Antaa mennä

Lentoaskeleita

 

Olen tainnut joskus aiemminkin kirjoittaa siitä, kuinka lapsen kanssa taiteilu on joskus parasta nipotuslääkettä. Ihan muistutukseksi itselleni: seuraavaksi kun huomaan ladanneeni taas turhan paljon sellaisen älä/varo-vaihteen päälle, on aika nostaa esiin sormiväripurkit, pukea näön vuoksi essut ja levittää pari sanomalehteä alle, vaikka tasan tarkkaan tietää että kohta sitä ollaan sateenkaarenvärisiä, me ja keittiö. Upottaa sormet väripurkkeihin ja pyyhkäistä vahingossa hiuksia otsalta.

Lapsen kanssa puuhailussa on sellainenkin hyvä puoli, että sitä joutuu väkisin kyseenalaistamaan jostain itse oppimansa toimintanormit. Esimerkkinä tästä väripurkkikeissi: poika tahtoi maalata ilotulituksia ja ottaa väriä suoraan purkeista, mutta minä vaan vakuutin, että sitten ne värit sotkeentuvat niissä purkeissa, otetaan tästä värejä valmiiksi suttupaperille. Kuitenkaan vakiokysymykseen "miksi" en osannutkaan oikein vastata, suojellakseni vähän jo kuivahtaneiden sormiväripurkkien jämiä vielä seuraavaan maalauskertaan? Niinpä me maalasimmekin aikamoisia ilotulituksia ja käytimme väripurkit sotkeentuneita pohjia myöten loppuun.

Myönnän välillä vältteleväni tällaisia sotkevia puuhia, ehdottavani vaikka piirtämistä maalaamisen sijaan. Kuitenkin poika nauttii maalaamisesta niin paljon, että aika tylsä minun pitää olla, jos kaivan kerta toisensa jälkeen ne värikynät esiin. Eli lisäys samaiseen muistutukseeni: ei siihen siivoamiseenkaan mene oikeasti varttia pidempään. Pojastakin oli niin hassua, kun laitoin hänet vaahtokylpyyn keskellä päivää (olisikohan vaikka uimalakki pätevä suojavaruste maalaushommiin? ;), että olisi halunnut soittaa kylvystä isille, kun se ei kuulemma uskoisi muuten.

Luulen, että toisinaan on suorastaan terveellistä laittaa se vaihde "ei tarvitse varoa, tehdään vaan"- asentoon ja antaa mennä. Suosittelen muillekin, jotka huomaavat tahtomattaan joskus itsessään turhan nipoja piirteitä.

PS. Poika on mitä ilmeisimmin lopettamassa päiväunien nukkumisen. Auts.

Kommentit

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Ihana värimyrsky! :) Se tekee kyllä toisinaan hyvää, pitäsköhän itekin huomenna hiukan sotkea? (Kylppäri on muuten siihen melko mainio paikka!)

Niin ja hei, päiväunien poisjäämisestä saattaa selvitä hengissä. :D Meidän poitsu jätti ne kotioloissa joskus reilu vuosi sitten, eli aika samanikäisenä kuin teidän poika nyt. Alkuun tuntui päivä ihan superpitkältä ilman päikkäriaikaa, mutta nopeasti siihen tottui. Ja meidän tulee ainakin useammin tehtyä kaikkea kivaa rauhallista puuhaa yhdessä, esim. just maalata.

Raissi
RetroPrinsessa

Miten se onki niin saamarin vaikeaa antaa lapsen kastaa vihreä värisormi keltaiseen purkkiin :D Ehkä vaikeinta tuossa koko touhussa.

Elina U.
Lentoaskeleita

No sanopa se! Ei se vaatteille ja ympärille leviävä sotkukaan niin haittaa, mutta ai että se väripurkkien sotkeentuminen. ;D

Torey
Näissä neliöissä

Mä oon niin onnellinen kun meiän 3,5 v. nukkuu vielä päikkärit useampina päivinä. Etenkin kun mietin tulevaa kevättä, saatan saada itsekin tytön ja vauvan kanssa otettua torkut. :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi, koko poppoon päikkärit tai vaihtoehtoisesti ihan vaan oma hetki kesken päivän, kuulostaa ihanalta (ja hyvin kahdehdittavalta!)!

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei ei muuta kuin väripurkit esiin ja antaa mennä! ;) Kylppäri- aika nerokasta sanoisinko. 

Joo, uskoisin myös, että kyllä tämä tästä kun alkujärkytyksestäni selviän. ;) Ainakin tyyppi nukahtaa nopeasti aikaisin illalla, ja jää jopa aikaa miehenkin kanssa kaksin vietettäväksi!

Elina U.
Lentoaskeleita

Höh, miten nuo kommenttini pomppasivatkin nyt ihan hassuihin kohtiin! 

#MOMFIE

Mulla on hampaat ihan murskana, kun koitan maalaushommissa hillitä itseni. Ja aah, mikä helpotus kun poika haluaa itsekin välillä siistiä kätensä! Ja on muuten kadehdittavan ihanat tuolit teillä!

Elina U.
Lentoaskeleita

Hihi, eikö olekin yllättävän vaikeeta! ;) Mutta, on jotenkin tosi vapauttavaa ottaa sellainen "ei haittaa"-asenne vähän pakostakin, sotkeminen voi olla näköjään ihan terapeuttista. 

Ja kiitos, tykkään kovasti itsekin niistä! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihanat nuo teidän keittiön tuolit! Mistä tuollaisia saa? :) Sinulla on mukava aidosta elämästä kertova blogi. Mukava lueskellä äitiysjuttuja kun itsekin olen raskaana, tosin ensimmäistä kertaa.

Elina U.
Lentoaskeleita

Olipa mukava kommentti, mahdollisimman kremppaamatonta ja sujuvaa odotusaikaa sinne! :) Ja kiitos, itsekin olen yhä aivan ihastunut noihin tuoleihin, taisivat siis olla hyvä ostos. Tuolit ovat Hans K:n Zigzag-mallistoa, omamme ollaan ostettu Kruunukalusteesta.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.