Amerikkalainen pelon ilmapiiri

Lentoaskeleita

Amerikkalaiset ystäväni eivät voi uskoa, että Suomessa vauvat nukkuvat yksin vaunuissa kotipihalla päiväuniaan. Itkuhälyttimen päässä toki, lisään aina epäuskoisten katseiden perään, mutta koko ajatus kuulostaa heistä selkeästi pelkästään absurdilta. Hullulta. Eka-tokaluokkalaiset voivat ihan hyvin kävellä lyhyet koulumatkat suuret reput selässä yksikseen, eikä kukaan pidä tätä mitenkään merkillisenä. Ihan pienetkin voivat mennä itsekseen pimpottamaan naapurin ovikelloa ja pyytää kavereita leikkimään. Täällä keskenään liikkuvien lasten vuoksi soitettaisiin luultavasti poliisit. Paikallisesta pelikonsolileikkipaikasta saavat lapset poistua vain vanhempiin mätsäävien uv-leimojen avulla ja joka puolella on muistutuskylttejä siitä, kuinka vanhempien tulee olla lastensa seurassa koko ajan. Kännykkään aina joskus pärähtävä Amber Alert-hälytys on kamalin mahdollinen ja kouraisee jostain vatsanpohjasta: jonkun lapsi on kateissa

En ole ihan varma, kuinka paljon Eurooppaa suurempi uhka lasten ulkopuolisen tahon* kidnappaukselle todellisuudessa täällä on. Suomeen verrattuna riski on varmasti kuitenkin huomattavasti korkeampi. Uutisointityyli on täällä myös hyvin raflaava ja kaikkialla tiedostetaan, että pelko myy. Liikutaanhan kaapaus-aihepiirissä ihmisen pahimmissa mahdollisissa peloissa. Huomaan itsekin olevani jatkuvasti ulkona liikkuessamme valppaustilassa ja huutelen vähänkään kauemmaksi ehtivän pyörällä liikkuvan poikani lähemmäs. (Tai joudun laittamaan itse juoksuksi, hah.) Sosiaalisessa mediassa kiertää joka päivä uusia selkäpiitä karmivia outoja tarinoita, joissa vanhempi (yleensä äiti) on joutunut tilanteeseen, missä tuntematon on lähestynyt hänen lastaan uhkaavasti. Esimerkiksi tämä tarina on hyvä esimerkki siitä, kuinka tärkeää on luottaa vaistoihinsa ja olla skarppina kiireessäkin. Jos et jaksa lukea koko juttua niin lyhyesti tiivistettynä: äiti oli ollut lapsensa kanssa ostoksilla ja kun oli tullut maksun aika, oli lasta ihailemaan tullut pariskunta alkanut käyttäytyä kummallisesti ja yrittänyt ottaa lapsen syliinsä. Vasta jälkeenpäin äidille oli alkanut selvitä, kuinka pelottavasta tilanteesta olikaan ollut kyse, kun hän oli alkanut käydä tilannetta läpi mielessään ja etsiä netistä tietoa ihmiskaupasta. Aivan lähes vastaava tapaus sattui meiltä vain parinkymmenen minuutin päässä, kun äiti oli ollut tyttärensä kanssa tyhjässä puistossa, eikä lenkkeilijänainen meinannut päästää äitiä lähtemään. Kun äiti oli viimein päässyt autolleen, lukinnut ovet ja laittanut lapsensa turvaistuimeen kömpimällä itse takapenkille, hän huomasi lava-auton pysähtyneen hänen taakseen ja tukkineen poiskulkutien. Onneksi tämä äiti oli päässyt pois ajamalla tyhjän puiston läpi.

*Suurin osa lasten kaappauksista liittyy esimerkiksi huoltajuuskiistoihin ja tapahtuvat vanhempien toimesta

Yritän kovasti olla skarppina mutta silti olla sortumatta hysteerisyyteen. Pari viikkoa sitten minäkin jouduin outoon tilanteeseen, mikä ei toisaalta ole onneksi mitään noiden läpinäkyvien tilanteiden rinnalla, mutta silti pelästytti minut kummallisuudellaan. Olin erään puistosta tuntemani äitituttavan ja ipanoidemme kanssa läheisen lammen viereisessä paviljongissa istuskelemassa. Sivusilmällä aloin kiinnittää huomiota siihen, että lammen ympäri lenkkeillyt nuori mies siirtyi lenkkeilemään ympäri paviljonkia. Poikani leikki pikajuoksijaa ja minä otin kännykällä aikoja, pienet lapset leikkivät omiaan. Yht' äkkiä huomasin tuon lenkkeilijän istuvan meidän pöydässämme (paviljonki on suuri ja pöytiä vaikka kuinka). Kysyimme ensin kohteliaasti, haluaisiko hän mennä juomaan ja kielsimme lapsia leikkimästä juomapisteen edessä. Hän ei ollut kuulemma janoinen ja alkoi kertoa meille keskeneräisestä Pokemon-kännykkäpelistään ja lammelta löytämistään Pokemoneista. Vastailimme kaverini kanssa vähän hämmentyneinä "hienoa" ja "hmm", mutta minua vaivasi todella paljon miehen läheisyys ja se, että hän tuijotti herkeämättä poikaani. Hän kysyikin pojan ikää ja vastasin kiusaantuneena ja hymisin ne perinteiset "kyllä, hän on pitkä ikäisekseen" ja aloin elehtiä lähtöä. Jostain syystä minulle tuli jännä tunne olla paljastamatta suomalaisuuttamme ja juttelin lapsillenikin vain englanniksi, vaikka aksenttini kuuluu toki puheessani. Parkkipaikalla tunsin helpotusta siitä, että pääsimme tuosta miehestä eroon. Kiinnitin lapsia turvaistuimiin ja huomasin, kuinka viereiseen parkkiruutuun ajoi harmaa auto, josta meitä tuijotti tuo sama mies. Hän rullasi ikkunan auki, sytytti tupakan ja tuijotti meitä suoraan katsettaan kääntämättä puhumatta sanaakaan. Mielessäni pauhasi kaikki kauhutarinat ja tilanne alkoi tuntua jo todella oudolta. Mies vain katsoi ilmekään rävähtämättä eikä puhunut enää pokemoneista. En ole koskaan kiinnittänyt lapsia turvaistuimiin yhtä nopeasti ja hyppäsin äkkiä sisälle autoon lukitsemaan ovet. En halunnut lähteä ajamaan miehen edelle ja kävin jo mielessäni läpi mitä kannattaisi tehdä, mutta parin minuutin päästä mies veivasi ikkunan kiinni ja ajoi pois. Vaikka mitään ei tapahtunut, tilanne oli outo ja myönnän ehtineeni pelästyä.

Välillä tämä yleinen pelon ilmapiiri on väsyttävää. Vieraillessamme Suomessa huomasin rentoutuvani pitkästä aikaa, kun pystyin kääntämään jatkuvan hälytysolon pois. Tuntuu lohduttavalta ajatella, kuinka maailmassa on vielä paikka, missä vanhempien ei tarvitse hankkia kotiinsa asetta voidakseen tuntea pitävänsä lapsensa turvassa (Itseäni tosin lähinnä ahdistaa asekulttuuri, enkä tahtoisi asetta omaan kotiini, mutta ymmärrän myös heitä, jotka sellaisen kokevat tarvitsevansa. Varsinkin tämän kokemuksen jälkeen mustavalkoinen ajattelutapani vähän muuttui). Niin hyvin kuin täällä viihdynkin, en tule kaipaamaan tätä puolta Amerikan ajastamme ollenkaan.

​SEURAATKO JO? FACEBOOK /INSTAGRAM / OTA YHTEYTTÄ: LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

Kommentit

-K- (Ei varmistettu) https://kuulumisiakataloniasta.wordpress.com/

Muutettiin Jenkkeihin kun poika meni ekalle. Likka oli vielä kotihoidossa. Käytin ne lekurin tarkastuksessa, katsottiin että on rokotukset kohdillaan. Lekuri teki sitten listan pakollisia kysymyksiä, asuttiin Boston liepeillä. Yksi kysymys oli " Onko teillä ase kotona" Vastasin että herranjumala ei! Hän vastasi että hyvä! Hän inhoaa USA:laista asekulttuuria. Tiesitkö, että hyvin moni asekuolema USA:ssa johtuu siitä, että taapero on saanut aseen käsiinsä ja ampunut sillä? Olen kauhusta seurannut miten mm moni suomalainen on USA:han muutettuaan alkanut puoltamaan asekulttuuria ja kertonut kantavansa asetta mm käsilaukussa!! Mikä valta medialla on aivopestä ihmisiä.

Kerran muistan kun olin kävelemässä lasten kanssa kävelytiellä, kaupasta kotiin. Kello oli n 7 illalla. Oli hämärää. Yksi pojan luokkakaverin isä pysähtyi ja moitti minua, suorastaan huusi, että miten vaarannan minun ja lasten elämän kävelemällä yksin kadulla. En muista mitä vastasin, mutta kävelin kotiin, lasten kanssa.

Kun kuopus oli n 8v hän meni bussilla yksin kouluun. Pysäkki oli meidän kodista n 50 metriä, rauhallisella kadulla. Likka meni monena aamuna yksin pysäkille ja kouluun. Kerran rehtori soitti että tästä on valitettu. Se on vaarallista kun lapsi on siellä yksin. Sanoin, että huomioimme vaaratekijät ja lapsi osaa odottaa hienosti tien sivussa, ihan lähellä kotia. Tästä ei tullut enempää sanomista.

USA on hysteerikkojen maa. Siellä pärjää hyvin terveellä maalaisjärjellä. Oikeasti onnettomuuksia sattuu jos satut olemaan musta, joka ajaa autolla ja poliisit pysäyttää syystä tai toisesta ja ampuu sinut tai kuten sanoit, huoltajuuskiistojen yhteydessä. Koirat eivät myöskään ole turvassa liipasinherkiltä poliiseilta.

Nykyisin asutaan Espanjassa. Hysteerikkoja vanhemmat täälläkin, terveellä maalaisjärjellä ollaan toimittu eri tavalla kuin paikalliset, kuopus paineli fillarilla kouluun 10-vuotiaana (kävelyteitä pitkin), kun monet paikalliset ajavat vielä lukiolaisiakin kouluun. Asia, jota en vaan ymmärrä.

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos kommentistasi! Olen lukenut näistä kotona sattuvista aseonnettomuuksista, joissa lapset ovat saaneet aseen käsiinsä. Niin kamalaa, kerrassaan sydäntäsärkevää. :( Niin kuin kirjoitin, itseäni tämä asekulttuuri ahdistaa. Laskisin itseni myös hyvin asevastaiseksi ihmiseksi ja yritän olla ajattelematta kaikkia ympärilläni olevia aseita. Silti minussa asuu nykyään myös tavallaan ymmärrys heitä kohtaan, jotka kokevat olonsa aseen kotona turvallisemmaksi, sillä jos on kasvanut tässä asekulttuurissa ja näiden uutisten keskellä, ei välttämättä vain uskalla olla "ainoa" ilman asetta. Luulin ennen, että kaikki aseen omistavat ovat "asehulluja", jotka rakastavat ampumista, keräilevät pyssyjä ja suorastaan odottavat pääsevänsä käyttämään asetta (näitäkin on, erityisesti täällä etelässä... :( ), mutta omaan ystäväpiiriini kuuluu myös heitä, jotka eivät pidä aseista, mutta silti heidän kodistaan sellainen löytyy. Tämä on murtanut mustavalkoista ajatteluani, mutta suurin osa omista paikallisista ystävistäni kyllä vastustaa aseita. Itse en myöskään tahtoisi asetta omaan kotiini.

Uskon myös, että osa tästä pelon ilmapiiristä on hysteriaa. Esimerkiksi tuo lapsesi luokkakaverin isä käyttäytyi todella kummallisesti ja ehdottomasti ylireagoi! Silti olen kyllä sitä mieltä, että täällä täytyy olla jonkin verran valppaampi kuin Suomessa. Maalaisjärjellä pärjää, mutta ehkä se maalaisjärki on täällä pari astetta varovaisempaa. ;) Mielenkiintoisia nuo mainitsemasi kulttuurierot!

Elina U.
Lentoaskeleita

Niin ja valitettavasti olet oikeassa: täältä löytyy poliiseja, joiden silmissä väärä ihonväri on riittävä syy ampumiselle, kuten taas viime perjantaina Tulsassa. :'( 

-K- (Ei varmistettu) https://kuulumisiakataloniasta.wordpress.com/

Niin tai nyt NC:ssä :( Mua ärsyttää suunnattomasti nää tapaukset, oon niin vihainen miksi näiden annetaan tapahtua ja virkavalta pääsee kuin veräjästä aina. Eräs armeijan sotilas kommentoi viimeistä tapausta etteivät he armeijassakaan ammu suinpäin ihmisiä, mutta poliiseilla on turhan herkkä liipasinsormi. Kieltämättä pistää miettimään mikä oli tilanne ennen kännykkäkameroiden aikakautta kun tapaukset painettiin villaisella.

Noista aseista vielä, se on myös mielettömän iso bisnes! Syystäkin sitä pelon ilmapiiria halutaan lietsoa, koska se tietää tietyille tahoille rahaa.

Mutta on varmaankin myös ihan aihetta miettiä niitä vaaroja ison maan kannalta. Varsinkin jos liikkuu isossa kaupungissa. Ja tuo kohtaamasi tilanne, onhan tuo ollut aika kummallinen tilanne! Kyllä muakin olisi varmasti pelottanut.

Elina U.
Lentoaskeleita

Joo ihan tuossa Charlotessa, ei edes pitkän matkan päästä täältä meiltä. :( Tämä koko tilanne on jo niin kamala, kieroutunut ja ihmisoikeuksien vastainen, että kyllä kylmää seurata, miten se tässä kehittyy. Miten turhaa hirveää tuskaa niin monet perheet joutuvatkaan käymään juuri nyt läpi, käsittämätöntä. Samalla tuntuu myös kauhealta niiden oikeasti työtään hyvin ja sydämellä tekevien poliisien puolesta, ihme etteivät lyö hanskoja tiskiin kun koko poliisikunnalla alkaa olla jo niin huono maine. 

Vau mikä vauva!

Huh, todella piinaava toi tuijottaja.

Toi on varmasti totta, että pelko myy ja se lähtee kiertämään kehää. Yksi pelkää, ostaa aseen, muutama pelkää, ostaa aseen, monella on ase --> "täällä varmasti tarvitsee aseen kun niin monella on", loputkin ostaa aseen. Kaikki pelkää. Vähän sama nurinkurinen ilmiö kun silloin, kun paikka jossa on paljon vartijoita ("jotta olisi turvallista") voidaankin kokea turvattomammaksi kuin paikka, jossa ei vartijoita näy ollenkaan.

Täälläkin yksi firma joka myy koteihin hälytys-, kamera- ja muita turvalaitteita mainostaa sloganilla "jos tietäisit, mitä me tiedämme", eli mun mielestä jossain määrin itekin nimenomaan lietsoo sitä pelkoa. Ja oonkin kuullut yhden sanovan että noilla hälyttimillä yms toki myydään myös suojaa ja turvaa, mutta kaikista eniten myydään turvallisuudentunnetta. Ja pakko sanoa että mitä enemmän lukee niitä lööppejä, miten murtaudutaan sattumanvarasiin asuntoihin joissa ihmiset nukkuu sisällä, tai joissa rymytään muuten, niin olisin itekin valmis maksaan siitä tunteesta. Toisaalta haluan nimenomaan taistella sitä ajatusta vastaan, että kotona pitäis pelätä. :/

Elina U.
Lentoaskeleita

Tuo slogan on juuri sellainen, mitä täälläkin käytetään. Ja mikä myy. :/ Mutta täytyy sanoa, että täällä en olisi missään nimessä ilman hälytysjärjestelmää. Minusta vähän tuntuu, että Suomessa turvaudutaan vähän liikaakin siihen "lintukoto"-fiilikseen, eikä hankita välttämättä turvalukkoja ym., jotka estävät murtoja aika tehokkaasti. Sillä kyllä niitä Suomessakin tapahtuu ihan siinä missä muuallakin. Silti olen kanssasi samoilla linjoilla, enkä tahtoisi itsekään lähteä mukaan siihen kotona pelkäämiseen. 

tusmo (Ei varmistettu)

Moi,

Piti vaan tulla kiittämään huippuhyvästä blogista! Olen tätä seuraillut sivusta muutaman viikon, ja sun tekstejä on tosi mielenkiintoista lukea! Kirjoitat tosi hienosti ja teksteihin uppoutuu ihan täysin :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi kiitos paljon, piristit kommentillasi päivääni!! :)

Amelias
Sun, Meadow, Road

Moi! Hui kauhee noita teidän kulmien tapauksia! Meilläpäin ei tunnuta olevan kovin tarkkoja näistä asioista, vaan tuntuu olevan enemmän juuri sellainen "lintukoto -fiilis". Isossa lähipuistossa lapset juoksevat ja pyöräilevät aivan vapaasti eikä vanhempia useinkaan näy ihan lähellä. Erityisesti olen kiinnittänyt huomiota että jotkut lastenhoitajat antavat lasten juoksennella omin päin todella kaukanakin, ja joskus näyttää siltä kuin jotkin lapset olisivat puistossa jopa yksin. Olen yrittänyt pitää kuitenkin tuon kaappausmahdollisuuden mielessä, kun tiedän että sitä kuitenkin tapahtuu, ja tuntuu että täällä asioista ei voi ikinä tietää. Täällä turvalliselta vaikuttavassa pikkukylässäkin on nimittäin lähikaupat ryöstetty aseita heilutellen nyt useampaan kertaan, ihan normaaliin ilta aikaan kun ihmisiä on liikkeellä.  

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.