Synnäri

Lentoaskeleita

Voi toki johtua tilastani, mutta väitän, että tuossa paikassa on mielestäni jotain kerrassaan maagista: synnytysvastaanotossa eli tuttavallisemmin synnärissä. Raskaana olevien naisten maaliviiva, jonka merkitys muodostuu aivan käsittämättömän suureksi odotuksen loppuavaiheilla, mutta joka on kuitenkin vain välipysäkki, jolla vieraillaan loppujen lopuksi hyvinkin nopeasti. Olemme näin raskauden loppumetreillä tehneet muutaman vierailun Taysin alakertaan ja minusta on hätkähdyttävää, kuinka samanlaisena tuo paikka säilyy, vaikka sinne virtaa joka päivä, ympäri vuorokauden, suurivatsaisia naisia tuskissaan ja tutkimustilan odotushuoneen istahtaa hermostuneesti lehtiä selaavia miehiä. Ensin oikealle ja sitten ovista suoraan, he neuvovat jokaista vuorotellen. Sairaanhoitajat puhuvat aina ja jokaiselle yhtä rauhallisella äänellä, ovat tottuneet kasvoilta heijastuvaan kipuun ja huoleen, kysyvät neuvolakorttia, kiinnittävät tottunein ottein sydänanturit vatsan ympärille. Tuossa paikassa kipu on kaikille samaa, jokaista jännittää ja jokainen on samalla viivalla kulahtaneissa sairaalan synnytysmekoissa, riippumatta siitä mihin kukakin lähtee aamulla töihin tai mitä puoluetta äänestämme. Siellä välipysäkillä me makaamme verhojen erottamilla sairaalasängyillä, päivästä toiseen vaihtuvat odottajat. 

Synnäri ei ole kiinni jouluaattona tai itsenäisyyspäivänä, sinne tulo ei riipu vapunpäivästä, emmekä kukaan voi vaikuttaa siihen milloin on meidän vuoromme vetää napitettavat puuvillakoltut päällemme. Siellä tapahtuu ihmiskehon ihmeellisimmät asiat, elämän suurimmat ilot ja surut. Lähdemme sinne sairaalakasseinemme ja olemme ehkä miettineet tuota hetkeä kuukausitolkulla, tai sitten kieltäneet iseltämme koko ajatuksen. Harvoin kukaan on niin kontrolloimattomassa tilanteessa kuin synnytys. 

Tuntuu oudolta ajatella, että vauvamme teki tuloaan jo kuukausi sitten, mutta eipäs tullutkaan. Tässä sitä nyt ollaan, isovatsaisena vieläkin ja jo "täysillä viikoilla", laskettuun aikaan on enää viikoissa kaksi ja puoli jäljellä ja minä alan olla aivan valmis lähtemään sinne synnärille sairaalakasseineni. Olo alkaa olla sen verran tukala ja kipeä (puhumattakaan näistä loppuraskauden vaivoista), että todella odotan tositoimien käynnistymistä. Vaikka muistankin hyvin elävästi sen paniikinsekaisen tunteen kolmen vuoden takaa kun tajusin, että se on menoa nyt eikä peruutusnappia voi enää painaa, niin tahtoisin jo luopua tästä jännityksestä ja esimerkiksi löytää sopivan nukkumisasennon. Vaikka nytkin jännittää. Totesin juuri miehelleni, että mistäs tiedämme vaikka vauva järjestelisikin meille oikein kunnon ylläriä ja kaikista ennakkomerkeistä huolimatta päättäisikin saapua vasta vaikkapa lasketun ajan jälkeen. Näitä asioita kun on mahdotonta varmuudella ennustaa. Tunnelma on sanalla kuvaten odottava ja yritän jälleen kerran pysyä erossa googlesta. Nyt onkin sitten pitkien rauhallisten kävelylenkkien (vihdoinkin) ja jumppapallolla keikkumisen vuoro, aika kerätä voimia ja odottaa meidän vuoroamme.

Kommentit

LauraEm. kirjautumatta (Ei varmistettu)

Mä en voi mitään mut väkisin tulee mieleen Kaksplussan keskustelu otsikolla Synnärieväät... :D Kannattaa googlata, en pysty puhelimella linkkaan.

LauraEm (Ei varmistettu)

Eiku siis "Synnäriasiaa", sori!

Elina U.
Lentoaskeleita

Hahah ihan loistava väläys joltain! :D Täytyykin tästä tehdä kermakakkua valmiiksi h-hetkeä varten. Aasinhäntä olisi myös aika must! 

Mia K.
Voi taivas

;))

Ihana kuulla, että kaikki hyvin!

Peukkuja ♡

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos! <3 Minulla onkin vähän ristiriitainen olo; toisaalta olen hirveän onnellinen siitä että kaikki tosiaan on nyt hyvin ja että vauva on saanut kasvaa ennenaikaisuuden uhan yli vatsassa, toisaalta jännittää (ja vähän pelottaa, on han se aina täysin ennustamaton hetki) synnytys, toisaalta taas odotan sitä jo aivan kärsimättömänä. Sitten kiukuttelemaan aina välillä näiden kaikkien yhteissummana. Taitaa olla hormonit asialla! ;)

Mia K.
Voi taivas

Kaikki menee hyvin! Onhan se niin ihmeellistä!! :)

Tuo kaikki kokeminen! ...myös kai nuo hormoonitkin?! ;))) heh...

Elina U.
Lentoaskeleita

Eipä tässä auta muu kuin sillä asenteella lähteä, että kaikki menee hyvin. Toivottavasti! <3 Onhan tämä loppuraskaus tosiaan kokemuksena aika erikoinen ajanjakso, kun sekä kroppa että ajatukset alkavat valmistautua niin voimakkaasti synnytykseen. Näitä hormoniheilahteluja ei kyllä tule ikävä! :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Emmi rakkaani, HYS nyt siellä! :D 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.