Helmikuu on kaikkialla helmikuu

Lentoaskeleita

Helmikuu ei ole oikein suosikkikuukausiani, mahtaakohan olla kenenkään. Vähän sellainen kuukausien tiistai, siis tiedättekö mitä tarkoitan? Mieli olisi jo keväässä, kun kaikki ympärillä on sellaista painavan harmaata. Taivas, ilma, aamut, kylmyys, kaikki. Tosin en ole kyllä nyt varma onko minulla oikeutta valittaa kylmästä tai harmaasta, sillä täällä ei ole jäätä tai varpaat kastavaa loskaa, mutta yllätyksekseni helmikuu tuntuu hyvin helmikuulta täälläkin. Tämä etelän talvi on yhtä säätilojen vaihtelua räntäsateesta kuiviin aurinkoisiin katuihin, pakkasen puolelle kipuavista päivistä lämpimiin vesisateisiin ja auringossa riisuttaviin takkeihin. Olo on malttamaton. Haluaisin jo nähdä, miltä nuo jättimäiset tammet näyttävät lehdissään ja että tämä kumma kohme hellittäisi. Haluan jo vihdoin nähdä sen ihmeelliseltä kuulostavan etelän kevään ja päästä tutkimusreissuille naapurikaupunkeihin. Kaikki on jännällä tavalla vähän pysähtynyttä ja hidasta, odottavaa. Taitaa olla minulle kuukauden sijaan mielentila koko helmikuu.

Pikkaukaupunkimme helmikuinen Main Street, ei kauheasti vilskettä täälläkään. ;) 

Siinä missä tammikuussa ajatukseni oli vain tässä asunnossamme enkä pääsyt huonekalukriisistäni yli sitten millään, on mieleni nyt jo kevätvaatteissa ja tulevissa reissuissa, eikä ruma tv-taso tai autio tila olohuoneen perällä haittaa enää oikein mitään. Olen tehnyt sovinnon tämän asunnon kanssa ja päättänyt, että se on ihan symppis. Sellainen paikallaanpysymätön olo. Siis silloin kun jaksan edes ajatella jotain, meidän unikoulusysteemit eivät ole jatkuneet hyvän startin jälkeen ihan yhtä mutkattomasti. Jätin eilen avaimet ulko-oveen ja laitoin kaakaomukin mikron sijaan pakastimeen, huh väsymys tuntuu välillä ihan sumuna päässäni. Luotan silti siihen, että jossain vaiheessa tämä alkaisi tuottaa vähän pidempiä unipätkiä (kop kop).

Mitäs vielä? Viikonloppuna meille tulee Suomesta vieraita, ihanaa! <3 Tästä tuli vähän tällainen mitä kuuluu-postaus, halusin vain tulla moikkaamaan. Laitetaan postauksen mahdollisesti puuttuva punainen lanka samaan piikkiin kuin ne ovessa roikkuneet avaimetkin. Kertokaa mitä teille kuuluu? <3

Kommentit

Anjuska
Ripaus elämäämme

Täällä vallitsi tänään myös ihana kirkas kevätsää ja illan kruunasi täysin pinkiksi vetäytynyt iltataivas. Hieno oli! 

Helmikuu tuppaa olemaan joo todellakin sellainen paikoilleen jymähtänyt loppumaton aikakausi, jossa lasketaan päiviä tai kuukausia ensimmäisiin lämpimämpiin keleihin. Mutta ei, niihinhän on vielä niiiiiin pitkä matka, että paree olla miettimättä koko asiaa tai masentuu jo entisestään enemmän :D 

Kyllä ne unikoulujututkon varmasti helpottavat aikanaan. Hetki siinä menee väkisinkin, mutta jonkun ajan päästä tämäkin aika on vain lämmöllä muistettavaa vauva-aikaa. Voimia! Sä pystyt tähän <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos tsemppauksesta! <3 Onneksi sielläkään ei ole enää kovin pitkä aika lämpeneviin päiviin, talvesta ollaan jo voiton puolella. <3

Kanelibasilika

Täällä yksi joka _rakastaa_ helmikuuta! Tosin niitä oikeita helmikuita, joina on vielä kunnolla lunta ja pakkasta, mutta kevätaurinko alkaa paistaa ja tekee taivaasta aamuin illoin ihan mielettömän värisen <3

Elina U.
Lentoaskeleita

No kun esität asian noin, niin onhan helmikuullakin toki puolensa. ;) Mutta itse taas kun tykkään enemmän muista vuodenajoista niin se lumikin alkaa sitten vaan jo tökkiä helmikuussa. Mielen valtaa vaan malttamattomuus kevättä kohti, eikä se ole näköjään edes siitä lumesta kiinni kun täälläkin on ihan yhtä rauhaton olo. Taitaa olla tosiaan mielentila koko kuukausi minulle. :D Ymmärrän kyllä tavallaan helmikuun viehätyksen talvi-ihmisten vinkkelistä!

Mia K.
Voi taivas

Ihana postaus. Juuri tämä ♡

Ja, eieiei! Helmikuu on ihan paras! Maaliskuu on kauhea ;) Rakkaan poikani synttärit on helmikuussa, ja nyt aina tuntee selässään kevään! 

Mutta, teillä näyttää siellä kyllä jo niiiiin lämpimältä! Huh. Täällä oli tänään huikee auringonpaiste, ja mielettömiä auringonlaskunvärejä! Helsinki näyttäytyy kauniina helmenhohtoisena hattarana :)

Hienoa että tulee suomivieraita! Se on ihan parasta! 

Aurinkoisia hetkiä sinne ☆☆

Elina U.
Lentoaskeleita

<3

Maaliskuu on kyllä kanssa ihan oma lukunsa, joo. Mutta maaliskuun lopulla alkaa olla jo niin paljon kevään merkkejä, että en voi olla tykkäämättä siitä! Minulla on myös synttärit helmikuussa ja pojallani maaliskuussa, niin juhlat tuovat vähän sellaista hohtoa onneksi noihin kahteen piiitkään kuukauteen. 

Aurinkoisia hetkiä sinne Suomeen ja kauniiseen Helsinkiin myös!

I love mondays

Huh helmikuu on niin helmikuu täälläkin. Tsemppiä unikouluun, niin myötäelän! täällä vaihe 1&2 eli 5kk joka herää x kertaa ja 2,5v joka on juuri keksinyt miten sängystä voi hipsiä pois.. Sumuiseen oloon tosiaan auttaisi lämpimät kelit! 

Elina U.
Lentoaskeleita

Ou nou, eli tuolla yhtälöllä ei kyllä varmasti oma uni ehdi kunnolliseksi millään. Myötäelävät tsempit täältäkin sinne helmikuun ja unikoulun keskelle! <3

leya
Mun Satumaa

Tsemppiä unikouluun! Se on rankkaa aikaa... Vaikka se ei just nyt siltä tunnu niin se menee ohi, ihan oikeasti se kyllä helpottaa vielä. Nyt ota vaan se helmikuu sellaisena väsymyksestä selviytymisenä. Jos tarvii ottaa torkut niin ota hyvällä omalla tunnolla vaan, keräät katso voimia et maaliskuussa jaksaa tehdä niitä tutkimusretkiä :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos tsemppaavista sanoistasi! <3 Tulivat kyllä tarpeeseen.

Pikkumyyx (Ei varmistettu)

Täällä yksi helmikuuta rakastava! Osan tekee varmasti oma syntymäpäivä, joka osuu mukavasti helmikuun puoleen väliin! Helmikuussa alkaa aurinko paistamaan aivan eri tavalla kuin esimerkiksi tammikuussa, päivät pitenee huomattavasti ja valoa riittää yleensä 8am-6pm. Rakastan!!!

Elina U.
Lentoaskeleita

Se on kyllä totta, että valo on jo omanlaistaan helmikuussa (mutta silti, eikö voisi jo olla se kevät kokonaan! ;). Olen muuten itsekin helmikuun lapsi, joten onneksi pieni juhla piristää mukavasti keskellä kuuta! :) Valoisia helmikuun päiviä sinne!

Villa Saga

Helmikuu on ei-talvihenkilölle aivan tuskaa. Tule jo kevät!

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi älä muuta sano!

Silläkin uhalla, että alan kuulostaa hihhulihipiltä, niin on pakko sanoa: vyöhyketerapia.  Uskallanko edes kurjoittaa, ettei tää taika laukea? Meidän huono nukkuja on nyt nukkunut jo useamman yön heräämättä. Ei voi olla sattumaa. Kolme kertaa käytin tyttöä vyöhyketerapiassa ja tyttö nautti täysin siemauksin ja mikä parasta, niin ne unet (en uskalla kirjoittaa, taika älä katoa!) 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.