Sivuraiteilla

Lentoaskeleita

Jos joku olisi kertonut minulle vielä vaikkapa joulukuussa, että vuoden alussa olen a) koukussa dekkareihin ja b) kulutan aikaani virkkaamalla, olisin nauranut vatsa kippuralla (tämä oli muuten myös muutaman ystäväni reaktio kun he kuulivat virkkausinnostuksestani, eivät kuulemma osaa kuvitellakaan minua virkkuukoukku kädessä). Kuitenkin tämä on nyt tilanne, eli kahlaan kahdessa päivässä läpi Keplereitä ja Nesboita, sekä kuulen itseni sanovan, että tällaisen pikkukorin virkkaa muutamassa tunnissa. Anteeksi, mutta mitä täällä tapahtuu?

Täytyy sanoa, että minä olin arvioinut suhteeni dekkari-genreen aivan väärin. Minä olen usein sanonut, että dekkarit eivät ole minun juttuni - lukematta ainuttakaan sitten Neiti Etsivä-iän! Kunnes tartuin miehelleni joululahjaksi ostamaani Lars Keplerin Nukkumattiin ja muistin pitkästä aikaa, miltä tuntuu ahmia kirjaa niin, että lukee pikkutunneille asti "vielä yhden luvun". Jännityskirjallisuus onkin paljon koukuttavampaa ja viihdyttävämpää, kuin osasin arvata.

En tiedä saisiko näin sanoa, mutta tuntuu jollain tapaa hyvin virkistävältä lukea välillä jotain, jonka hienous ei piile kielessä, teemassa, symboliikassa tai intertekstuaalisten viittausten verkostossa, joka ei ehkä saa aikaan mitään syviä oivalluksen väreitä, vaan jonka hienous piilee nimenomaan kutkuttavan jännittävässä ja viihdyttävässä lukukokemuksessa. Vaikka rakastan monia klassikoita, mielestäni kirjallisuuden arvottamisesta voitaisiin pikku hiljaa jo luopua ja antaa enemmän mahdollisuuksia muullekin kuin kaunokirjallisuudelle. Sitäpaitsi dekkarit tuntuvat sopivan täydellisesti näihin päiviin, kun keskittymiseni herpaantuu helposti yrittäessäni aktiivisesti torjua takaraivossa tykyttävän jännityksen ja huolen lähestyvästä synnytyksestä. Huomaan, että lukemiseni kulkee muutenkin genrejen suhteen vähän kausittain.

Tähän mennessä olen tutustunut Lars Keplerin tuotantoon (aika huikeaa muuten, että kirjasarjan takana on pariskunta, vitsit kun olisikin mielenkiintoista kuulla heidän kirjoitusprosessistaan!) ja ahmaisinpa tuossa myös Jo Nesbon teoksen Isänsä poika. Ottaisin hyviä dekkarivinkkejä iloisena vastaan!

Niin ja se virkkaus? Tämä on viimeistään saanut minut toteamaan, että ei kannata liikaa pitäytyä ajatuksessa, että jokin ei ole missään nimessä oma juttu  (varsinkaan jos viimeisestä kokeilukerrasta on reippaasti yli kymmenen vuotta). Kaikkea sitä voikin oppia Youtuben avulla (ja googlaamalla, että mikä ihme on ketjusilmukka tai piilosilmukka), itse innostuin korien virkkaamisesta tämän linkin takaa. Nyt tekisi jo mieli kokeilla jotain muutakin, mutta voi toki olla, että tämä harrastus hiipuu kun nämä laiskottelupäiväni loppuvat.

Onko siellä muita takinkääntäjiä?

 

Kommentit

Mia K.
Voi taivas

;))

Ihana Kori!! 

 

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos! :) Olen ollut ihan lapsekkaan ylpeä näistä tekeleistäni, olkoonkin vähän epätasaisia ja osittain sinnepäin. ;) En olisi nimittäin ikinä uskonut että innostun mistään käsitöistä tai että saisin aikaan muuta kuin umpisolmun! 

R_aruaL (Ei varmistettu)

Agatha Christie: Nti Marple ja Hercule Poirot. Enough said ;D

Elina U.
Lentoaskeleita

No hei sinähän sen sanoit! Christieta löytyy jopa meidän kotikirjahyllystä mieheni toimesta, miten en tullutkaan ajatelleeksi!

Raisaleena (Ei varmistettu)

Marcia Muller, Sara Paretsky, Donna Leon ja Sue Grafton - ei-Pohjoismaisten naisdekkaristien tähtikaarti. Leon on näistä yleensä hidastempoisin, enemmän pohdiskeleva ja kuvaileva kuin toiminnallinen, ikuisesti 80-luvulla elävä Grafton taas hyvin perinteinen amerikkalainen dekkaristi sillä erotuksella, että päähenkilö on nainen. Mullerin tuotannon taso vaihtelee aika paljon, kannattaa aloittaa joko vanhimmasta tai ihan uusimmasta tuotannosta. Oma suosikkini Paretsky on lähellä pohjoismaista yhteiskunnallisesti kantaaottavaa dekkarigenreä, tosin optimistisemmalla otteella; isot ongelmat pysyvät ehkä aina samoina, mutta yksilön teoilla on vaikutusta ainakin ruohonjuuritasolla.

Klassikoista Colin Dexterin Morse ja P.D. Jamesin Adam Dalgliesh ovat molemmat iki-ihania. Ja sokerina pohjalla uusin tulokas markkinoilla Louise Pennyn Gamache-sarja, jonka kieli ja semisurrealistinen maailma hurmaavat joka kerta (en tiedä onko tätä edes suomennettu, mutta kannattaa valita alkukielinen versio joka tapauksessa).

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos hirmuisesti näistä vinkeistä! Koko genre on tosiaan minulle sen verran vielä tuntematon, että nämä ovat kaikki ihan uusia nimiä minulle, mutta mielenkiinto heräsi heti. Näistä kaikista saakin aivan mielettömän hyvän listan seuraavaa kirjastoreissua varten, jippii!

Raiskailematta (Ei varmistettu)

Christiestä tuli vielä mieleen perinteistä brittidekkarimaailmaa lempeästi parodisoiva G. M. Malliet. Ja Gamacheista Vielä sen verran, että ne on ehdottomasti luettava ilmestymisjärjestyksessä!

Elina U.
Lentoaskeleita

Ihan mahtavaa saada näitä vinkkejä dekkari-genreen selkeästi enemmän perehtyneiltä!

Papris
Odotusta ja opiskelua

Ei nyt mene ihan tohon samaan perinteiseen dekkarigenreen mutta Totuus Harry Quebertin tapauksesta! Pitkästä aikaa tiiliskiven kokoinen kirja jonka ahmin kolmasssa päivässä. Ja rikoksia siinäkin ratkottiin :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Nyt kun mainitsit tuon, niin muistan myös erään ystäväni joskus suositelleen kyseistä teosta! Silloin jäi lainaamatta, mutta nyt kiinnostaisi. Kirjastolistaan siis tämäkin, kiitos vinkistä! :)

Tyyne
Sukat makkaralla

Mä olen myös hurahtanut nyt dekkareihin ja parhaillaan on menossa Camilla Läckbergin kirjat, sellainen Fjällbackaan sijoittuva sarja. Voin suuresti suositella :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Tuo nimi kuulostaa todella tutulta ja nousi näissä vinkeissä esiin kahteen kertaan, joten tähän täytyy nyt kyllä tutustua. Kiitos suosituksesta! :) 

Hetkiä arjesta

Camilla Läckbergin kirjat suosittelen kyllä minäkin lukemaan ! Todella koukuttavia..mielenkiintoinen yhdistelmä dekkaria ja kaunokirjallisuutta!

Kao Kao

Minäkin hurahdin niihin ihan vahingossa! Luin joulukuussa ensin Kåre Halldenin Sampanjaruhtinaan ja sen jälkeen heti Cavakuninkaan. Ne luettuani olin jotenkin tosi riemuissani, että dekkarit ei olekaan niin raakoja kirjoina kuin telkkarissa (en kestä kattoa niitä ruumiita). Ja että on olemassa älykkämpää lukemista kuin Elisabeth Adlerin "rikosromaanit" joista hypin kyllästyneenä ne sössötyskohtaukset yli jo monta kirjaa sitten.. 

Joten mun suosituslistalla:

Kåre Hallden

Agatha Christie (sellaisen pokkarin kyllä lukee illassa, ja sit aamulla väsyttää)

Åsa Larsson

 

Ja jee, täältä kommenteista löytyy mullekin sit suosituksia ajalle kun nuo Christietkin on koluttu läpi :) Kiitos!

Elina U.
Lentoaskeleita

Jee, mahtavaa että sinäkin löysit täältä suosituksia! Mä olen jo kirjoittanut kirjastolistaa näistä kaikista vinkeistä. Salakavalia nuo dekkarit, kun ihan vahingossa vaan koukuttavat. ;) Tuo mainitsemani Keplerin Nukkumatti oli ihan tosi hyytävä, enkä varmaan leffaversiota uskaltaisi edes katsoa. Mutta jotenkin lukukokemuksena tuollainen jännityskin on ihan erilaista, kun sitä voi itse säädellä ja nähdä jutut oman mielikuvituksensa kautta. Vaikka ihan superpelottavaa Nukkumatti oli joka tapauksessa!

Kao Kao

Istuin eilen työpaikan aulassa puoli tuntia aamulla lukemassa, koska en voinut lopettaa lukemista ennen kuin tiesin kuka on murhaaja :) Se oli myös vähän huono paikka lukea, kun vähän väliä joku keskeytti ja kysyi ettenkö tulisi hissillä ylös ja toimistooni.. 

Pitää lainata tuota Kepleriä sitten seuraavaksi. Tänään arvasin ensimmäistä kertaa jo kesken kirjaa kuka oli murhaaja :) Taitaa olla riittävästä dame Agathaa hetkeksi tälle tytölle..

Amal
Kuplassa

Rakastan dekkareita!!! Erityisesti synkkiä pohjoismaisia. Minusta ne on ihan parasta lukemista juuri koukuttavuuden ja jännityksen takia. Suosittelen lämpimästi seuraavia: Camilla Läckberg, Henning Mankell, Liza Marklund, Karin Fossum, Åsa Larsson ja Anna Jansson, joiden tuotannot olen kutakuinkin lukenut läpi.

Dekkarit ovat usein sarjoja, ja ne oikeasti kannattaa lukea järjestyksessä. Silloin pääsee niin paljon syvemmin mukaan päähenkilöhahmon elämään.

Ella F.
Siperian Ella

Hihi, hauskaa kun olin tulossa kommentoimaan tänne omia suosikkejani, niin huomasin, että olit pistänyt tasan tarkkaan samat nimet listaan :D

Joten Rosanna, mä suosittelen myös yläolevia. Lisäksi mua hlökohtaisesti ilahduttaa aivan valtavasti, että oot innostunut virkkaamisesta ♥

Elina U.
Lentoaskeleita

Ella odotas vain kuinka innoissasi olet, kun pian ryhdyn pommittamaan sinua kaikilla hölmöillä käsityökysymyksilläni koska lähden tosiaan ihan nollasta tähän touhuun! ;D

Ella F.
Siperian Ella

Ei ole hölmöjä kysymyksiä, korkeintaan huonoja vastauksia :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Oi tässä tuli taas monta nimeä, kiitti! :) Täytyykin pitää mielessä tuo, että muistaa tarkistaa onko joku dekkari sarjan osa ja lukea sitten teokset järjestyksessä. Vaikka en olekaan noita mainitsemiasi lukenut, niin pohjoismaisuuskriteerin ja koukuttavuuden sekä jännityksen täyttää ihan täysin nuo Keplerit, varsinkin Nukkumatti! 

Ranja
Haavekuvia

Kun luin joskus vuonna 2005 ensimmäisen dekkarini sitten Agatha Christieiden, jouduin tai pääsin tielle, josta ei ole paluuta. Vaikka olen lukenut ihan vauvasta asti, dekkari-innostuksen jälkeen muiden kirjojen lukeminen on ollut hitaampaa - joku klassikko saattaa olla kesken monta kuukautta, kun taas dekkarin arvoitukset pakottavat lukemaa  vaikka aamuun asti. Voi ehkä sanoa, että dekkarit ovat vähän pilanneet minut lukijana... Ensimmäinen dekkarini oli Patricia Cornwellin Post mortem, jonka jälkeen olenkin ollut Scarpetta-sarjan uskollinen lukija.

 

Elina U.
Lentoaskeleita

Apua käyköhän mullakin nyt niin, että tästä eteenpäin ahmin pelkkiä dekkareita! :D Nimittäin tunnistan täysin tuon, että dekkaria ei vaan voi laskea käsistä ennen aamua, sitä ei voi jättää kesken. Kun taas klassikoiden kanssa voi lukutahti olla välillä hyvinkin maltillista. Täytyy laittaa tuo Patricia Cornwell korvan taakse, kiitos! 

Uusia avauksia

Jo Nesbon Harry Hole -sarja alusta alkaen! Ja Liza Marklundin Uhatut, siihen on myös toinen osa jonka nimeä en muista. Nämä kaksi Marklundia perustuvat tositapahtumiin.

Stieg Larssonin Millennium-trilogia myös sopivan helppoa ja koukuttavaa :)

 

Elina U.
Lentoaskeleita

Täytyy tutustua tuohon mainitsemaasi Nesbon sarjaan, Isänsä pojasta tykkäsin nimittäin kovasti! Marklund meni myös lainauslistalle, kiitos! Millenium-trilogian olen nähnyt leffana, osaatko sanoa ovatko kirjat vai leffat parempia tässä tapauksessa? :)

Hetkiä arjesta

Millenium-trilogiaakin on pakko suositella :D Ehdottomasti parempia kirjoina kuin leffana!

Uusia avauksia

 

Kyllä kirjat oli parempia :)

Elina U.
Lentoaskeleita

No hitsi, olisinpa etukäteen aavistanut tämän dekkari-innostukseni niin en olisi katsonut leffoja etukäteen (mielestäni hyviä nekin, ainakin ruotsalaisversiot)! :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.