Savannah - täydelliset hyvästit etelälle (viimein)

Lentoaskeleita

Päivämääriä edellisviikolta: muuttotavaramme lähtivät kohti Suomea maanantaina, lähdimme Savannahiin tiistaina, tulimme kotiin keskiviikkona, lähdimme Suomeen perjantaina ja olimme perillä lauantaina. Melkoisen nopeatempoinen viikko siis, mutta viimein sain ne täydelliset jäähyväiseni etelälle, viime yritys ei mennyt ihan niin kuin kuvitelmissani. Tällä kertaa en yksinkertaisesti ehtinyt kuvitella mitään, sillä pakkasimme ja hoidimme asioita taukoamatta. Maanantai-iltana kummastelin mitä ihmettä pakkaisin perheellemme mukaan, sillä ystäväni laittoi minulle viestin: "make sure to pack your shorts, it's 27C here!". Tietysti hellevaatteet olivat jo matkalla Suomeen (I wish, tavarat lähtivät matkaan paaljon myöhemmin) ja niinpä saavuimme lämpöiseen Savannahiin syystamineissamme. Mikään ei kuitenkaan enää haitannut, sillä minulle kävi Charlestonit, eli rakastuin.

Savannah oli jättisuurien tammipuiden kujia, vanhoja pastellisävyisiä rakennuksia, riippuvaa espanjansammalta, mukulakiviä, rantakatuja ja palmuja. Savannah oli kauneimpia koskaan näkemiäni puistoja, jotka avautuivat kävelijöille parin korttelin välein. Savannah oli niin täynnä etelän charmia, rappeutuneita pastellimaalauksia ja elokuvamaisia auringonlaskuja, että olisin tahtonut jäädä asumaan sinne. Sinne niiden ikivanhojen tammien alle, värikkääseen taloon, sieltä jostain ikkunasta näkyisi palmuja ja kantaisin aamukahvit sisäpihalle. 

Kävimme Chippewa Squarella ja seisoin paikalla, josta Forrest Gump odotti bussiaan ja nipistin itseäni (itse penkki on siirretty museoon). Tuossa kuuluisassa turistien suosimassa paikassa lavastettiin juuri meidän käydessämme valokuvauskohtausta, jossa Forrestia esittävä mies oli kääntyneenä vanhan naisen puoleen. Puisto on tunnettu kuvauspaikka ja kuulin huhun, jonka mukaan Tom Hanksista on hauskaa käydä silloin tällöin huvikseen istuskelemassa tuossa puistossa. Kelatkaa, mikä huumorintaju! 

Savannah on kuuluisa kummituskaupunki ja kummitusjuttuja janoaville olisi ollut tarjolla kummituskierroksia iltaseitsemän jälkeen. Seurueemme nuorin jäsen ei kuitenkaan enää tuohon aikaan olisi jaksanut neljänkymmenen minuutin hevoskärryajelua, joten kummituskierros jäi seuraavaan kertaan (sopivat kuulemma myös perheen pienille, sillä opas lupaa käyttää sanontoja, joita ainakaan pienet lapset eivät ymmärrä). Suosittelen kaupunkiin tutustumista opastetulta hevoskärryajelulta käsin, ainakin Charlestonista sain paljon enemmän irti hevoskärryajelun avulla. Kaupungissa kulki myös "hop inn hop off" -busseja, jotka olisivat olleet kätevä tapa liikkua kaupungissa.

Savannahia ja Charlestonia kutsutaan etelän sisarkaupungeiksi ja näen hyvin tuon kaupunkien välisen charmikkaan yhteyden. Sanoisin, että siinä missä Charleston on viimeiseen asti huoliteltu ja sen kartanomaiset huvilat ovat viimeiseen asti ojennuksessa, on Savannah ehkä asteen enemmän rappiolla, vähän sillä tavalla kauniisti hunningolla. Savannahistakin löytyy noita mielettömiä huviloita (ei tosin aivan Charlestonin mittakaavassa), mutta Savannah pröystäilee enemmänkin puistoillaan. Niitä on nimittäin paljon. Charlestonissakin on kuuluisia puistoja, mutta ne ovat historic districtilla keskittyneet enemmän vain yhdelle alueelle. Savannah on pikkuisen Charlestonia särmikkäämpi ja sen rantakatu on tunnettu iltaelämästään. Suurimman eron kaupunkien välille kuitenkin tekee vesi. Charlestonissa suorastaan maistuu suola ja Atlantti on läsnä koko rantakaupungissa, kun taas Savannahin poikki virtaa melko likainen joki. Savannahissa oli vierailumme aikana paljon rakennustöitä (ja osa kunnostustöitä, hurrikaani Matthew'n jälkiä korjataan vieläkin) ja maisemat joen yli eivät ole satukirjamaisen kauniit, kuten Charlestonissa voisi istua tuntikausia vain tuijottelemassa merelle. Silti pidin myös Savannahin joenvarren maisemista, sillä nuo maisemat tihkuivat rakastamaani rappioromantiikkaa. Ja haikaloja sekä delfiinejä, tällä kertaa emme kuitenkaan bonganneet ainoitakaan.

Olimme Savannahissa rakkaiden ystäviemme kanssa. Söimme, puhuimme, kävelimme jalkamme kipeiksi ja annoimme lasten juosta puistoissa, ihastelimme rakennuksia ja Savannahin särmikkyyttä lämpimissä illoissa. Sanoimme hyvästit toisillemme yhdessä maailman kauneimmista kaupungeista etelän ikonisten tammien alla. Tai no oikeastaan vannoimme kyynelten läpi: This is not a goodbye. This is a see you later.

Kuten toivottavasti Savannahinkin kanssa.

LENTOASKELEITA FACEBOOK / INSTAGRAM / OTA YHTEYTTÄ: LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

 

Share

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Puisto on tunnettu kuvauspaikka ja kuulin huhun, jonka mukaan Tom Hanksista on hauskaa käydä silloin tällöin huvikseen istuskelemassa tuossa puistossa. Kelatkaa, mikä huumorintaju!

Siis ihan mahtava tyyppi! :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Eikö?? Mä yritin kovasti kurkkia, jos Tom olisi istunut vaikka jonkun puun katveessa, mutta en bongannut häntä. ;)

Katja Presnal (Ei varmistettu) http://www.skimbaco.com

Ihania kuvia! Harmittaa että Savannah on jäänyt näkemättä ja ihan mahtava toi Tom Hanks-huhu :D Hyvää paluumuuttoa, mielenkiinnolla jään seuraamaan. Meidän perhe myös suunnittelee Suomeen muuttoa.

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos! <3 Itsekin seuraan vähän mielenkiinnolla tätä paluumuuttoa, haha. En nimittäin olisi voinut uskoa, että kulttuurishokki voisi iskeä omaan kotimaahan vain vuoden jälkeen palatessa? Niin moni asia kuitenkin muuttui tai sai uusia merkityksiä tuon vuoden aikana. Katsotaan, tuliko tästä kuinka monen vuoden paluumuutto ja minne sitten.  ;) Mikään ei tosin voita tätä läheisten lähellä oloa!

Kommentoi