Elokuu, lempikuu

Lentoaskeleita

Heinäkuun tilalle tuli elokuu juuri kun olimme Suomessa. Elokuun vaihdos on ollut aina mielestäni dramaattisuudessaan maaginen. Yöt ovat heti tummempia, vesi mustempaa, ilma kuulaampaa helteelläkin. Elokuu on ehdoton suosikkini ja siksi olin tyytyväinen saadessani nähdä sen tulon Suomessa. Söimme ulkona grillattua ruokaa, hätistelimme ampiaisia ja lapset ajelivat pihalla leikkiautoilla iltaan asti. Mutkittelimme vanhalla kuplavolkkarilla maalaisteitä ja mietimme miltä tuntuisi rakentaa talo. Kiersimme kyläpaikkoja, istuimme kahvipöydissä ja pakkasimme ja purimme matkalaukkuja. Nähdään kolmen kuukauden kuluttua, sanoimme halausten jälkeen.

Elokuun kuudentena nauroin väsynyttä hysteerinaurua Charloten lentokentällä. Ehkä hihitin seinänä aukeavaa kuumutta tai bussin ikkunasta näkemää lennon rähjäännyttävää peilikuvaani. Join autossa kuumaa limsaa ja avasin ikkunat pikkuteillä. Mystisestä elokuun vaihdoksesta ei ollut täällä tietoakaan, kesä oli yhä filtterittömänä joka puolella. Kun tulimme asunnollemme, tuoksui siellä se sama kokolattiamaton pesuainemainen haju, jota en enää haista, mutta jonka haistoin myös silloin kun tulin tänne ensimmäistä kertaa. Muistelin tyhjänä odottanutta orpoa olohuonetta ja vierauden tuntua, joka tuntui nyt kaukaiselta kun katselin nurkissa lojuvia lelukoreja, jääkaapin oven peittämiä askarteluja ja aikataululappuja, pursuilevia kaappeja ja kylpyhuoneen hyllyjä. Haju palautti mieleeni ensimmäisen yön täällä ja miten olin kuvitellut meitä asumaan tähän asuntoon ja elämän jälkiä täällä. Siellä me nyt olimme, taas väsyneinä matkalaukkuinemme.

Heti seuraavalla viikolla ostimme pojalle uuden tarkkaan valitun eväslaukun (vahingossa homehtuneen tilalle), lenkkarit ja kouluvaatteita. Tiistaina saattelin kouluun jännittyneen ja innostuneen pojan, joka puristi blaze-eväslaukkuaan. Luokan oven yläpuolella luki Welcome to Junior Kindergarden ja sydäntäni puristi niin kuin äideillä kai aina kesän jälkeen ensimmäisenä päiväkoti- tai koulupäivänä. Minun pieni rohkea poikani.

Söimme melkein heti kaikki Suomesta tuomamme Fazerit ja aakkospussit ja sovimme mieheni kanssa herkkulakkovedon. Lapset sairastuivat ensimmäisen Amerikan-viikon jälkeen ja minäkin nappasin pöpön lievänä itselleni. Katsoimme liikaa piirettyjä ja minä kokkasin jättimäisiä keittoja uuteen oranssiin kattilaani. Flunssaviikolla keittiössämme tuoksui valkosipuli, yrtit ja herkkusienet, joita tahdoin lisätä jokaiseen ruokaan. Kirosin herkkulakkoa joka päivä ja yritin saada mieheni sortumaan tarjoamalla hänelle salmiakkia ja suklaata. 

Paluumuuttopäivämme varmistui ja minä menin lukkoon kahdeksi päiväksi, mutta esitin reipasta.

Loput elokuusta oli varattu ystävien tapaamiselle. Istuimme illallispöydissä pimenevissä illoissa, nauroimme ja juttelimme tunteja välissämme nachoja (herkkulakon poikkeus) tai jälkkäriviiniä. Nukkumaanmenoajan jälkeen kannoimme kotimatkalla autoon nukahtaneet lapset varovasti sänkyihinsä jatkamaan unta. 

Olit hyvä, elokuu. 

 

LENTOASKELEITA FACEBOOK / INSTAGRAM / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

Share

Kommentoi