Hyvin tehty

Lentoaskeleita

 

 

Avaanpa sitten Facebookin, Instagramin, naistenlehden tai telkkarin, kohtaan proteiini/superfood/vihersmoothieita, salilla treenattuja vatsoja, "vielä näin monta päivää saavuttaa rantakunto"- laskureita, juoksulenkkiselfieitä ja dieettivinkkejä. Älkää käsittäkö väärin, minusta tämä liikunta- ja hyvinvointibuumi on aivan mahtavaa. Yleensä en sitä paitsi ota näistä paineita, mutta tuossa viime viikolla koin suurta ahdistusta, kun Instagramia selattuani koin, että oma peilikuvani on ei tosiaankaan viestitä, että nukuinpa juuri kunnon yöunet, joogasin aamulla, söin lounaaksi proteiinipannukakkuja ja join kaksi litraa vettä, kävin kuntosalilla ja juoksulenkillä (okei, osittain tämä äkillinen ahdistukseni varmaan juontui kotiäiti-look-kriisistäni). Minun peilikuvani sanoo ennemminkin, että "terve, nukuin viime yönä viisi tunnin pätkää, olen juuri ollut raskaana, syön aamuisin mielelläni croisantteja tai sämpylöitä, rakastan pastaa enkä ole harrastanut liikuntaa kymmeneen kuukauteen". Kesävaatekatalogit ovat ihania, ne saavat haaveilemaan rusketuksesta ja rantahiekasta, mutta samaan aikaan tekisi vain mieli verhota omat raskauden runnomat muhkurajalkani löysiin verkkareihin. Puhumattakaan siitä, aionko laittaa bikineitä päälleni tänä kesänä. Harmittaa, kun yleensä koen olevani tällaisen median luoman ulkonäköpainekriiseilyn ulkopuolella, mutta tuona päivänä se iski.

Samana päivänä kuitenkin katselimme poikani kanssa kännykkäni kuva-albumeita ja poika muisteli, kuinka äidin masu oli hassun pullea. Instagram-peiliselfiet palauttivat mieleeni rankan ensimmäisen raskauskolmanneksen riuduttaman olon ja sen pienen kummun, joka alkoi erottua turhan kuihtuneesta olemuksestani. Miten pienestä kummusta tuli pikku hiljaa pallo...

..joka kasvoi ja kasvoi..

... muistuttaen lopulta paidan alle piilotettua rantapalloa. Tuon pallon kasvua bloginkin puolella tietävät, kuinka tämä raskaus ei ollut sieltä helpoimmasta päästä. 

Kuitenkin kroppani teki ihan loistavaa työtä. Sen sijaan, että keskittyisin puristelemaan peilin edessä taikinamaista vatsan seutua ja murehtimaan jalkojani, aion sanoa kropalleni, että kiitos, hyvin tehty. Että ota vaan tarvitsemasi aika palautumiseen. Lupaan auttaa projektissa aloittamalla vahvistamaan pikku hiljaa vartalon tukilihaksia ja tekemällä vaunulenkkejä. Ihan uskomatonta, kuinka äärimmilleen naisen vartalo voikaan venyä ja silti se osaa palautua, sainpa jopa vedettyä vanhat farkkunikin päälle (vaikka jotain super-stretchia ovatkin ;). Ei tarvitsekaan näyttää siltä, kuin se ei olisi noita lapsia kantanutkaan. 

Olkoon oma panokseni #rantakunnossa- kampanjaan se, että en jätä rantahiekkahaaveitani vain ajatuksen tasolle, vaan aion kärrätä tämän porukan lähibiitsille kesällä esittämättä yhtään muhkurakriisiä (tai ainakin pidän ne kriisit visusti vain pääni sisällä). Vaikka sitten bikinien sijaan kokouikkariin pukeutuneena, mutta miten tylsää olisikaan jättää kesän rantareissut sikseen vain sen vuoksi, että kroppa on käynyt läpi raskauden. Aion muutenkin pitäytyä kritisoimasta vartaloani lasten kuullen, sillä haluan välittää heille, että vartalo on vartalo, ei sen kummempaa. Sitä voi käyttää juokemiseen, halaamiseen, tanssimiseen ja kauppakassien kantamiseen, siitä täytyy pitää huolta ja arvostaa. Että muhkura siellä tai täällä ei tee siitä huonoa. En halua opettaa pojalleni enkä tyttärelleni, että vartalon täytyisi olla tietyn muotin mukainen, vaan että jokaisella on omanlaisensa ja olkoonkin kuinka kliseistä tahansa, niin tärkeintä on että itse viihtyy nahoissaan. Aika näyttää onnistunko aikeissani, sillä median luomat paineet ja ihanteet eivät ole mikään ihan pikkujuttu varsinkaan teini-ikäisten maailmassa, mutta kaikkeni aion tehdä. 

 

PS. Vähän innostuin noista Instagram-kollaaseista... :D

Kommentit

Kao Kao

Mä laitoin pitkästä aikaa bikinit päälle Kroatiassa ja päätin lopettaa "mitähän ne muut musta ajattelee" pohdinnat. Nätimmältä se massu näyttää ruskettuneena. Ja tältä mun kroppa näyttä masennuksen, katkenneen kylkiluun, jalkavamma ja olkapäävamman jälkeen. 

Elina U.
Lentoaskeleita

Onneksi laitoit! Sillä on täysin hölmöä missata ihanat rantahetket sen vuoksi, että murehtisi mitä muut ajattelevat. Sitä paitsi ne muut eivät ajattele yhtään mitään, sillä hei kuinka moni oikeasti menee rannalle arvostellakseen muiden vartaloita? :D

Kao Kao

Pitäiskö kysyä tää kysymys sellai 14-25 vee nuorilta miehiltä? ;) Mut ei ne kyl enää tän ikäisiä katsele :D (toivottavasti ei..)

Elina U.
Lentoaskeleita

Hahahah ehkäpä kommenttini oli kieltämättä aika hölmö! :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi kiitos! <3 Ja juuri tuon kyseisen harhautuksen varaan tässä oonkin ajatellut korttini pelata eli kesäasuni asustella. ;D

tartse (Ei varmistettu) http://hidastauko.blogspot.fi

Harva ihminen katselee muiden ihmisten muhkurakroppia, ei vaan aika riitä, kun kaikki aika ja keskittyminen menee miettiessä, että huomaako muut, kun "näytän ihan hirvittävän, kammottavan epämuodostuneelta". Eli nautitaan vaan rauhassa kesästä (kun se tulee).

Elina U.
Lentoaskeleita

Siis juuri näin! Totuushan on, että useimmiten ihmiset ovat aivan liian keskittyneitä oman habituksensa pohtimiseen kiinnittääkseen erityisemmin huomiota muiden muhkuroihin. 

Jeba
Tuuliajolla

Synnytyksen jälkeen pitää muistaa olla ehdottomasti armollinen itselleen ja muistaa se, kuinka hienon työn se on tehnyt! Mulla on kohta tytön synnytyksestä vuosi aikaa ja huomaan RVP ( reisi-vatsa-peppu ) jumpissa käydessäni ja vatsoja tehden, että synnytyksestä on vieläkin liian lyhyt aika armottomaan rääkkiin! Vatsalihakset ovat täysin hapoilla! Mun pitäisi yrittää muistaa, ettei saa rehkiä liikaa, vaan pitää antaa kunnolla aikaa palautumiseen ( vaikka siitä onkin kohta jo vuosi!!!!! )

Tänä kesänä ajattelin pukeutua jo bikineihin, mutta sitä ennen pitäisi hankkia pari kokoa pienemmät bikinien yläosa. :D Mä olen jopa iloinnut sitä, että kerrankin mulle istuu ne bandeau-malliset yläosat, kun rintavarustus on niin paljon pienentynyt!! :D Vaikken mä muuten ookkaan kovin iloinen siitä, että muistutan pikku poikaa enemmän ku naista.

Ja hei, tiedätkö mitä? Ei ne muut ihmiset edes katsoa sua sillä tavalla mitä sä itse ajattelet. Oikeesti. Ne katsoo aivan muita asioita, kuten että - onpa siinä kaunis kahden pienen lapsen äiti. <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Etpä arvaa kuinka iloiseksi kommenttisi sai minut, kiitos! <3 :) Ja tuo on myös niin totta, että kropalleen (erityisesti vatsan seudulle) täytyy antaa aikaa palautua rauhassa! Tajuan myös niin mitä tarkoitat, vaikka itse olenkin aina melko pienirintainen ollutkin, niin voi että minkä se imetys rinnoille tekeekään. :D mutta pääasiahan toki on että hoitavat sen tärkeän tehtävänsä. 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.