Hölösuinen bloggaaja

Lentoaskeleita

Minulla on hassu tapa "koputtaa puuta" aina kun olen todennut jotain, johon pelkään suhtautuvani liian optimistiseksi. Tiedänhän minä, että se puun koputtaminen on vain vanha sanonta, enkä suhtaudu siihen mitenkään taikauskoisesti, mutta minun vain täytyy aina lisätä se kop kop puheeni väliin (tai jopa tekstareiden!). Viime viikolla ihmettelin, kuinka en voi uskoa, että kurkkuni ei tunnu edes karhealta, vaikka kaksivuotiasta flunssapotilasta hoitaessa on turhaa edes haaveilla pöpöjen välttelemiseltä. Ihmettelyni perään napautin heti pöydän selkää etusormellani.

No, ehkä olisi kannattanut rummutella puita sen sijaan, että olisin tullut tänne blogiin ilakoimaan, kuinka se raskauspahoinvointi on osaltani historiaa. 

Ruokahalu on taas kadoksissa, mutta näitä söisin vaikka kilokaupalla. 

Nyt taidankin pitää siis suuni supussa ja toivoa, että tämä (onneksi edellistä paljon lievempi) pahoinvointijakso olisi nopeasti ohimenevää sorttia. Päivä kerrallaan. Kovasti olen selittänyt sen puolesta, kuinka itselleen pitää olla kiltti ja kuunnella kroppaansa. Aloitin tänään tämän itseni kuuntelun sillä, että sovin muutaman opettajan kanssa, että suoritan tällä hetkellä kurssejani osittain kotoa käsin. Sisäistä kaikesta pärjääjääni hieman kaihertaa, mutta päätökseni ei kyllä tunnu yhtään hullummalta, kun vilkaisen ulos ikkunasta. ;) 

 

 

Kommentit

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Toinen puunkolkuttelija lähettää isot tsemppihalit. <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Hehee, ai siellä toinen! :D Ja kiitos! <3 Luulen, että tässä on kyse nyt vaan sellaisesta aamupainotteisesta pahoinvoinnista, onneksi (kop kop). 

honeychile

Hei ei se oo vaan mikään sanonta, kyllä esim. mun äiti (ja kröhm, näin ollen ehkä itsekin) tekee sen ihan aidosti! Ja ei mitä tahansa puuta, vaan sen pitää olla maalaamatonta puuta, eli esim. pöydän alapinta. Näin kertoo äiti, joten sen täytyy olla totta! :D

Elina U.
Lentoaskeleita

No siis jos ihan rehellisiä ollaan, niin en minäkään siihen "ihan vaan sanontana" suhtaudu, sillä jos en koputa puuta, mulle tulee tosi levoton olo... :D Eli taidan olla salaa muka humoristisen keveästi taikauskoinen. Voi ei, kunpa en olisi kuullut tuota, että sen puun pitää olla vielä maalaamatonta sorttia. Saako olla lakattua tai petsattua? :D

Ola

Meidän vanhan opettajan mukaan myös pää käy koputettavaksi alustaksi, jos sattuu olemaan puupää. Tämän sanottuaan opettaja koputti yhtä luokan poikaa päähän. En tiedä, miten onnistuisi nykyajan koulumaailmassa tää temppu:D

Hurjasti tsemppiä sinne ja onneksi on satsumasesonki vielä käynnissä, ettei sun tarvi olla kokonaan syömähalutta. Vannoutuneena kesäihmisenä totean joka vuosi säiden kylmetessä, että syksyssä on vain yksi hyvä asia; nimittäin satsumat. 

Elina U.
Lentoaskeleita

Hahaha, eipä varmaan uskallettaisi lähteä kokeilemaan tuota vanhan opettajasi vitsiä nykyajan koulumaailmaan! ;D 

Kiitos oikein paljon tsempeistä! Eipä tämä satunnaisena onneksi ole enää mitään verrattuna siihen alkuraskauden jatkuvaan pahoinvointiin. Ja onneksi meillä on kivoja ja ymmärtäväisiä opettajia! Satsumat ovat kyllä ihan parasta, jo niiden väri tuo piristystä tähän lisääntyvään pimeyteen. 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.