Turhan paljon jännitystä

Lentoaskeleita

Huh, eiliseen vuorokauteen mahtui aivan liikaa jännitystä. Paljon paljon vähempi olisi riittänyt. Kaikki alkoi keskiviikkona, kun harvinaisen hyvästä voinnistani innostuneena lähdin kävellen hakemaan poikaani aikaisemmin päiväkodista. Ajattelin, että ei nuo muutamat sadat metrit mitään tee, kunhan vain kävelen ne hissuksiin. No, kuten kirjoitin keskiviikkona, niin päädyin sitten sohvalle kellottamaan supistuksia ja nappailemaan Panadolia. Koska supistukset alkoivat yöllä uudestaan pariin otteeseen, niin mainitsin asiasta aamun neuvolakäynnillä. Terveydenhoitaja varasi minulle heti kontrolliajan lääkärille iltapäiväksi ja lääkärin kurkattua tilanteen sain kehotuksen lähteä suoraan TAYS:iin. Onneksi sain luvan koukata hakemaan mieheni mukaani, muuten tuo reissu olisi ollut aivan liikaa hermoilleni.

Tuntien odottelun ja käyrillä notkumisen jälkeen saimme onneksi hyviä uutisia: ultralla katsottaessa tilanne ei ollut yhtä hälyyttävä kuin käsin tarkastettaessa. Pientä muutosta supistukset kyllä olivat saaneet aikaan, mutta ennenaikaisen synnytyksen riski ei ollutkaan enää niin suuri. Huojentuneina saimme siis luvan lähteä kotiin, kunhan nyt jätän ihan totta ne kävelyreissut väliin joksikin aikaa.

Mielessä ehti pyöriä kaikenlaista, lähinnä pelkoa ja itsesyyttelyä. Että pitikö olla niin itsepäinen ja lähteä pienellekään kävelylle, mitä jos vauva syntyy seitsemän viikkoa etuajassa ja se on minun syyni. Ajattelin vain valokuvista näkemiäni keskoskaappeja, minipieniä ruttukäsiä ja että ei tämän näin pitänyt mennä. Ja että meillä on kaikki vauvan hankinnatkin vielä ihan vaiheessa, tässähän piti olla vielä aikaa vaikka kuinka. Ajattelin ihan hassuja juttuja, kuten häpesin aamulla tiskipöydälle jääneitä tiskejä ja sohvalla lojuvaa pyykkikasaa, jotka poikaa päiväkodista hakemaan saapunutta mamia odottaisivat siellä vastassa. Ja edellistä neuvolakorttiani ja sitä, että haluan pakata sairaalakassin ja jännittää, milloin se tulee käyttöön, sekä nauraa taas viimeisillä raskausviikoilla niin hurjan kuuloisille neuvolakorttiin kirjattaville painolukemille. Mietin myös paniikissa, että en ole vielä valmis synnyttämään, enhän ole ehtinyt ajatella koko asiaa vielä. Tajusin, että jos vauva syntyisi nyt, se ei pääsisi vielä kotiin. Että ei tämän näin pitänyt mennä ja miksi miksi miksi lähdin kävelemään. Huomasin täriseväni kauttaaltani, mutta en saanut tuota tärinää millään tahdonvoimalla loppumaan ennen kuin kuulimme huojentavat uutiset. 

Kotimatkalla nauroimme helpotuksesta ja minä halusin hakea hampurilaisen. Tänään olen asetellut itselleni mahdollisimman mukavan löhöilykolon, josta minulla ei ole aikomustakaan "lähteä vähän kokeilemaan pientä kävelylenkkiä tuonne ulos". Tässä sitä nyt pötkötetään kiltisti. Olen jopa ottanut kaikkia tärkeimpiä tavaroita tuohon sängyn viereen tuolista järkkäämälleni yöpöydälle, etten pompi tuon tuosta ylös kaivatessani huulirasvaa, laturia, käsivoidetta ja muita. Ensi viikon torstaina raskausviikkoja onkin kasassa tasan 34, jotka ovat lääkärin mukaan jo hyvin turvallisia viikkoja. Sittenkään en ihan lenkkeilemään sentään lähde, mutta etenkin tuohon torstaihin asti minä pysyn tässä.

Pallo 33+1

 

Kommentit

Papris
Odotusta ja opiskelua

Onneksi selvisitte vain säikähdyksellä! <3

Supisteluherkkyys on kyllä tosi kurja juttu, ite oon nyt myös ollut kolme kuukautta ilman mitään järkevää liikuntaa ja välillä meinaa kyllä pää hajota. Varsinkin kun rauhallisesta olosta huolimatta saa silti lähes joka ilta kärvistellä pari tuntia säännöllisten supistusten kanssa.. Phuuh.

Elina U.
Lentoaskeleita

Ai sielläkin on kärsitty jo noin pitkään samasta vaivasta! Apua ja säännöllisiä supistuksia lähes joka ilta parin tunnin ajan, voi ei. Siinä varmaan ehtii sitten joka kerta jo miettiä, että pitäisiköhän tässä huolestua, soittaa johonkin vai mitä tehdä. Minulla nuo säännöllisetkin supistukset ovat lähteneet suht nopeasti levolla pois tuohon keskiviikkoon asti, vaikka herkästi ovatkin jo raskausviikolta 25 asti ilmaantuneet. 

Tsemppiä sinne! <3

Kristaliina
Puutalobaby

Uhhh miten tuttuja ajatuksia! Täällähän on koettu se sekä 34-viikon maailmaantulo että seuraavalla nuo samat pelot että ne viikkojen makaamiset ja täysiajalle pääsy. Lepoa, lepoa, lepoa nyt siis vaan sinne ja mahdollisimman vähän enää tuollaista jännitystä tuleviin viikkoihin <3 <3 <3 

Elina U.
Lentoaskeleita

Mä tietkö mietin eilen teitäkin siellä sairaalassa, että milläs viikolla Silva syntyikään (muistelin juuri jotain 33-34)! Että onneksi teillä meni kaikki niin hyvin. <3 Toivottavasti täälläkin päästään sinne täysiajalle vielä, nyt lepäilen mahdollisimman paljon. 

Silkkitassu

Haleja ja lepoa! <3

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiitos! <3

MineaW (Ei varmistettu)

Olen lueskellut silloin tällöin blogiasi, ja nyt huomasin, että meillä on täysin identtiset viikot päivälleen ja melkein identtinen tarinakin: Maanantaina tällä viikolla intouduin kirpputorilla kävelemään vähän vajaa kaksi tuntia istumatta välissä ollenkaan, mistä seurasi mahan kestosupistus aina keskiviikkon aamyöhön asti. Tuosta huolestuneena sitten äitiyspolille, missä onneksi kaikki näytti olevan käyrillä ja ultrassa hyvin. Ohjeeksi lepoa ja Panadolia, jotka onneksi auttoivat ja kiristely lakkasi eilen sitten oikeasti. Mutta hitsi kun tää makoileminen on vaan niin tylsää (!) ja lonkat ja kaikki puutuu :) Tsemppiä sullekin muutamalle jäljellä olevalle viikolle!

Elina U.
Lentoaskeleita

Kiva kun tulit kommentoimaan, onpa jollain tapaa helpottavaa kuulla jonkun olevan tällä hetkellä täsmälleen samassa tilanteessa (tai siis en toki toivo kennellekään mitään tällaisia säikähdyksiä tai sängyn pohjalla makoilua). Kuulostaapa hurjalta tuollainen kestosupistus, apua! Onneksi sielläkin selvittiin levolla ja säikähdyksellä! Minä ihmettelin kovasti tuota Panadol-ohjetta aluksi (että mitä se muka voi auttaa), mutta niin se grammanen vaan sai lepoon yhdistettynä täälläkin tilanteen rauhoittumaan. Ymmärrän myös niiin hyvin makoiluun turhautumisen. Jännä, kuinka minä ainakin joskus kun on oikein hektistä salaa haaveilen, että voi kun saisi vain löhötä kokonaisen päivän, mutta sitten kun ei ihan oikeasti pitää ottaa tosi rauhassa, niin johan tekisi mieli puuhailla vaikka mitä. ;) Kiitos tsempeistä ja niitä samoja oikein paljon sinnekin! Tulehan jossain vaiheessa kertomaan kuinka voit.

MineaW (Ei varmistettu)

Panadol tuntui tosiaan vähän auttavan. Nyt olenkin muistanut taas istua kauppa/ muilla reissuilla n. 20 min välein, niin kaikki on mennyt hyvin. Toivottavasti sunkin olo rentoutuu ja ei supistele niin paljon. Hyviä vointeja!

Elina U.
Lentoaskeleita

Hyvä että olet nyt muistanut istuskella ja mukavaa kuulla, että siellä sujuu kaikki hyvin! :) Ja hei ajattelepa, kun tässä päivälleen samoilla viikoilla ollaan, että enää pari päivää niin ollaan jo aika turvallisella puolella. Kiitos ja hyviä vointeja sinnekin! :) 

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Huhhuh, onneksi olet vielä kasassa. :) Hyvältä kuulostaa lepäilyhommat ja nyt vaan niitä sarjoja tuijottamaan ja kirjoja lukemaan, niin aika kuluu nopeammin. :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Juu yhtenä muhkeana pakettina täällä yhä onneksi ollaan! :) Tänään olenkin saanut vedettyä sellaisen "ei pötköttely olekaan hullumpaa" vaihteen päälle ja lueskellut ja katsellut telkkaria ihan tyytyväisenä.

Kao Kao

Hui hui, onneksi saitte huojentavia uutisia! Toivottavasti sun loikoilupaikka on yhä viihtyisä ja oot löytänyt paljon hyviä sarjoja katsottavaksi..

Elina U.
Lentoaskeleita

Niinpä, onneksi! Ehdittiin kyllä pelästyä oikein tosi kunnolla. Sellainen vaihtoehto ei oikeastaan käynyt silloin mielessäkään, että tässä voikin kaikki olla vielä ihan hyvin, vaan olin aivan varma että bebe päättää nyt saapua. Lokoilupaikkaa vähän vaihtelemalla ja pientä puuhaa keksimällä tämä aika menee oikeastaan yllättävänkin nopeasti. 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.