Askeleittain kohti normaalia

Lentoaskeleita

Syy taannoiseen blogitaukooni ja oikeastaan koko elämäni seisahtamiseen johtui aivan kamalasta raskauspahoinvoinnista. Melkein kaksi kuukautta vietin sängyn pohjalla (tai parempana päivänä siirryin makaamaan sohvalle) ja jatkuvasti oksentaen. Koko maailma tuntui pysähtyvän, sillä en kyennyt mihinkään. Seinät tuntuivat kaatuvan päälle vielä fyysisen pahan olon lisäksi, sekä tunsin itseni huonoksi äidiksi ja puolisoksi, koska minusta ei oikein ollut yhtään läsnäolijaksi. Kerran jouduin ensiapuun tiputukseen ja siellä pötkötellessäni mietin niitä monia kohtalotovereitani, joilla vielä pahimmillaan tuo kammottava olo kestää koko odotusajan. Huh, sympatiaa noille naisille, vitsi olette kovia tyyppejä.

Neuvolantädin lupaukset 12 viikon kohdalla koittavasta helpotuksesta pitivät kohdallani paikkansa ja nyt tässä on menty jo muutama viikko paljon parempivointisena. Minun kohdallani se pahin pahoinvointi oli oikeastaan ohi jo noin kymppiviikon kohdalla, joten voin kai sanoa olevani onnekas päästessäni suhteessa aika vähällä. 

Viikonloppuna teinkin nyt ennätyksen ja kävelin molempina päivinä tunnin rauhallisen lenkin koirani ja äitini seurassa kuulaassa syyssäässä. Melkoista edistystä siihen nähden, että kolme viikkoa sitten uuvuin jo vartin kävelystä. 

Sinistä taivasta, sekä keltaisia ja punaisia puita katsellessani en voinut muuta kuin olla aivan tajuttoman onnellinen. Onnellinen siitä, että jaksoin laittaa lenkkareita toisen eteen, että pystyn kulkemaan lehtien peittämiä polkuja ja hengittämään ilmaa syvään ilman tippaakaan kuvotuksen tunnetta. 

Olen niin innoissani siitä, että voin tehdä poikani kanssa muutakin kuin tuijottaa Muumeja ja istua illalla mieheni viereen sohvalle katsomaan elokuvaa. Ja vitsi, mikä tunne onkaan liikkua taas oman kodin ulkopuolella, nähdä kaupunkia ja kavereita. Ai ja aika tärkeänä juttuna: jaksan taas opiskella ilman totaalista loppuunpalamista. 

Kyllä tämä tästä siis, pikku hiljaa ja jo vähän suurempaakin vauhtia. Välillä ehti iskeä epäusko, että voiko se pieni selvitä tällaisesta myllytyksestä ja saada ravinteita kasvamiseen, mutta niin se taitaa olla ihan todella, että vain äidin omat vitamiinivarastot ovat ne mitkä vähenevät.

Nyt onkin aika syödä terveellisesti ja paikata niitä ravinnevarastoja ja kuunnella huolellisesti mitä kropalla on sanottavana. Juuri nyt se kaipaa levon lisäksi ilmeisesti paljon satsumia ja Polar ja Ritari-juustoja. :D

Onko siellä muita, jotka olette myös kärsineet pahasta raskauspahoinvoinnista? Nyt saa avautua ja täältä kyllä irtoaa kaikki empatiat teidän osaksenne! Ja vielä ihan erityisesti kiinnostaisi kuulla, kuinka olette aloittaneet heikon kunnon jälkeen liikkumisen uudelleen raskausaikana?

Kiitos vielä edellisen postauksen onnitteluihin, olin täällä ihan onnesta sykkyrällä siitä, kuinka moni onkaan iloinen meidän puolestamme! <3

Kommentit

Papris
Odotusta ja opiskelua

Voi että! :/ Alkuraskauden pahoinvointi menee kyllä kammottavuudessaan lähes samaan kastiin synnytyksen kanssa.. Ja molemmat on myös sellaisia, että ne unohtuu hyyyvin nopeasti kun ovat ohi. :D

Mä en ihme kyllä oksentanut kertaakaan, mutta aivan jäätävä krapulafiilis oli taas tasan sen 12 viikkoa. Tähän pikanttina kivana pikkulisänä tässä raskaudessa tuli ihan hirveät vatsakivut. Joka aamu herätessä vatsaa kivisti niin, että vartti meni vain siihen, että keskittyi hengittelemään.. Myös monesti iltaisin mahakivut vaivasivat. Neuvolantädin kanssa tästä juttelin, mutta ei hänkään oikeen osannut sanoa mitään syytä, muuta kuin ne hormonit.

Hyvä että sullakin helpotti kuitenkin suht nopeasti! :) Oon myös miettinyt niitä, joilla kestää koko raskauden.. huh.

Elina U.
Lentoaskeleita

Oikeassa olet, nimittäin tuossa kuukausi sitten pihisin vessan lattialta miehelleni, että "voit olla varma, ettei sitten koskaan enää". Miestäni nauratti, että noin kuulemma sanoin myös viime kerralla. En kyllä itse muista, vaikka kamalaa se oli silloinkin! :D

Ihan riittävän kamalaa on kyllä jo tuollainen kuvailemasi krapulafiiliskin, se kun tekee olon niin vetämättömäksi. Voin myös kuvitella, että vatsakivut kyllä pelästyttävät kunnolla. Hormonien piikkiin voi kyllä laittaa aika uskomattoman liudan asioita odotusaikana. :D

Elina U.
Lentoaskeleita

En oikeesti tiedä mitä sanoa, mua harmittaa nimittäin niin älyttömän paljon sun puolesta, ettei pahoinvointisi ole vieläkään hellittänyt. :( Tuon täytyy noin pitkäkestoisena olla aivan kammottavaa. Mulla oli fyysisen huonon olon lisäksi myös pää koetuksella näinkin lyhyellä ajalla, niin en voi kyllä kuvitellakaan kuinka raskasta tuon täytyy olla. Hitsi, kunpa lääketiede keksisi tuohon turvallisen ja toimivan ratkaisun nyt heti paikalla. 

Sanattomaksi vetää myös, että joku on todella voinut kyseenalaistaa koko pahoinvointisi?! Muut neuvojat tarkoittavat varmasti hyvää, mutta ymmärrän kyllä harmituksen, kun kaikkea on kokeiltu eikä mikään auta. :( Ja lohdutan sinua: ei ne parin tunnin välein syödyt ateriat helpotakaan tai mitkään vitamiinit tai muutkaan. Joillain ehkä, mutta ei kaikilla, ei auttanut minullakaan. 

Oletko harkinnut sitä tiputuksessa lepäämistä? Mulla auttoi se jonkin verran pahimpana aikana (vaikkakin lyhytkestoisesti) saamaan hetkeksi kropan vahvistettua, sai hetken hengähtää oksentelusta ja kaikesta, sai edes vähän kerättyä voimia. 

En voi muuta toivoa, kuin koko sydämestäni sulle hyvävointista loppuodotusta. <3 Onneksi tuo särähti myös omaan korvaasi, että tekisit jotain väärin, sillä tiedäthän itsekin, ettei siitä todellakaan ole kyse. Ole armollinen itsellesi. 

Elina U.
Lentoaskeleita

Ohhoh! Kylläpä tässä onkin paikkakuntakohtaisia eroja, eikä kovin positiivisia sellaisia. Täällä pikkupitäjässä minut passitettiin heti tiputukseen, kun sanoin, että minua huimaa kävellessä, vesikään ei pysy sisällä ja olen niin heikkona, etten meinaa päästä portaita ylös. Lähetteessä taisi kyllä olla mainittuna, että painoni on tippunut, mutta ei se ollut todellakaan ollut kenellekään mikään "pääsykriteeri" (nopeasti muuten laskin, että Helsingin seudulla en olisi päässyt ilmeisesti tiputukseen, sillä painoni oli laskenut vain kuusi prosenttia, jos laskin oikein.) Pahoinvointilääkkeitäkin tajottiin tuolloin heti, vaikka niistä kieltäydyinkin.

Nyt kun sulla on kuitenkin yksityisen kautta lähete, niin suosittelen sinne menemistä, harkitse ainakin. Ei ole tietenkään kovin mukavaa touhua, mutta auttaa ihan totta kroppaa keräämään voimia, joita se tuon rääkin jälkeen todella tarvitsisi.

Huh, olen ihan pöyristynyt tuosta neuvolatoiminnasta siellä!

phocahispida

Mulla kesti koko raskauden sellainen ympärivuorokautinen kuvotus. Eli jos parin kolmen tunnin välein ei syönyt jotain vähän täyttävämpää, hedelmät tms. eivät riittäneet, niin alkoi sakata ja sylettää ja yökkäileminen.

Terkuin + 10kg raskausaikana ihan vaan jatkuvasti syömisestä. :D
Joskus neuvolan punnituksessa mietin puolitosissani, että olisiko parempi oksentaa pari, kolme kuukautta, mutta en nyt ollut ihan vakavissani.

phocahispida

Ja ihanaa, että sulla on parempi olo! Niinkun olen varmaan jo aiemminkin sanonut. <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei kymmenen kiloa raskausaikana on täysin normaali painonnousu! :D Nyt olen vähän samassa tilassa kun tuo oksentelu on jättänyt rauhaan: jotain on ihan pakko syödä viimeistään kolmen tunnin välein. Oksenteluaikana se ei auttanut, mutta nyt se auttaa pitämään verensokerin tasaisena ja pahan olon loitolla. Nälkä on pahin viholliseni ja muutun myös itse nälkäisenä aika pelottavaksi. :D

Kiitos ihanasta myötäelämisestä! <3

Kyllä, mulla loppui tällä kertaa pahoinvointi 18. viikolla. Kuulun myös heihin, joilla pahoinvointi vaivasi heti heräämisestä siihen kun taas imlalla nukahti. Joka päiväistä oksentamista, mutta enimmäkseen vain iltaisin. Sitten se olo helpotti, kun tuli 18 raskausviikkoa täyteen ja pahoinvointia ei ole juurikaan sen jälkeen ollut.

Kaiket tsempit sinne ja muista olla armollinen itsellesi! :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Huh, 18 viikkoa on tosi pitkä aika! :/ Onneksi se on sulla nyt takanapäin! <3 On kyllä jännä (ja mahtava juttu), että sitten se vaan loppuukin yht äkkiä. Miksiköhän muuten niin usein raskauspahoinvointia kutsutaan "aamupahoinvoinniksi", kun se on todellakin 24h-pahoinvointia? :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.