fenkolille, munakokkelille ja yllättäen pullavanukkaalle, jota kohtaan minulla on ollut ennakkoluuloja. Muutakin löytyi, kuten salaatteja, kalaa, lihaa ja bircher-mysliä. Rakennus oli todella kivasti kunnostettu. Kalseaan tehdasmiljööseen oli luotu lämpöä puuta käyttämällä. Ravintolan perällä oli sohvaryhmä ja isojen ikkunoiden takaa avautui hieno kallioinen metsä. Tunnelma oli rauhallinen, vaikka parikin isompaa seuruetta saapui meidän jälkeemme todennäköisesti juhlistamaan synttäreitä suvun kesken.

Me söimme rauhassa tai niin rauhassa kuin vilkkaan kohta yhdeksän kuukautta vanhan tyypin kanssa vaan voi syödä ja santsasimme useamman kerran. Sen jälkeen kiersimme Hyviä uutisia -näyttelyn, joka on esillä toukokuun loppuun. Hyvä ajoitus, on sitten syy ajaa kesällä Gumbostrandiin uudestaan.

Ladataan...
Lempiruoka

Tunnen itseni aina hyvin newyorkilaiseksi, jos sunnuntaihini sisältyy taidetta & brunssi (mitä tapahtuu kyllä harvoin). Loistava paikka yhdistää nämä kaksi asiaa on Tennispalatsi.

Viime sunnuntaina kävimme HAMissa katsomassa Rakkaudella Heino -näyttelyn, johon on valittu Heinon taidesäätiön nykytaiteen kokoelmasta noin 100 teosta. Kauniita, hämmentäviä, häiritseviä, upeita, herkkiä, rujoja... Säätiön kokoelmaan kuuluu yli 1400 teosta ja ne ovat Heinon perheen vuosikymmenten aikana ostamia. Hienoa, että tällaisia taiteenkeräilijöitä Suomesta löytyy. Näyttelyn esittelytekstissä kerrotaan, että työt on ostettu perheen mieltymysten pohjalta. Mielenkiintoista olikin nähdä niin erilaisia teoksia ja miettiä, mikä niissä on Heinoihin vedonnut.

Näyttelyn jälkeen istahdimme Lumiéreen brunssille. Ravintolan sijaintiTennispalatsin käytävillä voi tuntua hieman oudolta, mutta se on oikeasti tosi kiva. Brunssiannoksia tilataan listalta. Minä valitsin ankkaa, hollandaisea ja uppomunan, jotka tarjottiin voissa rapeaksi paistetun leivän päältä. Niin hyvää! Ja annoskoko & täyteläisyys olivat juuri sopvasti tasapainossa. Ja Jussin saadessa varsiselleri-päärynä-lime-mehunsa iski niin kova mehukateus, että päädyin tilaamaan yhden itsellenikin. Pikku-brunssittelijalle antamani leipäpalanen oli niin herkkua, että sitä makusteltiin suussa, kunnes viimeinenkin palanen kovasta reunasta oli pehmennyt nieltäväksi.