Ananas, blogi, chili, Del Rey

Lentoaskeleita

Aa niin kuin suosikkihedelmäni ananas. 

Bee kuin blogi. Ehkä olen toitottanut tätä jo neljäkymmentäviisi kertaa, mutta tästä tekeleestäni on tullut minulle tärkeä ja hyvän mielen tuova harrastus. Välillä tuntuu hassulta ajatella, että tässä nyt naputtelen jorinoitani nettiin ihmisten näkyville, mutta niin tämä touhu on vain imaissut minut mukaansa. Ja olen tavannut aivan ihania tyyppejä siinä sivussa! <3

Helmikuiset mekkoiltamat <3

Chili. Tykkään melko tulisesta ruuasta.

D niin kuin Del Rey, fanitan neiti Lana Del Reyta. (Annan jopa anteeksi Tropicon, kun Lana on vaan muuten niin huippu. Kaikkihan me joskus sorrumme överikliseisiin ja kaikki nyt joskus käyvät reilusti siellä metsän puolella).

Emotionaalisuus. Olen välillä vähän turhankin tunteellinen, enkä voi suhtautua mihinkään vain puolella fiiliksellä.

Fazer, voi vitsi kun tekisikin mieli pähkinäsuklaata tähän kahvin kylkeen.

Gambia, unelmoin aina Afrikkaan matkustamisesta.

Hiomapöly. Sitä on meillä nyt kotona aivan joka paikassa.

Iloisuus. Olen ainakin yleensä melko hyväntuulinen tapaus.

Voihan vanha koti! <3

Jeans. En ole varmaan muistanutkaan hehkuttaa vielä, että olen löytänyt hyvän kilpailijan farkkuhuijari Dr.Denimille. Noita Cubuksen uusia farkkumalleja ei meinaan turhaan mainosteta tuolla yläbannerissa: menin, sovitin ja ostin High Waist Hannahit ja ovat aivan ässät!

Kahvi, maidolla. Olen koukussa kofeiiniin. 

 

Lukutoukka. Olen pienestä asti viihtynyt nenä kirjassa. Viime aikoina olen lukenut taas aivan liian vähän, mikä saa minut surulliseksi. Antakaa minulle yksi iltapäivä, sohva, teetä ja jokin Alice Munron teos, kiitos. (Ai niin! Muistinpa juuri, että en ole vastannut kirjahaasteen viimeiseen osaan!)

Muuttaminen. Ihan. Hirveää. Mitä päässäni liikkui kun selitin, ettei muuttaminen voi meidän perheellä olla kovin vaikeaa, "kun eihän meillä sitä tavaraakaan niin paljoa voi olla tässä asunnossa"? Niin, kysynpä vaan. 

Nipistää. Joskus, jos näen epätodellista unta, nipistän itseäni kuten sanonta neuvoo. Ei auta, uni jatkuu ja olen ihmeissäni. 

O kuin opiskelu. Vaikka tykkäänkin opinnoistani, niin välillä kiire ja stressi syövät kaiken ilon niistä. Se, että teen myös oman alani juttuja opintojeni ohessa, saa minut myös jatkuvasti kaipaamaan jo työelämän puolelle, että pääsen sillä lailla kunnolla töihin.

Perhe, elämäni tärkein asia.

Q Tähän en keksi oikeastaan muuta, kuin että ala-asteiässä parhaan kaverini sukunimi alkoi Q:lla, ja olin aika ylpeä kun osasin kirjoittaa hänen sukunimensä oikein niin monen kirjoittaessa sen aina väärin. :D

R Red Hot Chili Peppers. Tähän tekisi mieli kirjoittaa 4-ever, laittaa monta huutomerkkiä ja sydäntä, mutta en kehtaa.

Chilipippurit Ratinassa 2012

Syli. Paikka, johon poikani ei tule koskaan olemaan liian iso, ja paikka jota kaikki tarvitsevat välillä.

Tampere. Voi vitsit miten rakkaaksi tämä kaupunki onkaan vuosien varrella käynyt heti alkukankeutemme jälkeen. 

Unettomuus. Olen pienestä asti viettänyt aina toisinaan unettomia kausia, etenkin kesäisin. Harmi, kun enää en voi kirjoitella yökaudet runoja ja ahmia kirjoja, ja sitten päivällä vetäistä itseni hiekkaisen rantapyyhkeen päälle nukkumaan. Ainoa asia, jota kaipaan ikävuodessani viisitoista.

Vaahtoaminen. On pari puheenaihetta, joihin en voi ollenkaan tarttua ilman, että alan vaahtoamaan asioista. Nämä liittyvät usein epätasa-arvoon tai kulttuurin tuottamiin sukupuolimalleihin. 

Xylitol, pitäisi syödä enemmän purkkaa, tehdä siitä tapa.

Ystävät, tietty. <3

Kylläpäs iski ikävä. 

ZZ top. Harmi kun missattiin vahingossa lipunmyynti silloin pari kesää sitten.

Åland. Rakastan ahvenanmaan saaristoa. Vietimme kaikki lapsuuteni kesät veneillen, ja Ahvenanmaan pikkusaarilla tulee olemaan aina soppensa sydämessäni. 

Äiti ja äitiys.

Öljymäinen aurinkovoide, kesän lempparituotteeni. En oikeesti keksinyt tähän mitään.

Share

Kommentit

Vau mikä vauva!

"Muuttaminen. Ihan. Hirveää. Mitä päässäni liikkui kun selitin, ettei muuttaminen voi meidän perheellä olla kovin vaikeaa, "kun eihän meillä sitä tavaraakaan niin paljoa voi olla tässä asunnossa"? Niin, kysynpä vaan."

:D niinpä! Mä vielä hyvin tiesin, että meillä oli aivan törkeesti tavaraa. Kaiken näkyvissä olevan lisäks vaatehuone, kaapit ja varastot pursuili kaikkee mahdollista. Siitä huolimatta totesin aina ilosesti, että "no eihän siinä muuta kun kantaa isot tavarat sellasenaan, pienet laittaa laatikoihin ja sit kantaa ne." Ööö siis what :D:D ei ihan mennyt noin yksinkertasesti. Mä luulen, että kun ihminen sanookin sanan muutto, niin aivoissa joku järkevyyssolu ja realistisen ajattelun solu naksahtaa pois paikoiltaan ja palautuu sit jossain siellä kaaoksen keskellä.

Elina U.
Lentoaskeleita

No älä! :DD Vaikka aivot kulkisivat normaalisti silleen raksraksraks, niin sanan "muutto" kohdalla ne meneekin raksraksraksNAPS: eeihän se nyt mikään iso juttu ole, sen kun vähän pakkaillaan ja laitetaan tavarat uusiin kaappeihin! 

Mmitä?

Tuo kuvailusi kuulostaa juuri siltä, miten itsekin silloin suunnittelin meidän muuttoamme. Ha-ha-ha!

Jeba
Tuuliajolla

Mäkin olin kattomas tollon pippureita! Ihan sika mahtava keikka oli, vaikkakin pari huippu biisiä jäi kokonaan soittamatta - mutta silti huippua! :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Joo niin jäikin, mutta oli aivan aivan mahtava keikka kuitenkin! :) Taisin alkaa itkemään, kun By The Way silloin lopuksi alkoi soida. <3

 

Jeba
Tuuliajolla

Se oli huikeeta!

Kommentoi