Palaset kaaoksessa

Lentoaskeleita

Huh. Kirjoitin reilu vuosi sitten, kuinka äitiys+opiskelu ovat mielestäni aivan toimiva kombo. Nyt tähän syyslukukauteen on mahtunut yksi megaluokan raskauspahoinvointijakso, opiskeluaikani haastavimpia kursseja, päikystä kotiin flunssapöpöjä nappaileva napero, aivan liikaa poissaoloja tunneilta, muutamia työvuoroja, arjenpyöritystä ja iltaisin kahdeksalta unta kaipaava pääni. Sanotaanko vaikka, ettei tämä syksy ole ollut niitä helpoimpia. Alkuviikko alkoi vaihteeksi perheen aikuisten vatsataudilla, joka hukkasi viimeisetkin energiani jonnekin. Tänään tuijotin aamulla epätoivoisena kalenteria ja ymmärsin sen näyttävän jo marraskuun puoltaväliä, eli lähestyviä lopputenttejä ja aivan suunnatonta määrää kirittävää. Olin niin hermostunut, että ensimmäiseksi kun pääsin bussista ulos keskustaan, menin suorinta tietä Sokokselle syömään suuren voikroisantin. Siellä oli eläkeläisiä ja äitiyslomalaisia  vauvojensa kanssa ja minulle iski vielä suurempi hermostus, että mites sitten kahden kanssa, ei ainakaan helpotu. Näissä hormoonihuuruissa myös sitten liikutuin murustaessani kroisantinmuruja villapaidalle pallomahani päälle, pieni mylläsi kuperkeikkaa kuin lohduttaen ja minun oli pakko niistää servettiin.

En tiedä, onkohan tämän postauksen ainoa tarkoitus valittaa tätä stressiä ja kiirettä, sillä se on minusta tylsää. Inhoan valittajia, jotka tekevät kaikesta maailmanluokan ongelman. Juuri tänään on kuitenkin tuntunut siltä, kuin rämpisin suossa. Kuitenkin jo tässä kirjoittaessani tiedän, että suurin mörkö ei edes löydy mistään arjen hektisyydestä ja jostain, jonka voisin rehellisesti osoittaa ulkopuolelta tulevaksi, vaan ahdistukseni kumpuaa siitä, että taidan olla jonkinlaisessa kriisipisteessä opiskelujeni kanssa. Selvinä pitämäni sävelet vaikuttavat umpisolmulta, minussa ei ole yllätyksekseni tippaakaan kielitieteilijää ja varmana pitämäni tulevaisuuden urasuunnitelmatkin ovat saaneet rinnalleen entäs jos sittenkin-vaihtoehtoja. Olen todella yllättynyt vastahakoisuudestani suomen kielen sivuaineopintoihin, sillä minähän juuri rakastan kieltä: sanoja, niiden vivahteita, sävyjä, muotoja ja voimaa. Sanojen halkominen rakenteisiinsa ja näiden rakenteiden pyörittely ja kääntely eivät kuitenkaan herätä minussa mitään rakkaudentunteita. Kuitenkin nuokin opinnot kuuluvat minun kaikkiin sekä vanhoihin että entäs jos sittenkin-suunnitelmiini pakollisena osana, enkä juuri nyt löydä energiaa motivoida itseäni tarttumaan hommaan niin kuin pitäisi. 

Tämän kirjoitukseni ainoana merkityksenä taitaa olla nyt muistuttaa itselleni, että asiat eivät järjesty ainakaan vellomalla tai valittamalla. Nyt minun pitää kerätä itselleni jostain sellainen hurja "äkkiäkös minä yhden äänne- ja muoto-opin otan haltuun" (ja kirin muutkin kurssit)-asenne. Huomenna teen lukuaikataulun, muistan hengittää ja pitää mielessä asioiden oikeat mittakaavat ja tärkeysjärjestyksen. Muun muassa sen, että kaikki on oikeasti hyvin, ne tärkeimmät lukevat juuri alakerrassa Kisu killisilmää ja nämä opiskeluhommat eivät ole mitään ylitsepääsemättömiä, ellen niistä sellaisia tee.

Veikkaan, että jokaisen opintoihin kuuluu/on kuulunut vähemmän mielenkiintoisia, haastavia ja silti pakollisia osioita. Miten olette saanut itsenne motivoitua tarttumaan niihin? Olisin juuri nyt erittäin kiitollinen kaikista vinkeistä.

Ps. Anteeksi tämä valitusvuodatukseni. Lupaan kirjoittaa huomenna jotain kivempaa.

Kommentit

Ranja
Haavekuvia

Pakko on paras motivaatio. Usein näin on. :(

Rakastin itse suomen kielen opiskelua, mutta naurettavat kasvatustieteen kirjatentit olivat kova pala. 1 500 sivua luettavaa per tentti, tentistä pääsi läpi vasta vähintään hyvillä tiedoilla, ja jokaisessa kasvatustieteen kirjassa järjestään korostettiin, että ulkoa pänttääminen on kaikista huonoin oppimistapa. No ÄLÄ! :D Mutta pakko ne oli lukea, jotta pääsi opettajan pedagisiin opintoihin.

En pysty edes kuvittelemaan, millaista olisi samalla huolehtia jälkikasvusta. Jaksamista! Ehkä päämäärien ("joululomalla kaikki on tehty") ajattelu saattaisi auttaa. :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Tavallaan kyllä allekirjoitan tuon pakon aseman parhaana motivaattorina, sillä itsekin huomaan olevani tehokkaimmillani juuri silloin, kun deadlinet kolkuttelevat ja on vain ryhdyttävä töihin. Niin mälsää kuin se onkin. Itse tavallaan tykkäsin noista kasvatustieteen kirjatenteistä, sillä vaikka luettavaa oli paljon, ne olivat silti niin "vapaata" opiskelua, eli aikataulut sai rakentaa itse ja tenttipäivänkin meillä valita sähköisestä rekisteristä. Sopivat siispä aika hyvin meidän arkihärdelliin. :D Mutta eipä noita sivumääriä kyllä kukaan olisi voinut ulkoa opetella! :D Mulla on nyt vähän vastaava tilanne noiden suomen kielen sivuopintojen kanssa, että ne on "pakko" lukea, tahdoin sitten opetus- tai viestintäalalle kummalle vaan. 

Kiitos tsempeistä, oikeasti nämä kommentit lämmittävät ihan todella mieltäni ja saavat myös tsemppaamaan eteenpäin. Että kun muutkin ovat selviytyneet niistä epämieluisista osista opiskelujaan, niin selviydyn minäkin. Välitavoitteet ovat hyvä vinkki, merkkaankin kalenteriini vaikka oranssilla huomiotussilla kaikki kivat tapahtumat ennen joululomaa ja mitä mihinkin mennessä pitäisi sitten olla tehtynä! Eikä tämä ole oikeasti niin rankkaa miltä annan sen nyt vaikuttaa, joskus vaan on sellaisia päiviä, kun kengätkin painaa kymmenen kiloa kappale. ;)

Kao Kao

Mun paras vinkki ei kyllä toimi sulle.. mä kaadoin itselleni lasillisen valkkaria, kun piti tehdä jotain inhottavia International Economicsin 5 sivun esseitä sunnuntai-iltaisin (dead line oli su iltana klo 24). Toimi, myös opparin kanssa. Lähinnä laskemalla mun odotusta 10 lopputuloksesta sellai 8 on ihan hyvä arvosana. Siinä vaiheessa olin jo töissä ja arvosanoilla ei ollut niin väliä, tärkeintä oli saada tutkinto valmiiksi..

Mut toimisko sulla jos ehdollistaisit opiskelun vaikka johonkin tiettyyn mehuun tms? Et kun sitä hörppäisi, niin tulisi sellai olo et okei, nyt sit tehdään tää essee tästä pois alta? Ja jätä kursseja pois, jos et ehdi tehdä kaikkea. Ei sillä lopulta ole niin suurta väliä valmistuuko puoli vuotta tai vuoden aiemmin tai myöhemmin.. Sitä ei vain muista silloin kun opiskelee.

Elina U.
Lentoaskeleita

Ihan mahtava vinkki! :D Tästä tulikin mieleeni eräs opiskelukaverini, joka kirjoitti joskus aina ihan huippuhyviä kirjallisuusanalyysejä ja väitti niiden olevan vain viinin ansiota. ;) Mulla on kotona ehkä hiukan vastaava juttu, eli haudutan aina pannullisen teetä valmiiksi viereeni kun alan vaikkapa esseenkirjoituspuuhiin. Niin ja keväällä viimeisten tenttien aikaan ostan aina kaupasta jonkun herkullisen erikoisjätskipakkauksen tenttiin lukemista varten! :D

Jätinkin jo alkusyksystä yhden kurssin pois, jonka totesin voivani tehdä aivan hyvin myöhemminkin. En tietenkään haluaisi olla mikään ikiopiskelija, mutta tuo on ihan totta, että puoli vuotta tai vuosi sinne tänne ei sitten kuitenkaan ole maailmanloppu.

Kao Kao

Ei sillä oo. Ja sit siihen kun mietit et onko tää se ammatti missä tuut pysymään. Niin opiskele vain eteenpäin. Kyllä sieltä tulee jossain vaiheessa todellinen stoppi, jos ala ei tunnu omalta. Ja sitten toisekseen, mun kaveri valmistui medianomiksi ja toimii nykyään HR-asiantuntijana. Sai nykyisen paikan menemällä arkistoimaan erääseen ison firman HR-osastolle. :) 

Piipo79

Pakko, se on paras motivaattori. Aikataulutus: säntillisyys ja säännöllisyys. Välietapit, koska niin huomaa edistyvänsä ja saa siitä motivaatiota. Priorisointi (=jätä siivoamiset jne). Teoriassa helppoa, käytännössä hankalaa! Tsemppii!

Elina U.
Lentoaskeleita

Hyviä vinkkejä, kiitos niistä sekä tsemppauksesta! Kyllä minä allekirjoitan tuon pakon parhaana motivaattorina, vaikka se tosi tylsältä kuulostaakin. Tästä alan seuraavaksi kartoittamaan käytettävissä olevaa aikaa ennen joulukuun lopputenttejä ja teen itselleni lukusuunnitelman aikatauluineen. Kunhan vielä sitten onnistuisin pysymään aikataulussani, mutta nyt mennään päättäväisyydellä!

honeychile

Mun vinkki on se, mikä sullakin eli lukuaikataulu. Jos ei muuta niin ees ajatuksen tasolla lieventää sitä paniikkia ja epätoivoa, ehkä :) Vähän niin kuin ennen nukahtamissa päässä pyörivät ajatukset helpottuu joskus jo sillä, että ne vaan kirjottaa ylös. Mutta mulla ei toki ollut opiskellessa koskaan mitään muuta samaan aikaan, kävin töissäkin vain loma-aikoina eli hirmuisesti tsemppiä sinne!

Elina U.
Lentoaskeleita

Tietkö ajattelin eilen mielessäni aivan samalla tavalla tuota lukuaikatauluasiaa, että sen teko helpottaa ihan samalla tavalla kuin nukkumaan mennessä asioiden ylös kirjoittaminen! :) Joten ehkä ensi yönä uni tulee vähän helpommin, kun nyt laadin itselleni kunnon aikataulun. Mulla itse asiassa auttaa tuo töiden tekeminen tässä opintojen ohella silloin tällöin motivoimaan itseäni: tätä varten minä luen ja tähän tulen tarvitsemaan niitä tietoja, joita nyt opiskelen. Että kunhan en ahnehdi vuoroja liikaa, niin nuo satunnaiset sivuhommat ovat tosi positiivinenkin juttu opiskelujen kannalta!

One day

Mä yritän itse aidosti tehdä siitä opiskeltavasta edes jotenkin mielenkiintoista tai huijata itseni ajattelemaan, että muka oikeasti olisin kiinnostunut aiheesta! Onnistuu vaihtelevalla menestyksellä, mutta ehkä vähän kivempi tapa kuin pakon kautta. Paljon tsemppiä, kamppailen itse ihan samojen fiilisten kanssa :/

Elina U.
Lentoaskeleita

Se on kyllä huomattavasti kivempi tapa. Ja usein kun vain ryhtyy hommiin ja syventyy aiheeseen, sitä saattaa yllätyksekseen huomata, että jopa nauttii siitä vaikean asian selättämisestä ja sitten kun se selviää, se ei välttämättä tunnukaan ihan niin kamalalta.

MM
Maijan matkassa

Monet näistä onkin jo sanottu, mutta sanonpa vielä uudestaan:

  1. Tavoitteet ja välitavoitteet (etenkin ne välitavoitteet, koska niiden saavuttaminen antaa toivoa)
  2. Palkitseminen (matkalla ja määränpäässä)
  3. Keventäminen (jotain pois, mutta minä suosittelisin jättämään jotain helppoa pois ja pusertamaan nyt sen hankalimman, siitä tulee nimittäin sitten ihan mieletön voittajafiilis)

Mäkin olen muuten aikoinani kipuillut kielitieteen ja äänne- ja muoto-opin kanssa. Nyt voisin käydä kurssit uudestaan, kun ymmärrän, mihin niitä tarvitsen. :) Eli siis sekin saattaa auttaa, jos onnistuu mielessään hahmottelemaan opiskeltavan merkityksen. Mä en silloin onnistunut, joten pakersin vain kurssit sisulla.

Tsemppiä! Kyllä se siitä. Tiukka rutis ja sitten on joulu!

MM
Maijan matkassa

Siis rutistus.

Elina U.
Lentoaskeleita

Nämä ovat kyllä olleet kaikki aivan mahtavia vinkkejä, suuret kiitokset kaikista! Tuo palkitsemishomma voisi olla vielä sellainen, mitä voisin ajatella. Voisin jo nyt miettiä joulukuulle jonkun kivan asian, jonka saan sitten kun viimeinenkin koulutyö on tehty ja merkata senkin sinne kalenteriin. :) 

On kyllä ollut superlohduttavaa kuulla, että muillakin on ollut samoja kipuilunaiheita (blogin facebookin puolella muutama opiskelukaverinikin ilmoittautui potevansa aivan samaa äänne- ja muoto-opin tuskaa!) Tuo merkityksen luominen on myös tärkeä juttu. Tavallaan olenkin ymmärtänyt sen tehdessäni satunnaisesti töitä tässä opintojen ohella (nyt kyllä aika vähän), että vaikka tämä tuntuu nyt pakkopullalta, niin näiden asioiden osaaminen tulee olemaan ihan oikeasti hyödyllistä. Kiitos tsemppirutistuksesta!

aie (Ei varmistettu) http://mielianalyysi.blogspot.fi

No hei, nyt sanoisin että annat itsellesi vähän armoa. Jos on liikaa tekemistä, on liikaa tekemistä. Priorisoi ja aikatauluttaa sitä kuinka vaan. Aika hyvin oot vetänyt, jos oot kuitenkin saanut opiskeltua ilmeisesti ihan hyvällä tahdilla. Oon yrittänyt itselleni tässä perheen ja opiskelujen pyörittämisen (ja nyt hankalan raskauden) tiimellyksessä muistuttaa, että opiskelut odottaa. Niiden pariin voi palata. Hölläämisestä ei kärsi muut kuin sinä itse (noin niin kuin valmistumisen lykkääntymisellä, muutenhan saatat jopa voida rentoutua vähäsen).

Ihan hyviä motivaatiovinkkejä on jo tullutkin, itselleni edelleen paras on pakko. Deadlinet ja kiire. Kotona ollessa mulle tuli myös kauhea angsti opiskelualasta, kun tajusin ettei ole mun juttu käytännössä vaikka periaatteessa kiinnostaa. Ratkaisu löytyi lähempää kuin kuvittelinkaan, vaihdoin vaan pikkusen painotusta. Kyllä kaikki lutviintuu lopulta sullakin. Painottaisin kuitenkin, että nyt on täysin ok päästää itses vähän vähemmällä!

Elina U.
Lentoaskeleita

Onpa kiva kuulla, että siellä on löytynyt ratkaisu opiskeluangstiin noin helposti! Ja olen kyllä tavallaan sisäistänyt myös tuon itsensä hiukan vähemmällä päästämisen tällä hetkellä, sillä olen kieltäytynyt välillä työvuoroista ihan jaksamissyistä ja valinnut mielummin luennolle menemisen (ei sitä kotona kiinniotettavaa työmäärää) ja jätin heti alkusyksystä pois yhden kovatöisen mutta pieniopintopisteisen kurssin, joka meinasi syödä hermoni. 

Aika kivaa myös tietää, että sinä tuossa tilanteessa varmasti tiedät aika hyvin nämä fiilikset, joita käyn nyt läpi. Kurkkasin blogiisi ja ymmärsinköhän oikein, että siellä mennäänkin jo raskauden loppupuolella? Hurjasti voimia arkeen sinnekin ja oikein hyvää odotusaikaa. :) Mukavaa, että tulit kommentoimaan!

aie (Ei varmistettu) http://mielianalyysi.blogspot.fi

Olen täällä välillä käynyt lueskelemassa, kun sulla on niin samanlainen tilanne kun mulla. Meille siis jouluvauva tulossa ja kaikki näyttäisi vihdoin olevan ihan hyvin (vauvalla, itse en voi oikein liikkua tai tehdä mitään), vaikka sitä on jännätty oikeastaan ihan alusta asti.

Jouduin jäämään saikulle ja opiskelut jäi kokonaan väliin (no 4 op sain puristettua), vaikka ajattelin että kaksosraskauden jälkeen yksi olisi helppo homma (ei sinne päinkään). Harmittaa, koska motivaatiota opiskeluun kyllä olisi. Mutta tosiaan, ehtiihän sitä. Kiitos ja tsemppiä sullekin! :)

Vau mikä vauva!

Oih, valtavasti tsemppiä täältäkin. Pohdin ite ihan samoja, enkä ihan ymmärrä miten itseä sinänsä kiinnostavassa aiheessa voi olla niin vastenmielisiä, epäkiinnostavia ja vaikeita kursseja/asioita. Mulla ei toimi mitkään aikataulut, aiheuttaa vaan enemmän ahdistusta kun en ikinä pysy niissä. Pakkorako mullakin on se mikä saa sit tekeen, kun tietää että jos nyt ei tee, ei pääse kurssia läpi, ei voi valmistua määräajassa, pitää hakee lisäaikaa, suorittaa uusia kursseja... ei kauheesti houkuta tollaset kesäsuunnitelmat tällä hetkellä. Riman laskeminen, sekin harmittaa kun haluais suoriutua hyvin, mutta pakko vaan toivoo että ainakaan kaikissa kohdissa sillä numerolla tai edes laadulla ei oo niin väliä, kunhan se on tehty. Ja jos vaan on jotain mitä voi tässä vaiheessa jättää pois, niin... no, mulla siinäkin on vähän toi että ärsyttää kun ei saa toteutettua kaikkia alkuperäisiä suunnitelmia, mut :/ joskus vaan käy niin.

Noi sairastelut ja muut on tietty ihan karseita, kun niille ei voi mitään ja kaikkee ei kuitenkaan voi jättää tekemättä. Hurjasti jaksamista loppuvuoden rupeamiin!

Niin joo ja välillä on tosiaan syytä pysähtyä, hengähtää, jäsennellä ajatuksia. Vaikka sitten kirjata ylös ne tekemiset, miettiä tärkeysjärjestystä ja hahmotella jonkunlainen kokonaisuus sekä koulujutuista että kaikesta muustakin. "Kyllä se siitä."

Elina U.
Lentoaskeleita

Ihan huippua saada ns. vertaistukea. <3 Sanopa tosiaan se, että miten niihin kiinnostaviinkin opintoihin täytyy kuulua noita tappotylsiä kursseja/osuuksia? Ymmärrän myös hyvin ärsytyksen siitä, jos kaikki alkuperäissuunnitelmat eivät toteudukaan, mutta joskus vaan käy niin. :/ Muakin harmittaa, kun jäi nyt yksi kandiopintoihin kuuluva ruotsinkurssi käymättä tässä syksyllä, niin se siirtyy nyt sitten sinne äitiysloman jälkeiselle ajalle, jolloin olin jo suunnitelmissani tekemällä maisterinopintoja. Olen myös päättänyt saman, että ihan jokaisen kurssin kohdalla ei vaan ole niin tärkeää merkitystä sillä numerolla. Sekin on mielestäni priorisointia, että keskittyy sitten täysillä niihin tärkeimpiin kursseihin eikä tuhlaa liikoja energioita "ylimääräisiin" säläkursseihin.

Hurjasti tsemppiä opintojesi loppurutistukseen!! 

Elina U.
Lentoaskeleita

Hihii, tuu sitten joskus Emmi lattemammailemaan mun kanssa vaikka Hoploppiin, etten muutu ihan pöhköksi!

Ja kiitos. <3

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Mäkin ymmärrän ihan täysin sun fiiliksiä. Menneet yt:t, väsymys, tulevatkin valvomiset ja kaikki muu vähän ahdistaa. Mutta yritän olla murehtimatta etukäteen, sillä eihän tässä vaiheessa voi mitään sille millaista ensi keväänä tai kesänä tai sitä seuraavana vuonna on. Paitsi pitää silmät auki työtilanteen puolesta (eikä sitäkään kyllä ihan vielä, sunkin kannattaa keskittyä mieluummin miettimään sitä äitiyslomaa;) )

Mutta onneksi täällä Lilyssäkin on paljon kakkoskierroksella olevia, joten ainakin virtuaaliseuraa ja vertaistukea riittää, ja järjestetään että ihan livenäkin nähdään silloin tällöin! :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Iksu olisi kyllä ihan huippua nähdä taas pitkästä aikaa ihan livenäkin! Harmi, että mun täytyy jättää nämä viikonlopun pikkujoulukemut tällä kertaa välistä, mutta yritetään järkätä jotain taas. Tosiaan, eipä se murehtiminen auta mitään. Eeva-Liisa Mannerin teoksessa Poltettu oranssi sanottiin jotenkin aika hyvin, en muista sanantarkaan, mutta ideana oli, että kyllä sen murheen voi kohdata ilman, että sitä täytyy mennä vastaan. Siitä on aikaa kun luimme tuota ystäväni kanssa kirjastossa, mutta tuo kohta jotenkin kolahti. Että turhaan tässä kuluttaa liikaa energiaa siihen murehtimiseenkaan vaan ohjata ne energiat mielummin nyt niihin hyviin asioihin ja luottaa tulevaan. Vertaistuki on kyllä korvaamatonta. <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi että Ruusu, mikä kommentti. <3 Arvaapa vaan, ovatko nuo pelot kahden lapsen kanssa arjesta selviytymisestä tuttuja myös minulle? Vaikka tämä lapsi on todellinen onnen asia, niin silti minua jännittää tosi paljon, että millaista on sitten olla kahden äiti. Veikkaan myös samaa kuin sinä, että tällä pitkällä ja pimeällä marraskuulla on näppinsä pelissä. Ei tämä pähkäily tosiaankaan ole niin vakavaa, ehkä se kuuluu asiaan väistämättä, sillä kuten sanoit, iso elämänmuutoshan tässä on edessä. On ihan todella lohdullista tietää, että muut painiskelevat samanlaisten juttujen kanssa.

Viisaita ajatuksia nuokin, että työn ei ole todellakaan tarkoitus rikkoa ketään. Tässä itsekin juuri muistuttelen itselleni arvojärjestyksistäni. Nuo on kyllä aivan hitsin hankalia juttuja, kun joka puolella pukkaa yt:itä ja ne, jotka saavat paikkansa pitää, saavat sitten kantaa useamman työt. Toivon koko sydämestäni, että tilanteeseesi työtahdin suhteen löytyisi ratkaisu, jonka kautta sinun ei tarvitsisi luopua ihanasta työstäsi eikä kuitenkaan itseäsi kuormittaa liiaksi. Onneksi asioilla on tapana järjestyä parhain päin! Muistetaanhan molemmat olla myös armollisia itsellemme, joohan. :) Niin ja olet asian ytimessä, kohta on tosiaan joulukuu, jee!

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Ja Rosannalle ihan hirveät tsemppihalit! Kuten moni on jo sanonutkin, kannattaa valita ne mitä tekee, ja sitten tsempata ne tehtävät kurssit suoritetuksi deadlinet mielessä puurtaen. Ja tosiaan jos aihe ei ole itselle mieleinen tai tärkeä, ei kannata stressata arvosanoista. Tätä lukiessa mä olen hyvin iloinen että mulla on työ, jossa voin päivän päätteeksi vetää oven kiinni perässäni ja se on siinä. Sä olet kyllä oikea supermutsi! <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos! <3 Ja olen kyllä kaukana mistään supermutsista, sillä supermutsi ei stressaisi näitä vaanpaahtaisi lukemaan viitta liehuen! :D

phocahispida

Välillä vaan tulee motivaatiostoppi. Ja silloin pitää joko löytää se halu hommaan, tehdä väkisin aikataulun avulla tai pistää hommat tauolle. Kaikki mielestäni yhtä oikeita vaihtoehtoja.

P.S. Katsoithan tämän? ;)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.