Neljän seinän sisällä

Lentoaskeleita

Olohuoneessa on legopalikkapelto, pinnasänky täynnä viikkaamista odottavia pyykkejä ja kaksi ihottuman peittämää lasta nukkuvat sängyissään. Ulkona sade kastelee pihaa, asfaltti kiiltää verhojen raosta, sulautuu pimeään ja minä otan kaiken irti tästä hiljaisesta hetkestä. Täällä on meneillään sairaspäivä numero neljä. Tyttö-parkani nappasi meille enterorokon, kun ehti nakertaa dinosauruslelua isoveljen preschool-luokassa ennen kuin huomasinkaan. Ovessa oli lappu varoituksena jylläävistä enteropöpöistä ja arvasin, ettei hanakka käsienpesu välttämättä enää riittäisi meidän porukalle dinomaistiaisten jälkeen. 

Kun sisaruksista toinen sairastaa, merkitsee se sisäleikki/iPad-aikaa myös toiselle. Melkoisen ohjelmatoimiston sainkin laittaa tässä pystyyn, kun isoveli ei millään olisi malttanut jäädä sisälle ja voi vielä itse hyvin. Onneksi haalimme lentoja varten kaiken maailman puuha -ja tarrakirjoja sekä täällä vietetään muutenkin nyt hyvin lautapelipainotteista vaihetta. Piikkisiili, choco-peli, go fish-korttipeli, hedelmätarhapeli ja naapurista lainattu operation-peli (voi tätä nostalgiaa, rakastin kyseistä peliä lapsena ja onhan se vieläkin hauska!) ovat olleet ahkerassa käytössä. Sohvasta on rakennettu majoja ja legoista koottu maailman suurimpia torneja. Ryhmä Hau:n tunnari soi jo korvissa. 

Neljässä päivässä olen muuttunut vähän mökkihöperöksi ja onnistunut sulkemaan mielestäni, että ulkomaailmassa helle ei ole kadonnut, puut kantavat kukkia ja ihmiset pakenevat kuumuutta uima-altaisiin. Nettikauppojen selaaminen syysmielessä on vielä turhan aikaista, taikka sitten vain mieleni käy Suomen vuodenaika-ajassa kohti jo viilentyneen kesän loppua, vaikka täällä päivän vaatteiksi riittäisi bikinit. Olen järjestellyt kuin manian vallassa lasten leluja omiin koreihinsa, keittänyt jättikattilallisen jauhelihakeittoa siltä varalta että itsekin sairastun ja tehnyt lomamatkan ruokakauppaan. Syönyt liikaa suklaata. Ollut sylinä, mitannut särkylääkettä mittaruiskuihin, houkutellut ja lahjonut pieniä potilaita juomaan edes vähän ja istunut yöllä sängyn reunalla silittämässä kuumeisia lapsia. Voi reppanoitani, voisinpa napata koko typerän rokon heiltä pois vaikka itselleni. Näitä aikoja, näitä päiviä, tiedättehän. Kun aika on vähän pysähdyksissä ja on koko ajan valmiustilassa mittailemassa kuumetta ja valmiina ampaisemaan lääkäriin (pienten kuivuminen huolettaa aina niin kovasti).

Laturijohto seilaa UPS:sa edelleen teillä tietämättömillä ja tämä padilta kirjoittelu on vähän sellaista ja tämmöistä, mutta palataan taas pian toivottavasti terveemmissä merkeissä! 

Peskää käsiä ja voikaa terveesti.

<3

Kommentit

Anjuska
Ripaus elämäämme

Voi ei! :( Pikaista paranemista pikkusille! <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos! <3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.