Käytännön vinkkejä Yhdysvaltoihin muuttaville

Lentoaskeleita

Olen saanut jonkin verran sähköpostiviestejä, joissa minulta pyydetään vinkkejä Yhdysvaltoihin muuttaville. Tuleehan näistä ihan imarreltu olo, että joku on ajatellut ottaa yhteyttä juuri minuun ja ajatellut, että minä tiedän jotain näistä asioista. Autan mielelläni selventämään käytännön juttuja minkä pystyn, mutta samalla kuitenkin muistutan, että oikeastaan minäkin olen vielä aika untuvikko täällä. Muistan, kuinka viime loka/marraskuussa itse kirjoittelin ahkerasti "paikalliskontaktieni" kanssa ja heidän vinkkinsä osoittautuivat kullanarvoisiksi heti ensimmäisinä viikkoina. Viisumiviidakosta en osaa sanoa mitään, sillä kaikki tulevat tänne niin erilaisin suunnitelmin (vaikka syy on kaikilla sama: joko työ tai rakkaus). Vasta täällä olen myös ymmärtänyt, kuinka järjettömän iso maa tämä on. Joka osavaltiossa on omat lakinsa ja käytäntönsä ja kulttuurierot maan eri puolilla voivat olla yhtä radikaalit kuin vaikka matkatessa Suomesta Espanjaan. Niinpä osaan kertoa vain etelästä. 

Muutaman jutun kirjoitan kuitenkin jokaiseen sähköpostiin ja tässä ne nyt tulevat:

- Ensimmäinen viikko voi olla todella raskas, älä pelästy. 

- Jos sinulla on paikallinen kontakti, joka voisi ehkä jopa etukäteen hommata sinulle edes väliaikaisen puhelimen, jossa on netti ja navigaattori, säästyt monilta pähkäilyiltä. Heti ensimmäisenä päivänä meidän piti alkaa kartoittamaan paikallisia lääkäriasemia saadaksemme tyttäremme lääkäriin, mutta milläs sitä sitten kartoittettiinkaan, kun ei ollut vielä nettiä. Ilman navigaattoria on mahdotonta löytää mihinkään, melkeinpä edes ostamaan sitä navigaattoria. Amerikkalaiset sim-kortit eivät toimi suomalaisissa kännyköissä! 

- Jos sinulla on asunto valmiina, on ihan lottovoitto, jos joku voisi käydä laittamassa jääkaappiin ihan vähän jotain ruokaa jo etukäteen. Ainakin vettä. 

- "Mitä mukaan?"-kysymykseen minulla on aina yksi ja sama vastaus, sillä täältä saa kaikkea: omat petivaatteet, peitot ja pussilakanat. Amerikassa nukutaan sellaisen viltti/irtolakanasysteemin kanssa, mistä ainakaan itse en niin välitä. Pussilakanoita on todella vaikeaa löytää mistään muualta kuin Ikeasta ainakin omien etsintöjeni perusteella. Tietysti on kivaa tuoda vaikka jotain Iittalaa, Marimekkoa tai mikä kellekin tuo koti-Suomen mieleen. (Kun aikaa menee vähän aikaa ja asetut, niin Ikeasta saa sitten niiden pussilakanoiden lisäksi mm. noitapillejä ja silliä)

- Kahvin ystäville: pari kahvipakettia on hyvä laittaa matkalaukkuun, sillä oman paikallisen suosikkikahvin löytämisessä voi mennä hetki.

- Jos pystyt aloittamaan vakuutusselvittelyn jo Suomessa, aloita. On hyvä tietää jo etukäteen edes yksi lääkäriasema, johon voit mennä, jos jostain syystä lääkäriin täytyykin päästä heti. 

- Lähes kaikissa tiskialtaissa on jätemylly. Se näyttää ihan tavalliselta viemäriltä ja menee päälle seinästä valokatkaisijan näköisestä napista. Älä ikinä tunge kättäsi "viemäriin", kuten minä tein. Onneksi en ajatellut laittaa samalla "valoja" päälle keittiöön. 

- Jos tarvitset jotain, etsi lähin Target. Sieltä saa kaikkea ruuasta (tosin valikoima on varsinaisia ruokakauppoja suppeampi) vaippoihin, shampooseen, kodinkoneisiin, leluihin ja ties mihin. Esimerkiksi sen navigaattorin. Wallmart on aika karu paikka, itse välttelen sitä. 

- Sellaisia Citymarket/Prisma-tyylisiä ruokakauppoja ei ole. Lähimpänä vastaavia ovat ehkä Publix (edullisin näistä), Whole Foods, Harris'n Teeter ja Earth Fair. Myöhemmin kannattaa liittyä esimerkiksi Costcoon, jos sattuu olemaan isompi perhe tai haluaa käydä vain harvoin kaupassa. 

- Laukussa on aina kätevää olla yksittäisiä dollarin seteleitä esimerkiksi tippitilanteita tai kodittomia varten. (Tippiprosentti on kaksikymmentä, pikaruokaloissa tai kaupoissa ei tipata)

- Auto on pakollinen, ellet satu asumaan suurkaupungin keskustassa. 

- Liity esimerkiksi paikalliseen Facebook- tai meetup.com-ryhmään. 

- Perusvarovaisuutta täytyy vähän lisätä, kannattaa esimerkiksi lukita auton ovet parkkipaikalla heti autoon istahtaessa ja kaivaa ne avaimet esiin jo kaupan sisällä.

 

Siinä oikeastaan ne yleispätevimmät neuvot, jotka osaan sanoa. Minulle saa kyllä ehdottomasti jatkossakin laittaa sähköpostia aina jos siltä tuntuu, mutta ajattelin koota tähän ne omat yleisimmät vinkkini. Ja hei muut tänne muuttaneet, olisi ihan mahtavaa, jos osaisitte vielä täydentää listaani jakamalla omia kokemuksianne!

Ajattelen niin lämmöllä minuun yhteyttä ottaneiden edessä olevia mielettömiä seikkailuja. <3 Good luck for everything.

 

Charleston, SC 

Lue täältä, millaisia kulttuurieroja huomasin heti alussa. Täällä myöhemmät 3+1 asiaa, joiden huomasin amerikkalaistuneen itsessäni.

Täältä löydät lisää juttua ruokakaupoista. 

Täällä kirjoitin siitä, kuinka tutustuin paikalliseen mamaporukkaani. 

Täällä kertomus ajokorttihässäkästä. 

 

Seuraatko jo? FACEBOOK / INSTAGRAM */ LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

*Instagramin-tarinat osio päivittyy ahkerimmin! Olen koukussa.

Kommentit

Merenwen
Destination Maryland

Mitähän tänne laittaisi kun tänne (tai ylipäänsä toiseen maahan) muutto on niin iso juttu ja varmaan tässä kohtaa on jo unohtunut paljon asioita mitkä tulisi mieleen mainita tänne muuttaville, mutta mihin itse on jo tottunut eikä asiaa enää niin mieti. 

- Se kuuluisa kulttuurishokki. Se joko iskee lujaa tai sitten ei. Se voi iskeä samantien ekoilla viikoilla tai se voi iskeä vaikka kuukausienkin päästä. Joillekin minkäänlaista shokkia ei tule lainkaan. Yleensä tämä iskee niihin, jotka muuttavat ihan täysin erilaiseen paikkaan, jossa eivät ole koskaan käyneet tai ovat käyneet vain turistina, jolloin asiat näkee ihan eri näkökulmasta kun täällä asuessa. Itse muutin osavaltioon, kaupunkiin ja taloon, jossa olin jo aiemmin viettänyt aikaa kuukausia. Kaikki ei siis ollut järkyttävän uutta. Eroja muuttoreagointiin tuo myös se, että muuttaako tänne yksin, suomalaisen puolison (ja mahdollisesti perheen) kanssa vaiko muuttaako tänne kuten minä eli amerikkalaisen puolison (silloisen fiancen) luokse. Yksin on varmasti rankinta kun kaikki on itselle uutta eikä ole keltä kysyä neuvoa. Suomalainen puoliso tuo lohtua siten, että heillekin tämä on uutta ja olette ns.samalla viivalla kaiken kanssa. Amerikkalainen puoliso auttaa asiaa siten, että hänelle kaikki ei ole uutta. Amerikkalainen puoliso tosin ei voi täysin ymmärtää omia tuntemuksiasi koko maailmasi muuttumisesta päälaelleen, mutta osaa olla silti isona tukena kaikessa. 

- Ylipäänsä tänne muutto ei ole helppoa. Jo siihen luvan saanti vie voimia, aikaa, paperia ja julmetusti kärsivällisyyttä. Riippumatta siitä mitä kautta ja minkä vuoksi tänne muuttaa, on se aina prosessin takana, jolla ei yleensä ole minkäänlaista aikarajaTAKUUTA, että koska mitään tapahtuu. Monet asiat saa toistaa useaan otteeseen ja samat paperit menevät miljoonaan paikkaan ja kun yhdestä vaiheesta pääsee läpi, voit olla varma, että samat asiat ja paperit saat kopioida ja toistaa toiseen paikkaan uudestaan, koska mitäänhän tietoja yms.ei varmasti jaeta eteenpäin vaan aina saat aloittaa alusta. Jos koskaan on luullut, että tuosta vain hyppää lentokoneeseen ja lähtee vähän katselemaan maailmaa Amerikan suuntaan, karisee ne luulot hyvin äkkiä koko prosessin keskellä. Eli extempore tänne ei muuteta vaikka moni niin luuleekin. 

- Kun on tänne asti päässyt, niin edessä on paikka, jossa asiat hoidetaan hyvin eri tavalla (monesti paljon vanhanaikaisemmin kuin Suomessa) ja yhä edelleen saat niitä samoja asioita ja papereita toistella joka suuntaan ja todistella, että ihan oikeasti muutit tänne ja olet ihan oikeasti tänne jäämässä asumaan (pysyvästi tai vaikkapa vuodeksi). Monet lafkat eivät tiedä viisumimalleista sun muista yhtikäs mitään. 

- Ihan jo päivittäiset asiat ovat hyvin erilaisia. Monet asiat saa ns.uudelleen opetella. Ja siinä koti-ikävän ja stressin keskellä huomaa pian ärsyyntyvän "vääränlaisista" ovinupeista, "väärään" suuntaan avautuvista ovista, paikallisista kolikoista (joita en vieläkään osaa ja välttelen käyttämästä...), 12h kellonajoista yms. mitä ei myöhemmin enää edes ajattele.

- Itselleni englanninkieli ei koskaan ole ollut ongelma, mutta kaikki eivät ole samanlaisia ja samalla osaamistasolla. Suomessa olin ihan samanlainen kuin monetkin suomalaiset. Kun turisti tuli englanniksi kysymään jotain kadulla tai vaikka töissä piti yhtäkkiä puhua englantia, oli se kamalan kriisin aihe. Koska oma englanti oli muka huonoa :D Täällä samaa ongelmaa ei ole ollut kun ei täällä suomenkielellä mitään tee :D Paitsi siis muiden suomalaisten kanssa. Nykyään harvemmin suomea lipsahtelee suusta. Mieheni kommentoisi tähän, että aksenttini tulee ainoastaan esiin kun olen vihainen :D Ja myös silloin kun juttelen Skypessa suomeksi ja puhun miehelle samaan aikaan englanniksi.

- Tutut Suomi-asiat kuten ne mitä tuo mukanaan tai vaikkapa Suomi-kuvien tuijottelu tai mitä nyt voikaan olla, tuovat lohtua ikävään, erityisesti alkuaikoina, mutta niihin ei kannata hautautua. Hyvin äkkiä huomaa pitävänsä kiinni Suomesta, mistä muutti pois ja välttelee kotiutumista uuteen maahan. Sama neuvo pätee yhtälailla tänne väliaikaisesti muuttaville kuin pysyvästi muuttaville. Kun muuttaa muualle väliaikaisesti jää paljosta paitsi jos jää vellomaan koti-ikävässä. Toisesta maasta kannattaa ottaa kaikki irti, koska kyse voi olla tai on kerran elämässä-kokemuksesta. Väliaikaisesti muuttavat voivat myös lohduttautua sillä, että pian tulee se päivä kun on edessä muutto toiseen suuntaan (mikä toki muuttuu ikäväksi asiaksi kun on tänne kotiutunut). Pysyvästi muuttavia ei auta ikävässä vellominen. Toki siinä "voi" pidempään velloa kun sitä aikaa kotiutumiselle on enemmän, mutta kun tänne on muuttanut, niin jossain kohtaa täytyy kuitenkin kotiutua ja mitä nopeammin se tapahtuu, sitä paremmalta alkaa tuntua.

- Kun muuttaa pysyvästi, sitä tulee aina olemaan kahden maan kansalainen (oli sitä virallisesti tai ei). Toki jotkut haluavat amerikkalaistua täysin, joillekin niin vain käy. Riippuu ihan siitä mitä tai ketkä Suomeen on jättänyt muuttaessaan. Itse en ole koskaan vihannut asua Suomessa eikä sieltä ollut mikään kiire pois. Se vaan kun rakkaus vei muualle :) Suomeen jäi pieni mutta rakas perhe sekä rakkaat kaverit. Ja Suomea rakastan edelleen. Omista lapsista tulee tietysti suomalais-amerikkalaisia ja haluan heidän oppivan puhumaan myös suomea ja tuntemaan toisen kotimaansa ja tietenkin mun puolen suvun. Lapsia ei siis vielä ole, mutta joku päivä :) Käytän itse kumpaakin kieltä päivittäin. En ehkä PUHU suomea kuin Skypessa, mutta luen suomalaisia uutissivuja päivittäin, olen Facebookissa, kuuntelen suomenkielistä musiikkia, kirjoitan ja luen suomea... 

- Siihen kun on seuraavan kerran Suomessa, voi mennä pitkä aika. On varsin yksilöllistä miten pian pääsee taas Suomeen tai miten usein siellä pääsee käymään. Kun on tänne muuttanut, niin koti-Suomessa ei pääse käymään ennen kun on Green Card. Tietysti väliaikaisesti täällä asuvilla on hieman eri asia, he kun eivät saa Green Cardia kun eivät ole jäämässä eli siihen en osaa vastata miten asia heidän kohdallaan hoituu. Advance Parole voi antaa luvan kotimaassa käyntiin ennen GC:n saapumista, mutta ilmaista sekään ei ole eikä ole takuuta, että sitä saa. AP on lähinnä hätätilanteita varten kuten esimerkiksi kun on läheisen hautajaisista kysymys. Ja hautajaisiin tietenkään ei kukaan halua lähteä, mutta AP:lla on siihen mahdollisuus. Täällä ei myöskään saa töistä lomia samaan tapaan kuin Suomessa ja matkustus on näin kaukaa tietenkin kallista eikä senkään takia kauheasti kannata lähteä vain viikoksi reissuun. Itsellä on ihan kohta 2 vuotta tänne muutosta enkä ole muuttoni jälkeen nähnyt ketään livenä. En perhettä enkä kavereita. Tuskin ensi vuonnakaan päästään Suomeen, mutta jos saisin edes vanhempani tähän suuntaan. Meillä kun ei ole vielä omaa kotia niin ei ole paikkaa missä vierailijat voisivat yöpyä. Eli omassa tilanteessani ollaan jumissa kumpaankin suuntaan. 

- Tästä alkaa nyt tulla jo hirveän pitkä juttu :D Yhden neuvon voin vielä heittää. Itselläni ei ole tästä henkilökohtaista kokemusta, mutta vinkkinä niille, joiden perheenjäsen, tuttu tai kaveri on muuttamassa ulkomaille, älkää tehkö muutosta entistä vaikeampaa. On ymmärrettävää, että kaikille tulee ikävä, mutta meistä kaikki haluaisivat best of both worlds mutta kahdessa maassa yhtäaikaa asuminen ei vain ole mahdollista. Olen kuullut monilta heidän saamiaan kommentteja, jotka ovat tehneet lähdöstä vaikeampaa kun ihmiset ilmaisevat omaa ikäväänsä. Ikävä saa tulla ja tuleekin enkä sano, että sitä pitäisi piilotella, mutta kuten esimerkiksi äitini sanoi, totta kai heillä on ikävä omaa tytärtään, mutta mun elämä on nyt täällä. Mieluummin he haluavat, että mulla on täällä kaikki hyvin ja on rakastava aviomies, saan tehdä niitä töitä mistä olen jo lapsena haaveillut ja saan rakentaa omaa elämää ja perhettä tänne, kun että istuisin koti-Suomessa yksin masentuneena.

Elina U.
Lentoaskeleita

Hirveän iso kiitos kommentistasi Merenwen! <3 Luin tätä nyökytellen ja oli todella mielenkiintoista saada myös toinen näkökulma tekstiin. Erityisesti tuota haluan itsekin korostaa, että tänne muuttaminen ei ole helppoa. Ei väliaikaisesti eikä pysyvästi. Mekin jännitetiin viisumeiden läpimenoa niin kauan, että lennot tänne taisivat olla jo ihan kahden viikon päässä. Todella stressaava prosessi, vaikka meillä se meni kuitenkin vielä "helpoimman" kautta, eli en voi kuvitellakaan kuinka suuresta stressistä on kyse jos tähän hommaan lähtee yhtään enemmän "omillaan". Me olemme L1- ja L2-viisumeilla, joten emme joutuneet stressaamaan maahantulomuodollisuuksiakaan tuossa Suomen reissumme aikaan. Voin kuvitella, kuinka ne ovat varmasti ihan oma lukunsa, huoh. Ja asioiden hoitaminen, ajokortit ja muut, voi terve. ;)

Mulla oli ihan hirveä kulttuurishokki, mutta siitä riittäisi varmasti juttua ihan omaksi postauksekseen asti. 

Merenwen
Destination Maryland

Tää aihehan on sinänsä loputon kun on niin monta erilaista kokemusta ja tilannetta tänne muuttaessa ja ihan erilainen maa ja elämänmuutos on iso :D Tuli nyt kuitenkin sentään tollanen heh, pieni kommentti laitettua xD

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.