Kahden lapsen äitinä

Lentoaskeleita

Vauva on nyt kaksi kuukautta. Hän hymyilee hurmaavasti, jokeltelee, on osoittanut viihtyvänsä parhaiten sylissä, mutta suvaitsee viettää aikaa myös leikkimatolla tai sitterissä (jos sitä hytkytetään). Hän ei tykkää tutista tai tuttipullosta ja tahtoo yöllä kehdosta herättyään nukkua loppuyön ihan vieressäni. Pelkäsin vähän salaa odotusaikana, että miten rakkautta voi riittää niin paljon, että sitä osaisi jakaa useammalle lapselle samalla tavoin. En sanonut koskaan ääneen huoltani, että kun rakastan esikoistani niin paljon, niin osaisinko sitten varmasti rakastaa tätä uutta vauvaa yhtä paljon. Sitten kun sain tuon tuimakatseisen kauniin rääpäleen syliini Taysin synnytyssalissa, tajusin että ihan turhaan pelkäsin: ei ole mitään kiintiörakkausmäärää, vaan se rakkaus puskee automaattisesti hullun voimalla esiin ja sitä ilmestyy aina vain lisää.

Viikonloppuna kävin moikkaamassa yläasteen luokkakavereitani kymmenvuotistapaamisessa. Tuntui hassulta sanoa, että olen nykyään kahden lapsen äiti. Kahden lapsen äiti, minä! Sitä en kyllä maininnut, että vähän opettelemista tämä kahdelle äitinä oleminen on ollut. Päivän aikana tuntuu monta kertaa, että kädet ja tunnit loppuvat kesken. Vielä haen toisinaan sitä, kuinka riittää kahdelle, jotka tarvitsevat minua äärettömästi (ja siinä samassa estää kotiamme joutumasta räjähdyksen valtaan, niin ja pitää meidät kaikki kylläisinä ja järjissämme). Viime viikon loppupuolelta lähtien minusta on kuitenkin jo tuntunut, että tästä se lähtee rullaamaan.

Poikamme on ottanut todella hyvin siskonsa vastaan, itseasiassa paremmin kuin uskalsin toivoa. Mustasukkaisuus ei ole näkynyt kiukkuna siskoa kohtaan, mutta muuten kyllä yleisenä tavallista helpompana harmistumisena ja turhautumisena. Kuten kasvatusoppaissa kuulemma neuvotaan, yritän kovasti sanoittaa hänelle hänen tunteitaan ja hakea yhdessä niiden kiukkukohtausten perimmäisiä syitä. “Sua nyt harmittaa, kun ulkona on satanut koko päivän eikä olla päästy ulos eikä päiväunetkaan maistunut, niin olet vaan tosi väsynyt. Se sua taitaa nyt oikeasti harmittaa eikä se, että en tehnyt spaghettia ruuaksi”. Välillä taas tekisi hyvää, että joku sanoittaisi niitä omia tunteitani ja selittäisi minulle, että “Sua nyt riepoo ja pahasti, kun yritit tunnin nukuttaa lasta päiväunille tyytymätön vauva sylissä, eikä sulla ole ollut tänään sekunninkaan omaa hetkeä ja olet haaveillut kahvikupillisesta aamusta asti vaikka kello tulee jo kolme, siksi pinnasi on kireällä. Et ole tulossa hulluksi tai mitään”.

Vauva-aika on ollut sekä rankempaa että helpompaa kuin esikoisen kanssa. Rankempaa siinä mielessä, että silloin kun jompi kumpi nukkuu, niin sitä ei silloin niin vain nukutakaan itse, syödä, lueta kirjaa tai siivota. Sillä hommat jatkuvat silloin sitten sen toisen kanssa, mikä on toki kivaakin sen kannalta, että tällöin voi antaa ekstrahuomiota toiselle. Tämä aiheuttaa pyykkivuoria, väsymystä ja näitä kello kolmen kahvittomuuksia. Mutta siinä mielessä tämä on paljon helpompaa, kun kaikki vauvan hoitamiseen liittyvät jutut ovat jo niin tuttuja ja olen huomattavasti rennompi kuin esikoisen vauva-aikana. Kaikesta hektisyydestä huolimatta elämä nelihenkisenä perheenä on startannut hyvin luontevasti. On alkanut tuntua, että kyllä me handlaamme tämän, eikä se oikeastaan haittaa mitään että täällä on nyt vähän tavallista sotkuisempaa ja asiat hoituvat hiukan hitaammin. Ja niinä harvinaisina lyhyinä hetkinä kun ne molemmat nukkuvat, niin äkkiä tiskit koneeseen ja kahvi tippumaan.

 

Tähän loppuun vielä haluan nostaa hattuni korkeuksiin useamman lapsen äideille ja isille. Paljastakaahan salaisuutenne: miten ihmeessä te teette sen? 

Kommentit

Anjuska
Ripaus elämäämme

Hienostihan tuo sulta on sujunut kahden lapsen äitinä olo! :) Se tietenkin vaatii itseltä hieman enemmän taiteilua jos isommalla lapsella onkin vähän huonompi päivä ja vauvakin on sylituulella mutta kyllä meiltä mammoilta multitaskaaminen onnistuu! Siinähän on vain mielikuvitus rajana kuinka saa hommat hoidettua ilman suurempia konflikteja! ;) 

Mutta niin, kahden lapsen äitinä itse olen tuudittautunut tapaan: asiat kulkee eteenpäin omalla painollaan, eritoten rennolla meinigillä. Lapset ovat aina etusijalla ja kun tilanne antaa periksi, ottaa vaikka sen teekupposen ja nauttii itse siitä hetkestä kun nuo kaksi seurustelevat leikkimatolla. Mutta multitaskaaminen tosiaan kunniaan! :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Tsih, mielikuvitus rajanapa tosiaan, täällä on kyllä välillä sellaisia viritelmiä että oksat pois! :D (kuten eilisestä instagramistanikin voi päätellä... :D ). Ja kiitos. Vertaistuki on myös ollut kullanarvoista. <3

Kristaliina
Puutalobaby

Munkin korvaan kuulostaa sujuvan hurjan hyvin - hienoa! Hihitys tuolle omien tunteiden sanoitukselle - sitä kyllä tosiaan tarvitsisi aikuisenakin :)

Mulla on itse asiassa just luonnoksissa tulossa tälle päivällä tai huomiselle vähän vastaava kirjoitus, mutta ikään kuin tasan vuotta myöhemmin :) Ja voin sanoa, että mukavammaksi se vaan muuttuu! Näin "vuotta myöhemmin" nuo jo oikeasti ovat tuollaiset yhteenkasvaneet leikkikaverukset <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Hih, kiitos! :) Välillä sujuu, välillä täällä taas on jonkinasteinen kaaos päällä. :D Mutta tärkeintä kai on, että kaikki olisivat suht tyytyväisiä, eikös silloin pienet kompromissit olekin sallittuja (eli yleensä sen kodin siisteyden kustannuksella). Oon halunnut jo viikon lukea tuon sun postauksen ja NYT juuri molemmat nukkuvat ja mulla on kahvia, eli ei kun lukemaan! 

Papris
Odotusta ja opiskelua

Tutulta kuulostaa. :) Mut on totisesti yllättänyt se, miten hitaasti asioita saa tehtyä kahden lapsen kanssa. Ollaan tässä parin kuukauden aikana ehkä kerran tai kaks ehditty aamupäivällä puistoon ennen isomman ruoka-aikaa, vaikka herätäänkin aina seittemältä. :D Aamulla on sata juttua tehtävänä ja yhtäkkiä onkin kolme tuntia hurahtanut!

Myös toi rakkausjuttu on vaan niin hämmentävää. Mietiskelin noita samoja juttuja etukäteen ja itse olin vielä synnärilläkin peikkopoika sylissä aika hämilläni. Mutta tyyppi on ihan valloittava ja on jotenkin hauskaa, että on mun silmiin ihan erinäköinen kun veljensä pienenä, ja myös temperamentiltaan rauhallisempi. On saanut tutustua ja rakastua ihan uudenlaiseen tyyppiin. :) 

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi kuulostaa myös niin niin tutuilta nuo uloslähtemisen haasteet! Tänään mekin herättiin seiskalta ja sitten seuraavaksi katsoinkin kelloa kymmeneltä- yhä yöpaidassa. :D Onneksi on kesä (vaikka tällainen outo talvikesä onkin) eikä tarvitse pukea niin paljon ulos lähtiessä. Jos pitäisi laittaa villahaalarit, villasukat, sormikkaat, toppahanskat, kaulurit, pipot, haalarit ja kengät kaikille, niin me ei päästäisi ikinä ikinä ulos. Ihan superkiva lukea teidän muidenkin kokemuksia. 

Vau mikä vauva!

Ei hitsi, mulla on ollut jo useemman päivän luonnostelun alla kirjotus, jossa on aika monta samaa ajatusta ja joka on kulkenut otsikolla "Kahden lapsen äiti" :D kauhee copycat iskee siis kohta :D (kunhan ehdin oikeesti joskus kirjottaa sen loppuun...)

Elina U.
Lentoaskeleita

Jes, nyt painun lukemaan myös sun postauksen! Mullakin oli kauhea otsikkokriisi, kun muistelin jonkun juuri kirjoittaneen "Äitinä kahdelle" ja sitten pyörittelin myös tuota "Kahden lapsen äitiä". :D Hei ja treffattaisko joku päivä muksujen kanssa jomman kumman luona tai keskustassa? :) 

Vau mikä vauva!

Treffataan! Tai en mä varmaan mihinkään keskustaan vielä uskalla lähtee molempien kanssa :D mut muuten kyllä voidaan ajella suuntaan tai toiseen. Laitetaan vaikka fb-viestiä tarkemmin :)

kirsikkainen

Tuosta noin 8 kk eteenpäin : oon oppinut keittään esim. sen tarvitsemani kahvin heti aamusta huolimatta kaksikon yrityksistä pistää kotimme matalaksi sillä välin. Eivät ole vielä (ihan) onnistuneet ;)

Elina U.
Lentoaskeleita

Otin neuvostasi vaarin ja olen laittanut kahvin tippumaan HETI kun tullaan aamulla yläkertaan! Kukaan ei yleensä ehdi torpedoimaan tätä aietta, vaikka sen kahvin sitten hörppisinkin kylmänä. :D

kirsikkainen

Pitäs pyytää kirjaamaan jo ihan johonkin synnytyssairaalasta saatavaan oppaaseen: Mikäli äiti on kahvin tarpeessa, on vauva ignoorattava kahvinkeiton ajaksi. Olis tälläkin äidillä ollut monta onnistuneempaa päivää kuukautta  ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.