Syysretkeilijät Herra Hakkaraisen talossa

Lentoaskeleita

Pari viikkoa sitten joimme kahvia ja mehua ystäväni olohuoneessa ja valkkasimme kalenterista päivämäärän, johon kirjoitimme että syysretki. Eilen sitten koitti vihdoin tuo syysretkipäivä ja ystäväni nappasi minut plus pesueen kyytiin kohti Sastamalaa ja Herra Hakkaraisen taloa. Kukaan meistä ei ollut ennen käynyt Hakkaraisen kotona, emmekä oikein tienneet mitä odottaa. Poikaa pohditutti erityisesti, olisiko Hella Hakkalainen kotona ja että onkohan siellä noitia. 

Ulkoa päin ei osattu vielä oikein aavistaakaan, kuinka hieno ja jännittävä paikka olikaan kyseessä!

Suuntasimme aivan ensimmäiseksi ritarihuoneeseen ja istahdimme ritareiden kanssa pyöreän pöydän äärelle. Kuitenkin katossa tuijottava lohikäärme kävi nopeasti "vähän liian jännittäväksi" keltaisine silmineen, ja vaikka minä ja ystäväni urheina ritareina huidoimmekin miekkoja kohti lohikäärmettä ja lupasimme suojella lapsia, oli parempi siirtyä moikkaamaan Herra Hakkaraista ja keittää kahvit hänen keittiössään.

Isännän koisatessa nojatuoliin nukahtaneena, söimme mansikka- ja jauhelihajäätelöä kahvin kanssa.

Nopeasti livahdimme lohikäärmeen ohi alakertaan, jossa pääsimmekin avaruuteen!

Muut seurueen jäsenet sujauttivat avaruuspuvut päälleen, jonka jälkeen kävelimme kuun pinnalla ja ajoimme avaruustaksia! (Voiko hei olla siistimpää? No ei ainakaan meidän kolmevuotiaan mielestä.)

Meinattiin törmätä meteoriitiin, mutta onneksi varamoottori käynnistyi automaattisesti.

Teimme myös ostoksia Koiramäen lapset kaupungissa- kirjasta tutussa kaupassa, kokeilimme roolivaatteita ja sain olla vauhdikkaan nukketeatteriesityksen yleisönä.

 

Seikkalimme vielä lopuksi pitkin Hakkaraisen liikennepuistoa, jonka autot olivat jo viety talleihin talviteloille. Me niin mennään kesällä tuonne kruisailemaan.

Olimme koko paikan ainoat vierailijat ja saimme kulumaan monta tuntia reissullamme. Vauva matkasi koko reissun kätevästi Manducan kyydissä ja poika nautti saadessaan vetää ystävääni kädestä Hakkaraisen talon sokkeloihin, minun ja vauvan seuratessa vähän varovaisemmin ja kömpelömmin perässä. Heillä kahdella on ollut pojan syntymästä saakka ihan ainutlaatuinen yhteys ja poika oli aivan innoissaan kun vietimme kokonaisen päivän hänen kanssaan. Aivan hurjan kiva paikka ja vieläpä lyhyen ajomatkan päässä Tampereelta! Jos ette ole vielä käyneet niin suosittelen ehdottomasti lähtemään vaikka meidän tapaamme syysretkelle Hakkaraista moikkaamaan. Pääsymaksukaan ei ollut paha: vain kuusi euroa per pää.

Hakkaraisen talon vieressä on myös suomalaisen kirjallisuuden museo Pukstaavi, joka oli maanantaista johtuen suljettu, mutta ensi kerralla piipahdamme sielläkin. Pukstaavin kahvila oli kuitenkin auki ja sen kotiruokalounas maistui koko porukalle, suosittelen sitäkin. 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.