Kesäjuttuja

Lentoaskeleita

Kesällä minä aion kutsua ystäviä grillaamaan takapihallemme, aina vaan pienenkin tilaisuuden tullen. Eräänä päivänä tällä viikolla koin taas ohuen haikeaa fiilistä työnnellessäni lastenvaunuja kotiin päin vietettyäni päivän kaupungilla. Taas podin kaupunki-ikävääni. Olen kuitenkin alkanut katsella tätä uneliasta 80-lukulaista rivitalolähiötä uudenlaisella hellyydellä. Olen alkanut fiilistellä vastaleikatun nurmikon tuoksua, pihoilta kuuluvaa koirien haukkumista, asfaltiin pinkeillä liiduilla piirrettyjä ukkoja ja vastaan tulevia pyöräilemään opettelevia lapsia. Talvella täällä on välillä jopa ahdistavan pysähtynyttä, mutta näin kesällä täällä on ehdottomasti oma viehätyksensä, siinä hidastempoisen kauniissa elämänrytmissä. Jokaisessa asuinpaikassa on omat vahvuutensa ja minä aion ottaa kaiken irti mahdollisuudesta kattaa ruuat takapihan pöydälle, kastella onnellisena tomaattejani ja chilejäni ja ihailla maasta puskevia pionin versoja, jotka anoppi sinne laittoi kasvamaan. Siirrän aamiaiskamat parvekkeelle aurinkoisina päivinä ja tepastelen ihan pokkana crocseissa. Ja jos alkaa ahdistaa, niin sitten vaan matkaan kaupunkiin, niin yksinkertaistahan se on. Vaikka kotimme ei kovin suuri olekaan, niin tänne mahtuu hyvin vieraita, mikä on minulle yksi kodin tärkeimpiä asioita. Niin asioihin tulee järkeä. Täytyypä pitää jääkaapissa pullo jotain hyvää viiniä yllätysillanistuskeluja varten.

Aion olla kiltti tuolle pienelle takapihanpläntillemme ja muistaa kastella ruukkujen multaa tarvittaessa. Niin ja otan parvekkeen projektikseni!

Tänä kesänä aion olla merellä. Tästä muistuikin mieleeni, että lapsille pitää hankkia omat pelastusliivit. 

Haluan käydä kuuntelemassa jotain lempparibändeistäni. Pojalleni olen luvannut, että me mennään kuuntelemaan Robinia heti kun bongaan jostain lähistöltä hänen keikkansa, sillä meillä asuu todellinen pieni Robin-fani!

Sen ihmeellisempiä suunnitelmia en muista kesistä poiketen tällä kertaa tee, sillä tässä mennään noiden kahden pienen ehdoilla. Yhden vähän isomman, joka ei malta odottaa pääsevänsä Muumimaailmaan ja Särkänniemeen ja toisen, joka on vielä melko tyytyväinen saadessaan olla lähinnä sylissä ja tissillä. Silti toivon, että kesällä olisi takataskussaan yllätyksiä, vaikkapa muutama extempore terassikierros tai treffi-iltoja mieheni kanssa.

 

 

Kommentit

Merenwen
Destination Maryland

Itse kasvoin 70-luvun rivitaloalueella ja en voisi keksiä lapsen näkökulmasta parempaa paikkaa kasvaa :) "Lapsen näkökulmasta" eli ajatellen millaista se oli silloin. Asuttiin ns. neljän rivistön rivitaloalueella, yhden rivin päätyasunnossa eli meillä oli ehkä tavallaan "eniten tilaa" vaikka pääty olikin yleisesti kaikkien käytössä mutta eipä siellä muita näkynyt kuin silloin kun toivat pyykkiä kuivumaan telineeseen tai kun talvella lumet kolattiin rivin päätyyn. Muutoin se oli lähinnä meidän lasten (koko alueen lasten, lähellä kun oli kerrostalo sekä omakotitaloja) käytössä :) Muutettiin sinne nimeomaan kun me lapset oltiin pieniä kun vanhemmat halus meidät mieluummin siinä pikkukunnassa (nykyään kaupunki jo) kasvattaa kuin keskellä kaupunkia ja täytyy kiittää valinnasta :). Toki pidemmän päälle äiti valitteli kun työmatkaan meni turhan paljon aikaa (jos pääsi puoli 4 töistä niin oli bussilla viiden aikaan kotona, iskällä oli lyhyempi työmatka autolla) ja olihan siellä toki hiljaista (=rauhallista) jos vertaa kaupunkiin, mutta erinomainen paikka silti :) Vanhemmat muuttivat lähemmäs kaupunkia (siltikin rivitaloalueelle) vuosi sen jälkeen kun itse muutin pois kotoa ja entiseen kotiin muutti pariskunta, joilla oli tasan samanikäiset lapset kun minkäikäisinä me sinne muutettiin ja oli ihana antaa vanha koti ns. seuraavalle "sukupolvelle" nautittavaksi :)

Niin, ja Tampereelta oon :) Alunperin ja muutettiin Ylöjärvelle kun oltiin pieniä ja sittemmin muutin itse Tampereelle ja vanhemmat asuu siellä edelleen. Itse asun hivenen kauempana...täällä Amerikassa :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Vitsit kuinka lämmin fiilis tänne välittyy kertomuksesi kautta lapsuutesi asuinalueesta! :) Ihan voin aistia tuon alueen tunnelman, sillä aika vahvasti tulee myös omat lapsuuteni kulmat mieleen (vaikka itse olen länsirannikon tyttöjä Raumalta, niin nämä letkeän rauhalliset lapsiperhelähiöt ovat varmaan hyvin samankaltaisia joka puolella). Se mistä eniten täällä tykkäänkin on ehdottomasti se tila, jonka lapset täällä saavat: on pieni piha, puistoja ja metsiä ja leikkikavereita ihan jo tuossa seinän takana. 

Ihanaa kesää sinne Ameriikan maalle! :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.