Onko Amerikka muuttanut tyyliäni?

Lentoaskeleita

 

 

 

Minusta on ollut aina hauskaa seurata, kuinka ulkomailla asuneiden ystävieni tyylit ovat muuttuneet vierailla mailla. Muistan vieläkin, kuinka hyvin simppeliä tyyliä suosinut ystäväni palasi Brasiliasta kultaiset rannerenkaat käsissä kilisten, kiiltäväpintaisessa pastellitunikassaan iho ruskeana hehkuen. Hänen vaaleisiin hiuksiinsa oli ilmestynyt auringon omia raitoja, nilkassaan oli tatuointi ja hymyssä uutta rentoa itsevarmuutta. Ehkä myös kaipuuta. Pikkukaupungin lähikuppilan päät kääntyivät, kun hän asteli ravintolaan. Ranskassa asustanut tuttuni palasi Pariisista hiukset polkkamittaisina, huulet (muka ; )rennosti punattuina mustassa selästä avonaisessa upeassa silkkitopissa. Yläasteella taas vaihto-oppilaaksi Amerikkaan lähtenyt puolituttu oli vaihtarivuotensa aikana oppinut tekemään taidokkaita meikkejä host-äitinsä opissa, mitä muistan vähän kadehtineeni.

Vaatehuonetta järjestellessäni huomasin, että omakin pukeutumiseni on täällä hieman muuttunut. Valitettavasti peilistä ei kurkista vastaavaa salaperäistä cooliutta tai uuden maan perintönä ilmestynyttä upeaa tyylitajua kuin ystävilläni (ainoastaan ensimmäisiä selviä juonteita silmien alla, hah), mutta pukeutumisessani näkyy ehdottomasti vähän Etelä-Carolinaa. Se on tuonut vaatteisiini huolettomuutta ja naisellisuutta, jopa asusteita. Amerikan  osavaltioiden monimuotoisuus näkyy myös pukeutumisessa ja etelä onkin sellainen naisellisen rento (ehkä jopa vanhanaikainen) esimerkiksi skarppeihin ja trendikkäisiin pohjoisen suurkaupunkeihin verrattuna. Juuri nyt himoitsen rentoja mutta siistejä puuvillamekkoja, joita Charlestonin kadut tuntuivat olevan pullollaan. Kuvan mekko on tämän hetken lemppareitani ja se on ahkerassa käytössä.

Jotain minullekin on täällä kyllä tapahtunut. Siinä vaiheessa kun tajusin, että en voikaan nyt verhoilla kroppaani armollisiin lahkeisiin ja että uima-allaspäivät tarkoittavat sitä, että on pukeuduttava uimapukuun, kriiseilin vartaloani tasan yhden päivän. Lähetin ystävilleni viestin, että enhän voi mennä ulos shortseissa. He olivat toista mieltä ja niinpä minä menin. Ja tiedättekö mitä: eikä mitään tapahtunutkaan. Ei tuijotuksen tuijotusta, supinan supinaa (oletinko ihan oikeasti, että ihmiset olisivat näin kiinnostuneita jaloistani?). Siitä lähtien olen juossut lasteni kanssa puistossa shortseissa, työntänyt rattaita ostarilla jalat paljastavassa mekossa, viettänyt nauruntäyteisiä päiviä vesipuistossa edes miettimättä uikkareitani. Olen täällä päässyt yli komplekseistani, enkä kuluta enää ollenkaan aikaa sen miettimiseen, voinko härreguud laittaa shortsit jalkaan. Olen alkanut viihtyä nahoissani, mikä on näitä turhia mutta todellisia monen länsimaisen naisen haasteita. Oikeastaan olen lakannut ajattelemasta koko asiaa. Paahteisessa kuumuudessa on ihanaa pukeutua kevyisiin mekkoihin, lasten kanssa touhutessa taas on kätevää vetää shortsit jalkaan. Niin myös nykyään teen. (Toki osittain tästä on kiittäminen myös ihan ilmastoa ja mukavuudenhalua, sillä olisi ihan yhtä tuskaa käyttää vaikka farkkuja näillä keleillä)

Amerikkaa ei muuten kutsuta turhaan shoppailijan paratiisiksi. Tämä on luonnollisesti vaikuttanut myös omaan vaatekomerooni, sillä omaa pukeutumista voi muuttaa niin älyttömän helposti, eikä siihen edes tarvita omaisuuksia. Itse tykkään eniten kierrellä Outlet Mallilla tai koluta ostoskeskusten alennusmyyntejä. Minulla on kuitenkin täällä kotona kaksi tehokasta säästökeinoa, sillä lasten kanssa shoppailemaan lähteminen ei ole varsinainen nautinto tällä hetkellä, vaan ennemminkin sellainen pikainen suoritus. ;) Selaan kyllä luvattoman paljon nettikauppoja. Monet Suomessa vähän kalliimmat merkit ovat täällä todella edullisia, vaikkapa esimerkiksi Tommy Hilfiger, Guess tai Calvin Klein. Tämä ei ole kuitenkaan herättänyt minussa minkäänlaista uinuvaa himoshoppaajaa ja olen yhtä tarkka ostosteni suhteen kuin ennenkin. Merkin vuoksi en osta mitään. En muuten tiedä, johtuuko huonosta tuurista vai laadusta, mutta meillä on mennyt täällä aivan uskomattoman paljon tavaraa takaisin reklamaationa kauppaan, milloin ensikäytössä tai pesussa purkautuneiden saumojen tai saman tien hajonneiden vetoketjujen vuoksi. 

Olisipa hauskaa kuulla muiden kokemuksia, millä tavoin asuinpaikka on vaikuttanut pukeutumiseen!

FACEBOOK / INSTAGRAM / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

 

 

PS. En tiedä miksi kuva näkyy ainakin minulle julkaistussa versiossa oudon harmahtavana, koitan ratkoa asiaa huomenna, nyt hyvää yötä!

Kommentit

aavikolla (Ei varmistettu) http://www.aavikkomutsi.com

Täällä Qatarissa tyyliä muokkaa uskontoon liittyvät pukeutumisrajoitukset ja kaappiini on ilmaantunut mustavalkokuvioisia löysiä kesähousuja (malliltaan hieman sellaisia kauheita kasarimaisia salihousuja) ja polven alapuolelle ulottuvia puolihameita sekä olkapäät peittäviä t-paitoja. Kivat hihattomat kesäpaidat ja shortsit odottavat Suomen lomalla ulkoilutusta, koska varsinkin Ramadanin aikaan pitää olla erityisen tarkkana, ettei paljastele polvia tai olkapäitä eikä pukeudu liian tiukkoihin vaatteisiin. Voihan kyllä Suomessa käydä niinkin, että en osaa enää niukempiin kesävaatteisiin pukeutukaan tuntematta itseäni puolialastomaksi :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Ihan huikean mielenkiintoista! Miltä susta on tuntunut nämä tietynlaiset rajoitteet pukeutumisessa (esimerkiksi tuo olkapäiden peittäminen)? Onko ärsyttänyt, tuntunut luonnolliselta vai tuleeko sitä edes ajatelleeksi? Onpa mielenkiintoinen blogi sinulla. Tuo linkkisi ei toiminut, mutta salapoliisina googlasin blogisi ja löysin http://aavikkomutsi.blogspot.com/ -blogin, jonka oletan kuuluvan sinulle? 

aavikolla (Ei varmistettu) http://aavikkomutsi.blogspot.com

Hei, kiitos kommentistasi :) Tosiaan osoitteestani puuttui oleellinen blogspot-osa...

Peittävästi pukeutuminen ei oikeastaan ärsytä, mutta hieman hankaloittaa kyllä, kun kaapissa olisi niitä hihattomia kesäpaitoja ja kuumalla kelillä niitä olisi kiva myös pitää. Tällä alueella, jossa asumme suurin osa asukkaista on expateja, joten täällä näkee paljon paljastavampaa kesäpukeutumista ja lenkillä olijat saavat kyllä ainakin rauhassa pitää toppejaan.

Itsellä on kuitenkin mukavampi olo, jos tietää että ei häiritse omalla vaatetuksellaan muita. Varsinkin perjantaina paikallisena pyhäpäivänä tälle alueelle tulee paljon qatareja syömään ja kävelylle, nin silloin varsinkin kiinnitän pukeutumiseeni huomiota. Myös ostareille on suotavaa pukeutua sääntöjen mukaan.

Myös farkkuihin pukeutumista olen kaivannut ja tällä viikolla pitänytkin niitä aina autoillessa. Ulkona kun ei juuri pysty olla, niin farkut eivät ole liian kuumat ilmastoiduissa tiloissa.

Pukeutumisesta on siis tullut jo ihan luonnollista itselle ja mielenkiinnolla odotan, miten itse reagoin mikäli nuoriso liikkuu Suomen kesässä minishortseissa ja napapaidoissa :D

Anu/Matkakuume (Ei varmistettu) http://anuhaapala.fi

Hih, tiedätkö mietin juuri tänään juuri tätä aihetta, ja sitten postauksesi tuli vastaan Ulkosuomalaisten blogit -ryhmässä Facebookissa. :)

Minä olen asunut kohta vuoden Hollannissa. Ensimmäisenä muutoksena tulee mieleen se, että sadepäivinä kehtaa nykyään laittaa päälle melkein mitä tahansa, jossa pysyy vain kuivana. :D Täällä ei todellakaan tarvitse miettiä, kehtaako pyörämatkan ajaksi laittaa päälle sadetakin!

Mutta olen myös alkanut suosia nuorekkaampia ja esim. väreiltään rohkeampia vaatteita. Opiskelen itseäni melkein kymmenen vuotta nuorempien seurassa, joten se voi vaikuttaa - tai sitten se on vain sitä näkökulman muutosta. Minäkin olen huomannut, että ei ketään oikeasti kiinnosta, miltä joku toinen näyttää. Hollannissa tuntuu ainakin siltä, että jokainen hyväksytään sellaisena kuin on, ja kaduilla näkee hyvin moneen eri tyyliin pukeutuneita ihmisiä.

Hellemekkoihin ja shortseihin pukeutuminen kelpaisi kyllä täälläkin! Lempimekkosi näyttää tosi kivalta. :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei hauska telepaattinen yhteensattuma, kirjoita ihmeessä blogiisi ihan kokonainen postaus aiheesta, jos vaan juttua riittää! Mielestäni tosi mielenkiintoista kuulla muiden kokemuksia. Sääolot vaikuttavat varmasti ensimmäisenä pukeutumiseen, mutta mitä sen jälkeen,  se tulee varmasti kulttuurista. Ja nyt kun sanoit niin jostain syystä minulle tuleekin heti sellainen värikäs mielikuva hollantilaisesta pukeutumisesta. Johtuukohan se kaikista upeista kukkaloistokuvista, joita aina Hollannista näkee. ;)

Amelias
Sun, Meadow, Road

Mulla on käynyt vähän päin vastoin kuin sulla! Täällä ihmiset tuntuu pukeutuvan enimmäkseen tosi rennosti, lähinnä lenkkivaatteisiin tai sitten mennään perus t-paita farkut linjalla. Kuumallakin helteellä näkee huppareita. Usein minä olen ainoa jolla on käsilaukku ja ne shortsit. muilla on käytännöllisesti reput selässä. Oma korujen käyttö on myös jotenkin vähentynyt, kun ei muillakaan koskaan mitään kaulakoruja arkena ole. Aika jännä sinänsä, että miten ympäristö vaikuttaa näinkin, kun aiemmin mullakin oli lähes aina joku koru kaulassa ja se oli arkea. Jotenkin sitä nyt tuntee itsensä ihan ylipukeutuneeksi :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei täälläkin on muuten tosi rentoa, vaikka noita mekkoja ja naisellisia juttuja paljon näkyykin. Minulta jäi kirjoittamatta, kuinka itsekin painelen aika paljon esimerkiksi sporttishortseissa -ja topissa lasten kanssa ihan vain vaikka leikkipuistossa, sillä niin muutkin tekevät ja se on niin kätevää kuumuudessa! Joko muuten olet vaihtanut kotihousuina collegeverkkarit joogapöksyihin? ;) Minä olen huomannut jo tekeväni näin! (En siis tiedä, oletko yhtään collegetyyppiä, mutta tämän olen huomannut, että täkäläiset eivät käytä sellaisia suomalaisia collegehousuja vaan aina yoga pantseja!)

En myöskään ymmärrä noita huppareita kuumalla, onkohan kyseessä joku juttu, mitä me suomalaiset emme vain ymmärrä, vai miksi joku haluaa pitää kuumaa hupparia jos asteita on yli 25? :D Tosin itsekin huomasin tuossa eräänä aamuna huokaavani onnesta, kun asteita oli "vain" 20 ja sai laittaa pitkästä aikaa farkut jalkaan... :D Tosi mielenkiintoista kyllä kuulla, kuinka nämä pukeutumistyylit vaihtelevat jo ihan osavaltioittain täällä Yhdysvaltojen sisällä!

Amelias
Sun, Meadow, Road

Eipä ole muuten gollegeja paljon näkynyt täälläkään nyt kun miettii! kyllä ne taitaa olla niitä yoga pantseja enemmänkin. Jopa leveälahkeisia malleja, joita en kyllä ihan heti näe itseäni ostamassa :D Tyylikkäämmin pukeutuvia ihmisiä täällä näkee usein lounasaikaan, ja heillä roikkuukin sitten avainkortit kaulassa, eli ovat vain syömään matkalla. Vapaalla ihmiset on sitten rennommin ilmeisesti.

Käsitys helteestä ja lämpimästä ilmasta on kyllä muuttunut mullakin. 20 on ihan liian vähän, ja täällä on yleensä aika kylmä tuulikin, niin silloinhan ihan jäätyy. +25 on semmonen että tarkenee :D

Karoliina // Miljonäärimutsi (Ei varmistettu) https://miljonaarimutsi.blogspot.fi/

Ihana mekko, mainio postaus ja niin myötäelettävä aihe. Rakastan etelä-espanjalaista hippityyliä, sen huolettomuutta ja yhdistelmien kirjoa. Just eilen kävellessäni Helsingin Bulevardilla jopa vähän ahdistuin toisten pukeutumisesta. Tai siis omastani. Huomasin, että musta on tullut mukavuudenhaluinen hippimutsi ja kaukana ovat nuo ajat, kun edes yritin olla tyylikkäästi mustissani tai harmaissa. Ja tietenkin Helsingin kadut ovat tyylirikkaudestaan huolimatta erityisen täynnä vähäeleisiä skandinaaveja. Iski tyylikriisi :)

Ja Anu, Hollannissa asuneena on kommentoitava, että tee ehdottomasti paikallisten sadeasuanalyysi! Hymy nousi huulille kommentistasi, sillä heti muistuivat mieleen ne erilaiset sadehärpäkkeet, jotka päällä itsekin fillaroin Utrechtin kaduilla. Eniten ihailin paikallisia, jotka tuntuivat kuoriutuvan sadevaatteiden alta silti aina niin raikkaan kauniina.

Elina U.
Lentoaskeleita

Oi Etelä-Espanjan hippityyli kuulostaa ihanan boheemilta! Itsellänikin on muuten skandinaavinen pukeutuminen karissut jonkun verran pois täällä, vaikka en mitenkään erityisen skandityyliin ennenkään pukeutunut. Tosi kivaa kun sinäkin jaoit kokemuksesi, näitä on ollut tosi mielenkiintoista lukea! :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.