Tammikuussa

Lentoaskeleita

 

Miten mahtavaa olikaan huomata, miten vastasitte viime kirjoitukseeni ymmärryksellä, kun kerroin, että tämä blogi siirtyy päivittymään enemmän harvakseltaan, fiilispohjalta ilman paineita. Kiitos siitä, se todella vahvisti ajatuksiani siitä, että haluan pitää tämän blogin mukana menossa. <3 (Sitä paitsi minulle tuli ikävä teitä lukijoita, olkaa kilttejä ja kertokaa kommenttiboksiin jotain sellaista, mitä teille kuuluu?)

Tänne kuuluu kaikenlaista. Ensinnäkin: älkää koskaan, toistan siis: älkää koskaan leipoko Kinuskikissa-blogin suklaahippukeksejä. Ikinä, ymmärrättekö? Ellette halua syödä pellillistä keksejä alle viikossa. Ja jos teillä on lapsia, lupaan heidän menettävän kaiken kontrollin jo pelkän taikinan suhteen. Äsken murusteltiin poikani kanssa viimeiset keksit pikkusiskon nukkuessa. "Katsos täällä on niitä vielä kaksi" minä sanoin. Onneksi neljävuotiaan matikka ei vielä riittänyt huomaamaan hämmästyttävää noin kahdenkymmenen keksin mittaista katoa, vaan iloitsi siitä yhdestä keksistä, jonka hänelle juhlallisesti annoin. En tiedä kummasta omatuntoni soimaa minua enemmän: lasten keksien syömisestä vai siitä, että tein sen tammikuussa.

Aika paljon kuuluu myös kiirettä, niin tympeä sointi kun tuossa lauseessa onkin. Sen kanssa nyt sitten vain mennään, eikä siinä sen ihmeempiä. Arki on uudenlaista ja kotiäitipäiviin verraten hyvin erilaista, kaikki on niin kovin aikataulutettua. Onneksi tiistaisin voidaan vetää aamulla villasukat jalkaan ja lojua yhdessä kasassa sohvalla katsomassa piirettyjä, olla tekemättä mitään tehokasta koko päivänä. Jos ei lasketa pulkkamäkeä ja metsäretkiä. Tai parinpäivän ruokasatsin kokkaamista, keittoa tai laatikkoa, jotain nopeasti kello viideltä lämmitettävää. Jokaisen hoitopäivänä olen kiitollinen lasten päiväkodista, sillä se on ihan mieletön ja lapset rakastavat sitä. Joten yhtään en valita kiireestä tai muusta, kun tärkeimmät asiat ovat kunnossa. Olen myös todella nauttinut opintojeni pariin palaamisesta. Olenkohan kahdessa vuodessa aikuistunut (hah) vai mitä mahtaa olla tapahtunut, sillä suhtaudun opiskeluun aivan uudenlaisella draivilla ja palolla kuin ennen? Ehkä tähän vaikuttaa myös ne uudenlaiset sivuainesuunnitelmat. 

Arjen keskellä on ollut aikaa myös unelmoida. Ainakin bussissa ja kaupungin läpi kävellessä, silloin kun on ehtinyt juoda kahvinsa rauhassa tai syödä lounasta ystävän kanssa. Jossain mieleni sopukoissa jo pitkään olleet suunnitelmat ovat sieltä nyt lähteneet elämään ihan omia polkujaan ja täällä iltaisin naputtelen tietokoneellani jotain, mitä olisi pitänyt jo kauan sitten. Tai ehkä ei sittenkään, sillä sen aika on nyt. Se on jo lähtenyt elämään ihan omanlaistaan, minusta riippumatonta elämäänsä ja leviää näppäimistölle, uniini. 

 

-Elina

PS. Kuuluuko hyvää, huonoa, kiireistä, hullua, mitä? Kertokaa! <3

Kommentit

smagardi
astu harhaan

Kinuskikissan suklaahippukeksit kuulostaa juurikin sellaiselta asialta, että niitä söisi pellillisen yksin yhden illan aikana. Katsotaan kuinka kauan sen reseptin korkkaamista pystyy välttelemään. :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Siis joo, älä tee niitä missään nimessä. Tässä kuitenkin resepti: http://www.kinuskikissa.fi/chocolate-chip-cookies/ :DDDD

Vierailija (Ei varmistettu)

Bakteerikauhalukija täällä :D menossa rv 40+1 ja etsin juuri blogisi historiasta päivityksiä liittyen fiiliksiin, kun laskettu aika lähestyy ja menee... ;) Auttoivat! Hermot nimittäin alkaa olla aika kireällä. Google sauhuaa merkeistä ja joka ilta on "joko ens yönä" -fiilis.. Mutta, eiköhän se tämäkin vauva tuu lopulta, tavalla tai toisella :)
Voimia sinne arjen pyöritykseen!! :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi jestas miten jännät ajat teillä siellä! <3 Onkohan pikkuinen jo syntynyt? :) Ja ihana kuulla jos "vertaistuki" auttoi, ei ole tippaakaan kyllä unohtunut noiden raskauden viimeisten hetkien tuskaisuus. :D Tsemppiä tulevaan koitokseen ja mahdollisimman paljon vaan nyt sitten kaikkea hemmottelua ennen, ellei bebe sitten ole jo maailmassa! <3

Vierailija (Ei varmistettu)

viikoilla 40+4 syntyi sitten pieni poika pikavauhtia maailmaan &lt;3 oli kamalaa, mutta nyt nautitaan &lt;3 kiitos tsempeistä!!:) Saa taas unohtaa pahimmat ruokapöpöpaniikit! :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Oi ihanaa, onnea koko perheelle! <3 Nauttikaa vauvantuoksusta!! <3<3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.