Jäähyväisiä ja muuttolaatikoita

Lentoaskeleita

Tiedättekö sen tunteen, kun jokin suuri asia lähestyy ja vaikka kuinka tietää sen, niin ei oikein osaa silti sitä sisäistää? (Itselläni esim. synnytys on ollut tällainen "ai nyt ihan oikeasti?"-yllätys molemmilla kerroilla). Tämän muuttoasian olen sisäistänyt pala palalta, mutta ne palaset ovat kokoutuneet mielessäni vasta aivan viime aikoina. Tänään, kun katselin lumisella tiellä rekan vieressä nököttävää pahvilaatikkorullakkoa sen kuitenkin tajusin, että tässä ollaan nyt ihan oikeasti lähdössä. Että tuolla on meidän tavarat, pahvilaatikkojen kylkeen on kelmulla kiinnitetty pojan muumipyörä ja meille jää enää viikoksi muutama hassu vaate käsimatkatavaroihin. Että nuo ovat meidän matkalaukkuja, joissa on meidän vaatteet, eikä jonkun muun. Hytisin lumisessa pakkasessa ilman hanskoja ja yritin kuvitella paikkaa, jossa laatikot purkaisimme.

Viime ajat ovat olleet pakkaamista, asioiden hoitamista ja jäähyväishalauksia. Välillä on mennyt sutjakkaasti, varsinkin silloin kun olisin luullut ettei, välillä taas kyyneleet ovat kirvonneet silmiin täysin äkkiarvaamatta, varoittamatta. Osaa "hei sitten vähäksi aikaa" -halauksista olen siirtänyt ja työntänyt tahallani eteenpäin ja sanonut nuo sanat mielessäni niin monta kertaa etukäteen, että h-hetki on mennyt nopeasti ja coolisti. Olen tuijottanut tuttuja kasvoja tiiviisti ja painanut mieleen lempi-ilmeitäni, sanonut nähdään taas. 

Oikeastaan mummuni tiivisti kaiken, kun puin jo kenkiä jalkaan eteisessä.

Kyl meiän sit kelppa, ko meil on toisemme ja tämä kaik.

Niin, mummuhan sen sanoi. Hänelle kirjoitan kirjeitä, muille sähköposteja ja soitan skype-puheluita. Teille höpötän tänne blogiin. Kyllä mun kelpaa, kun nämä ihmiset olen elämääni saanut.

Kommentit

Merenwen
Destination Maryland

Oi tiedän tunteen kyllä :) Pian on vuosi muutosta ja samaan aikaan tuntuu kun olisin asunut täällä kauemmin, toisaalta tuntuu, että justhan mä lähdin. Ehkä viimeiset kaksi-kolme kuukautta oli jäähyväisiä täynnä. Näin kavereita vikaa kertaa, kävin mummoja katsomassa ja kummisetääni ja serkkua, tätiäni, tuttavaperhe kävi kylässä... Asuin viimeisen viikon ja vähän päälle äidillä ja isällä. Muutto oli 9.12. niin en nähnyt järkeä maksaa joulukuusta vuokraa, joten luovuin asunnosta ja kaikesta muustakin marraskuun loppuun mennessä ja lopun ajan olin vanhemmillani. He asuivat muutenkin ehkä 5 minuutin ajomatkan päässä eli ei kauas tarvinnut mennä :) 

Se aika mitä vanhemmillani olin...oli samalla ihanaa kuin myös raskasta. Olin jo melkein kaikille kavereilleni sanonut jäähyväiset mutta vielä oli pari edessä. Inhosin ihan hirveästi sitä tunnetta kun kuljin tutuissa paikoissa Tampereella, jätin hyvästejä joka paikkaan. Viimeistä kertaa kuljen täältä bussilla kotiin. Ensi kerralla kotia ei enää ole täällä. Se ajatus seurasi ihan joka paikkaan. "Istunkohan vikaa kertaa tässä kahvilassa?" "Käynkö vikaa kertaa joulutorilla?" "Kävelenkö tästä viimeistä kertaa?" ihan järjettömyyksiin asti mietin tällaisia. Kun muuttaa kauas pois niin väkisinkin miettii mitä tekee viimeistä kertaa. Kun asiat muuttuu. Myymälä voi sulkeutua. Kahvila voi mennä konkurssiin. Ja silloinkin kun tulen käymään Suomessa niin enhän mä millään ehdi käydä kaikkialla ja eihän tilanteetkaan ole samoja. Tämän takia mulla on ollut jo pitkään listoja koneella. Paikkoja missä käydä (tuttuja juttuja itselleni ja mitä näyttää miehelleni), mitä tuoda Suomesta ja mitä tuoda täältä Suomeen. Isoja ja pieniä juttuja. Koska sitten kun pääsen Suomeen, en millään muista kaikkea. Etenkään kun oon niin onnellinen päästessäni käymään kotona :)

Eli ihan normaaleja tunteita sullakin :) Se tunne seuraa kaikkialle ja sen usein haluaa vaan työntää mielestään. Edes hetkeksi. 

Elina U.
Lentoaskeleita

Huh, todella tutulta kuulostavia tunteita, js vieläpä varmasti potenssiin sata, sillä sinulla on ollut pysyvä muutto kyseessä. Olo on sellainen haikean epätodellisen innostunut. Etkö joskus kirjoittanutkin, että suht samoilta suunnilta olet kotoisin? On kyllä kivaa, että voidaan höpistä samasta aihepiiristä, melkeinpä samoilta kulmiltakin!

Merenwen
Destination Maryland

Juu, tamperelainen mää oon :D

Merenwen
Destination Maryland

Ja lisätäkseni, Tampereella oon asunut sekä Hämeenpuistossa että Raholassa, mistä lähdin tänne maailmalle :)

morning glory
Morning Glory

Oih - voin vaan kuvitella miltä tuo tuntuu. Innostuksen sekaista jännitystä mutta samalla varmaan tosi haikeaa ja pelottavaa.

Mä ainakin odottelen jo kovasti Ameriikan kuulumisia blogin välityksellä :) Tsemppiä ja jeee niin siistiä että lähdette! :) 

Elina U.
Lentoaskeleita

Täällä kyllä tunteet kulkevat vuoristorataa ja muutto vain lähenee, iik! Tervetuloa mukaan jenkkijuttuja lukemaan ja hei, uusi blogitreffiyritys kun tullaan takaisin Suomeen! :)

morning glory
Morning Glory

Todellakin :) !

Mia K.
Voi taivas

Oi, inhoan aina ns jäähyvästejä. Siksi sanonkin; näkemisiin :)!! 

Ihanaa matkaa! Teille kaikille ♡

Elina U.
Lentoaskeleita

Juuri niin, näkemisiin! <3 Ja kiitos! <3

Piipo79

No mutta vuosi menee niin nopeasti ettet ehdi edes huomata!

Elina U.
Lentoaskeleita

No niin varmasti meneekin, uskon sen! :) Minulla on vain tapana olla joskus hieman dramaattinen. ;) 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.