Nolojen tilanteiden nainen

Lentoaskeleita

Lilyssä on viime aikoina paljastettu oikein talkoovoimin mokia- joille olen käkättänyt ihan vedet silmissä. Tilannehuumori on mielestäni sitä parhainta. Minusta kyllä tuntuu, että kerään noloja tilanteita oikein muidenkin puolesta, ihan perus arkipäiväisistä mokatilanteista niihin "jos voisin porautua lattian läpi"- hetkiin. Aloitin mokailu-urani jo ala-asteella, tuolta ajalta yksi mieleenpainuvimmista hetkistäni oli teatraalinen liukuni jäisen alamäen läpi naama edellä lumikasaan ja muuta peruskauraa. Ennen opintojani olin töissä vaatekaupassa, jossa saldoni oli yleensä ainakin moka per päivä: tyyliin vastaan pirteästi puhelimeen toisen myymälän nimellä, toivotin toisinaan hyvää viikonloppua keskiviikkoaamuna tai sanoin vahingossa kiitos hein sijaan "kiittis" tai muuta älytöntä. Kyllä, kiittis. Pari kertaa henkaroin rekillä lojuvan takin ja aloin etsiä takin oikeaa hyllyä, kun takaani kuului tota saisinko mä takkini takaisin. Kerran olin tuuraamassa Ideaparkissa, jossa järjestettiin sinä päivänä jonkinlaiset voimamieskisat. Nuo voimamiehet tulivat liikkeeseemme ja minä tervehdin heitä ja lensin suoraan naamalleni tiskin taakse. Voimamiehiä nauratti kun he tiedustelivat onko neiti kunnossa, ajattelivat varmaan että heidän muskelinsa veivät minulta jalat alta, eheh. Monta kertaa olen joutunut noloon tilanteeseen epäsopivassa tilanteessa esiinpuskevien nauruntyrskähdysten vuoksi, viimeisimpänä ainejärjestömme vuosijuhlassa saamani äänetön nauruhepuli runonlausuntaa kuunnellessamme (tilanteet, joissa ei saisi missään nimessä nauraa, ovat pahimpia ja paniikkitieto siitä, että nyt ei saisi nauraa on aina pahinta minulle).

Kuitenkin ihan tässä viimeisen vuodenkin aikana on tapahtunut pari kiusallista tilannetta, jotka ajattelin tässä jakaa.

1. Ovela lurjus

Tilanne, jossa olisin oikeasti halunnut kaivautua lattian alle tai ainakin nojatuolin sisään: Stockan joulun jälkeiset alennusmyynnit. Olimme koko perheen voimin vaihtamassa mieheni joululahja-collegehousuja, ja miehen painellessa rekkien välissä etsimässä oikeaa kokoa minä yritin pysyä viirouskohtauksen saaneen poikamme perässä. Olin tuolloin raskaana ja minua alkoi heikottaa toppatakissa jättimäisen mahani kanssa pyöriminen, joten parkkeerasin minut ja pojan miestenosaston nojatuolille. "Tästä ei kyllä liikuta mihinkään ennen kuin se isi tulee", ilmoitin pojalle. Poikapa otti oikein ovelan ilmeen, ei puhunut mitään, odotti vain että viereen tuli ihmisiä. Silloin, kovaa ja korkealta: "Äiti pielaisitko sinä? Mikä täällä haisee? Äiti olitko se sinä?".

Mietin, että mitä tässä vastaisin, sillä jos kiellän kovaan ääneen, kuulostaa ihan siltä että yritän peitellä jotain. Niinpä leikin, etten kuullutkaan ja puhelin vaan, että milloinkohan se isi tulee. Poika hiljenee, odottaa että seuraavat ihmiset tulevat kohdalle ja kajauttaa saman uudelleen, toisti tätä leikkiä sitten niin kauan että se isi tuli. Miten alle kolmevuotias voikaan keksiä tuollaista, sillä ikinä ennen hän ei ollut noin sanonut, eikä luulisi että sen ikäisen tilannetaju riittäisi moiseen jekkuun. 

2. Itsensäpaljastelija 

Julki-imetysgate, josta avauduin blogissakin jo aiemmin. Tiivistetysti: olimme pienen vauvan kanssa Mehiläisessä, jonka odotushuoneessa unohdin sulkea imetystopin luukun. Kuljin siis paita auki ja puolet rinnasta paljaana liivinsuojus keskellä töröttäen puoli tuntia lääkäriasemalla. Niin ja viime kesänä huomasin uudesta maksimekostani (mustasta! ei tullut mieleen), vasta kotona kauppareissun jälkeen, että kappas, siitähän näkyy kokonaan läpi, ihan kaikki.

3. Kissanainen

Instagramissa kerroinkin, kuinka lähdin  tiistai-iltana koiran kanssa iltapissalenkille tämän näköisenä:

tajusin asian puolivälissä matkaa, kun vastaantullutta miestä niin hymyilytti ja hän olisi selvästi halunnut lohkaista jotain. Tuijottelin tiiviisti kohti metsää pikaistetun loppulenkin ajan. Vinkki muillekin: jos maalaatte itsenne lapsen pyynnöstä kissaemoksi, niin muistakaa pestä kasvot ennen kuin lähdette kotoa, hankkikaa ainakin peili eteiseen. 

(pahoittelut surkeasta keltaisesta kuvalaadusta, mutta saa tuosta kuitenkin homman nimestä kiinni)

Paljastakaa pliis lisää omia mokianne, näitä on ollut niin hauskaa lukea! :) 

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

Niin ihania! <3

Mä oon muuten kerran joskus aaaaaaikoja sitten lähtenyt sellaisissa (Lilyn kuvissakin näkyneissä) pupunkorvissa roskia viemään - eikä mulla silloin vielä ollut edes lapsia :) Olin vaan jotenkin huvitellut laittamalla ne korvat päähäni ja unohtanut ne siihen. Huomasin vasta, kun naapuri pihalla näytti jotenkin... ...huvittuneen yllättyneeltä.

Elina U.
Lentoaskeleita

Hihii! :D <3 No mutta hei kissanviikset tai pupunkorvat, ainakin muut viihtyy eikä tule otettua vahingossa itseään liian vakavasti. ;D

Torey
Näissä neliöissä

Toi kisuemo oli vaan jotain niim loistavaa! :D

Mä tajusin kerran, että rintsikoista huolimatta, mulla on töissä varmaan valkoisen paidan läpi loistanu nännit koko päivän. :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi ei! :D Kotona oli varmaan juurikin sellainen "jes" olo, ainakin itselläni oli sen mekkonsa kanssa. 

Torey
Näissä neliöissä

Kyllä! Tuli sellanen "millaset liivit ne muka tälläset on?!" :D

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.