Toppatakkipoika ja minä

Lentoaskeleita

Suunnilleen yhdeksän vuotta sitten tapasin baarissa söpön pojan. Sillä oli pisamia, lippalakki ja vahvan näköiset kädet. Tykkäsin hirveästi sen hymystä ja 19-vuotiaan pohjattomalla itsevarmuudella flirttalin sille takaisin minkä osasin. Sitten hukkasin humalapäissäni narikkakorttini ja päädyin kävelemään yöllä kotiin vieraassa punaisessa untuvatakissa hölmösti hymyillen. “Ota mun takki niin tuun hakemaan sen huomenna ja saan hyvän syyn nähdä sut uudestaan”, se oli sanonut. Silloin oli marraskuu ja satoi ensilumi.

Juuri silloin, kun minun ei todellakaan pitänyt alkaa seurustelemaan, luin ylioppilaskirjoituksiin ja säästin rahojani menolippuun kauas, tapasinkin hänet baarin tahmaisella lattialla ja olin peruuttamattomasti ihastunut. Sieltä hän vain tuli ja ravisti maailmani kuin ne lumisadepallot, kaikki meni pyryksi ja laskeutui uusille paikoilleen. Jos rakastuu 19-vuotiaana, on kai sanomattakin selvää, että edessä on melkoisia kasvukipuja. Sieltä keskeneräisyyden syvistä kuopistakin olemme nojanneet toisiimme ja aina lopulta kasvaneet samaan suuntaan. Kliseistä, mutta juuri nyt vahvempina kuin koskaan. Ihan hassua, miten sitä voikaan löytää jonkun, jonka kanssa uskaltaa kasvaa samaan tahtiin ja haluaa yksin maailmalta karkaamisen sijaan rakentaa yhteisen elämän, perustaa nuorena perheen, pukeutua vain 24-vuotiaana valkoiseen ja sanoa hänelle tahdon sen vuoden elokuun kauneimpana päivänä. 

Tänään häistämme on kolme vuotta, olemme täällä Etelä-Carolinan auringon paahdettavina ja vuorotellen molempien selkään hyppii kaksi lasta. Ne ovat yhtä vaaleita kuin isänsä ja minä mietin, että tuleekohan niillekin isona pisamia. Toivottavasti. Vitsit miten onnekas olenkaan. Vaikka treffi-illat tarkoittavat juuri nyt yhdessä jaettua lähikaupan sushia ja Neflix-maratonia kotisohvalla lasten nukkuessa, on se yllättävän toimiva määrä romantiikkaa. Siinä se toppatakkipoika jättää minulle viimeisen sushipalan ja lupaa heräävänsä lauantaiaamuna lasten kanssa, jotta saan nukkua univelkoja. Sen kanssa me olemme yhdessä vähän hulluja ja monessa asiassa niin täysiä vastakohtia, että kaikki olisi tylsää ilman häntä.

Niin kuin Vesalan Paula laulaa: oot mun nouseva aurinko ja ainoa kotimaa.

(Tosin tässä elämänvaiheessa ajelemme suhteellisen harvoin motelleihin juomaan tequilaa kuten kappaleessa)

Hyvää hääpäivää rakas!

FACEBOOK / INSTAGRAM / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

Kommentit

Papris
Odotusta ja opiskelua

Ihanaa. <3 Täällä toinen 19-vuotiaana rakastunut, voin niin samaistua kaikkeen tohon! Välillä on jännä leikkiä ajatuksella, että millainenkohan ihminen olisi nyt, jos ei olisikaan kasvanut aikuiseksi yhdessä tuon toisen kanssa. Ainakin varmaan tylsempi! :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Onpa ihanaa kuulla, että löysi tuttuja fiiliksiä. <3 Mä olisin varmaan ihan sellainen tuulella kävijä ilman tuota toista puoliskoani. 

KaHeVi
Life Time Story

Ja täällä myös yks toisen kanssa kasvanut. Minä tosin olin vasta 17 ja mies 19. Nyt siitä on jo 22 (!) vuotta ja oikein hyvin olemme yhdessä kasvaneet ja kipuilleet. Ja tehneet vähän joka välissä lapsiakin ;)

Ihana kirjoitus sinulta <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Vau, teillä on jo yli kaksi yhteistä vuosikymmentä takana! <3 <3

19- vuotta on hyvä ikä! Edelleen se sama poika on matkassa mukana :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Ihana kuulla! <3

chaura
Misplaced

Täällä kans 19-vuotiaana (välivuotena ulkomailta) mukaan noukittu poika, jonka kanssa sanottiin tahdon jo kaksikymppisinä, yhdessä on oltu jo yli kahdeksan vuotta!
Ja tokikin rakkaus iski juuri silloin, kun ei ollut mitään aikomusta hetkeen sekaantua enää yhteenkään mieheen, vaan olla Itsenäinen Moderni Sinkkunainen ;)

Elina U.
Lentoaskeleita

Ihanaa! <3 Miten se onkaan niin, että se rakkaus tupsahtaa jostain juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Kliseistä ja hassua, mutta niin se vaan menee!

Torey
Näissä neliöissä

Meillä tulee mieheni kanssa lokakuussa 7 vuotta yhdessäoloa. Olin 20v. kun aloimme seurustella. Paljon on tapahtunut vuosien saatossa, on saatu kaksi tytärtä, karattu vihille, on ollut ihanaa ja vaikeaa ja pitkässä suhteessa tulee väkisinkin kasvukipuja. Ja silti tuo on yhä tuossa, rakkaana. Viikon päästä perjantaina on 5. hääpäivämme. :)

Teidän tarinan alku on kyllä söpö! :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Oi hyvää hääpäivää teille jo etukäteen! <3

Nii
En vaihtais sekuntiakaan

Meillä tulee kanssa kuukauden päästä se yhdeksän vuotta täyteen! Me oltiin 17 molemmat. Tekstissäsi on paljon samaa; aikuiseksi kasvaminen ja se, miten hullun erilaisia ja silti samanlaisia ollaan. Ja että se hotelli- ja tequila-elämä on tosiaan aika kaukaista kahden lapsen kanssa :D

Elina U.
Lentoaskeleita

Olette sitten tavanneet tosi samoihin aikoihin kuin me aikanaan! :) Kivaa kuulla, että löysit tekstistä samoja juttuja. Ja tuo tequila-kohta voisi mennä meillä ennemminkin "saat kaataa mun lasiin pari senttiä punaviiniä kun lapset nukkuu". (Heh, heh, heh)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.