Paraati saapui kaupunkiin

Lentoaskeleita

Koko kaupunki on puhunut jo viikkoja paraatista. "Olettehan kuulleet paraatista?" varmistivat niin myyjät kaupan kassalla, pojan koulun henkilökunta, naapurit ja ystävät. "Teidän täytyy nähdä paraati", meille kerrottiin. Kaupungissa juhlitaan parhaillaan Come and See Me- festivaaleja, joiden tarkoituksena on juhlia kevättä ja kauneinta aikaa täällä Etelä-Carolinassa. Monipäiväiset festivaalitapahtumat starttaavat paraatista, joten totta kai mekin halusimme nähdä tuon paljon puhutun paraatin. 

Sovimme tapaavamme ystäviemme kanssa vanhan kaupungin kahvilassa ennen paraatin alkamista. Jo matkalla vähän ihmettelimme teiden varsille levitettyjä tuoleja, vilttejä, eväitä ja jo reippaasti yli puoli tuntia ennen "näytösaikaa" saapuneita katsojia. (Minullehan Suomen paraateihin tottuneelle sanasta paraati tulee mieleen esimerkiksi jonkin soittokunnan kulkue ja ehkä perässä kulkeva tanssiryhmä. Ei siinä, että niissä mitään vikaa olisi, mutta en sitten oikein osannut hahmottaa, että miksi muutamien minuuttien juttua varten varustauduttaisiin ihan niin antaumuksella.) Ystävämme olivat olleet skarppina ja ottaneet mukaan kylmälaukun, kärryn ja tuoleja ja pystyttäneet ne tien varrelle, jossa oli vieri vieressä vastaavia tuoliseurueita. He kertoivat, että amerikkalaiset rakastavat paraateja ja että niitä järjestetään aina tilaisuuden tullen.

Paraati alkoi, ja ohi lipui muutama vanha jenkkiauto joille vilkuttelimme. Ehdin jo vähän miettiä mielessäni, että ai tässäkö tämä oli, se paljon puhuttu paraati. Hetken päästä ilmestyi kuitenkin seuraava auto vetokärryiltä heiluttelevine satuhahmoineen, kohta seuraava, seuraava ja seuraava...  Aloin jo ymmärtämään, miksi ne tuolit ja aitiopaikat todella olivat aivan nerokas idea! Koko paraati kesti varmasti yli puoli tuntia ja joukossa oli niin missejä, moottoripyöriä, paloautoja, jättimäinen peräkärrylle sidottu vapaudenpatsas, poliitikkoja, koulujen urheiluryhmiä, hiphop-tanssijoita, orkestereita, kiinteistönvälitysfirmoja kuin koirakerhojakin. Sekä todella outo kauhurekka viikatemiehineen ja ihan aikuisten oikeasti todella pelottavine naamaripäisine matkustajineen (?! paraatiin sai kuulemma osallistua kuka tahansa osallistumissumman maksanut, mutta tuntui kyllä aika kummalliselta).

Kaduilla oli karnevaalitunnelmaa, ihmiset tapasivat tuttujaan ja kaikki olivat aivan erityisen hyvällä tuulella. Poikani ja hänen ystävänsä vilkuttelivat innoissaan ohi lipuville kulkueille, piirsivät katuliiduilla aurinkoja asfaltille ja söivät liikaa popcornia. Tajusin, että siinä missä meille Etelä-Carolinan päivät olivat tuntuneet keväisiltä jo pitkään, oli tämä monelle se virallinen päivä kun kevät alkaa. Tuumaan, että festivaalien järjestäminen on aivan erinomainen tapa toivottaa kevät tervetulleeksi (ja kerroin toki, että meillä suomessa juhlitaan vappuna)!

 

Rentouttavaa viikonloppua! <3

 

Lentoaskeleita Facebook / Instagram / lentoaskeleita@gmail.com

Share

Kommentit

Äiti ihmemaassa

Vau, aikamoinen paraati! Nauratti kun just erään mammakaverin isä kertoi, että olis keksinyt miten hän naulitsee taaperon hetkeksi tietokoneelle. Näyttää kuulemma 20 min pätkän paloautoparaatia :D Ehdin jo hetken luulla, että tämä paraati voi hyvinkin olla se kuuluisa paloautoparaati, haha. Mut tämä olikin vähän monipuolisempi ;)

Elina U.
Lentoaskeleita

Nerokas isä! Meinaan tuohan on paljon näppärämpää kuin ne parin minuutin "kaivuri työssään"-videot, jotka joskus youtubesta löysin. :D Hahah joo tämä ei ollut valitettavasti paloautoparaati, mutta se on saattanut olla PÄTKÄ jouluparaatista, joka kesti kuulemma lähes kolme tuntia. :D 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.