Kiasma&Marimekko: Kimpassa 16.5-7.9.2014

Lentoaskeleita

Sain kunnian päästä Kiasman ja Marimekon perjantaina 16.5 aukeavan Kimpassa-näyttelyn ennakkoavajaisiin. Olin todella fiiliksissäni kutsusta, enkä vähiten niistä syistä, että rakastan Marimekkoa ja toiseksi, olen kuluneen vuoden jokaisella Helsingin-reissulla harmitellut ajanpuutetta Kiasma-kierrokselle. Niinpä yhden kävelylenkin, bussimatkan (joiden myötä ymmärsin ensimmäistä kertaa kunnolla, ettei Tampereen keskustaan todella enää livahdetakaan ihan noin vaan ovesta kadulle-tyylillä) ja junareissun jälkeen saavuin Helsinkiin, nappasin MinEnan Thai-ravintolan kautta mukaani ja kopsuttelin Kiasman pihalla vaihdetuissa koroissani tutustumaan Kimpassa-näyttelyyn.

Ihanat MinEna ja Barbamama! <3 Oli taas todella mukavaa päästä moikkaamaan illan aikana muita lilyläisiä.<3

Näyttelyssä kuusitoista Marimekon suunnittelijaa ovat saaneet hyvin vapaat kädet lähteä luomaan jotain täysin omanlaistaan Kiasman näyttelytilaan. En oikein tiennyt alkuun mitä näyttelyltä odottaisin, ehkä jotain Marimekon tekstiilisiä taidonnäytteitä, uusia printtejä tai ehkä kenties jotain huikeaa keramiikkaa? Kuitenkin jo kurkistus Kimpassa-projektin blogiin varmisti, että tässä on nyt kyllä kyseessä jotain aivan uutta, perinteistä irrottautunutta mutta samalla niillä leikittelevää. 

Näyttelyn jokainen teos on aivan omanlaisensa sekä materiaaleiltaan, aiheiltaan että ilmaisultaan. Opintojeni kautta olen tottunut sellaiseen (kirjallisen) teoksen tekijästään irrottamiseen ja teoksen tarkastelemiseen itsenään, mutta minä satun janoamaan myös juurikin niitä tarinoita teosten takana. Ja näitä tarinoitahan Kimpassa-näyttelyn takaa löytyykin. Esimerkiksi Tuula Pöyhösen Kaksivuotinen -räsymattoteoksen taustamatka työväenopiston matonkudontakurssien perimätiedon kautta Kiasman näyttelytilaan kuulostaa jollain tapaa hyvin sympaattiselta. Kaksivuotinen olikin oma lempparini, sillä fanitan räsymattoja ja teoksessa yhdistyy niiden kautta jotain hyvin pehmeää, kotoisaa ja vähän mummolamaista Kiasman valkoiseen ja moderniin tilaan. Tuula Pöyhönen kertoo pitävänsä räsymattoa elämän symbolina, joka näkyy teoksessa erisävyisinä- ja tyylisinä kohtina maton jatkumossa. Maton materiaaleina on käytetty Marimekon tyynynpäällisten leikkuusta syntynyttä jätettä, joka myös tavallaan tuo leikkuujätteelle aivan uudenlaisen muodon ja tarkoituksen.

Näyttely aukeaa huomenna 16.5 ja sitä pääsee ihastelemaan syyskuun seitsemänteen asti!

Share

Kommentoi