Matkanumerot

Lentoaskeleita

Kirjoitan teille taas autosta, tällä kertaa keskeltä Floridan maaseutua. Auton lämpömittari näyttää ulkolämpötilaksi kolmekymmentäkuusi ja siltä se kyllä tuntuukin. Pysähdyimme ränsistyneelle huoltoasemalle tankkaamaan sekä syömään matkan viimeiset jäätelöt ja ilma tuntui paahtavalta varjossakin. Navigaattorin mukaan matkaa on vielä jäljellä 364 mailia, viisi tuntia, neljä ja puoli takana. Olimme valmistautuneet pilkkomaan matkan moneen osaan ja vaikka yöpymään tarvittaessa, mutta takapenkkiläiset tuntuvat väsyttäneet tänään viimeisetkin energianrippeensä St. Peten rannoille. (Vanha sanontahan sen jo sanoo, että silloin pitää ajaa kun takapenkillä luetaan kirjoja ja juodaan mehua.)

 

Jos Road Tripimme tiivistäisi lukuihin, näyttäisi se seuraavalta (huomaa, että olen viettänyt viime vuorokaudet ympäriinsä tuon insinöörini seurassa <3 )

Kolme matkalaukkua. Yksi iso ja kaksi pientä. Päästiin kuin päästiinkin pakkaustavoitteisiimme, mutta yhtään ylimääräistä vaatetta ei kyllä enää olisi ollut.

1268 ajetuttua mailia (2028 kilometria).

Seitsemänkymmentäviisi senttiä, tietullin hinta Floridassa.

Kolme osavaltiota reitillä: Etelä-Carolina, Georgia, Florida.

Kaksisataa kertaa: “kattokaa nyt hei!”. Olisivat kuulemma katsoneet ihan  varmasti muutenkin, mutta olin niin haltioissani kauniista rakennuksista, villipalmuista, rämealueista, Meksikonlahdesta, merietanoista, eksoottisista linnuista ja suloisista sisäpihoista, että en voinut olla hihkumatta. Ja käskemättä muita katsomaan. Useasti, samaa asiaa.

Kolme ukkosta, joista yksi oli ensimmäinen kokemamme oikein kunnon trooppinen myrsky. Rajuja ukkosia ja high wind-varoituksia on ollut ennenkin, mutta ollessamme Charlestonissa osuimme aivan myrskyn silmään. Ulkona puut taipuivat vinoon tuulen alla, hotellihuoneen ikkunasta näytti kuin siihen heitettäisiin jatkuvalla syötöllä saavista vettä, salamat tekivät siksakkia taivaalla ja ukkonen kuulosti siltä kuin se halkaisisi maan.

Kymmennen, uv-indeksi torstaina. Harmittaa aivan älyttömästi, että kuvittelin kolmenkympin suojakertoimen riittävän itselleni (olen käyttänyt sitä nyt noin kuukauden enkä kertaakaan palanut). Onneksi sentään kasvoni suojasin hatulla ja aurinkolaseilla suojakertoimen lisäksi, mutta vitsit että ärsyttää, että päästin näin käymään. Aion levittää itseeni tästä lähtien samoja spf 70 ja 100 kuin lapsiinkin.

15000 askelta mittarin mukaan keskiviikkona St. Augustinessa. Poika jaksoi hienosti mukana kun pääsi seisoskelemaan välillä mukaan ottamallamme seisomalaudalla. Mahtaakohan muuten seisomalaudat olla suomalainen/eurooppalainen juttu, sillä todella moni tuli tiedustelemaan, että mistä olemme ostaneet “sisarusrattaamme”.

Yksi kilo, hiekkan paino pyykkipusseissa. Kohta koittavaa pyykkirumbaa odotellessa.

Kaksi kertaa, kun halusimme syödä hotellilla ja haimme Publixin tiskiltä sushia. Jos muuten reissaatte Usassa, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Publixin sushia: edullista ja todella hyvää, mukaan saa ottaa niin paljon syömäpuikkoja ja soijapusseja kuin tarvitsee (wasabia ja inkivääriä on aina boxeissa mukana).

Sata dollaria, hotellin veloittama lisämaksu St. Pete Beachin huoneesta sisäänkirjautumisen yhteydessä. Kuinka moni kiinnittää huomiota esimerkiksi booking.comin kautta hotelleja varatessaan lauseeseen “hotelli pidättää oikeuden lisämaksuihin"? 

Yhteissummana ikimuistoinen loma. Tuli myös todistettua, että road trip ei ole missään nimessä mahdoton ajatus lastenkaan kanssa! 

 

 

FACEBOOK / INSTAGRAM / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

 

 

(Oikeasti ollaan jo kotona pyykkikasoinemme, mutta halusin julkaista postauksen niin kuin sen reissun päällä kirjoitin)

 

Share

Kommentit

Anjuska
Ripaus elämäämme

Varmasti oli kyllä ikimuistoinen reissu! :) Ja erityistaputukset lapsille, että jaksoivat hienosti matkassa mukana kaikki nuo kilometrit! 

Elina U.
Lentoaskeleita

Niinpä, oltiin mekin aika yllättyneitä kun matka sujui niin kivuttomasti! Taukoja taisimme pitää neljä? Viimeisen tunnin aikana tyttö oli kyllä jo sitä mieltä, että hänelle olisi riittänyt se autossa olo, mutta siinä vaiheessa oli pakko ajaa vain kotiin asti. 

Kommentoi