Täällä on vähän elämää

Lentoaskeleita

Koskaan ei voi tietää, minkälaiset naapurit uuden kodin seinien takana asuukaan. Olen kuullut kauhujuttuja naapureista, jotka eivät tervehdi, paukuttavat pattereita tavallisista askeleistakin häiriintyneenä, kurkistelevat ikkunoista ja pitävät kirjaa toisten menemisistä ja vieraista, inhoavat lemmikkieläimiä ja mitä kaikkea. Olen kuunnellut näitä juttuja täysin hämmästyneenä, sillä voin aivan sydämestäni sanoa, että meille on aina osunut mahtavia naapureita.

Vanhassa asunnossamme meidän naapurit toivat meille joskus leipoessaan tuoretta pullaa, sadepäivänä lastensa vanhoja kirjoja pojallemme luettavaksi, rappukäytävään jäätiin aina vaihtamaan kuulumisia, ovia avattiin toisille ja painavien tavaroiden kantamisessa autettiin. Niinpä hyvästelimme edelliset naapurimme haikein mielin ja halauksin, jännittäen voisiko meillä käydä yhtä hyvä tuuri uudelleen. Kunnes viikko muuttomme jälkeen meidät kutsuttiin suoraan hiekkalaatikon reunalta syömään sinne uusien seiniemme toiselle puolelle.

Viereisen oven takaa löytyy lenkkeilyseuraa, kahvitteluseuraa ja leikkikaveri pojalle. Sellaisia tyyppejä, joiden kanssa voi napata muksut ja koirat kainaloon ja miettiä, kumman luokse mennään mehulle tai katsottaisiin leffaa hetken mielijohteesta. Samat tyypit ovat sitä mieltä, että koiramme vahtihaukkuminen ei ole hermoja raastavaa, vaan että on hyvä että täällä on vähän elämää. (mikä on melkoinen onni, sillä meidän porukka ei tosiaan ole hiljaisimmasta päästä)

Väitän, että on melko huippua hypätä puolin toisin aidan yli grillailemaan hamppareita, ja että nämä kaverukset ovat samaa mieltä. <3

En voikaan ymmärtää näitä urbaanilegendojen kauhunaapureita. Mielestäni esimerkiksi rivitalo- ja kerrostaloasumisen parhaita puolia on juuri se tietynlainen yhteisöllisyys, ettei pihalla kohdattaessa tuijotella kengänkärkiä ja luotto siihen, että tarvittaessa seinän takaa löytyy apua (esimerkiksi muutaman kerran yksin kotona noidannuolikohtauksen kokeneena arvostan tietoa siitä, että joku varmaan kuulisi huhuiluni jos menisin liikuntakyvyttömäksi ja ennen kaikkea reagoisi siihen). Se, että ympärillä on sitä elämää äänineen kaikkineen.

 

Kommentit

Voi ei, mä oon sellainen painajaisnaapuri, joka seurailee vähän naapurien menemisiä! :D En siis kyttää, mutta kun viettää näin paljon aikaa kotona, niin sitä alkaa huomaamaan, jos naapurit on lomalla jne. Mun mies on välillä silleen, että voi apua, kun selitän sille jotain naapurien tekemisistä. Siis voi apua, että seurailen niiden puuhia. Jep, liian kauan kotiäitinä :D

Tollaisen naapurit olis kyllä ihania, joiden kanssa olis samanikäisiä lapsia. Meidän taloyhtiön lapsista melkein kaikki on huomattavasti isompia kuin meidän poika ja siten ne on päivisin päiväkodissa. Pari nuorempaa lastakin löytyy, mutta ei ole oikein elämänrytmi tai kemiat kohdanneet noiden ulkomaalaisäitien kanssa.

Elina U.
Lentoaskeleita

Hahahah, kuulostaa siltä, että nyt sinun pitäisi päästä viettämään tuulettumisiltaa/päivää jonnekin! ;D Ei vaan, muistan itsekin äitiyslomalla jotenkin vain tiesin (ihan ilman mitään sen suurempia seurailujakaan), mihin aikaan naapurit lähtevät töihin ja tulevat kotiin. :D

Meillä on kyllä käynyt superhyvä tuuri naapurien suhteen, kun nyt löytyy leikkikaveri ihan oven takaa! Viimeksi olimme talon ainoa pikkulapsiperhe ja vähän pelkäsin, miten meidän melukylä-perheeseen mahdetaan suhtautua, mutta silloinkin saimme tämän "ihanaa kun on elämää"-kommentin aina vaan. <3

Se on kyllä ihan totta, että välillä pitäis tehdä muutakin kuin kotiäidin arkea. Tai siis paljon useammin viettää aikaa ihan aikuisseurassa. Mä oon kyllä huomannu, että ihmiset laittaa kaikki mun hölmöt jutut kotiäitiyden piikkiin, tyyliin "sillä on ihan liikaa aikaa miettiä kaikkea" :D

Jeba
Tuuliajolla

Meillä oli vanhassa kodissa ihan kamalat naapurit. Jouduttiin joka viikonloppu kuuntelemaan tavaroiden heittelyä ja kamalaa huutamista ja kirkumista. Kerra jopa jouduin soittamaan sinne poliisit, sillä niin kovin naapurissa asuva äiti huusi poliisia, että katsoin parhaaksi toimia. :(

Onneksi tässä nykyisessä kodissa naapurit ovat ihan toista maata. Ollaan saatu kutsu grillaamaan, ja itse lukeudun juuri niihin naapureihin jotka vie uunituoretta pullaa ja piirakoita naapureille. :) Mun  mielestä sellainen on kivaa ja pitää yllä hyviä suhteita. Toki, teen niin ihan muuten vaan koska tykkään, enkä siksi että naapurisuhteet pysyisi hyvinä. :) Juuri viimeksi eilen hain naapurista lainaan lankakerän vauvakutsuja varten, ja milloin naapurin täti vahtii poikaa pihalla mun vaihtaessa vaippaa sisällä. :)

Onni on hyvät naapurit!

Elina U.
Lentoaskeleita

Apua, en tiedä mitä sanoisin. :( Tuollainen tilanne on varmasti jotain aivan järkyttävää, mielestäni toimit oikein kun otit yhteyttä poliisiin, ties mitä olisi voinut tapahtua ja mitä kamaluuksia iltalehtien otsikot taas hehkuttaneet. :( Ihan hirveetä! Toivottavasti soittosi poliisille toi naapureillesi apua. Toimit juuri niin, kuin hyvän naapurin/kenen vaan kuuluisi tuossa tilanteessa toimia!

Ja ehdottomasti tuo "hyvä naapuri"-juttu vaatii vastavuoroisuutta, että itsekin toimii niin kuin toivoisi itseään kohtaan toimittavan! Kuulostat ihanalta asumisvieruskaverilta. :)  <3

MinEna
Kasvukäyrillä

Kerro kerro kesätemposi http://www.lily.fi/blogit/kasvukayrilla/kesatempo-2014 :)

 

PS: meilläkin on pääasillisest ollut vain ihania naapureita, nykyisistä en vielä osaa sanoa, mutta mitään karmaisevaa ei ainakaan vielä ole ilmaantunut :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Ihana haaste, nappaan ehdottomasti heti kun sadepäivät ovat ohi ja meidän tempo ei tarkoita sohville linnoittautumista! :D Niin ja meillä molemmilla taitaa olla kokemusta niistä ei niin huomaavaisista entisistä asukeista siivousjuttujen puolesta ja meillä vielä se takkahomma. ;) Vieläkin harmittaa! 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.