Ladataan...
Lempiruoka

Risteilin viime viikolla Tukholmaan ystäväni ja kolmen lapsen kanssa. Matka oli hauska ja vauhdikas, kolmen eri ikäisen lapsen kokoonpano piti siitä huolta. Toisena iltana syömässä laivalla täytyi oikein erikseen mainita ystävälleni huomatessani, ettei kummankaan meistä ollut tarvinnut puuttua lasten puuhailuun muutamaan minuuttiin.

Vauhdikkuttaa ei yhtään vähentänyt Tukholman yllättänyt lumikaaos. Perjantaina pahin oli jo ohi, mutta rattaiden ja vaunujen kanssa liikkuminen ei ollut kaikkein näppärintä. Pyörimme päivän Södermalmilla, keskityimme ruoka- ja lehtikauppoihin, syömiseen ja yhteen leikkipuistoon. Lumettomilla kaduilla olisimme ehkä ehtineet vähän kauemmaksi, mutta tässäkin oli jo tarpeeksi ihanuutta.

Ostin kotiin pinon lehtiä (Tukholman lehtivalikoimat pesevät Helsingin 6-0). Ihanaan Papercuttiin emme ehtineet, mutta onneksi Götgataniltakin löytyy hyvä lehtikauppa. Lehtien lisäksi hamstrasin puuroaineksia Saltå Kvarnista, jonka värikäs myymälä on Söderissä. Saimme tutustua valikoimaan rauhassa, kun iskimme lapset piirtämään myymälän yhteydessä olevan kahvilan pöydän ääreen. Lapset olisivat voineet piirtää kuvan unelmaleivästään ja saada kiitokseksi rusina-askin. Kuinka söpöä! Cajsa Wargin ja Urban Delin herkkukaupoista löytyi myös suklaita ja karkkeja niin vanhemmille kuin ipanallekin, joten tyhjin kärryin ei tarvinnut palata kotiin.

Ja lounaspaikaksi valitsimme ihanan Meatballs for the peoplen. Söimme molemmat päivän annoksen: hirvipullia, perunoita, porkkanoita & timjamikermakastiketta. Niin herkkua! Ja aterian kruunasi olut. Lounasolut oikein huutaa vapaapäivää.

Matka aiheutti ihan hirveän matkakuumeen takaisin Tukholmaan, sillä piipahdus jäi aivan liian lyhyeksi. Seuraavalla kerralla haluan olla ainakin kaksi yötä.

Share

Ladataan...
Lempiruoka

Olimme viime keskiviikkona Tallinnassa. Ei paljon ihanampaa olisi voinut olla, aurinko paistoi, ruokapaikat täyttivät suuret odotukset ja nyt on jalatkin pehmeät ja varpaankynnet lakattu hoidon jäljiltä. Aikaa vain olisi voinut olla paljon, paljon enemmän. Kivoja ruokapaikkoja ja kahviloita olisi riittänyt, enkä ehtinyt luuhata ruokakaupan hyllyjen välissä lainkaan tarpeekseni. Jo pelkästään aamiaispaikassamme NOPissa olisin voinut istua tuntikausia.

Se oli kyllä minun unelmieni paikka. Linda Linen terminaalilta käveli ravintolaan parikymmentä minuuttia. Vanhassa puutalossa sijaitsevassa ravintolassa oli kivojen sisätilojen lisäksi aivan mahtava sisäpiha, jonne mekin istahdimme. Aamupalaa sai puoleenpäivän asti ja valinnan vaikeus iski listaa lukiessa. Päätöksen jälkeen pöytään kannettiin munakokkelia & halloumia, avokadoleipiä, terveysshotti, mehua & kahvia. Lastenkin listalla olisi ollut kaikkea kivaa lehtikaalisipseistä lähtien. Louna viihtyi pihan hiekkalaatikolla ja me saimme syödä rauhassa. Jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin kruunannut aamupalan kuohuvalla. Aamiaisajan jälkeen NOPista saa ruokaa ja kakkuja ja muita kahvilajuttuja löytyy myös. Ja mainitsinko jo, että NOPissa on myös luomukauppa ja myynnissä ruokalehtiä. Niin unelmapaikka kuin vain voi olla!

Share

Ladataan...
Lempiruoka

Elämäni on nyt yhtä New Yorkia, kun jo toisena sunnuntaina peräkkäin suuntasimme taiteen ja brunssin pariin. Tällä kertaa teimme retken Sipoossa sijaitsevaan Konst & Formiin.

Wow, mikä paikka! Matkalla tuntui kuin olisin ollut aivan jossain muualla kuin Suomessa. Kapea yhden auton levyinen tie mutkitteli aivan meren rannassa, poukamat olivat täynnä venelaitureita ja nurmikko kasvoi mereen asti. Tänne on pakko päästä myös kesällä.

Konst & Form on perustettu Hartwallin vanhaan tehtaaseen, jossa on aikoinaan valmistettu pullonsulkijoita. Rakennuksesta löytyy ravintola, näyttelytila ja täynnä houkutuksia oleva kauppa.

Brunssipöytä notkui herkkuja juuri sopivasti. Täydet pisteet menevät pikkelöidylle fenkolille, munakokkelille ja yllättäen pullavanukkaalle, jota kohtaan minulla on ollut ennakkoluuloja. Muutakin löytyi, kuten salaatteja, kalaa, lihaa ja bircher-mysliä. Rakennus oli todella kivasti kunnostettu. Kalseaan tehdasmiljööseen oli luotu lämpöä puuta käyttämällä. Ravintolan perällä oli sohvaryhmä ja isojen ikkunoiden takaa avautui hieno kallioinen metsä. Tunnelma oli rauhallinen, vaikka parikin isompaa seuruetta saapui meidän jälkeemme todennäköisesti juhlistamaan synttäreitä suvun kesken.

Me söimme rauhassa tai niin rauhassa kuin vilkkaan kohta yhdeksän kuukautta vanhan tyypin kanssa vaan voi syödä ja santsasimme useamman kerran. Sen jälkeen kiersimme Hyviä uutisia -näyttelyn, joka on esillä toukokuun loppuun. Hyvä ajoitus, on sitten syy ajaa kesällä Gumbostrandiin uudestaan.

Share

Pages