Sähkökatkos

Lentoaskeleita

Onko teillä koskaan sellaisia sähläyspäiviä, jolloin kaikki sujuu ihan mutkien kautta? No meillä oli eilen sellainen, vieläkin naurattaa. Todistimme aamulla olevamme juuri se perhe, joka herää puoli tuntia ennen lapsen päiväkodin joulujuhlia. Muilla perheillä oli varmaan edeltävänä iltana valmiiksi valitut ja silitetyt vaatteet sekä herätyskello ajoissa soimassa. Meillä oli viisi minuuttia aikaa kehitellä siistit asut kaikille ja pukeutua niihin, rappusia ylös alas juokseva äiti ja koiran kanssa korttelin ympäri pinkova isä, sekä uninen pikkupoika jonka hiukset olivat menneet yön aikana takkuun. Muilla lapsilla oli tonttulakit ja kammatut hiukset, meidän pojalla voita poskessa autossa syödyn aamupalaleivän jäljiltä. Hauskaa hänellä silti näytti olevan itse juhlissa ja lungisti hän vain näppäili pahvibassoa tonttuorkesterin jäsenenä hektisestä aamuherätyksestä huolimatta. Mutta olisi tuon aamun voinut vähän eri tavallakin hoitaa. 

Päivään mahtui myös mm. eksyminen etsiessäni asuinalueemme postipistettä (jossa olen asioinut jo kerran) ja muuta pientä, mutta päivän toinen varsinainen bravuuri oli tapaus sähkökatko. Saimme jo edeltävänä päivänä tiedon, että täällä päin katkaistaan korjaustöiden vuoksi sähköt pariksi tunniksi noin kello 16-18. Ajattelin vain lapun nähtyäni, että no eihän siinä mitään, syödään sitten päivällistä kynttilänvalossa, enkä ajatellut asiaa sen enempää. Mieheni toisi kotimatkalla kaupasta päivällistarpeet. Sitten siinä kolme aikaan päässäni alkoi vihdoin raksuttaa, että hetkinen, niin mitenkähän meinasin sitten sitä ruokaa laittaa, että ajattelinko kenties tehdä nuotion takapihalle? Taitaa tulla joululoma ihan hyvään väliin. Pikaisen puhelinneuvottelun lopputuloksena totesimme, että tänään voisikin olla vaikka pizzatiistai ja suuntasimme neljän jälkeen Napoliin. Ravintolavalinta ei ollut ehkä se viisain nälkäiselle joukollemme, sillä kaikki Napolissa käyneet tietävät, että pöytiä joutuu yleensä jonottamaan sillä ravintolassa on aina täyttä. Arvioimme kuitenkin, että olisimme toisina jonossa, ravintola ei näyttänyt ihan hirveän täydeltä, jotkut tekivät jo lähtöäkin jne. Juuri meitä ennen sisään luikahti tietysti parinkymmenen hengen pöytävarausseurue ja pizzareissumme venyi yli kaksituntiseksi. Ihmettelen kyllä, miten hienosti poikamme jaksoi odottaa, sillä päivän tyyliin olisi sopinut jotain aivan kaaoksenomaista. 

Päivän opetus yksi: älä kuvittele illalla vaikka kuinka väsyttäisi, että ehtii ne vaatteet sitten aamullakin äläkä oleta, että puolisosi on laittanut herätyskellon soimaan. Opetus kaksi: sähkökatkos tarkoittaa, että kaikki sähköt ovat poikki. Myös hellasta ja jääkaapista, minun tapauksessa myös ilmeisesti päästäni. ;) 

Huh. Onko teillä koskaan tällaisia totaalisähläyspäiviä? 

 

Kommentit

Amma
Why you little!!

On, mutta tähän mennessä olen päättänyt jo unohtaa ne.

Elina U.
Lentoaskeleita

Jep, mitä näitä muistelemaan! :D

Jeba
Tuuliajolla

Ja kysytkin vielä onko? :D

Elina U.
Lentoaskeleita

No kun musta tuntuu, että me ollaan aina ainoat voita poskella-mattimyöhäiset, mutta kiva kuulla, että näitä on joskus muillakin. :D

Amma
Why you little!!

Jutun kupletti on kato sellanen, että sillon, jos sellaisia muita näkee, niin niitä katsotaan sellasella "ei me vaan koskaan voitais noin antaa tapahtua"-ilmeellä. Ehkä säkin sen opit vielä ;)

nimim. meidän lippukunnan johtajat tietää, että jos kokoontumisaika on puolelta ja lähtö tasalta, niin kyllä Amma tulee viittä vaille. Koskaan en siis mistään ole myöhässä..

Elina U.
Lentoaskeleita

Haha ai sekö se juju on! :D Täytyypä harjoitella vaikkapa peilin edessä sellaisia muka piilotetun paheksuvia ilmeitä, niin on sitten valmiina kato tilaisuuden tullen. 

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Hah, kyllähän näitä löytyy. :D Ei vaan yleensä jaksa muistella..

Viime viikolla keskiviikkona pääsin töistä 17.00. Samalla hetkellä anoppi soitti ja kiireestä huolimatta lörpöttelin viitisen minuuttia, jonka jälkeen piti vielä kirjottaa muistilappu työkaverille. N. 17.10 pääsin autolle, joka oli umpijäässä, siis sellaisessa, joka tuntuu liimautuneen lasiin kiinni. N. 17.15 pääsin vihdoin liikkeelle, ikkunat huurussa, mutta pakko. N. 17.23 olin kotona, voitelin supernopsaan itelleni parit leivät, jotka söin seisaaltaan. Samalla käskytin lasta vessaan ja mies juoksenteli vaihtamassa omia vaatteitaan, hophop! N. 17.35 aloimme pukea ulkovaatteita ja n. 17.40 olimme jo matkalla päiväkodin joulujuhlaan. Joulujuhlassa n. klo 18.01 yksi epätoivoinen äiti katseli kauhuissaan, kuinka kaikilla muilla lapsilla oli juhlavaatteet, mutta omalla ihan arkivermeet. Ehkäpä sillä iskällä ois voinut olla aikaa vaihtaa lapsen vaatteet omiensa lisäksi. ;) Mutta oli kivat juhlat, eikä ne vaatteetkaan oikeasti olleet iha ruokottomat.

Että sellanen joulujuhlaan lähteminen meillä. :D Vähän oli kuuppa sekasin ja vasta myöhemmin katselin peiliin, että onneksi oli sentään tukka kuosissa. :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei 17min on aivan superhyvä suoritus, bravo! ;) Ja ah kuinka lohduttavaa, että löytyy muitakin mattimyöhäisiä näissä hommissa. Nuo jäiset auton ikkunat ovat kyllä se ihan vihoviimeinen juttu kiireessä, arrgh!

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Mä oon suorastaan mestari lentävissä lähdöissä, että 17 min oli mulle suorastaan pitkä aika. :D Muistan, kun joskus opiskeluaikoina heräsin kaverin soittoon, että olis nyt tulossa hakeen mua kouluun, menee vajaa 5 min. Vajaassa viidessä minuutissa puin päälleni, kävin vessassa, harjasin hiukseni, tein matkalle voileivän mukaan ja kun porhalsin ovesta ulos, niin kaveri ajoi just samaan aikaan pihaan. :D Kaveri sanoi, että luuli herättäneensä mut, mutta miten muka olisin siinä ajassa ehtinyt pihalle asti. Helposti, kun on musta kyse. :D

Mutta suurimmaksi osaksi aikaa oon ajoissa, liiankin. Siksi mulle iskeekin maailmanlopun paniikki joka kerta, kun tajuan olevani myöhässä tai ainakin hirveessä kiireessä. :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Olen aivan kade kaikille, jotka suoriutuvat tuollaisessa ajassa HERÄTYKSESTÄ ihmisten ilmoille. Mulla kun menee siihen heräämiseen jo vähintään 15 min. :D 

Elina U.
Lentoaskeleita

Hih, äidin traumoja täälläkin lähinnä hoidetaan. ;) Onneksi ovat niin mutkattomia tyyppejä nuo lapset!

Kao Kao

Mä juoksin maanantaina kilsan asemalta toimistolle, koska nukuin kaikkien turvallisten junien ohi ja sen viiemeisen millä ehtii ajoissa töihin myöhästytti tietty VR :)

Eilen mä päätin mennä extempore keikalta poikaystävän luo yöksi (itellä juna ois mennyt puolen tunnin päästä, miehelle pääsi heti). Aamulla mä en ollut herännyt hänen pontevista yrityksistään huolimatta. En siis saanu kyytiä töihin. (olin kuulemma äkäisesti tuhahtanut, kun hän tuli viimeisen kerran kertomaan, et nyt se sit oikeasti lähtee).

Onneksi olin laittanut oman kellon hätävaraksi soimaan (siihen viimeiseen bussiin tietenkin). Aamulla kun tarkistin et mikä bussi se oli, niin tulikin tiedote, että kaikki bussit on myöhässä siltatyön takia. (Ja ysiltä taas palaveri). Päätin sit et kun kaikki bussit on myöhässä, niin joku niistä on taktisesti myöhästynyt sen verran, että ryntäämällä pysäkille mä kyllä jollain pääsen töihin. Ja ehdin :) Mut unohdin että kotiin piti mennä hakemaan uimakamat, joten tän päivän vesijumppa jääkin sit väliin. 

Ja mä työkseni kehitän projekteja sujuvammiksi. Kun sais edes itsensä sujuvasti ja ajoissa töihin.. 

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei mutta tuo bussihommelihan oli aivan loistavasti päätelty, nerokasta suorastaan! :D Loistavaa, että ehdit palaveriin! Lohduttavaa kuulla, että löytyy muitakin aamu-unisia, kuulostaa ihan meikäläisen reaktioilta herätysyrityksiin.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.