Keskikesän juhlijat

Lentoaskeleita

En ole koskaan tainnut olla sellaista kunnon mökkeilijätyyppiä, vaikka minusta joskus onkin aivan ihanaa vetäytyä mökkimaisemiin. Liian mukavuudenhaluinen, enemmän veneilyihmisiä, oma mökki saattaisi tuntua työmaalta ja niin edelleen. Muutaman kerran kesässä, rantasaunassa sellaisissa leudoissa öissä minä kuitenkin pääsen hommasta jyvälle ja saan kiinni siitä tunteesta, mikä taitaa olla mökkeilyn viehätyksen salaisuus. Juuri sellaisen olon koin viikonloppuna, kun istuimme iltamyöhällä mieheni kanssa vanhan puusaunan lauteilla. Tiedättekö, sellaista vuosikymmeniä samanlaisena säilyvää Suomi-postikorttikamaa: huurteeseen vetäytyvä ikkuna, ulkoa kajastava keltaisen lampun valo, hikeä iholla, puiden rätinä kiukaassa, märkiä jalanjälkiä laiturilla ja sumua tyynen järven yllä. En muista milloin oloni olisi ollut viimeksi niin täydellisen rentoutunut, eli kiitos tuosta hetkestä lastenhoitotiimi Mami&Kälylle. <3

Vietimme juhannusta mieheni sukumökillä. Alkuun vähän jännitti, että minkähänlainen härdelli saadaan aikaan kun menossa pyörii kolme pikkulasta, yksi sylivauva, neljä koiraa, pari teini-ikäistä ja kahdeksan aikuista säätiedotuksen luvatessa pelkkiä vesipisaroita lokaatiomme ylle. Kuvittelin jo mielessäni lasten kierrosluvut sateen piirittämässä mökissä ilman tekemistä, että mihinköhän nakerot mahtavat sen energiansa sitten suunnata. Jännitykseni osoittautui onneksi turhaksi, sillä ensinnäkään sade ei haitannut saunomista ja paljussa lillumista, ja toiseksi mukaan pakatut lelut, dvd:t ja pelit hoitivat hommansa. Säätiedotukset eivät myöskään olleet aivan oikeassa ennustuksissaan ja saatiin viettää yllättävän paljon aikaa myös ulkona.

Illalla pienimmät istuivatkin rivissä sohvalla silmät lumpsuen, sormet sipsissä ja piiretyt iPadissa. Katsellessani niitä paljussa polskutelleita villasukkajalkaisia tyyppejä tajusin, että vau, kuka ties nämä alkavat olla niitä heidän ensimmäisiä lapsuusmuistojaan. Ehkä aikuisiällä mieleen palaa joskus välähdys siitä, kuinka joskus lapsena oltiin kaikki mökillä, nukuttiin aitoissa, laitettiin rosvopaisti maahan ja kuinka paljon naurettiinkaan kun saatiin läiskiä aikuisia saunavihdalla niin että koivunlehdet vaan lentelivät. 

Kommentit

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Ihanan kuuloista tunnelmaa! Mua niin harmittaa, kun kellään läheisellä ei ole mökkiä, johon pääsisi karkaamaan. Omaa en haluaisi "vaivoikseni", mutta ilomielin menisin auttamaan joskus sukulaisen mökkitalkoissa, jos palkaksi saisi toisinaan pari päivää luonnon rauhassa.

Mäkin just juhannuksena mietin, että hitto, tuo muksu alkaa tosiaan olemaan sen ikäinen, että se saattaa muistaa asioita tai välähdyksiä näistä ajoista vielä aikuisenakin. Pitäskin varmaan ihan kirjoittaa blogiin tästä.. :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Kirjoita ihmeessä! Niin jännää miettiä, että mitkäköhän hetket päätyvät muistoihin. Oma ensimmäinen muistovälähdys on juurikin tuosta noin reilu kolmen vuoden iästä, ihan sellainen hassu pieni juttu. Muistan kun mentiin tapaamaan mummuni veljiä ja miten juoksin paljain jaloin nurmikolle pitkän matkan jälkeen kuumasta autosta. 

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Kirjoitinkin, ja munhan piti sutkin haastaa kirjoittamaan omasta ekasta muistosta, mutta unohduit listasta. Sieltähän se jo kuitenkin tuli. :D On se jännä, miten tuollaiset pienet hetket tallentuu muistiin. :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.