Joulu vähemmälläkin

Lentoaskeleita

Tämä viikko on ollut yhtä korvatulehduksen ja flunssan aiheuttamaa pysähtynyttä kaaosta. Siirtelin kouluhommien deadlineja kalenterista eteenpäin ymmärtäväisten opettajien asettamissa puitteissa, ilmoittauduin tentin sijasta uusintatenttiin ja tolkutin itselleni, ettei se haittaa, että joululomalle siirtyminen myöhästyy viikolla. Vatsa reagoi tällä hetkellä kaikkeen stressiin, kiireeseen ja nopeaan kävelyyn turhan napakoilla kiristymisillä viikkoihin nähden ja neuvolassa kehottivat ottamaan ihan rauhassa. Niinpä olen taiteillut itselleni (osittain päälleliimatun, kyllä pinnan alla on välillä stressi-itku herkässä, mutta suht onnistuneen kuitenkin) hakuna matata- olotilan. Mottoni on tällä hetkellä ei haittaa.

Ei haittaa, että meillä ei tehdä joka nurkan joulusiivousta. Ikkunat olisi kiva saada pestyä, mutta lapsen kädenjälkiä ja snautserin nenänjälkiä ei pimeällä huomaa, kun sytyttää kynttilöitä hämäykseksi. Sovittiin yhdessä miehen kanssa, että kaappien järjestely tai varaston siivous on stressilistallamme pohjimmaisena. Tulee se joulu niihinkin koteihin, joiden autotalleissa on pari jätesäkillistä kierrätystä odottavaa tavaraa.

Ei haittaa, että tämän syyslukukauden arvosanani tuskin ovat mitään parhaimmistoa. Jokainen ylipäätään suoritettu kurssi on minulle tällä hetkellä kuin kunniamitali. 

Ei haittaa, jos viikkoon mahtuu sellainen päivä, jolloin mieleni tekisi mieli vain heittäytyä kiukuttelevan kaksivuotiaan viereen lattialle yhtä dramaattisin elkein kuin hänkin. Ymmärrän, että sisällä sairastaminen on aktiiviselle pikkupojalle tylsää ja kyllähän se jollain tapaa purkautuu. Vaikkapa sitten juuri viikattujen pyykkien heittelemisellä lattialle. Onneksi nuo päivät ovat harvassa, mutta meillä oli kyllä kaikkien aikojen keskiviikko. 

Ei haittaa, jos yleiskuntoni huononee liikkumattomuuden myötä. Okei kyllä tämä vähän haittaa, sillä se vaikuttaa yleiseen jaksamiseen tosi paljon. Mutta pikkuinen on toki laitettava etusijalle kaikessa ja ovathan ne rauhalliset puolen tunnin kävelylenkitkin tyhjää parempia. Saapahan koira kerrankin pysähtyä nuuhkimaan jokaista mielenkiintoista hajua. ;) Mutta pointtini oli se, että tämäkään ei johda terveyteni totaaliromahdukseen, vaan kyllä sen yleiskunnon ehtii sitten taas rakentamaan.

Ei haittaa, jos joulukortit jäävät tänä vuonna lähettämättä. 

Sen sijaan se haittaisi, jos stressaisin ja tekisin nyt aivan hulluna kaikkea ja aiheuttaisin ennenaikaisia supisteluja. Keskityn nyt tekemään kouluprojektin kerrallaan ja iloitsemaan siitä, että jääkaappi on täynnä herkkuja itsenäisyyspäiväjuhlan viikonloppua varten, huomenna on ystäväni syntymäpäiväillallinen, näen pitkästä aikaa vanhempiani, löysin nettikaupasta kivan äitiystakin ja ettei poikani tiedä, että ennen joulua kodin "kuuluisi" tuoksua puhtaalta mäntysuovalta. Siitä, että teimme illalla koko perheen voimin pizzaa ja että mieheni on huolehtinut viikkosiivouksesta.

Sitä paitsi kaikesta huolimatta kyllä meilläkin näyttää ihan jouluisalta. Ainakin jos katsoo takan päältä portaisiin päin. :D

Iisiä viikonloppua teillekin kaikille, jotka olette sellaisen tarpeessa!

Share

Kommentit

phocahispida

Mä vastasin muuten sun haasteeseen, köh köh, nopealla tahdilla...
http://www.lily.fi/blogit/ilman-sinua-olen-lyijya/kirje

Elina U.
Lentoaskeleita

Jee! <3 menen heti lukemaan!

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Ei haittaa. :) Oikein hyvä asenne. :)

Ps. Mä en pääsekään käymään Treella ennen joulua, joten täytyy siirtää treffaaminen toisaalle. :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Vähän niin kuin poikanikin toteaa aina kun tapahtuu jotain, mikä vähän pelästyttää: jos vaikka maitolasi kaatuu vahingossa, niin hän toteaa heti, että ei haittaa! :)

No mutta hei ilmoittele jos liikut täällä päin joskus, olisi hauskaa käydä vaikka kahvilla!

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Juu kyllä mä sinne päin varmasti taas piakkoin tulen :)

honeychile

Ne joulukortit! Mulla on hirveä lapsuuden trauma siitä, kun niitä piti sitten koko perheen voimalla lähettää viime tingassa kaikille tutuille ja tuntemattomille ja pitää hirveitä listoja osoitteista ja ketkä on meille lähettänyt joulukortteja. Ja niiden korttien saaminenkin oli musta vähän ahdistavaa, viimeksi löysin porukoilla siivotessani viimeisiä tavaralaatikoitani siellä kasan vanhoja syntymäpäiväkortteja, jotka olin säästänyt kun en tiennyt saako niitä heittää pois

Joten, en todellakaan lähetä joulukortteja :) 

Elina U.
Lentoaskeleita

Kortit ovat kyllä vähän kinkkisiä tuon säilytettävyyden kannalta ja ymmärrän tosi hyvin tuon, että niitä säilöö kun ei oikein tiedä, saako/kuuluuko niitä heittää pois. Varsinkin, jos on vähänkin sellainen "kaikki ylimääräinen pois vaan"- tyyppi, johon itsekin pyrin, niin entäs sitten ne joulukortit. Kun periaatteessa tykkään korteista tosi paljon. Musta on aivan ihanaa saada kortti ja miettiä vaikka ystävääni, kuinka hän on valikoinut kortin kaupassa (tai tehnyt itse, miten niitä oikein voi muka heittää menemään!), istunut alas ja kirjoittanut sen toivottaakseen hyvää joulua... Sitten valtaa ihan kamala syyllisyys joulun jälkeen, kun ei keksikään mitään paikkaa korteille! Eihän niitä nyt tule koskaan sitten joulun jälkeen uudelleen katseltua. Kaksipiippuinen juttu, vaikeaa! 

kao kao
Kao Kao

Meidän perheellä on leipomo, eli sesonki on kovimmillaan juuri Jouluna. Silti meidän äiti stressaa siitä täydellisestä Joulusta.. Eräs vuosi me pidettiin siskojen kanssa sille puhuttelu, ettei ketään kiinnosta onko keittiönkaapit järjestyksessä jouluna. Meitä kiinnostaa äiti, joka nauttii siitä ettei pariin päivään tarvi tehdä töitä ja saa olla meidän kanssamme.

Yks vuosi se itki sitä, kun kukaan ei jaksanut syödä jouluillallisen jälkeen jälkiruoaksi riisipuuroa ja sekametelisoppaa. Koetettiin sanoa, että äitirakas kun meillä on jo vatsa täynnä ja riisipuuro on täyttävää. Sovittiin sitten, että riisipuuroa syödään tästälähin Joulupäivän aamuna. Näin on tehty ja puuro uppoaa tyhjiin vatsoihin.

Meidän Joulu on siis siistyitynyt noin 20 vuoden aikana epärealistisista odotuksista kivaksi yhdessäoloksi, jossa äiti todellakin voi käydä rauhassa joulusaunassa ja lapset hoitaa sen jouluruoan valmistelun pöytään.

Elä siis stressaa, tälleen lukijana ajattelisin, että teidän jouluun kuuluu perhe, kynttilät, suloinen poika, yhdessäolo ja vauva masussa. Musta se kuulostaa jo niin ihanalta, että ei siihen kukaan mäntysuopaa kaipaa <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Oi miten mahtava tarina, että te siskokset yhteisvoimin nousitte pitämään puhuttelun äidillenne ja nykyään nautitte koko perhe joulusta! <3 Ja kiitos muutenkin aivan ihanista sanoista, muistuttivat itsellenikin kuinka vähän mäntysuopa merkitsee tässä yhtälössä. 

<3

Kommentoi