Hitaita päiviä kohokohtineen

Lentoaskeleita

Päivät tuntuvat tällä hetkellä filmimäisiltä, ne ovat kuin sellaisia ruutuja, joissa tapahtuu osa osalta isompi liike. Se liike on vatsani kasvu ja ympärillä näkyy koti, vaihtuvat ruuat, leikit, hetket ja sohva, jolla pötköttelen paljon kohottaen jalkojani ylöspäin. Jos totta puhutaan, niin olo tuntuu välillä vähän mökkihöperöltä. Mieheni tullessa töistä kotiin saatan kertoa hänelle päivän jännittäviä uutisia, kuten kuinka tyyny päästi kaikki täytteet pesukoneeseen -vaikka heitin sen ihan normaaliin kuudenkympin ohjelmaan. Varsinaista living on the edge siis.

Selitystä supistuksiin ei ole löytynyt, eivätkä ne ole onneksi lähteneet mitenkään vaikuttamaan, kop kop. Koska vauvan arvioituun saapumisaikaan olisi vielä yli kaksi kuukautta, niin lääkäri on määrännyt minut ottamaan kuitenkin ihan hissuksiin. Lukujärjestykseni onneksi sallii tämän: yhtenä päivänä viikossa menen luennolle ja loput päivät luen kotona tentteihin, teen tehtäviä ym. Ja ennen kaikkea "yritän olla hissuksiin" kroppaani kuunnellen, sekä annan pojan viettää vapaapäiviä päiväkodista. Perheemme arki pyörii tällä hetkellä aika konkreettisesti minun napani ympärillä. :D

Mutta ne hetket, kun siirryn pois täältä kotoa, ovat kaikki vähintään lattekupillisen ja kylkiäissuklaan arvoisia hetkiä (no kauppareissuja lukuunottamatta, mutta noloa myöntää, että nekin saattavat olla toisinaan päivän kohokohta). Kun vietän suurimman osan ajastani kodin seinien sisällä, tuntuu se yksikin kerta viikossa yliopistolla aivan epätodelliselta. Samaan aikaan tosi tutulta ja samalla tunnen itseni ulkopuoliseksi vierailijaksi: en ole ostanut edes kalenteria vielä tälle vuodelle ja niin oudolta kuin se tuntuukin, olen pärjännyt oikein loistavasti tammikuun puoleen väliin ilmankin. Tuntuu hassulta istua ruokalassa tai luennolla, kun kevään lukujärjestykset tai luentosarjat eivät koskekaan minua.

Herkkuhetki öö lääkärikäynnin kunniaksi, mukin takana vielä jaettavaksi meinattu pulla

Tällä hetkellä pieniin hetkiin latautuu todella paljon. Sunnuntaina päätimme kompensoida totaalisen mönkään mennyttä viikonloppua (tuli taas todistettua, mitä kaikkia ylläreitä pikkulapsiperheen arkeen voikaan mahtua) käymällä uimassa Edenissä. Siellä minä kelluin pallona selälläni ja odotin, että liukumäestä syöksähtäisi kerta toisensa jälkeen sydämen sulattavaa pikkupojan naurunremakkaa ja isi mä haluan uudestaan huutoja. Jo pieni kylpyläreissu ja höyrysaunassa hengittely toivat suunnattomasti energiaa. Ja polttarimuistoja, sillä mehän piipahdimme kesken polttaripäiväni juuri kyseisessä kylpylässä suklaahieronnassa, morsiushöyrysaunassa kuorintoineen ja otimme aurinkoa ulkoallasalueella. Vitsit mikä päivä. 

Onneksi kalenteriin (seinäversioon) on raapusteltu ja ympyröity vaikka mitä kivoja pieniä juttuja tuleville viikoille. Sellaisia pieniä kohokohtia, joihin hissukseen eläväkin voi osallistua ja pääsee toisinaan juomaan sitä lattea muissakin kuin kotileggareissa. 

Koska täällä on näin rauhallista, niin kertokaa te jotain. Mitä teille kuuluu? 

Share

Kommentit

pienisisko
Spin off

Moikka! 

Ihan piti tulla vinkkaamaan kun muistin tämän vanhan Kiitos hyvää -blogin tekstin, jossa oli juttua noista supistusvaivoista. Siellä vinkattiin osteopatiaa ongelmien hoitamiseksi ja selvittämiseksi. Eli ehkä sieltä voisi löytyä apua, jos vaan on mahdollista käydä. 

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei kiitos kovasti vinkistä ja linkkauksesta tuohon juttuun! :) Nyt täytyy kyllä tähän osteopatia-asiaan perehtyä ehdottomasti enemmän, sillä olen kuullut suosituksia muutamalta muultakin taholta (tosin liitoskipuihin enkä supistuksiin, mutta jälkimmäiset ovat kuitenkin se asia, joka enemmän huolettaa).

Minä istun sohvan nurkassa imettämässä kuukauden ikäistä tyttöstä. Joka päivä, aamusta iltaan.  Paljon actionia siis täälläkin :D Huomenna tosin mies palaa töihin, joten kohta mulla on oikeasti paljon actionia,  mitenköhän selviän?

Tsemppiä sulle ja toivotaan, että vauva viihtyisi vielä hyvin mahassa supistuksista huolimatta :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi ihanaa! Suuresti onnea pienestä tytöntylleröstä! <3 Olipa ihania kuulumisia, piristitpä päivääni. Tsemppiä sinne isyysloman jälkeiseen aikaan, ymmärrän hyvin että jännittää. Minäkin jännään samaa asiaa jo etukäteen, mutta kaikki taitavat tätä jännittää ja lopulta sanovat, että hyvinhän se sujui. Luotetaan siis siihen. ;) 

Kiitos tsempeistä ja tosiaan peukut pystyyn, että tämä bebe viihtyisi vielä monen monta viikkoa vatsassa! 

Elina U.
Lentoaskeleita

Haha, kuulostaa kieltämättä melkoisen ristiriitaiselta omaankin korvaani! Tosiaan annan pojan pitää vapaapäiviä, mikä tarkoittaa sitä, että hän on kuitenkin hoidossa tällä hetkellä noin 3-4 päivänä viikossa, eli ei niitä arkivapaapäiviä tule kuin 1-2. Vapaapäivät eivät sisällä mitenkään erityisesti aktiviteettia, vaan silloin poika saa kiikuttaa luokseni vaikka jokaisen kirjahyllyn lastenkirjan ja luen hänelle satuja, muovaillaan muovailuvahaa, leikitään sellaisia leikkejä, joihin minä voin osallistua niin, että otan hyvän asennon säkkituolissa. :D Leivotaan sämpylöitä helppousreseptillä ja muuta rentoa. Päiviin tuo kyllä oman mielenkiintoisuuslisänsä se, että poitsu on päättänyt lopettaa päiväunet. Niin ja toki uhmailut myös välillä... Kuitenkin salakavalana äitinä olen huomannut, että jos laitan piiretyn pyörimään siinä yhden-kahden aikaan, niin hän nukahtaa sohvalle ja saattaa ottaa puolen tunnin tirsat. ;) Missään vuodelevossa minun ei siis onneksi tarvitse olla, joten tuo on sellaista hissukseen puuhailua jota voin kyllä tehdä. Ulkoleikit saa sitten isi järjestää töistä tullessaan, tai voidaan me vähän käydä pihalla kääntymässä.

Voi Ruusu, ihanaa äitiyslomaa sinulle! <3 Tulin niin iloiseksi kommentistasi, vihdoin pääset kaiken kamalan pahoinvoinnin jälkeen nauttimaan raskaudesta ja nyt saat omaa aikaa ennen äitiyslomaa. Nyt jos koskaan saa oikein hyvällä omatunnolla luuhata kahviloissa ja tehdä tasan mitä huvittaa! Huippua. 

Sele (Ei varmistettu)

Kuulostaa niin tutulta! Päivän kohokohta on täälläkin ollut välillä kaupassa käynti :D Vaikkakin minun kotoiluni syy on kahdeksanviikkoinen koiranpentu. Pieni karvapallero, joka vaatii lähes tunnin välein ulosmenoa ja vahtimista, ettei se saa minun nahkasaappaita hampaisiinsa. Omat lelut eivät ole yhtään niin makoisia ;) Eli voin samaistua. Gradua pitäisi tehdä, mutta paljon kivempaa leikkiä riiviön kanssa. Nautin kuitenkin kotipäivistä, ei tällaisia voi sitten työelämässä enää viettää. Eli nauti sinäkin (siltä kyllä vaikuttaakin :)), sillä aika aikansa kutakin.
Tsemppiä ja hyvää vointia loppuraskauteen! :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi apua, eipä ole maailmassa montaa yhtä suloista asiaa kuin koiranpennut! <3 Minkä rotuinen hän on, vai onko monirotuinen? Onnea uudesta perheenjäsenestä! :) Siinä on kyllä todella kädet täynnä töitä. Voin vaan kuvitella, kuinka paljon enemmän karvapalleron kanssa touhuaminen houkuttelee kuin gradu! Tsemppiä gradun pakertamiseen!

Ja kiitos! Samaa mieheni sanoi kun harmittelin työjuttuja, jotka jouduin peruuttamaan: että kyllä sitä ehtii kuule töitä vielä tehdä ja kaivata kotiin sohvan pohjalle. ;) Niinhän se on, nautitaan nyt tästä oikeastaan aika erityislaatuisesta ajasta sellaisenaan. :)

Kommentoi