Äitinä tänään

Lentoaskeleita

Aamulla melkein viisiviikkoinen unipallero tuhisi rinnallani ja oven takaa kuului malttamatonta kiherrystä. Kohta sain sänkyyn onnitteluja, suukkoja, kirsikkatomaattiamppelin, päiväkodissa askarrellun kortin ja lahjapaketin, josta paljastui dekkari. Olivat tehneet minulle plättejä aamupalajälkkäriksi ja murusteltiin kaikki croisantteja suu viikunahillossa, kahvi pöytääntarjoiltiin niin, ettei minun tarvinnut nousta kertaakaan. 

Kuva aamiaiselta on todella epäedustava mutta ihan täynnä onnea. 

Kävimme pojan kanssa puistossa keinumassa ja tähdättiin ensin lipputangon korkeudelle ja sitten pyrittiin avaruuteen. Iltapäivällä kaikki muut nukkuivat päiväunia ja minä kiersin kurkkimassa salaa niitä pakahtuakseni. On tämä äitiys ihan hullua. Välillä tuntuu, että yrittää tehdä kymmentä asiaa samaan aikaan ja pitää kaikki tyytyväisinä, ja lopulta jokainen asia jää puolitiehen ja lopputuloksena joku itkee tai vaatii korvanjuuressa. Joskus sitä odottaa hengitystä pidättäen hetkeä, kun saa vain napata koiran hihnan käteen ja kadota napit korvissa kiertämään lähiön kävelyteitä, tai rukoilee mielessään ihan vain yhtä rauhassajuotua kahvikupillista. Olo on toisinaan riittämätön, turhautunut ja kaikki tuntuu mahdottomalta. Hullua tästä äitinä olemisesta kuitenkin tekee juuri se, kuinka samaan aikaan ei olisi valmis vaihtamaan mitään ja sen kipakkasanaisenkin päivän päätteeksi miettii, kuika älyttömän onnekas onkaan. Se kun löytää itsensä tanssimasta Robinia kolmevuotiaan seurana tai keinumasta sinne avaruuteen, hullunkuriset keskustelut ja rauhallinen lapsen unihengitys. Ekat hymyt ja vauvan pulleat posket. Ihan hempeilyksihän tämä taas menee, mutta niin se vain on. 

Ihanaa äitienpäivää kaikki te upeat äidit, erityisesti omani! <3

PS. Lilyn toimitus kysyi, mitä me olemme oppineet omilta äideiltämme. No vaikka mitä tietysti, mutta erityisesti minulle tulee juuri nyt mieleen, kuinka minun äitini on opettanut minut välttämään pahanpuhumista. Hän neuvoi joskus, kuinka kannattaa vältellä niitä ihmisiä, jotka puhuvat kovasti pahaa muista, sillä todennäköisesti he puhuvat silloin pahaa myös sinusta ja on muutenkin kuormittavaa puuhaa.  Äitini on aina puhunut siitä, kuinka naisten tulisi olla solidaarisia keskenään ja ennemminkin kehua ja kannustaa toisiaan, näin minäkin tahdon opettaa itse äitinä. 

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

Ihanat äidit :)!

Elina U.
Lentoaskeleita

Sanos muuta! :)

kirsikkainen

Aina osaat niin osuvasti kirjoittaa!

Mitäpä teenkään, kun oon eka malttamattoma odottanut ipanoiden uniaikaa ja saan vihdoin ihan vaan olla hetken? No katselen niiden söpöläisten kuvia :D :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi kiitos hei! :) Heh, juuri tuossa kuvailemassasi tilanteessa kyllä niin kulminoituu nämä äitiyden ristiriitaisuudet! :D 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.