Ladataan...
Lempiruoka

Mainitsin aiemmin saaristolaisleivän kuuluvan meidän juhannuksen kalapöytäämme. Muutkin klassikot, kuten graavikalat, toistuvat pöydässä joka vuosi, mutta yleensä teemme myös jotain uutta. Joskus uusista jutusta tulee klassikkoja, joskus ne päätyvät pöytään pari kertaa ja joskus vain sen yhden ainoan kerran. Tämän juhannuksen uutuutena oli kuoreton eli leivätön muikkukukko.

Sain tämän ohjeen anopiltani ja kaikessa yksinkertaisuudessa siihen tarvitaan vain pekonia ja muikkuja. Tekeminen on nopeaa, kypsentäminen hidasta ja kaikkein eniten kärsivällisyyttä vaatii kukon jäähtymisen odottelu. Muikkukukon on oltava täysin kylmää ennen leikkaamista, joten se on parasta tehdä jääkaappiin valmiiksi edellisenä päivänä. Leivän tähän ruokaan saa kasaamalla viipaloitua muikkukukkoa vaikka saaristolaisleivän päälle. Tämä on ihanaa myös uusien perunoiden seurana.

Kuoreton muikkukukko

  • 2 pakettia pekonia
  • 1 kg perattuja päättömiä muikkuja (valitse mahdollisimman pieniä)

Huuhtele muikut tarvittaessa. Vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka pekonilla, sekä sivut että päädyt. Pekonin päät saavat tulla reunojen yli. Kasaa muikut vuokaan ja käännä pekonin päät päälle. Pekonien ei tarvitse peittää muikkuja kokonaan. Kypsennä 175-asteisessa uunissa noin 4 tuntia. Anna jäähtyä vuoassa ja nosta kukko vuokineen päivineen jääkaappiin. Kumoa muikkukukko vadille ennen tarjoamista ja viipaloin reilun sentin viipaleiksi.

Ladataan...
Lempiruoka

 

Juuri nyt tarkastan vähän väliä sääennusteen, kuten varmaan aika moni muukin. Varma juhannuksen merkki. Tällä hetkellä näyttää siltä, että ystäväni mökkipaikkakunnalla, jonne porukalla suuntaamme, sataisi aattoiltana. Muuten olisi poutaista ja jopa aurinkoa näkyvissä. Toivon tätä ehkä enemmän kuin koskaan. Kuiva maa on nimittäin aika hyvä juttu, jos on sattunut luomaan ikiliikkujan, joka on tyytyväinen vain päästessään konttaamaan ympäriinsä. Sylissä istuskelu ei paljon kiinnosta.

Juhannukseemme kuuluu aina aaton kalapöytä, johon leivon perinteisesti saaristolaisleivän. Olen kokeillut useita reseptejä, mutta en osaa ikinä sanoa, onko sillä hetkellä syömäni leipä parempaa kuin vuosi sitten syömäni. Tai se jota söin kaksi vuotta sitten. Haaveilenkin joskus tekeväni kaikki reseptit samaan aikaan ja järjestäväni sokkomaistelun. Saataisiin sitten joku selvyys tähänkin asiaan.

Tämä muinaisesta Evita-lehdestä ottamani resepti on kuitenkin ollut käytössä useamman kerran. On se siis ainakin hyvä ellei paras. Leipä on myös helppo tehdä, vaikka vaatiikin aikaa piimän seisottamisineen, kohotteluineen ja paistamisineen. Minä kasaan leivän päälle graavilohta ja -siikaa, toiset silliä ja kolmannet vain voita. Ja jos leipää jää yli, niin saaristolaisleivästä syntyy aivan mahtavat krutongit.

Saaristolaisleipä tarkemmin sanottuna kaksi leipää

  • 1 l piimää
  • 50 g hiivaa
  • 2 dl ruokosokerisiirappia
  • 3 tl suolaa
  • 3 dl kaljamaltaita
  • 3 dl ruisleseitä
  • 3 dl ruisjauhoja
  • 10 dl grahamvehnäjauhoja
  • öljyä vuokien voiteluun

Anna piimän happamoitua vuorokausi huoneenlämmössä. Liota huoneenlämpöiseen piimään hiiva. Sekoita joukkoon siirappi, suola, kaljamaltaat, ruisleseet ja ruisjauhot. Sekoita lopuksi grahamjauhot. Taikinaa ei tarvitse vaivata, riittää, että jauhot ovat sekoittuneet kunnolla. Voitele kaksi leipävuokaa (vetoisuus 1,5 l) öljyllä ja nostele taikina niihin. Taputtele tasaiseksi. 

Anna taikina nousta kaksi tuntia leivinliinalla peiteltynä. Lämmitä uuni 175-asteeseen ja paista leipiä 20 minuuttia. Laske tämän jälkeen lämpötila 150-asteeseen ja jatka paistamista 2-2,5 tuntia. Anna leivän jäähtyä vuoassa ennen kumoamista.

Ladataan...
Lempiruoka

Tänään on elämäni ensimmäinen äitienpäivä äitinä. Huomenna olen ollut tuon konttaavan, kiipeilevän, nauravan ja itkevän, uteliaan, kärsimättömän, tarkkaavaisen, söpön, iloisen, meille maailman ihanimman tytön äiti yhdeksän kuukautta. En pystynyt mieltämään itseäni äidiksi ennen Lounan syntymää. Kun neuvolassa kysyttiin jotain äitiin liittyvää, luulin aina ensin, että kyse on minun äidistäni. Varauduin siihen, etten tuntisi itseäni äidiksi heti Lounan syntymän jälkeenkään, mutta toisin kävi. Kutsuin itseäni saman tien sujuvasti äidiksi, vaikka olin pyhästi vannonut, etten ala puhua itsestäni kolmannessa persoonassa. Aika monesta muustakin periaatteesta on näiden kuukausien aikana ehditty luopua. Ja varmaan vielä useammasta luovutaan tulevaisuudessa. Herään kuitenkin suurimmaksi osaksi aamuisin iloisena ja uutta päivää innolla odottaen, sen rinnalla kaikki periaatteet eivät ole niin tärkeitä.

Olen saanut tänään nauttia syöden. Aamu alkoi pannareilla, marjoilla, croissanteilla ja juustoilla. Päivällä hulppea kakku, josta riittää herkuteltavaa tuleviksikin päiväksi. Ja illalla täydellinen dinneri. Ja siihen vielä mieletön aurinko & lämpö, joka vetää puistoihin ja kaduille. Onnea täynnä koko päivä!

Ja lapsi löydettiin pöydän alta suu suklaassa. Mutsilta oli tainnut tipahtaa kakkua lattialle...

Pages