Sokeripitoinen mammalomani (ja pari oivallusta)

Lentoaskeleita

Tiedättekö mitä? Olen tullut siihen tulokseen, että "vauvakiloista" puhuttaessa se raskausaika ei olekaan sitä eniten kiloja kerryttävää aikaa, vaan se synnytyksen jälkeinen aika (paitsi ne onnekkaat, joilla imetysaika mahdollistaa kaiken mahdollisen syömisen, grammaakaan lihomatta). Ja syynä tähän ovat ne salakavalat sokerinhimon hetket eli päikkäriaika. Hiljaisuus, vapaus, väsymys, kahvia, jotain hyvää. Hetkeksi sohvalle, koira kainaloon, tietsikka tai kirja syliin. Maitokahvin tuoksussa ja suklaata suussa on niin ihanaa käydä kurkkaamassa nukkuvia lapsia ja ajatella, että vitsit ne on söpöjä vaikka äsken väsykiukkutaistelivatkin. Ja että onpas ihme, ettei poika huomannut tuota keksipakettia avatessani kaapin oven. Ainakin meikäläisellä on tässä kohtaa sokerikoukutus ja tapaherkuttelukierre nopeasti valmis.

Raskauden ja synnytyksen jälkeen voi sitten omaa kroppaansa kuunnellen aloitella liikuntaa, mutta entäs jos se kroppa huhuilee jumppatunnin sijaan tunnin päikkäreitä? Kun ei ole kuukausiin nukkunut kolmen tunnin pätkää pidempää yhtäjaksoista unijaksoa, niin ainakin minulla energiatasot ovat välillä vaan niin matalalla, etten yksinkertaisesti tiedä mistä repisin energian lähteä kuntosalille. 

Päikkärikahvittelumieltymysteni ja väsymyksen yhteissummana voitte varmaan arvata seuraukset. Minä ja vaaka välttelimme toisiamme koko kesän, mutta nyt syksyn tultua se ilmoitti minun keränneen jo tiputettuja raskauskiloja takaisin. Vähän ilkkuen se näyttii, että sille farkkujen välttelylleni on ollut muukin syy kuin "tällanen hamekausi". Tunsin oloni turvonneeksi ja väsyneeksi, en vain voinut hyvin. Tuli se kuuluisa olo, että jotain tarvitsisi nyt kyllä muuttaa. Ja vaikka yöunet ovat olleet aivan samaa luokkaa kuin ennenkin, enkä ole vieläkään kerännyt tarpeeksi energiaa sitoutuakseni lähijumppasalin viikkokalenteriin, niin joku kyllä on muuttunut ja olen huomannut sen yleisvoinnissani ja jaksamisessani. Ihan pari pientä juttua kohti parempaa oloa.

1. Makeanhimon ennakointi 

Vaihdoin aamupalaleivät lautaselliseen puuroa, marjoja ja hunajaa. En kuulu ollenkaan siihen koulukuntaan, joka nappaa makeanhimon yllättäessä mandariinin (vaan enemmänkin siihen leiriin, joka ärsyyntyy jo pelkästä ehdotuksesta), mutta olen huomannut, että tuhti, terveellinen ja marjojen sekä hunajan kautta makea aamupala on stopannut täysin sen puolen päivän aikaan yllättävän järkyttävän makeanhimon. Siispä ennakoiminen taitaa olla korvaamista enemmän se minun juttuni. Olen jättänyt keksit ostamatta ja lakannut huijaamasta itseäni "vierasvaroilla" ja juonut kahvini ilman sitä jotain hyvää.  Napostelunhimon iskiessä rouskutan pähkinöitä.

2. Liikkumista lasten kanssa

Nihkeyteni ja vitkutteluni sen jumppakortin ostamisen suhteen saattaa johtua myös siitä, että alitajuisesti taidan ajatella sen jumppareissuni olevan pois perheen yhteisestä ajasta. Ja vaivalloista esivalmisteluineen, kun pitäisi pumpata maitoa aina varoiksi ja muutenkin seli seli. Nyt olen kuitenkin tuon taloyhtiön leikkikentän sijaan alkanut kärräämään meidät myös kauemmille leikkimestoille, seisomalaudalla keikkuvat kahdeksantoista kiloa tuovat ihan tuntuvaa ekstraa ylämäkiin.* Varsinaisia vaunulenkkejä olen myös harrastanut säälittävän vähän, mutta nyt olen alkanut esimerkiksi vaunujen kanssa kulkiessani kiertämään pidempiä reittejä ja näin ollen vähän vahingossa "vaunulenkkeilemään". Esikoisen potkupyörä vaihtui viikonloppuna kahvalliseen polkupyörään ja tämä vasta lupaavalta vaikuttaakin! Poika nimittäin on osoittautunut varsin väsymättömäksi pyöräilijäksi, jonka mielestä on kaikkein hauskinta juoksuttaa äitiä tai isää perässä. Molempien kunnon ja innon kasvaessa voidaan alkaa pidentää näitä lenkkejä. Pojan lempileikki poliisi ja rosvo on myös sangen tehokas polkupyöräversiona. Olen ollut ihan puhki näiden lenkkien jälkeen, meillä on ollut hauskaa ja olen pitkästä aikaa muistanut, kuinka hyvä olo liikunnasta tulee. 

3. Pieniä juttuja ja armoa itselle

Hyötyliikuntaan saa boostia myös tekemällä kotitöitä vauva kantorepussa, kun tavaroiden poimimiset täytyy tehdä kumartumisen sijaan hallitusti selkä suorana kyykistyen ja imuroimisestakin tulee ihan erilaista vauva kyydissä keikkuen. Esimerkiksi kenkien solmiminen vauva kantorepussa käy jo melkoisesta tasapainoiluakrobatiasta. :D No ei vais, mutta sen olen ihan oikeasti kokenut myös tärkeäksi, että en ota liikunnasta kuitenkaan stressiä tässä elämänvaiheessa. Tai toki voin tsempata itseäni liikkumaan, mutta painon stressaamisen jätän imetyksen jälkeiseen elämään (tai toivottavasti voisin skipata sen kokonaan). Olen myöntänyt itselleni, että toiset pystyvät zumbaamaan ja crossfittaamaan monta kertaa viikossa vielä omianikin pienemmillä unilla, mutta minä en siihen kykene ja se on ihan ok. Ehtii sitä sittenkin, kun silmät eivät painu iltaisin väkisin kiinni. 

Senkin olen huomannut, että iltapäiväkahvieni sokeripommeista tulee vain väsynyt ja huono olo (no yllätys, varmaan ajattelette, mutta kantapään kautta jne.). Niin ja vaikka päivittäiset herkkuhetket olenkin nyt laittanut syrjään, niin suon itselleni kyllä herkkuja esimerkiksi viikonloppuisin (no okei ja just tänään leivoimme pullaa). Pienelläkin liikunnalla ja herkuttelun vähentämiselä on ollut jo merkittävän pirteyttä tuova vaikutus.

 

Tiedän, että siellä lukijoissa on monia, jotka elävät samankaltaista elämänvaihetta. Olisi todella kivaa kuulla, miten te olette löytäneet raskauden ja synnytyksen jälkeen energiaa liikuntaa tai omia arkiliikuntakeinojanne. Tai niitä vinkkejä makeanhimon torjuntaan, niitä otan myös aina vastaan, kunhan ette ehdota sitä mandariinia suklaan tilalle. ;)

*(Supervinkki! Jätä puistosta kotiinlähteminen aavistuksen liian myöhään. Niin, että molemmat lapset itkevät, joko nälkäänsä, puistosta lähtemisen harmia eli väsymystä tai vääriä lounasvaihtoehtoja. Mikään ei laita juoksemaan samalla lailla kotiin vaikka kuinka tekisi mieli pysähtyä. Taatusti tehokasta intervalliharjoitusta. ;)

Kommentit

Piipo79

Joo. Mä oon kans miettinyt tuota pulla- ja salmiakkilakkoa. Itse asiassa pullia ei ole tullut syötyä, suklaata en voi syödä kun iskee migreeni, joten paheeni on salmiakki ja lakritsi. Ja jäätelö. Kahden kanssa arkiliikunta on todella hankalampaa kuin yhden, jonka kanssa kärräilin 4-6h päivässä aina päiväunien aikaan. Toisen kanssa olen ratkaissut liikunnan siten, että käyn päikkykävelyllä (tuplarattaat löytyy ihan tätä tarkoitusta varten ja lasten saamineen synkrooniin on se kovin homma!). Sama kauempana olevien puistojen suosiminen ja nyt pyöräilemään oppineen neidin kanssa lähiseuduilla kiertäminen. Pari kilsaa jaksaa tuollainen kolmevuotiaskin polkea. Sitten myös leikkipuistoissa voi olla hippaa, kiipeillä telineissä, tehdä lapsen kanssa jumppahyppyrasteja ja hyppiä vaikka hiekkalaatikon reunalla kyykkyjä (jos korkeat reunat). Näitä teen jos muita vanhempia ei ole näkemässä et kuka hullu tuolla hyppii!

Elina U.
Lentoaskeleita

Ai ai, salmiakki ja laku ovat täällä kanssa se kaikkein heikoin kohta. Niinkin heikko, että ostan kotiin mielummin jopa suklaata, sillä sitä en syö yhtä salamannopeasti kuin noita kahta! :D Ja itselläni taas olen huomannut kahvi&suklaa-yhdistelmän helpottavan otsassa kolkuttelevaa migreeninalkkua. ;) Vitsit mikä hatunnosto tuosta, että pyrit synkronoimaan päikkärit ja käyttämään sen ajan liikkumiseen, mahtavaa! Ei hitsi, jos nuo nukkuvat samaan aikaan niin mä joko nukun itsekin tai sitten lipitän sitä kahviani ja herkuttelen. Hah ja täälläkin on kokeiltu noita askelkyykkyjä hiekkiksen reunalla. Pitäisiköhän sitä vaan ihan pokkana alkaa tekemään lihaskuntoa isommissakin puistoissa? :D Olen myös huomannut tuon, että lapsen kanssa ulkona touhuilu on kyllä hyvää hyötyliikuntaa!

Anjuska
Ripaus elämäämme

Toi viimeinen toteamus tuosta leikkipuistosta kotiutumisen suhteen pitää niin paikkansa! Kyllä paikat kiitti sen reissun jälkeen :D 

Itsellä sama vaihe edessä. Tänään uskaltauduin vaa'alle ja lukema oli jo niin kauhea, että nyt on pakko alkaa tekemään jotain. Meillä tietenkin tilanne hieman erilainen, kun imetys ei ole enää pelissä mukana, joten olen ns vapaampi lähtemään liikkumaan yksin kodin ulkopuolelle. Tämä onkin lähtenyt hyvin käyntiin koripallon ja joogan sekä pilateksen merkeissä! Ruokailurytmi on myöskin kehkeytynyt kasaan, mutta tuo ilta. Ilta ja hiljaisuus kun kohtaa, tulee se "mitäs iltapalaa sitä hakisi". Ja aina se menee kebab, pizza, hamppari linjalle. Herkkua on aina kaapissa, siitä pitäisi päästä pois, koska kun se on siellä, tulee siihen herkemmin tartuttuakin! 

Pienillä askelilla kohti terveellisempää arkea! 

Elina U.
Lentoaskeleita

Hahahah niinpä, mäkin olin kyllä niiiin puhki! :D Koripallo, jooga ja pilates kuulostavat tosi hyvältä yhdistelmältä! Siihen vielä noita spurtteja, varsinkin jos lähdette meidän kanssa puistoilemaan. ;D Äh näissä syömisasioissa on selkeesti kaikilla oma kaava, että on tullut vähän niin kuin tavaksi syödä jotain epäterveellistä tiettynä päivänaikana. Mites sitä saisikaan itsensä kokonaan irti sellaisesta ja herkuttelisi vain silloin kun ihan oikeesti tekisi jotain herkkua tosi paljon mieli? Ainakin itse huomasin, että nappasin ne pari keksiä kupin viereen ihan tottumuksesta ennen kuin edes mietin, että tekeekö mun mieli niitä keksejä, huoh. Mutta niin kuin sanoit, pienin askelin! :)

Naiseudesta (Ei varmistettu) http://naiseudesta.blogikoti.fi

Niin tuttua, niin tuttua. Imetys ei todellakaan laihduta kaikkia, minullakin siitä on kokemusta jo kahden lapsen kautta. Makeanhimo ja nälkä ovat aivan järjettömiä koko ajan. Hassua, että normaalisti en välitä leivonnaisista, mutta nyt imetysaikana voisin elää pelkillä muffinsseilla. Mutta ilmeisesti niitä nyt vain tarvitaan minun kohdallani maidontuotantoon.

Olen myös lukenut, että joillain naisilla kroppa pitää imetysaikana normaalia hanakammin kiinni kaikista kiloistaan. Se johtunee ns. luolamiesgeeneistä, sillä aiemmin tällainen taipumus oli suorastaan elinehto. Me olemme erilaisia paitsi raskausaikana (joku voi pahoin koko raskauden ja toinen on elämänsä voimissa), miksei siis imetysaikana myös?

PS. Kiitos tuosta pyöräjahtaamisvinkistä, aion ottaa sen poikani kanssa heti kokeiluun!

Elina U.
Lentoaskeleita

Huh joo, varsinkin imetyksen alussa se makeanhimo ja nälkä olivat aivan järkyttäviä! Olisin voinut vedellä ihan jatkuvasti kermajuusto-kinkkuvoileipiä ja popsia karkkia. :D Mäkin epäilen, että niitä vaan tarvittiin maidontuotannon käynnistämiseksi. Niin ja myös ylläpitämiseksi, huomaan heti että maitoa tulee vähemmän/ vauva enemmän rinnalla jos yritänkään elää jollain salaatilla kiireessä.

Mielenkiintoinen teoria, enkä pidä kyllä lainkaan mahdottomana!

KaroB (Ei varmistettu)

Voi ei, miten samanlainen herkutteluongelma! Syömme muuten terveellisesti, normaalia kotiruokaa, mutta myös mun surmanloukkuni on iltapäivän pieni vapaahetki. Ja kaappiin 'vierasvaraksi' ostetut keksit ja suklaat ym. Ja mullahan tätä kotonaoloa on jatkunut jo yli kaksi vuotta (pojat reilu 2v ja toinen n.2kk). Onnekseni en ole superhelposti lihovaa tyyppiä ja imetys auttaa vyötärömakkaroiden kanssa, eikä kummassakaan raskaudessa kertynyt montaakaan ylimääräistä kiloa. Olen onnekas, tiedän! Kuitenkin pieni skarppaaminen herkuttelujen suhteen on tarpeen, jotta jossain vaiheessa syksyä mahtuisin esim. farkkuihini ja jaksaisin paremmin.
Nyt oon noin viikon verran elänyt skarpimmin, en täysin ilman herkkuja, mutta kuitenkin. Toimivinta mulle on, että en osta niitä 'vierasvaroja' kaappiin. Myös puistoilut ja reippaat kävelyt menee samoin kuin teillä, tosin tuplarattailla. Tulokset näkyy heti! Farkut ei kiristä ollenkaan niin paljon kuin aiemmin :)
Salitreenitkin olisi tarkoitus aloittaa jossain vaiheessa, mutta tiedän, että aikataulusyistä se jää max. 1-2 kertaan viikossa. Tai perhesyistä; haluan viettää aikaa perheen kanssa, mieskin haluaa treenata ja vauva on ollut täysimetyksellä. Kotijumppa olisi niiiin parasta, mutta jos joku tietää, mikä mut(kin) saisi sieltä sohvanpohjalta suklaalevyn ääreltä nousemaan niinä rauhallisina iltapäivähetkinä, niin ottaisin tiedon mielelläni vastaan, ja yrittäisin itseni motivoida siihen.

Elina U.
Lentoaskeleita

Kuulostaa niin niin tutulta, samaistun aivan täysin! Meilläkin syödään siis muuten terveellisesti, eivätkä muut herkuttele tähän malliin tosiaankaan. (Ja juuri kun pääsin edes vähän oikeammalle tielle, niin eiköhän tehty pieni reissu ja hommahan levisi ihan käsiin! :D Nyt taas roti päälle!) Hei ja tulehan kertomaan tänne heti, jos keksit jonkin yllykkeen päikkäriaikojen jumppahetkille niin kuulen ja omaksun sen enemmän kuin mielelläni! Ostin muuten mieheni suurista epäilyksistä huolimatta hulavanteen kotiin, jos vaikka alkaisin hulailemaan hetken kun on rauhallinen hetki, haha.

Emilia S.
Kuplia by Emilia S.

Hih, mä oon ajautunut taas Pepsi max -kierteeseen, kun en juo kahvia. Ja se aspartaamihan aiheuttaa taas nälän tunnetta, joten olen vetänyt joka päivä (!!!!) synnytyksen jälkeen jotain makeaa. Synnytyksesta tuli viime viikolla kuukausi, joten nyt mulla on peiliinkatsomisen paikka (ihan konkreettisesti). Rakauskiloja on jäljellä enemmän kuin kahden aikaisemman lapsen kanssa ja ikääkin on enemmän. Minun on siis vaikeampi hallita kans ruokailua, mut liikkumisen olen aikaisemmilla äitiyslomilla saanut mahdutettua päiväaikaan, kun lapset nukkuvat. Mulla on kotona steppilauta ja ihan perus käsipainot. Muutaman kerran päiväuniaikaan olen vetänyt niillä jonkun tunnin setin. Youtubesta löytyy kivoja jumppia, kun vähän jaksaa etsiä. Tsemppiä sokerittomuushaasteeseen, mulla vieroitus on vielä edessä :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Oi olenkin lukenut paljon tuosta aspartaamista ja se vaikuttaa kyllä salakavalalta kaverilta! Yritän vältellä sitä parhaani mukaan, sillä ei enempää nälän tunnetta enää tänne kiitos. :D Hei kiitos tuosta youtube-vinkistä, täytyypä kurkata! Ja vau, sulla on niin pieni vauva ja jo nyt olet kaivanut steppilaudan ja käsipainot eteen, aivan mahtavaa! Kuten jo tuossa ylempänä kerroinkin, niin ostin viikonloppuna sellaisen aikuisten hulavanteen, jospa se olisi vaikka avain tähän mun reipastumiseen (mun mies epäilee suuresti että ei :D ). Eräs ystäväni kuitenkin vannoo sen nimeen, joten miksikäs en kokeilisi! Steppilauta kotona kuulostaa myös tosi kätevältä. Kiitos tsempeistä ja samaiset sinne! :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Niin tuttua! Mä kuorrutin itseni suklaalla molempien lasten syntymien jälkeen varsinkin ne ekat kuukaudet, enkä kyllä varsinaisesti kadu sitä, koska jotenkin siitä ajasta oli selvittävä hengissä. Mutta mua rupesi ahdistamaan niin kovasti se ärtymys ja väsymys, joka mun holtittomaksi ajautuneesta sokerinkäytöstä seurasi ja oon ollut koko tämän vuoden ilman sokeria. Tää on ollut kyllä tosi mahtava juttu; en ole enää samalla lailla väsynyt, makeaa ei tee edes mieli ja oon myös onnekseni todennut, että sokerittomuuden pystyy ihan helposti yhdistämään tavalliseen lapsiperheen ruokavalioon. Yhtään taatelipakettia tai muutakaan erikoista en ole vielä kotiin raahannut, vaikka ennen projektiin ryhtymistä ajattelin, että käyköhän tässä sitten niin, että oon koko ajan leipomassa jotain raakakakkua. Mutta ei onneksi käynyt niin :) 

Kuitu, pähkinät, voileipäkahvit pullakahvien sijaan ja ulkoilu ruoan jälkeen ennemmin kuin sohvalle lässähtäminen on olleet varmaan avainasemassa mulla. Ja just tuo ennakointi, josta säkin mainitsit ja muutenkin sellainen astetta rennompi suhtautuminen vähän kaikkeen. 

 

 

Elina U.
Lentoaskeleita

Huoh juurikin tuo väsymys- ja tunnistan myös ärtyneisyyden! Jos ei kahvi/sokerihetkeä tipu, niin varsinkin aluksi se ihan selkeesti kiristää hermoja. No kahvi/teehetkistä en kyllä luovu, niillä on niin tärkeä rooli mun jaksamisessani, mutta se sokeriosuus siinä vaan mättää. Onpa kivaa kuulla myös muiden kokemuksia, ettei ole ihan sellainen olo että olen nyt ainut tässä.

Vau mikä vauva!

Mun mielestä on erityisen epäreilua se, että kroppa käyttäytyy eri tavalla kun viimeks! M:n imetysaikana mulla tippui paino niin, että vuoden päästä synnytyksestä painoin 15kg vähemmän kun tullessani raskaaks. Nyt taas on mennyt "jo" 4kk, ja paino on jämähtänyt 3kg alotuspainon alle, tuli tähän oikeestaan jo n. kuukausi synnytyksestä eikä oo hievahtanut puoltakaan kiloa ylös tai alas, oli sit minkälainen salaattiviikko tai pizzaviikko takana. Ehkä tää on nyt sit joku mun optimaalinen maidontuottopainoni, haha. Ja toki tiedän että on ihan ok kun on kuitenkin miinuksella, mutta olishan tässä sitä tiputtelun varaa oikein hyvin edelleen. Ja senkin tiedän että yhden vauvan kanssa tuli vaunulenkiteltyä paljon enemmän kun nyt kahta raahataan vaan lähipuistoon ja takasin, MUTTA viimeks myös vedin paljon enemmän suklaata, keksiä ja muuta, kun taas nyt välillä edes yritän hillitä :D eihän tässä vaiheessa mitään laihdutusstressiä todellakaan tarvita, mut ne arkiset valinnat ja rutiinit mäkin opettelisin mieluummin nyt jo valmiiks, enkä sit kun havahtuu että nimenomaan niitä vauvakiloja on ilmestynyt jo monia. Sentään oon nyt käynyt erilaisissa jumpissa pari kertaa viikossa, parempi sekin kun ei mitään, mut jatkuvat sokeri-/hiilaripöhnät ei kylläkään sillä häviä.

Elina U.
Lentoaskeleita

No mutta hei sehän on epäreilua! Mulla taas oli viimeksi sama homma, niin tavallaan osasin kyllä sitä uudestaan odottaa (luulin vaan, että tällä kertaa mulla olisi enemmän itsekuria, hahaha). Paitsi että hei sulla on nyt jo -3kg niin sehän on aika unelmatilanne ( mutta kuten sanoin, ymmärrän kyllä että tuntuu epäreilulta jos ensin odottaa, että menee samoin kuin ennenkin). Ja 4kk on oikeesti "vasta", ei jo, eli älä nyt liikaa tällaisia murehdi. Ja siis vautsi tuolle jumpalle lähtemiselle, vitsit kun löytäisi itsekin ne energiat siihen hommaan jostain! 

tanjatanja
Ei Beigeä

Olisin voinu ite kirjoittaa tämän. Mulla on kaikkien aikojen läskikriisi! Ja siis makeaa en ole ikinä himoinnu näin paljon ku mitä nyt synnytyksen jälkeen. Varmastikin jotain tekrmistä tämän väsymyksen kanssa. Itse oletin että imetys kyllä hoitaa ja kohta ollaan taas suunnilleen omissa normimitoissa, ehkä vähän pehmeämpänä. 

Ei.

 

Vatsa vain kasvaa, perse levenee ja liikaleuat lisääntyy. 

Elina U.
Lentoaskeleita

Hahahaha loppukanettisi tiivisti täysin omatkin tunnelmani! :D <3

MineaW (Ei varmistettu)

Täällä taas huijataan itseään niin, että terveellisesti ruisleipää aamupalaksi, lounaaksi lohta ja parsakaalia, mutta illalla saakin sitten syödä mitä tahansa, niinkun vaikka puolikkaan patongin, pari balleriina-keksiä, oho - vähän lakuja ja ainiin jätskiäkin oli pakkasessa! Tuossa välissä oli jo ihan hyvä kausi, kun vaihdoin kaikki kahvimakeet pilkottuun banaaniin ja pähkinöihin. Ei se banaanikaan kaikkein kalorittomin ole, mutta parempi, kuin vaikka suklaa. Yksi hyvä juttu on kanssa, että nukutan nyt 6kk vauvaa kaikille päikkäreille edelleen vaunuihin, joten liikuntaa/reipasta kävelyätulee vähintään 3-4*15min päivässä (1h vähintään) mikä on jo ihan jees! Kunhan sais vielä tos sokerin vaihdettua vaan viikonloppuherkuksi ja pysyttyä tolla banaanilinjalla arkisin. Mulla 5kg lähtöpainoon (pudonnut yli 10kg).

Elina U.
Lentoaskeleita

Hahaa tutulta kuulostaa tämä itsehuijaus! Sorrun täysin samaan välillä... Että kun nyt söin päivällä terveellisesti niin ei haittaa jos syön nyt pullan ja lakua. :D Sama tavoite mulla, eli jättää ne sokeriherkut viikonloppuun. Välillä onnistuu, välillä ei. Tsemppiä viimeisten kilojen kanssa, upeen painonpudotuksen oot jo tehnyt! :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.