Hei kesäkuu

Lentoaskeleita

Hei kesäkuu, kiva että olet täällä! Etpä usko, kuinka kaukaiselta tunnuitkaan niinä helmikuun loputtomina päivinä, kun makasin kotisohvalla jättivatsani kanssa ja katsoin tv:stä milloin mitäkin. Tuijotin taivaskaistaletta ja mäntyjä ikkunasta, päässäni Mokoma lauloi että on jossain kesä jossain ei näy pilven reunustakaan, enkä ihan rehellisesti sanottuna uskonut niitä yhtään. Tuntuu kuin olisin karistanut kireän äitiystoppatakin vasta nyt ympäriltäni ja saan vedettyä vapaasti henkeä. Tänään kannoin varastosta kesävaatelaatikon alakertaan ja tuntui vieläkin ihan epätodelliselta nostella maksimekkoja kaappiin. Monta vuotta vanha valkoinen pitsikirjailtu pellavamekkoni alkaa näyttää jo niin monissa kesäpäivissä kulkeneelta, että taitaa olla aika laittaa pellavamekkohaku päälle.

Ensimmäinen kuudetta tarkoitti myös kolmen kuukauden kesäloman alkamista päiväkodista, joten tästä eteenpäin päivät muuttuvat aika hösseliksi. Tämän päivän perusteella sanoisin, että kahden lapsen kanssa on luvassa melkoista multitaskingia (samaan aikaan voi hyvin heiluttaa sitteriä jalalla, leikkiä tämän hetken lempileikkiä että poika on isä ja minä lapsi, sekä tyhjentää tiskikonetta ja keittää kahvia!), sekä mustasukkaisuutta että rakkaudenosoituksia. Unet saattavat myös jäädä aika vähälle vauvan heräillessä 5-6 aikaan ja nukahtaessa tästä tunnin-puolentoista päästä uudelleen, jolloin isoveli jo kömpiikin sänkyymme. Mutta en tiedä johtuuko se imetyshormoneista vai kesäkuusta (tähän aikaan vuodesta muutun aina muutenkin unettomaksi yökukkujaksi) niin koen oloni unimäärään nähden ihmeellisen virkeäksi. 

Tuntuu, että blogihetkiä olisi nyt jotenkin todella vaikea löytää arjen keskeltä, mutta en missään nimessä ole luopumassa tästä rakkaasta harrastuksestani! Varsinkin öisin päässäni pyörii valtavasti tekstiä ja huomaan usein  myös pitkin päivää, kuinka sormeni syyhyäisivät päästä näppikselle (okei ja viettää rauhallinen kahvitauko siinä samassa). No, eiköhän niitä blogihetkiäkin tässä ala löytymään paremmin kun opin kunnolla uusiin arkirutiineihin. Huomasin tuossa muuten juuri, että olen pitänyt Lentoaskeleita jo kohta kolme vuotta. Aika hyvin siihen nähden, että olin melko varma blogia aloittaessani, että tästä tulee ihan vain hetken harrastus. Voi toivottavasti jaksatte pysyä mukana menossa tällä vähän hitaammallakin postaustahdilla! Tuntuu niin kivalta huomata uusi kommentti tai sydänpallura kun livahdan kesken päivän kännykällä käymään Lilyssä. Koska tästä tuli nyt tällainen kuulumispostaus, niin olisikin ihanaa kuulla nyt, että mitä teille kuuluu? 

(Kuvituksena instagram-räpsyjä  joukossaan pari vanhempaakin kuvaa viime ajoilta, olen ollut tosi huono kuvaamaan kunnon kameralla. Siinäpä vaikka kesälistaan tavoite. ;)

Kommentit

hanne_tasteofhoney

Mulla myös kammottavan kiireinen toukokuu takana töissä (opettajalle toukokuu on aina superbusy), kotona tilapäisesti yksinhuoltajana ja harrastuksissa konserttien vuoksi. On tehty reissu Meksikoon, ja huomenna vihdoin lähtö Suomeen järjettömän pakkausrumban jälkeen... (= lapset purkavat lempimekkonsa ja -lelunsa sitä tahtia kun niitä ladon matkikseen...) Painorajat paukkuu, mutta niin aina! Ihana päästä sinne kotikonnuille nauttimaan Suomen kesästä ja pakoon tätä 40-asteista paahdetta!

Elina U.
Lentoaskeleita

Huh, on varmasti ollut kyllä melkoista pyöritystä siellä! Varsinkin kun ne opettajan työt eivät mitenkään lopu sen opetuspäivän päätteeksi ja yksin ollessa voisi melkeinpä sanoa, että kotona odottaa sitten toinen työmaa. Mä oon niin kade siitä rutinoituneesta otteesta, millä pyörität kaikkea kahden lapsen kanssa (tai ainakin teksteistäsi sellainen varmuus ja rutiini välittyy, oonko oikeassa?). Täällä nimittäin on ne sujuvat rutiinit kahden kanssa välillä melkoisen hakusessa. :D 

Ihanaa, tervetuloa Suomeen! <3 Toivottavasti täällä kelit suosii vierailusi aikana! :)

hanne_tasteofhoney

Joo, on tuota tuntisuunnitella illoiksi ihan riittämiin, mut onneksi sekin ajan kanssa helpottuu! Haha, onpa hauska kuulla että se jonkun mielestä näyttää tuolta. Kyllä meidän menot kahden villivilpertin kanssa on enemmän tai vähemmän hallittua kaaosta, mutta ainakin se lähteminen on ajatuksen tasolla helpompaa kuin silloin aluksi. Muistan vieläkin tunnelmat 2,5 vuoden takaa kun ekoja kertoja reissattiin vaikka julkisilla kahden pienen kanssa - huh, se oli vähän liian jännää! Kyllä ne rutiinit sielläkin syntyy, kun ei tee lähtemisestä itselleen liian suurta peikkoa eikä aseta rimaa liian korkealle. :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi arvaapa kuinka mua jännittää juurikin tuo julkisilla liikkuminen näiden molempien kanssa! :D Sen riman olen toden totta rullannut melkoisen matalalle joissain asioissa ja huomannut, että mitään kauheeta ei olekaan tapahtunut vaikka hommat välillä takkuaisi ja tapahtuisi hitaasti. :)

tanjatanja
Ei Beigeä

Minua harmittaa jo kun tämän yhden kanssa ei meinaa löytää aikaa kirjoitella. Että olet melko sankari jos saat kahden kanssa mitään aikaan :) 

Elina U.
Lentoaskeleita

Tai onkohan se sitten tämä pikkuvauva-aika ylipäätään, kun hakee niitä toimivia arkirutiineja ja opettelee uudenlaista elämänvaihetta, niin siinä sitten vain voi olla hetkeen hankalaa löytää aikaa blogille ylipäätään. Eli enpä tiedä, liittyykö näiden lasten lukumäärään vai ihan yleiseen hapuiluvaiheeseen. (Mutta miten ihmeessä kolmen tai useamman lapsen vanhemmat ehtivät tekemään ikinä mitään? :D )

Uusia avauksia

Jaksetaan pysyä mukana hitaammallakin tahdilla! Kahden tai useamman lapsen äidit on mun supersankareita nykyään. Kirjoitat ihanan aidosti :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Vitsit miten kivaa kuulla, oikeasti! <3 (Ja munkin sankareita on nykyään ne usean lapsen äidit, jotka pyörittävät arkea toisella kädellä, pitävät itsestään huolta ja harrastavat samaan aikaan. Miten se tapahtuu?)

Kao Kao

Ha ha, mulla on naapurikaupungissa kämpällinen tavaraa joka pitäisi käydä pakkaamassa ja siirtämässä uuteen asuntoon, johon ne eivät mahdu enkä mä jaksa mennä pakkamaan. Haluaisin tehdä keittiörempan mut mies sanoo ettei ole rahaa ja mun pitää asua kodissa, jossa vessa on kauttaaltaan vaaleansininen. Apua. Mut ehkä meidän ei tarvi asua tässä koko loppuelämäämme. :) 

Elina U.
Lentoaskeleita

Hihiii, näkisit meidän yläkerran vessan. Se ei ole vaaleansininen, mutta muuten kyllä ihan karsea. :D Mutta onneksi hei kukaan ei sentään asu ainakaan siellä vessassa. :D Ymmärrän kyllä hyvin remonttipolttelun, mutta hei ainakin ehtii hyvin suunnitella kun ei heti voi rynnätä toteuttamaan. :) Tsemppiä muuttoprojektiin! 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.