Äidin valinta vai lapsen valinta, kas siinäpä valittavaa

Lentoaskeleita

Muu perhe lähti eilen käymään asioilla, minä laitoin musiikin soimaan ja siivosin rauhassa (anteeksi nyt vain, mutta mistä lähtien yksin siivoaminen on ollut minulle tapa rentoutua, mitä ihmettä täällä tapahtuu?). Siivoiluni loppupuolella ja musiikin mukana laulamiseltani en kuullut, että ovi kävi ja eteiseen ilmestyi leveästi hymyilevä pikkupoika kirjava Angry Birds-pipo päässään. Oli oikein juossut sisälle isin ja siskon tullessa vielä perästä, kun hän niin kovasti halusi päästä esittelemään minulle tuon upean löytönsä. Ja siinä hetkessä sitä sitten sanoo, että vau mistä sä tollasen pipon oot saanut ja onko siinä tosiaan Angry Birdseja, eikä että voi apua mistä te tollasen ootte löytäneet. Pipo oli pojan mielestä niin hieno että se päässä olisi voinut mennä vaikka nukkumaan ja ne ängli pöötsit oli niin hauskoja, että hartaudella sitten valkattiin niistä mikä pöötsi olisi äiti, mikä isi, mikä poika ja mikä sisko. 

Minun täytyy myöntää, että olen ihan kamala. Tykkään hillityistä ja yleensä piirroshahmottomista lastenvaatteista, valitsen pojalle tummansinistä, harmaata, murrettuja sävyjä ja raitaa ja huijaan kaupassa, että "niin nuo vilkkuvat monsteriautokengät olisivat kyllä hienot, mutta harmi kun niissä ei ole kokoja". Monsteriautokengät jää hyllylle ja minun ehdotukseni ostetaan. Mitä isommaksi poika kuitenkin kasvaa, sitä suuremmalta vaikuttaa hänen tarpeensa vaikuttaa omaan pukeutumiseensa. Kotona se onkin ok, hän saa kyllä vaikuttaa siihen mitä päälleen pukee (kunhan ne ovat lämpimät jne). Mutta kaupassa valinnat teen minä ja kun lähdemme jonnekin, niin pääsääntöisesti minä vaatetan lapset. Apteekista d-vitamiinien kylkiäisenä tulleen Angry Birds-pipon synnyttämän ilon myötä kuitenkin minusta alkoi nyt tuntua, että hetkonen, onko tämä oma ehdottomuuteni kuitenkaan ihan ok. Puutunko tässä lapsen tarpeeseen ilmaista itseään ja rakentaa omaa identiteettiään pukeutumisen kautta? Että olisiko se nyt niin vakavaa, vaikka poika saisikin valita niitä Puuha-Pete-paitoja, vaikka ne eivät niitä omia suosikkejani olekaan? Vaikka vaatemakumme tuntuvatkin menevän nyt vähän ristiin, niin eihän tämä oma vaatemakuni mikään ainoa ja oikea ole (aika tylsähän se varmasti on) ja että onko se nyt tosiaan niin tarkkaa. 

Luulen, että minun on tultava jonkinnäköiseen puolimatkaan tässä asiassa. Jo nyt meillä on erikseen "kaupunkivaatteet" ja "kotivaatteet", niin ehkäpä voisin joustaa tässä piirroshahmoasiassa kotivaatteissa ja antaa ensi kerralla pojan valita vaateliikkeessä tai kirppiksellä vaikkapa Angry Birds-paidan. Ehkä voisin tukea hänen tarvettaan valita itse vaatteensa tarjoamalla hänelle entistä enemmän tähän mahdollisuutta kotona tai päiväkodissa, mutta sitten ne ns. kaupunkivaatteet päättäisin silti jatkossakin. Tärkeintähän tietenkin on, että lapsella on säähän sopivat, puhtaat ja ehjät vaatteet.

Miten teillä menee vaatemaut yksiin lastenne kanssa? Entä kuka määrää pukemispolitiikan? 

Kommentit

Piipo79

Meillä on vähän mitä sattuu vaatekokoelma kun ollaan saatu niin paljon kaverilta vaatteita. Ja sitten tähän saakka olen ostanut itse vaatteet neidille. Paino sanalla tähän saakka sillä viime reissulla hän halusi niin vimmatusti Frozen-pöksyjä etten hennonut sanoa ei. Kun kaikilla muillakin on sellaiset. Tähän on tultu. Ihmettelen muuten ettei meidän 3v ole juurikaan välittänyt mitä päällensä pukee. Ps. tytön lempivärikin on musta (ja sininen) niin odottelen millon meillä alkaa goottikausi :-)

Elina U.
Lentoaskeleita

Olenkin ymmärtänyt, että tämä Frozen on ilmeisen kova sana! Tosi hankala siinä on sitten toiselta kieltääkään kun toinen niin jotain vaatetta ihailee. Haha joo, kymmenen vuoden päästä nämä meidän Angry Birds -ja Frozen-tyypit saattavatkin sitten fanittaa jo ihan toisenlaisia juttuja! :D

Piipo79

Se mua tässä mietityttää et millon aletaan sit rankumaan merkkilaukkuja jne joita täällä Helsingissä keskustassa asuvana näkyy jo aika nuorilla!!! Et pitääkö tässä alkaa lainailemaan omia. Niitä päiviä odotellessa :-) ja ri, en aio lähteä sille ostoslinjalle tosissaan mutta voin jo valmiiksi kuvitella niitä keskusteluja!

Elina U.
Lentoaskeleita

Tampereella ei ole mitenkään silmiinpistävästi ainakaan heilunut merkkilaukkuja teinityttöjen kainalossa, tai en ole ainakaan huomannut tällaista ilmiötä. Vielä. ;) Hah itsekin voin kyllä niin kuvitella niitä "kun kaikilla muillakin"-keskusteluja e

Elina U.
Lentoaskeleita

Hups, teksti karkasi! Siis että voin jo nyt kuvitella mitä keskusteluja on vielä luvassa. ;)

medde
Medde xoxo

Meillä sellaisen isomman linjauksen vaatteiden suhteen teen minä. Monesti annan kuitenkin pojalle muutaman vaihtoehdon mistä valita mieluinen tai näytän mitä olen ostamassa ja kysyn olisko kiva. Välttelen kans kaiken maailman böötsejä, kaarsseja ja paitermaneja viimeiseen asti :D Muutaman myönnytyksen olen jo kuitenkin joutunut tekemään pojan mieliksi mutta ne on juuri sellaisia vaatteita sitten, joita käytetään kotosalla ollessa. Näin ollaan ainakin vielä pysytty sekä äiti että 3- vuotias herra molemmat tyytyväisinä :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Saa nähdä kuinka kauan tällaista kotivaatelinjaa onnistutaan pitämään! ;) Samaa itsekin olen tehnyt kyllä jo pitkään, että vaateliikkeessä annan pojan päättää muutamasta vaihtoehdosta. Kaarsseista on vaan ollut ne koot loppu. ;D 

Vau mikä vauva!

Mä oon kaikessa tyylittömyydessäni ja vaate-epäkiinnostuksissani kohtuullisen nipo lapsenpukija. Mulle on omasta lapsuudesta jäänyt sellanen "ei verkkareissa kaupungille" -asenne, ja todellakin on kotivaatteet ja kaupunkivaatteet erikseen. Merkit ym on aika yhdentekeviä, mut sellanen yleinen siisteys merkitsee. Toisaalta M ei itekään oo juuri lainkaan kiinnostunut vaatteista, paitsi just nyt ihan viime aikoina sen on ollut pakko saada pukee joka ikinen päivä päälle joko Autot-t-paita tai Puuha Pete-t-paita :D:D kotona saakin olla, mut tosiaan kylävaatteina on muuta kun lerpahtaneita paidanretkuja. Lapsellisuus ei sinänsä haittaa (kun siis usein ne "siistit vaatteet" on sellasia aikuismaisempia, höhö kuulostaapa tyhmältä), kuvat tai muut, ja on tuolla hyllyssä myös nimenomaan angry birdsin pipo, punasta fleecee jossa on edessä kuva. Ei oo kauhistus jos se on päässä muuallakin kun kotipihassa :)

Kaiken kaikkiaan luulen, että jossain vaiheessa on venyttävä just niissä kuvissa tai väreissä, mut todennäkösesti jatkan samalla linjalla oman lapsen kanssa, colleget on kotihousut.

Elina U.
Lentoaskeleita

Joo ihan varmasti tässä tulee kyllä venymisiä vastaan, väkisinkin. Mäkin tulen kyllä pitämään kiinni tuosta kotivaatteet/kaupunkivaatteet-jutusta, paitsi jotkut siistit colleget kelpuutan kyllä. Olen myös huomannut noita kausia, kun välillä on joku vaate aivan lemppari ja se pitäisi saada tyyliin pyykkinarulta päälle, meillä on suosikkina sellainen robottipaita! :D 

Äiti ihmemaassa

Voi mä jo "kauhulla" odotan et meillä tullaan siihen vaiheeseen et ite halutaan päättää. Vielä saan vapaasti puettaa meidän neitiä, mutta en varmaan kauaa. Tykkään itse myös aika simppeleistä vaatteista, raitoja, palloja yms. Meidän tytöllä on myös sukupuoleensa nähden todella vähän sitä kuuluisaa pinkkiä. Ihan vain siksi, etten itse välitä pukea tyttöä aina pinkkiin. Kohta löydän varmasti itsenikin samanlaisen pohdinnan ääreltä. Milloinkohan meidän typy haluaa piirroshahmoja ja pinkkiä päällensä :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Mitä olen seurannut kavereiden tyttöjen pukeutumista, niin tosi monella tulee jossain vaiheessa se pinkki glitterikausi kun on vain saatava kaikkia "hello kitty"- juttuja, vaikka kuinka olisi näitä itse yrittänyt vältellä! :D Onneksi tuo oma tyttöni on vielä varmaan pari vuotta täysin oman vaatemakuni armoilla, hihih. 

Mia K.
Voi taivas

Mun mielestä toi sun systeemi on hyvä! :) Se tuntuu hyvältä...siksi. En oikeen muuta osaa selittää. 

Itellä oli vähän samansuuntaista. Pojan ollessa alle kouluikäinen, päätin kyllä vaatteet, mutta kerroin ja selitin, miksi teen niin. Meillä ei tarvinnut koskaan ns "tapella" tai vänkäillä mistään :) mistä olen iloinen! Pojan kasvaessa, myös hän otti oman vastuunsa pukeutumisestaan. Ja kyllä meiltä löytyi lempparipiirroshahmojen paitoja/pipoja ;)

Elina U.
Lentoaskeleita

Jossain vaiheessa sitä tosiaan on varmasti pikku hiljaa siirryttävä enemmän ja enemmän pojan oman maun mukaisiin vaatteisiin, vaikka tulen kyllä varmasti tunkemaan tosi pitkälle näppini peliin. :D Ehkä juuri tarjoamalla niitä vaihtoehtoja ja antamalla välillä periksi vaatevalinnoissa löytyy sellainen sopuisa keskitie. Hauskaa kuulla, miten teillä muilla nämä pukeutumisasiat ovat muotoutuneet. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä oon niin "rento" pukeutuja ite, että en jaksa edes omia vaatteita kovin tarkkaan miettiä.. :D joten ainakin tällä hetkellä kuvittelen, että kunhan tyttö kasvaa, niin saa valita aivan just mitä ite päällensä haluaa laittaa (siis kunhan on tarpeeksi lämpimät, ehjät ja muuten sääoloihin ym sopivat vaatteet). Oli ne vaatteet sit näitä hittiFrozeneja (siis mikä tää juttu on??:D) tai vaikka autokuvioisia. Mutta toki en voi tietää miten sit suhtaudun, kun tuommonen aika joskus on, että lapsi ensinnäkin suostuu siihen että päällensä puetaan jotain (...se aika sais tulla jo pian) ja ehkä jopa haluaa päättää, että mitä. :)

t. Bakteerikauhalukija (pitäs varmaan keksiä joku vähän neutraalimpi nimi :D)

Elina U.
Lentoaskeleita

Ihailtavan rento asenne, sillä vaatteitahan ne vaan todella ovatkin! :) Tuo Frozen taitaa olla nyt joku AIVAN megahitti pienten tyttöjen keskuudessa, en kyllä ole itsekään ihan varma mistä on kyse... :D Meillä ei ole vielä kertaakaan hurahdettu mihinkään tällaiseen "juttuun", paitsi Angry Birdsit kiinnostaa kovasti, vaikka meillä ei ole ikinä pelattu edes sitä peliä (?!). Hahah ja niin samaistun tuohon pukemisvaikeuteen, neiti päättää että pukeutumistilanne on aina sellainen vikkelyystesti äidille. :D 

Ja bakteerikauhulukija on aivan paras nimi, huippua kun kommentoit! :D <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.