Nykyajan (ihanat) sushiäidit

Lentoaskeleita

Ihanaa äitienpäivän iltaa kaikki upeat äidit (tietysti erityisesti omani)!<3 En voi uskoa, että sain juhlia tätä päivää jo viidettä kertaa itse äitinä. Viime viikko tuntui vähän rankalta (poskihampaat x3) ja perjantai-illalla aloin olla jo tahtomattanikin aika kireällä tuulella. Tämä äiten hemmottelupäivä ei olisi voinut tulla parempaan väliin! Niin kertakaikkisen hemmoteltu ja rakastettu olo. 

Ihan muina sushivanhempina kävimme tänään myös lounastamassa. Lasten kanssa! (Emme tosin sushia tällä kertaa) Tein virheen avatessani Facebook-feedissäni pyörineen Iltalehden jutun kommenttiosion. Olette varmaan jo nähneet somessa kyseisen uutisen. Tiivistetysti: juttu kertoo äidin ja lapsen lounasreissusta sushibuffettiin, minkä tarjoilija keskeytti ilmoittamalla, ettei lapsi saa ruokailla itse tai harjoitella puikoilla syömistä. Kommenttiosiossa käytiin jälleen kiivasta "keskustelua" siitä, kuuluuko lapsia ylipäätään viedä ravintoloihin muiden ruokarauhaa pilaamaan. Esimerkiksi eräs neljän lapsen äidiksi itsensä ilmoittanut nainen ihmetteli, eikö niitä lapsia voisi hoitaa kotona. Ravintolaan ehtisi kuulemma myöhemminkin? 

Juuri hetki sitten kirjoitin siitä, kuinka erilainen amerikkalainen lastenkulttuuri onkaan suomalaiseen verrattuna. Jutun jälkeen mietin, olinkohan liian jyrkkä, että ei Suomessa nyt ihan niin niin kielteisesti lapsiin suhtauduta, kuin ehkä annoin tekstissäni ymmärtää. Kuitenkin Iltalehden kommenttipalstalla moni ihan omalla nimellään oli sitä mieltä, että lasten kanssa ei ole soveliasta lähteä ravintolaan muita häiritsemään. Puhumattakaan siitä, että lapsen annettaisiin opetella syömään itse. Ne nykyajan äidit kun kuvittelevat, että heillä on oikeus tehdä kersojensa kanssa mitä vaan. No täällä yksi nykyajan äiti. Äiti, joka todellakin käy ulkona syömässä lastensa kanssa eikä muutenkaan jää kotiin ihmettelemään. Miksi minulla ei olisi siihen oikeutta? 

Hämmästelen kovasti, miksi äkkiä on ilmestynyt "näitä nykyajan sushiäitejä" vastustava porukka.  En voi olla miettimättä, ovatko he samaa porukkaa, joiden mielestä naisten ja erityisesti tuoreiden äitien olisi parasta pysytellä kotona ja joita mm. imetys ällöttää kamalasti. Piilotetaanko yhteiskunnasta näkyviltä häiritsemästä kaikki muut, kuin täysi-ikäiset ihmiset (mielellään vielä terveet)? Häivytetään heidät lounaspöydistä ja katukuvasta koteihinsa tai hoitopaikkoihin? Onneksi ystäväpiirini muodostuu juuri näistä sushiäideistä, jotka matkustavat, käyvät ravintoloissa, museoissa ja erilaisissa tapahtumissa lastensa kanssa. Ja Iltalehden Johnille tiedoksi: he eivät muuten vähääkään syyllisty siitä, että joku argumentoi mersu profiilikuvanaan "Kotona pitää opetella, ei ravintolassa! Tajutkaa äidit tämä!". He ovat upeita ja fiksuja, opettavat lapsensa sanomaan kiitos eivätkä jaksaisi kohauttaa edes olkiaan tuollaisille kommenteille.

Tiedättekö, kun joskus totaalisen epäonnistuneen asiakaspalvelutilanteen jälkeen päässä alkaa pyöriä sellainen "ei ei ei näin" (ainakin jokaisella entisellä asiakaspalvelijalla!) ja sen jälkeen kuin pikakelauksella versio siitä, kuinka tilanteen olisi voinut hoitaa niin eri tavoin ja jättää täysin eri fiiliksen asiakkaille? Kyseisen jutun luettuani mieleeni tuli välittömästi noin kuukauden takainen reissumme aasialaiseen ravintolaan Charlotessa. Porukkaamme kuului neljä aikuista, kaksi neljävuotiasta ja yksivuotias. Heti ensimmäisenä tarjoilija kysyi, haluaisiko lapset opetella syömään puikoilla. Hän toi pojille harjoituspuikot ja kädestä pitäien näytti, kuinka puikoilla syödään. Lasten ilmeet olivat suorastaan liikuttavan keskittyneet, kun he harjoittelivat oikeaa otetta ja yrittivät napata katkarapuja puikkoihinsa. Kun meinasin noukkia lattialle tipahtaneet ruuanpalat, tarjoilija kiirehti sanomaan, että hei anna olla, he kyllä siivoavat kun lähdetään, lisäsi vielä lempeästi hymyillen you got your hands full (silti toki lähtiessä nappasin tippuneet ruuat pois). Ruoka kokattiin suoraan edessämme ja kokki loihti lapsille ylimääräisen tulishown. (Siihen lasten huomioimiseen ei nyt edes mitään tulishowta tarvita, vaan sen voi tehdä niin monin pienin eri tavoin). Henkilökunta kävi välillä juttelemassa lapsille ja kysyi heiltä itseltään esimerkiksi, tahtoisivatko he lisää juotavaa. Niin kuin muiltakin asiakkailta. Lopputulos: menemme varmana uudelleen kyseiseen ravintolaan ja suosittelemme sitä ystävillemmekin. Kuten tämänpäiväiseenkin paikkaan.

Missä sitten lapset oppisivat sosiaalista kanssakäymistä, tapakulttuuria ja käyttäytymään ravintolassa, elleivät vanhempien mukana kulkiessaan?

(Kuvien taustalta muuten huomaa, että me emme olleet ihan ainoa ravintolaan uskaltautunut lapsiperhe ;)

Lentoaskeleita Facebook / Instagram / lentoaskeleita@gmail.com

Kommentit

Juliaihminen
Juliaihminen

ymmärrän, mistä noi muut vänisee. Onhan lapset joskus äänekkäitä ja sotkuisia. Mutta mä en hyväksy sitä.

Kyllä muakin ärsyttää miljoona asiaa maailmassa, mutta koska tosiaan en ole enää 2-vuotias, en voi alkaa rageilla tuolla että "Toi setä on liian lihava tälle ratikan penkille, sen pitäis jäädä himaan laihduttaan!" tai "Ton tantan hajuvesi haisee liikaa, miks se on tullut ihmisten ilmoille!" Kyllä sitä kaikesta voisi alkaa huudella, mutta oon käsittänyt että aikuisuuteen kuuluu se, että pitää tommoset ajatukset ominaan.

Elina U.
Lentoaskeleita

:D No juuri näin, se todella kuuluu aikuisuuteen ja hyvään käytökseen. Mun tekisi mieli vähän rageilla kyllä joskus kun näen jonkun vaikka jättävän tervehtimättä myyjiä ja tarjoilijoita (tai napsuttelevan sormiaan "tarjoilijaaa"), mutta ehkä silloinkin on parasta näyttää näille vaan esimerkkiä ja tervehtiä itse. Niinhän lapsiakin kasvatetaan, esimerkin kautta. ;) 

 

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Me käytiin eilen syömässä ulkona. Ravintola oli pieni ja aika ahdas, ja pari muuta asiakasta selvästi kyllä ilmeillään ja katseillaan ilmaisivat mitä mieltä ovat mun puolivuotiaasta turvakaukalossa. Tarjoilija sen sijaan tuli, hymyili ja sanoi "tulkaa vain tänne, tuohon sopii sekin hyvin". Tilausta ottaessaan tervehti lastakin ja meidän lähtiessä ja vauvan vähän hermostuessa tuumasi vain hymyillen, että "hyvinhän sä jaksoit, nytkö meni sitten hermot". Pieniä, niin pieniä eleitä ja todellakin siihen paikkaan mennään uudelleen.

Elina U.
Lentoaskeleita

Olet niin oikeassa, ne ovat todella pieniä yksinkertaisia juttuja joilla lapset voi huomioida ja kuten sanoit, kyseinen paikka saa teistä asiakkaat uudelleenkin (ja ehkäpä ystävistännekin!)!

Sanna B
Sanna B

Minnehan sita voisi valittaa etta saisi arsyttavat kova aaniset aikuiset pois ravintoloista. ☺

Elina U.
Lentoaskeleita

Entäs ryystäjät, maiskuttelijat, ruoka suussa puhujat tai sormiaan tarjoilijoille napsuttelijat? :D 

Torey
Näissä neliöissä

Kun olin lapsi, me reissattiin joka vuosi isolla porukalla. Meitä oli aikuisia ja lapsia parhaimmillaan se noin 12 matkassa. Kreikkaa, Espanjaa, Portugalia... Ja aina oli ravintoloissa koko perhe syömässä. Ja siellä huomioitiin lapset! Äitini oli ihan pöllämystynyt kun erään ravintolan omistaja vaimoineen tuli ja nappasi pikkusiskoni (oliskos ollut n. 1v) ja käski meidän muiden syödä rauhassa samalla kun he vieressä leikittivät seurueemme pienintä. Ei moinen tulisi varmaan Suomessa kenenkään mieleen edes. :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Oi miten mukava ele ravintolan omistajalta!! :) Sulle jäi varmaan todella ihanat muistot noista reissuista. 

Torey
Näissä neliöissä

Joo, kyllä niitä porukalla välillä hymy korvissa muistellaan. Välillä nauretaan älyttömästi, sen verran tapahtumarikkaita ne on ollu. Niistä sais ehkä oman postauksen. :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Ei muuta kuin kirjoittamaan! :)

Laura/ Tässä kaupungissa tuulee aina (Ei varmistettu) http://tassakaupungissatuuleeaina.blogspot.fi

Ulkona syöminen ja matkustelu on meidän perheen arjen luksusta, joihin panostetaan mieluummin kuin vaikka isompaan asuntoon tai parempaan autoon, joten luonnollisesti ollaan jatkettu molempia myös lasten syntymän jälkeenkin - ja iik, nimenomaan niiden lasten kanssa! Väitän, että perheen viisivuotias alkaa jo hanskata ko. tilanteiden käytöskulttuurin aika hyvin, kun on oppinut siihen pienestä pitäen, joten samaa jatketaan nyt Pikkuveljenkin kanssa. Joskus on kieltämättä jätettu jälkkärit tilaamatta, mutta mitään kovin pahaa häiriötä ei olla ikinä aiheutettu...

Elina U.
Lentoaskeleita

Samoin meillä on toki ollut niitä kertoja, kun ollaan päädytty hotkimaan ruokamme ja todellakin jätetty ne jälkkärit tilaamatta, mutta ne kerrat on olleet yleensä ihan omia mokia, kun ollaan vaikka vähän venytetty unia tai ruokaväliä liian pitkäksi. Eikö ole ihanaa huomata, kuinka lapsi alkaa oppia tapoja ravintolassa! Miten muuten he voisivatkaan niitä tapoja oppia? Älkää tekään jääkö jatkossa kotiin, vaikka Iltalehden kommenttikentän Johnit ja Teemut sekä eräs neljän lapsen äiti sitä mieltä olisivatkin. ;)

Jeeslake

Mut varmaan lynkataan tästä kommentista mut kyllä mua on muutaman kerran ärsyttänyt ravintolassa se perhe jonka lapsi tekee mitä haluaa, nakkaa ruokaa lattialle, vänkää ja juoksee ja huutaa ja vanhempi ei osaa kieltää lasta, kun tämä meidän mussukka on niin ihana ettei sitä voi komentaa. Ja tässähän ei ole lapsessa mitään vikaa, kyllä mun mielestä sen vanhemman pitäs vähä kattoo peiliin. Mua ei haittaa jos vauva itkee, vauvat nyt on semmosia että ne itkee ja taaperot on kans asia erikseen, ne vasta opettelee asioita, mut se että lapsi käyttäytyy huonosti eikä vanhempi puutu siihen on erittäin ärsyttävää. Kyllähän ne käytöstavat opitaan kotona ja jos ei kotona osata käyttäytyä ruokapöydässä niin ei varmasti kyllä ravintolassakaan.

Vau mikä vauva!

Ööööö miten huonosti käyttäytyvät ihmiset liittyy siihen, että lasten kanssa kuuluu syödä aina kotona eikä ravintolassa?

Lapset on joskus hirveitä, tiedän. Jotkut vanhemmat ei välitä/jaksa/huomaa, tiedän. Mua on ärsyttänyt ravintoloissa: itkevä vauva, pöytää hakkaava taapero, liian kovaa humalassa naurava aikuinen, liika hajuvesi, hidas palvelu, lämmin juomavesi, teinin likanen tukka, hymytön tarjoilija, liian aktiivinen tarjoilija, meluisat nuoret, huutavat aikuiset, oiskohan joku vielä joskus ärsyttänyt. Johtopäätös: ei ihmisiä ravintoloihin.

Joo, sori. Musta vaan on erikoista, että "lapset" kategorisoidaan pois sillä perusteella, että riehuminen ja vaaratilanteiden aiheuttaminen ei oo hyvä juttu. Muitakin vaihtoehtoja on. (Ja mä toivon että ne rauhattomatkin lapset pääsee silti muuallekin kun aidattuun kotipihaan, en usko että ne siellä keskenään kasvaessaan jotenkin maagisesti vaan yhtäkkiä tajuaa sosiaalisen elämän perusteet.)

Tätsy (Ei varmistettu)

En juuri koskaan häiriinny äänekkäistä lapsista mutta aika usein vanhemmista, jotka vain kieltävät kieltämistään ja komentavat kärttyisinä taaperoitaan, eivätkä yhtään välitä kuunnella, mikä lapsen asia on.
Harva lapsi mekastaa vain mekastamisen halusta, joten kiltit äidit ja isät, kuunnelkaa ja jutelkaa harmit pois.

Jeeslake

öö, sanoinko että lasten kanssa pitää aina syödä kotona? ja öö, vanhemmat jotka eivät ole viitsineet opettaa lapsilleen käytös tapoja ei liity mitenkään aiheenseen?

Elina U.
Lentoaskeleita

Olin tulossa vastaamaan hyvin samoin kuin LauraEm, mutta hän vastasikin ensin. Eli todella kurjaa, että olet törmännyt välinpitämättömiin vanhempiin ravintolassa. Se on mielestäni kuitenkin sillä tavoin eri asia, että tuollainen on rinnastettavissa mihin tahansa muuhun huonoon käytökseen, kuten hyvin humalaisiin, epäkohteliaihin tai huutamalla puhuviin asiakkaisiin. 

Liisamamma (Ei varmistettu)

Ehkäpä ne lapsia ja lapsiperheitä "vihaavat" on juuri niitä, jotka eivät lapsena oppineet käymään ravintolassa, ja hampurilaispaikkaa ei oikein voi laskea ravintolaksi, vaan on piilotettu kotiin sotkemaan. Jos ei ole itse oppinut olemaan luontevasti julkisissa tiloissa pienestä pitäen ja huomioimaan kanssa olijat tilanteen mukaisesti, niin ei pysty suhtautumaan erilaisuuteen millään lailla, vaan tuntee olonsa uhatuksi tai häirityksi. Meiltä puuttuu suvaitsevaisuutta toisiamme kohtaan. Lasten kasvattaminen on taitolaji, se vaatii hermoja ja herkkyyttä. Valitettavasti monet suomalaiset puhuvat lapsille(en) rumasti ja hirveän kielteisesti myös kasvatustilanteissa ja julkisesti eikä se totisesti auta lasta oppimaan yhtään nopeammin. Eivätkä aikuiset useinkaan itse osoita hyviä käytöstapoja esim. hymyile tai sano kiitosta julkisissa tilanteissa, asiakkaana.

Elina U.
Lentoaskeleita

Ah, osasit tiivistää ajatukseni aivan täysin! Minullakin kävi mielessä, että nämä kovaan ääneen "lapset kotiin"-kritisoijat eivät todennäköisesti ole itse käyneet lapsina ravintoloissa ja sellainen "koko perhe yhdessä ulkona"-kulttuuri on heille vain yksinkertaisesti vieras ja se tuntuu heistä uhkaavalta.

helena i (Ei varmistettu)

Itse en näe tässä mitään yhteyttä. Minä ainakin olen käynyt lapsena vanhempien kanssa ulkona (ja käyttäytynyt hyvin) mutta nykyään silti usein ärsyynnyn lapsista ravintoloissa.

Se ärsytys kohdistuu enemmänkin siihen, että on perheitä, joissa ylipäätään on eri kasvatustyylit. Jos lapsilla ei ole mitään rajoja kotona, niin ei niitä ole julkisulla paikoillakaan. Mielestäni on ihan ok tuoda lapsi ravintolaan, jos hänelle edes opetetaan käytöstapoja. Mutta huonosti käyttäytyvien vanhempien huonotapaiset lapset ärsyttää missä tahansa. Kuten ne aikuisetkin.

Jeba
Tuuliajolla

Mä todella harvoin kommentoin tämäntyylisiin keskusteluihin, koska en jaksa tuhlata energiaani näihin, vaikka mulla oma mielipide olisikin, mutta nyt on kuitenkin ihan pakko kommentoida.

Mun lapsuudessa ei ole kamalasti harrastettu ( okei, ehkä kerran vuodessa äitienpäivänä ) ulkona syömistä ravintoloissa, enkä mä kyllä mitenkään ärsyynny toisten meluavista lapsista ravintoloissa, vaikkei meillä sellaista " koko perhe yhdessä ulkona " - kulttuuria ollutkaan. En ole koskaan kokenut jääväni mistään erityisesti paitsi lapsena ja ne muistikuvat lapsuuden ravintolakeisseistä ovat hyvin positiiviset, vaikkakin vähäiset.

Mä en tajua miksi ihmiset jaksaa jauhaa tästä asiasta? Se on mun mielestä ihan käsittämätöntä.

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi olla, ettei omilla lapsuuden ravintolakokemuksilla ole välttämättä yhteyttä tämänhetkiseen suhtautumiseen lapsiin ravintoloissa. Sellainen ajatus kävi vain mielessä. Meilläkin käytiin lapsena enemmänkin kahviloissa kuin ravintoloissa, olisikohan ulkonasyömiskulttuuri nykyään yleisempää?

Ja huono käytös nyt on tietysti huonoa käytöstä eikä yhtään ok (ja se jos ei aio yhtään opettaa tapoja lapsilleen on toki huonoa käytöstä!), oli lapsiperhe tai ei. 

beibe (Ei varmistettu)

Musta lapset ravintoloissa on ihan ok, niin kauan kuin vanhemmat hoitavat asiat fiksusti. Perus käytös- ja ruokatavat suht koht hallussa molemmilla ja reipasta mieltä. Olen samaa mieltä, että miten ihmeessä lapset oppisivat olemaan ravintoloissa jos heitä ei sinne sallita?

Elina U.
Lentoaskeleita

Totta kai, olen samaa mieltä, ilman muuta vastuu on vanhemmilla. Minä en ainakaan tunne ketään, joka lähtisi sinne ravintolaan sellaisella "hei annetaanpa noiden lasten tehdä mitä vaan ja juosta ympäriinsä, kiva että purkavat energiaansa"-meiningillä. Ellei kyseessä ole sitten HopLopin kahvila. :D  

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä olin viime sunnuntaina ravintolassa (ei Suomessa vaikka sillä ei varmaan ole merkitystä) ja siellä oli syömässä just tuollainen perhe. Kolme lasta ikähaarukalla n. 3-7 v juoksi täysiä ympäriinsä, töni muita asiakkaita ja tarjoilijoita ja huusi kurkku suorana cokista ja jäätelöä yms, ja vanhemmat vaan istui pöydässä kieltämättä lapsia lainkaan tai puuttumatta tilanteeseen muutenkaan. Kyseessä oli tuttu ravintola, jossa on aina paljon perheitä ja muutenkin paikka on todella lapsiystävällinen, mutta tuossa porukassa oli kyllä tarjoilijoilla kestämistä.

Itselläni ei (vielä) ole lapsia, mutta harvemmin ravintolassa ärsyynnyn itkevistä vauvoista tai lapsista muutenkaan. Ajattelen, että ei ne lapset huvikseen itke ja he ovat opettelemassa miten ravintolassa käyttäydytään. Huonosti käyttäytyvät aikuiset kyllä ärsyttää ja mielestäni juuri siitä oli viime sunnuntaina kyse. Voi olla vähän epäkorrekti vertaus, mutta mun mielestä tuo tapaus oli samaa sarjaa kun jos syyttäisi koiraa siitä, että kadulla on koirankakkaa kun se on oikeastaan omistajan vika :D Ja toki joskus lapset vaan huutaa eikä sille voi mitään, mutta nuo vanhemmat ei edes yrittäneet.

Jos joskus saan omia lapsia, niin aion todellakin olla se sushiäiti joka käy usein lasten kanssa ulkona syömässä! :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi ei. Kuulostaapa kurjalta! Miten mä en ole törmännyt tällaisiin kertaakaan? Ainakaan ei tule mieleen, ehkä olen ollut onnekas. Enemmänkin leikkipuistoissa olen törmännyt välinpitämättömiin vanhempiin, joiden lapset ovat tehneet kaikkensa saadakseen sitten muiden (negatiivisen) huomion. :/ Totta kyllä puhut, eihän se ole silloinkaan kuitenkaan niiden lasten syy, vaan todennäköisesti he ottavat vanhemmistaan mallia tarjoilijoiden puhuttelussa ja luulevat ihan tosissaan, että tuo on ok. 

Hauskaa kuulla, että siellä kommentoi kenties tuleva sushiäiti! ;D

Anjuska
Ripaus elämäämme

Kaksipiippuinen asia. Omia lapsiaan sitä toki neuvoo ja käskee ravintolassa kuinka käyttäydytään oikein ja mitä ei saa tehdä. Mutta ne perheet, jotka tulevat vaikka viereiseen pöytään lastensa kanssa ja antavat lasten pomppia seinän takana olevassa loossissa ja huudella meidän loossiimme, ruokailun ollessa kesken, ärsyttää ainakin minua todella paljon. Mutta ei tuokaan ole lasten syytä. Eivät he voi millään tietää kuinka ko. paikoissa tulisi toimia, jos aikuiset eivät heitä neuvoisi. Joten itse aikuisten tulisi kiinnittää huomiota lapsiinsa, neuvoa ja keksiä heille tekemistä. Ei antaa heidän juoksennella pitkin poikin ja häiritä toisten ihmisten ruokailua ketkä ovat sinne tulleet rentoutumaan. 

Mitä tulee tarjoilijoihin. Suomessa amerikkalistyylisen kaltainen palvelu ravintolassa ei ole yleistä, enemmänkin se on harvinaisuus. Täällä ruoka tuodaan pöytään, korkeintaan kerran kysytään miltä maistuu, ja seuraavaksi lautaset haetaan pois. Ainakaan omalle kohdalleni ei ole kyllä täällä osunut yltiöisen positiivista kokemusta mitä tulee tarjoilija-lapsi kommunikointiin. Enemmänkin kommunikointi tapahtuu meidän kauttamme. "Syököhän hän vielä? Mitäköhän hän haluaisi juoda? Haluaisikohan hän jälkiruokaa?" Ole hyvä ja kysy lapseltani, joka varmasti osaa kysymykseesi vastata. 

Elina U.
Lentoaskeleita

Ilman muuta vanhempien piittaamattomuus on huonoa käytöstä, sehän on selvä! Mielestäni tässä keskustelussa olisi kuitenkin syytä olla oletuksena, että suurin osa ihmisistä lähtee sinne ravintolaan sillä ajatuksella lastensa kanssa, että yritetään pitää käytöstavoista kiinni. Huonokäytöksisiä ihmisiä kun löytyy jokaisesta ihmisryhmästä.

Tuosta suomalaisen tarjoilukulttuurin kuvauksestasi mulle tuli vain mieleen, että mistähän tämä kankeus johtuu. Totta kai on poikkeuksia. Nillä pienillä jutuilla ja lasten huomioimisella olisi vaan kuitenkin niin suuri positiivinen vaikutus ravintolalle, että miksiköhän niihin ei panosteta enemmän. 

Anjuska
Ripaus elämäämme

Totta. 

Suomessa ei vain ole koskaan panostettu tuohon sosiaaliseen kanssa käymiseen ruokalijoiden kanssa, ei edes lastenkaan. Sitä miksi ei, en tiedä. Piileekö syy siihen meidän kulttuurille ominaisella tavalla olla hiljaa ja pysytellä "kaukana" kunnes on vain pakko lähestyä ja avata suunsa? En tiedä.. Ja ehkäpä ravintoloitsijat elävät siinä uskossa, että vain hyvä ruoka on ainoa syy palauttaa ihmiset takaisin ravintolaan, ei niinkään palvelu (tarkoittaen siis juuri tuota väliaikatiedustelua). 

Elina U.
Lentoaskeleita

No meidän kulttuurissa toki on suurempi "oman tilan" tarve, ehkä se ulottuu siksi myös tarjoilukulttuuriin. Veikkaan, että suomalaisessa ravintolassa saattaisin itsekin vähän ihmetellä, jos tarjoilija tulisi kolme kertaa ruokailun aikana kysymään, onko kaikki kunnossa. ;) Nämä ovat vaan niitä kulttuurieroja, mutta toivottavasti lapset otettaisiin Suomessakin paremmin mukaan ravintolakulttuuriin!

kirsikkainen

Jos jotain ihan erityisesti kaipaan Meksikossa asumastamme ajasta niin sitä kuinka lapset pystyi ottamaan mukaan melkeinpä jokapaikkaan ja kuinka lapset huomiotiin missä vain! Pettymys oli suuri Suomeen muutomme jälkeen, kun tajusin kuinka erilaista elämä täällä on lasten kanssa.. Lapset eivät todellakaan ole tervetulleita minne tahanasa; katsotaan pitkin nenävartta kun paukahdat paikalle lastesi kanssa; ravintoiloita, joissa sekä kunnon ruoka että leikkipaikka saa todella hakea... Sosiaalinen elämä väkisinkin rajoittuu, kun perheet lapsineen aidataan leikkipuistoihin. Vähän kärjistetysti (ehkä?), mutta kahdessa näin erilaisessa kulttuurissa asuminen kyllä osoitti konkreettisesti, että kyllä Suomessa se sosiaalinen elämä väkisin vain hipuu lasten saamisen jälkeen :/ 

Elina U.
Lentoaskeleita

Tosi mielenkiintoista kuulla meksikolaisesta lapsikulttuurista! Olenkin ymmärtänyt, että siellä päin ollaan todella lapsirakkaita. 

(Mietinkin juuri eräänä päivänä, että mitäköhän sille Ainutlaatuinen yhdistelmä -blogin Kirsikkaiselle mahtaa kuulua. En tiedä mistä mahdoit tulla mieleeni, mutta hauskaa, että sitten meneekin vain hetki ja tulet tänne kommentoimaan! :) Ihanaa kevättä teille!)

kirsikkainen

Hauska sattuma! Harvoja blogeja enää seuraankaan, mutta muutamaa on ihana lueskella työmatkoilla ja sun on niistä yksi :) 

Mulle kuuluu oikein hyvää kuuluu, ei mitään suurempia muutoksia toistaiseksi, vaikka esim. juuri  mantereen tai maan vaihto onkin meidän perheessä aktiivinen teema ;D Yksi syistä on juurikin tää mihin tämä sunkin kirjoitus liittyy.. Ehkä myös 6 asteen lämpötila keskikesällä, me ankeat ja nuivakat suomalaiset (mieheni sanoin) jne jne. ;)

Multa tosiaan jäikin lopulta kokonaan tekemättä jopa se viimeinen "en ehdi enää blogata" -postaus, kun työhaasteet vei mennessään ;) 

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.